Settiä

Viikonlopun aikana kertyi juoksukilometrejä 33 kappaletta, joten tänään oli vuorossa vierailu korvaavien ihmeelliseen maailmaan. Aamulla heitin maantiepyörän rullille ja aloin takoa polkimia (kuten Lance sanoisi: "hammering the pedals"). Treeni oli seuraavanlainen: 20min vr, 5*(6*40"kovaa/20"kevyttä) /3' kevyttä, 10min vr. Sarjoista 1., 3. ja 5. oli sellaisella vastuksella, että kampikierrokset olivat kovissa 110-115. Sarjoissa 2. ja 4. sen sijaan vastusta väänsin sen verran kovalle, että kierrokset pysyttelivät välillä 85-90. Hiki tuli. Illalla oli sitten vuorossa vesijuoksua ja sitä pistelin 50 minuutin ajan. Oli tarkoitus vähän uidakin, mutta mun (pitkällä) pinnalla ei kannata mennä polskimaan jos 25m:n pätkällä on rataa kohti yli puolen tusinaa jamppaa. Siinä palaa käämi.

Maahisen Henry se paukautti maratonin varsin hilpakkaa kyytiä eilennä. Siitä onnittelut Henalle! Tänään pyörän päällä hainkin fiilistä siitä suorituksesta. Kyllä se vaan antaa uskoa omaankin tekemiseen, kun tulee tuollaisia esityksiä. Ja kyseessähän oli Henan maratondebyytti, joten kovempaa vauhtia lienee luvassa. On se kova. On.

Ehdin päivän treenien välissä, päiväunien lisäksi, käydä erään lihashuoltajan pakeilla. Uusi tuttavuus ja kommentoikin jossain vaiheessa jaloistani, että 'näillä jaloilla juostaan niin paljon, että ...'. Kommentoin siihen, ettei näillä kyllä PALJOA juosta. Sitten korjasi, että 'näillä on juostu sen verran paljon', johon totesin, ettei niillä kyllä järin paljon ole juostukaan. Alle 9000km yhteensä viimeiseen neljään vuoteen. Paljon? Makuasia sano kissa, kun persettään nuoli.

9-1

Se on sitten Lontoo nähty. Viikonloppu meni Englannissa eestaas ravaten, ilman sen kummosempia taukoja. Ohjelma oli tiukka, sillä mukaan oli mahdutettu nähtävyydet, shoppailua sekä pari peliä jalkapalloa. Ja pallopelit siis katsomon puolelta.

Käydään päivät (itsellenikin) selvyyden vuoksi pikaisesti läpi kuvituksen kera, jotta muistaa vähän missä sitä on menty.

Perjantai
Lento: Helsinki - LontooGatwick
Siirtyminen hotellille ja nukkumaan

Lauantai
Shoppailua ja kiertelyä PiccadillyCircus-OxfordStreet paikkeilla
Junalla Ipswichiin
Ipswich Town FC - Sheffield Wednesday (kuva 2)
Juna Lontooseen
Tower of Londonin katselua ja ruokailu




Sunnuntai
Aamulenkki
British Museum, National Gallery ja Trafalgar Square (kuva 3)
London Eye (kuva 5), Big Ben (kuva 4) & Westminster Abbey
Tottenham Hotspur - Wigan Athletic (kuva 6)
Buckingham Palace ja ruokailu




Maanantai
Madame Tussauds vahakabinetti (kuva 7 & 8)
Buckingham Palace, vahdinvaihto
Harrods (kuva 9)
Lento: LontooHeathrow - Helsinki


Pureskellaan sitten hiukan reissun kohokohtia. Nähtävyyksistä varmasti kuvat kertovat suurimman osan, mutta kaikkea matkalla koettua ei voi kuvista aistia. Hypätäänpä siis White Hart Lanelle, jossa vierailimme siis sunnuntaina iltapäivällä. "Spurs" sai vastaansa Wiganin. Kotivoitto oli haistettavissa; siksipä laitoin tulosvetoon 2-0 ja 3-0 tulokset. Niin vetojen kuin viihtyvyydenkin osalta peli näytti hyvältä ensimmäisen puoliajan. 45 minuutin kohdalla taululla loistivat lukemat 1-0. Toisella puoliajalla viihtyvyys kasvoi monenteen potenssiin, kun pellit aukesivat ja maaleja alkoi tulla kuin liukuhihnalta... Samalla tehtiin Valioliiga-historiaa, kun Jermain Defoe teki ensimmäisenä pelaajana yhden puoliajan aikana 5 maalia. Aikaisemmin viiteen maaliin yhdessä pelissä ovat pystyneet sellaiset sankarit kuin Alan Shearer ja Andy Cole. Defoe iski hattutempun seitsemässä minuutissa (51., 53. ja 58. minuuteilla) ja niittasi päälle vielä kahdesti (69. ja 87.). Voi sitä ilotulitusta. Kerrottakoon, että fanit olivat 'melko' mielissään tästä näystä. 8-1 -tilanteessa kaikuivat kannustuslaulut "We only want one more!" ja "We want nine!". Fanien toive toteutui, sillä kuvassa 10 juhlitaan 9-1 -maalia, joka jäi pelin viimeiseksi.

Tottenham-Wigan maalikimara (YouTube)

"When the Spurs go marching in..."



Tulipas siinä tarinaa yhdestä pelistä. No, oli se aika vakuuttava ja mieleenpainuva esitys. Pääsylippuakin näkyy olevan myynnissä eBayssa...



Tottenham-pelin lisäksi tulee mieleen muutama tapaus, jotka olivat ehdottomasti kertomisen arvoisia hetkiä. Tarkalleen näitä asioita on kolme kappaletta. Ne siis seuraavassa vielä muutaman kuvan kera ja jatketaan sitten tarinaa joskus, jos jotain oleellista jäi vielä kertomatta:

1) Ipswichin maali
Ipswich-Sheff.Wed peli siis päättyi 0-0. Siitä huolimatta yhden reissun hienoimmista ja tunteikkaimmista hetkistä koin, kun noin 70.minuutilla Ipswichin Priskin siirsi pallon verkon perukoille ja pääsin tuulettamaan johtomaalia! Se oli sitten hieno hetki. Noin sekuntia myöhemmin huomasin sitten, että linjamiehellä on lippu pystyssä paitsion merkiksi... niin se maailma vaan synkkeni heti. Arvokas muisto siitä hetkestä silti jäi.


2) Soittokunta vahdinvaihdossa
Buckinghamin palatsin edustalla nähdyssä vahdinvaihdossa ei sen kummempia temppuja nähty, mutta soittokunta se vaan pisti parastaan! Kajauttivat ilmoille Star Warsista tutun Imperial Marchin, jonka jälkeen seurasi useampi kappale ABBAa: Fernando, Mamma Mia, Winner takes it all ... Niin se vaan vahtivuoro vaihtui Björnin ja Bennyn tahtiin. (kuva 11)


3) Penny by card
Lentokentällä teimme vielä viimeiset (tuliais)ostokset. Puntia oli jäänyt taskun pohjalle 19,97 erittäin tarkalleen. Ostoksista kertyi summa 19,98 puntaa. Siispä ladoin kaikki punnat pöytään, johon tiskin takaa tuli vastaus, että "You still need one penny". Kysyin, että olisiko mahdollista maksaa euroilla. Onnistuu tietysti, mutta vain setelit kelpaavat ja takaisin tulee puntia. Käytännössä siis olisi käteen jäänyt yli 4 puntaa, siispä kysyin voinko maksaa puuttuvan sentin kortilla. "You wanna pay one penny by card?". Jees, pliis. Korttia koneeseen ja tunnuslukua kehiin. Kassasetä koputti takanaan istuvaa toista kassahenkilöä olalle ja päivitteli tilannetta: "He's paying one penny by card....one penny!" Mutta minkäs teet, kun valuutta alkaa olla vähissä... Sain muuten päättää että maksanko punnissa vai euroissa kyseisen summan. Pistin haisemaan ihan puntina. One penny. (kuva 12)



Extra-kuvitusta

Lontoon Olympiapuiston rakennustyöt vauhdissa
(kuva junan ikkunasta räpättynä)

Kunnon jälkiruoka-annos Tottenhamin murskavoiton kunniaksi. Annoksessa oli (ainakin) iso suklaakeksi, jäätelöä, kermavaahtoa, marjoja ja suklaakastiketta...

"Never in the field on human conflict was so much owed by so many to so few."

-Winston Churchill

"We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars."
-Oscar Wilde

Pipo

Talvella tarvitaan pipoa, joten kävin hankkimassa sellaisen. Nyt on uusi pipo ja jotta saadaan vähän kuvitusta tänne blogiin, niin länttäsin vielä kuvan tähän kylkiäisiksi. Sellanen pipo se on. Ja talvihan täällä kiistatta on. Talvella sataa vettä ja on 7 astetta lämmintä. Paitsi, että eihän tässä ole mitään valittamista. Helvetin hyvä kun on sulaa tietä, missä jolkotella lenkkejä! Hiihtohan on nykyään siirretty halliin (kuten Ylläs-halliin), joten ei lunta tarvitse ulkona ollakaan.



Sitten voinkin kertoa tälläiseen vesisadetalveen liittyvän epäkohdan. Epäkohta vallitsee kyllä muutenkin kuten syksyisin ja ehkä keväisinkin. Nimittäin kun iltapäivällä tulee luennolta ja päättää ottaa pienet torkut sohvalla. Kurvahtaa siihen ja herää sitten puolen tunnin tai tunnin päästä. No siinähän on käynyt niin, että koko päivän on ollut kuivaa ja yhtäkkiä tulee vettä kuin saavista kaataen. Ja pahinta on se, ettei se ole edes meteorologien syy. Nehän on tietysti ennustanut sadetta, mutta kun ei itse ole muistanut katsoa mitä sadetutka sanoo illan osalta. Kukapa sitä sateettomana päivänä sadetutkaa vahtaa? Tästä voittekin päätellä, että juuri eilen iski monsuunisade siinä illalla, kun olin lenkille lähdössä. Nyt Mäyrä hehkuttaisi, että sateessa on ihan mahtava juosta. Kertoisi varmaan myös että ilma on kuin morsian. Joo, on kuultu. Se nyt vaan ei meikäläiselle sovi, että sataa vettä. Ainakaan jos tulee kylmä. Tosin eilen kävi niin onnellisesti (ei, sade ei loppunut), että oli lämmintä ja takki piti vettä ja meno maistui ja kaikki oli hyvin. Eli ihan turhaan rutisin nyt tästäkin, kivaahan se oli.

Ai niin. Joku huutaa nyt, että on hapekas ilma kun on satanut. Ja pyh. Puhtaampi ilma voi olla, mutta eiköhän se liene kuitenkin vedykkäämpää. Vedykäs. Vetyisä. Vetyä siis.

Lopuksi vielä bongaukset Espoon ihmeellisestä luonnosta. Lenkeillähän on täällä nähty mm. hirviä, peuroja, kettuja, jne. Tänään aamulla ei näin huimiin bongauksiin päästy, mutta tuloksena oli viisi hevosta, pari valtavaa rusakkoa sekä yhteissuorituksena orava ja fasaani ylittämässä tietä. Ei muuten menny suojatien kohdalta. Soo soo.

Palaveri ja (lähes) tapaturma

Torstaina kävin seuran toimistolla. Luvassa oli sopimusneuvottelut, johon molemmat osapuolet olivat varustautuneet nyrkkeilyhanskoin. Otatus oli tiukka ja ratkaisua jouduttiin hakemaan tuomariäänistä. Siis toisin sanottuna paperit olivat valmiina allekirjoitusta varten, eli laitoin vain kynän viuhumaan. Samalla siinä sitten soviteltiin uusia seura-asuja ja käytiin läpi sopimukseen liittyviä - ja liittymättömiäkin - yksityiskohtia. Ihan per(u)spalaveri siis.

Tämän päivän lenkin (11,5km) päälle tekemässäni lihaskuntoharjoituksessa nähtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Enpä ole juuri aiemmin nähnyt tai kuullut, että joku loukkaantuisi tehdessään staattisia pitoja (vatsat&kyljet). Itsehän olin kuitenkin tässä onnistua, kun vaihdoin vatsa-asennosta kylkiasentoon ja olkapää muljahti niin ikävästi, että oli heittäydyttävä selälle rutinan kaikuessa korvissa. Meinasi pentele mennä sijoiltaan. Ehkä. Ainakin se tuntui ikävältä. Hetken (n. 3sekuntia) makoiltuani olin kuitenkin kykenevä jatkamaan pitoja ja saattamaan treenin päätökseen. Selvittiin siis vielä säikähdyksellä, mutta jatkossa lienee vältettävä moisia vakavia kontaktitilanteita!

Harjoituspäivän päätteeksi kävin hieman polskimassa uimahallilla. Uimahalleissahan on välillä mahtavia saunakeskusteluja. Siellä vanhat kubet kertovat kerrassaan lyömättömiä tarinoita. Paras uimahalli tähän on omien kokemusteni mukaan Mäkelänrinteen uimakeskus. Tänään en kuitenkaan sinne suunnannut, joten elämänkatsomusta mullistavat legendat jäivät nyt kuulematta. Sain tällä kertaa kannustusta jatkoa varten urheilu-uralla, sekä vinkin käydä välillä sirkuskoulussa jos alkaa harjoittelu tympimään... Jaa-a. Eiköhän sitä nyt toistaiseksi jatketa vielä ilman kuperkeikkoja sun muita.

Savanni

Tänään tänne etelään satoi 30cm lunta. Se on paljon se. Suksia oon rasvaillu koko päivän, sillä nyt alkaa sujuttelut siltä osin. Aloitin hiihtokeskittyneisyyden jo eilen, kun meteorologit kertoivat että nyt tulee lumimyrsky oikein. Ei siinä auta itkeskellä - lumikelillä vedetään lumessa!

Sitä oon tässä vaan iltapäivän ja illan mittaan miettiny, että on se 30cm vaan aika vähän. Ainakin tai varsinkin lumena. Vaihtoehtoisesti voi tietenkin olla, että meidän takapihalla avautuu varsinainen savanni. Ei sitäkään varmaksi voi sanoa. Sieltä kuitenkin pilkistelee nurmikkoa lumen seasta. Siis nopean laskutoimituksen mukaan ne ruohonkorret on yli 30cm mitaltaan! Ej pärkele. Jokuhan tässä nyt on mennyt pieleen.

Vähän pieleen meni myös työoikeuden tenttikysymysten laatimisessa. Tenttivaatimuksissa oli seuraavanlainen teksti:
"Mikkola, M. - Pietiläinen, S. - Valpola, O., Suomalainen toimeentuloturva (2002), luvut II.3; III; IV.1; V ja VI (66 s.)."
Kyseisestä asiasta oli kysymyskin. Kysymys kohdistui työttömyysturvaan, jota käsitellään kirjan luvussa IV.2. Ei tarvitse tässäkään asiassa olla mikään ainstain, että tajuaa notta nyt tuli savolainen supersankari - Vituiks-män! (ehheheh.. erään skapparin vakioläppä.)

Tenttikysymykseen löyty asiaa lakikirjasta, joskaan ei voi sanoa että parista pykälästä olisi mitenkään nautinnollista kirjoittaa esseetä. Kahden sivun esseetä. Ilmankos jäi alle sivun esseeksi.

Meteorologien toiminnan puolustamiseksi tämän päivän lumimyrskyasiassa voidaan sanoa Ahti Karjalaisen sanoin: "Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden."

Sydafrika ja Pasila

Eteläiseen Afrikkaan, tuonne viidakon pimentoon, käy tie uudenvuoden aattona. Leiripaikan nimi on Potchefstroom. Leirin kesto neljä viikkoa ja laumaa lähdössä Suomesta reilu kymmenisen henkeä. Kuulemma on oikein hyvä paikka keskimatkureille. Huhupuheiden lisäksi myös googletusten tulokset puhuvat asian puolesta. Innolla siis matkaa odottakaamme. Lähtöön 52 päivää.

Kävinpä leirin osalta keskustelua erään juoksijanuorukaisen kanssa. Kyseinen nuorukainen on parrakas veijari itä-uudeltamaalta. Keskustelu meni näin:
Espoon Borza: "Toivottavasti tarttuu leiriltä muutakin ku rusketusta..."
Partamonni: "Eiköhän sieltä jotain tartu!"
Espoon Borza: "Nii.. malaria"

Niin se vaan on, että pessimisti ei pety. Reissusta kuitenkin tulee tarttumaan myös juoksukuntoa. Se on lähes saletti. Myös kilometrejä tulee vyölle niin paljon, ettei meinaa housut pysyä ylhäällä. No, tää on vaan tällästä itsensä psyykkaamista.

Tänään oli myös työoikeuden tentti. Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan: lakikirjat kahisee ja näkyy tuskaisia ilmeitä kuin maastojuoksukisoissa. Posket vaan on pulskempia ku maastojuoksukisoissa. Sivut saatiin luettua ajoissa ja tiedot kaivettiin esiin lakikirjasta - se on sitä osaamista parhaimmillaan! Tentin (onnistuneen? sellaisen) jälkeen mulla on tapana ostaa jotain. Se on hieno tapa. Tulee ihan luonnostaan. Tänään ostin Pasila-sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Siinä on Phil Collins -darrat sun muut. Ai jumankekka, mitä viihdettä! Nyt voikin sitten ottaa lungisti ja odotella, että tulee kiire saada Ympäristöoikeuden kirjat luetuksi sitten joskus...

Sitä sun tätä

Tänään olin jakamassa palkintoja seuran junioreille (alle 15v.) kauden päätöstilaisuudessa. Tulipa siinä kaikkia kätellessä mieleen, että kyllä se vaan on oiva tapa levittää tartuntaa näin sikainfluenssan aikana. Omassa taskussa oli kuitenkin käsidesi-pullo, josta sitten otin kostuketta (ei kurkun-) sopivissa väleissä - ainakin aina ennen kun aloin imeä sormiani! Kauden parhaat ja muut saatiin pokaalitettua ja pientä ruokatarjoilua oli sen jälkeen myös kehissä. Omalla kohdalla pizzat ja karkit jäivät nyt syömättä, sillä suunta oli kohti Esport Arenaa.

Esport Arenalla tein yhdistelmänä spinning-pyörää ja cross-traineria. Heti alkuun yritin spinning-pyörän selässä kiristää jalkaremmiä vauhdista. Siinä remmin soljessahan on sellanen piikkireuna, ettei remmi pääse liukumaan. Osui nasevasti etusormeen se reuna. Verta lens kuin paremmissakin elokuvissa. Puristin sitä sitten vaan peukalolla ja jatkoin treeniä. Käsidesi se vaan teki sillekin hyvää. Itse treeni oli 2*20min vk-alueella cross-trainerilla pyöritellen. 169/176 oli sykkeet ekassa pätkässä ja 172/181 toisessa, eli voi sanoa että hyvin saa sykkeen oikeille lukemille sillä laitteella. Lisähehkutusta cross-trainerista voi lukea Turengin Karppisen eli Hapon blogista, joten ei siitä täällä sen enempää... Palataanhan taas, vaikka kun on juoksuaskelia otettu taas tässä päivän-parin kuluttua!

Koulutaksi

Otsikosta sanottakoon heti sen verran, etten ole ikinä koulutaksilla matkustanut. Eihän sellasta tarvita: kesällä pyörällä ja talvella hiihtäen. Etenkin se hiihto onnistuu tosi näpsäkästi täällä etelässä.

Kuitenkin koulutaksi kuljettajansa ohjaamana meinasi näytellä hyvinkin suurta roolia elämässäni eilisellä pyörälenkillä. Ylitinpä suojatietä reippaasti noin 25km/h vihreän valon näyttäessä, että ketjua kireemmälle vaan! Juuri ehdin tien puolelle, kun silmäkulmastani takaoikealta hyökkäsi koulutaksi - ja lujaa. Selvähän se, että kaahata pitää. Ei ne muksut odota sitä taksia siellä pihalla. Omppuvarkaisiin ne lähtee. Kuitenkin. Taksi siis kurvasi eteeni ja refleksit oli kuin Brodeurilla kun kahmaisin jarrukahvaa ja kurvasin oikealle jotta saisin ohitettua taksiin törmäämisen takakautta. Onnistuin tietysti, pysyin pystyssä ja ihan hengissäkin vieläpä. Kuitenkin heti tämän huomattuani ajattelin muistaa taksikuskia kannustushuudolla v-kirjaimella alkavin sanoin.

Nyt joku kysyy, että saitko rekkaria. Kyllä, katsoin myös rekistenumeron ylös. Niinhän sitä ainakin elokuvissa tehdään, jos joku kaahaa yli. Nyt pitäis päättää, että mitä sillä rekkarilla tekis. Kai sitä vois johonkin taksikeskukseen ilmoittaa, että nyt loppuu toi kaahailu! Mahtaisko loppua. Niinpä.

Kipu

Kipu kasvattaa, sanotaan. Nyt ei kyse ole kuitenkaan fyysisestä kasvusta, vaikka Pajulahdessa tulikin syötyä ja ohjelmakin hieman muuttui rakkaan, mutta itsepäisen, vasemman koiven johdosta. Kipukaan ei juuri tähän koipeen kohdistu. Tai ei ainakaan kohdistunut eilen illalla.

Makoilin nimittäin piikkimaton päällä, korvatulpat korvissani. Samalla lueskelin hieman työoikeutta, jonka tentin lähestyessä myös sivumäärä hupenee - ollaan jo jonnin verran alta puolen tonnin. Niin, se kipu. Vaikka piikkimaton on kaiketi tarkoitus rentouttaa, aiheutti se melko suurta kipua tällä kertaa. Johtunee melko pitkästä käyttötauosta, sillä vaikka matto oli leirilläkin mukana niin käyttäjänä toimi vain Pantse alias Parikkalan Pantteri.

Lisäksi korvatulpat aiheuttivat vähintäänkin kutittavaa epämukavuutta korvakäytävässä. On kuitenkin sanottava, että korvatulpat ovat joskus välttämätön apuväline lukemisen yhteydessä. Ja vielä se lukeminen. Muuten oikein leppoisaa tekstiä, mutta ajoittain kirjoittajan sekavat rakenteet aiheuttavat kyllä päänsärkyä. Ja hermokin meinaa mennä. On pitkä pinna, juu.

Nyt on kuitenkin uusi päivä ja sen ohjelmassa ainakin hieman lueskelua. Ennen kuin hyökkään kirjan pariin, lähden kuitenkin ulkoiluttamaan Bianchia. Se on sitten pyörä, jos ette tiedä. Ei mikään stnan rakki, jonka nimi ois Bianchi. Kyseessä on siis sininen tiekiituri, jonka kanssa kohta viiletetään lujaa!