tiistai 25. toukokuuta 2010

Kurivaim sääsk

Tartto käytynä. Muutaman päivän siellä oleilun jälkeen puhutaankin Peukun kanssa sujuvaa eestiä. Muutenhan se on ihan hauskaa, mutta meillä on keskenämme kai sen verran eri murre ettei oikein ymmärretä toistemme eestejä! Ei annettu sen haitata kuitenkaan menoa. Muutamia huomioita voi tehdä viikonlopusta:

*) Hyttyset. Niitä oli paljon, ne oli isoja, ne liikku nopeesti, ne oli ärhäköitä. Aivan viheliäistä toimintaa kerrassaan. Sunin jaloista jos joku ois ottanut kuvan niin se kertois paljon asiasta. Näytti siltä kuin sillä ois ollu vesirokko. Mutta ei. Ne oli vaan nukkunu ikkuna auki. Mehän heti perjantaina pysähdyttiin aamulenkillä niin sanotusti KuTalle eli helpottamaan oloa pientareen puolelle. Vieressä menee joki, pysähdytään sopivaan pöheikköön ... Hmm. Ei siinä tarvi erikoisemmin päässä raksuttaa, että tajuais hyttysten kohta iskevän kiinni. Iskihän ne ja sit oli piru irti. Selvittiin hengissä ja mentiin hakemaan Offia apteekista. Seuraavan kahen vuorokauden aikana poltettiin 7kpl hyttyssavuja terassilla ja käytettiin pullollinen aerosolia. Se vähän helpotti.

**) Ruoka. Mehän ei maailmanluokan menijöinä tietenkään mihinkään kisaruokalaan lompsittu. Päällimmäinen syy oli tosin se, että sinne ois ollu n.3km matkaa. Syötiin siis ravintoloissa. Kung Fu, Kapris, Zen Zen ja hotellin ravintola mm. testattiin. Ensimmäisen kisapäivän lounaalla käytiin oman hotellimme ravintolassa vetämässä 'daily lunch', joka sisälsi vettä, leipiä, perunamuussia, lihamureketta ja keitettyjä vihanneksia. Hintaa oli 45kroonia eli aika jämpti 3euroa. Sellanen lounas. Edellisenä iltana oltiin haettu juoksuun puhtia Kung Fu -nimisestä paikasta ja annokset oli niin kookkaat että mietittiin yhdenkin annoksen riittävän kahdelle jos kisapäivänä sinne satutaan menemään. Varttia myöhemmin oli kaikki kupit tyhjiä, joten kyllähän me poijjaat syötiin. Syötiin muuten iltasuklaatakin. Seuraavana iltana se oli kakkua. Viimeisenä iltana se oli suklaakakkua. Kotimatkalla lautta ui aika syvällä...oli siellä sen verran painoa (liekö sitten johtunut kanssamatkustajien ostoksista vai meidän syömisistä...).

***) Kisat. Molemmat startit oli ihan hyvätasoisia ja sopivia vääntöjä näin kauden aluksi. Tonnivitosella mentiin eka rinki aika rauhassa ja sitten tuli vauhtia lisää. Kierros ennen maalia täytyi antaa hieman periksi kärkikaksikolle ja taistella kolmannesta sijasta. Sehän sieltä irtosi ja ennätyskin tuli. Splitit noin 63,5 - 2.05,5 - 3.09 ja loppuaika 3.54,43. Toisena päivänä taisteltiin 800m:llä ja mukana oli kolme jamppaa mua paremmilla enkoilla. Hyvällä kyynärpäätyönnöllä otin paikan letkan kakkosena, mutta etusuoran rullailu tiputti mut neljänneks ja eroakin pääsi vähän syntymään. Vitosen vajaata tuntia aikaisemmin kipaissut Allu oli taktisesti huutamassa vauhtia 200m ennen maalia ja meikä alkoi polkea tahtia minkä pystyi. Selät lähestyi lupaavasti ja reilu satku ennen maalia pistin Wilsonin tapaan "rautahampaat ulos" ja annoin tulla minkä lähtee. Heittämällä nousin toiseksi ohi latvian ja liettuan pojan ja metsästin katseellani viron omaa poikaa, Roman Fostia... Fostin kanssahan mm. T.Granlund on kerran vääntänyt peistä vielä loppuverkallakin, joten kalavelkoja oli maksettavana. Eroa oli kuitenkin noin 6-7metriä siinä 100m ennen maalia, joten hurjaa loppua huudeltiin. Takasuoralta kaikuneet Helsingin Yliopiston säbäjoukkueen kannustukset (sekä leijaillut alkomahoolin tuoksu) varmasti osaltaan auttoivat loppurypistyksessä. Muutama metri ennen maaliviivaa näki, että niinhän siinä käy jotta matka riittää tällä kertaa. Syöksyin viivalle ensimmäisenä suorastaan selvän eron turvin. ... Tuloksissahan ero on tarkalleen 0,01sekuntia, mutta sitä maalikamerakuvaa on kyllä katottu Viron lipun läpi, sillä isoin sadasosa se on minkä ite oon koskaan nähny. Luulen. Aika oli 1.52,79.. väliajoista ei mitään ihan varmaa ole, mutta jotain 27,4 - 56,2 - 1.25,0 luokkaa ne on.

****) Palkintojenjaot. Jokaiselle lajillehan oli oma palkintojenjakonsa, eikä samalla kertaa siis yksillä fanfaareilla viety palkintopallin luokse yhtä kolmikkoa enempää. Sehän tarkoitti mm. sitä että palkintojenjaoissa saattoi hetken kestää. Diplomitkin oli tulostettuna jokaisen nimellä ja ajalla varustettuna. Ihan hyvin siis siltä osin kyllä panostettu. Paljon kertoo myös se, kun J.Ojapalo tokaisi lauantai-iltana jalkojensa olevan kipeät. Eihän siinä mitään, mutta kun se mies ei juossut edes kisaa lauantaina. Sitä porukalla ihmeteltiin ja saatiin selitykseksi, että ne oli ne palkintojenjaot kun väsytti jalat. Jokaisen awarding ceremonyn yhteydessä kun soitettiin Gaudeamus Igitur ja kaikkien tuli sen ajaksi nousta seisomaan. Kyllä sellaisessa väsyy jalat. Väkisinkin.

Siitä sitä tältä erää. Kisat jatkuu Belgiassa 5.kesäkuuta, joten koitetaan tässä välissä nuijia muutama hyvä treeni ja opetella tärkeät fraasit Belgian virallisilla kielillä. Saksa jotenkin sujuukin jo, mutta hollantia ja ranskaa täytynee vähän terästää... Je mappelle Claude, sanois Joey Frendeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti