Ei hyvällä tahdollakaan ehtinyt tiistain puolelle nyt. Tai ehtii ehtii. Ruotsin aikaa ainakin. Ei nyt aleta viilaamaan pilkkua parinkymmenen minuutin takia, kun akateeminen vartti huomioidaan niin myöhästyminen on lähes mitätön. Selityksenä olkoon se, että olin Hakuninmaalla kiinalaisten ja kotimaistenkin joulupukkien luona. Nyt on kolttua ja evästä, kiitos pukeille!
Viime viikolla innostuin paistamaan pipareitakin. Kerralla käytinkin sitten sen kilon verran sitä taikinaa pakkasesta ja koko iltahan siinä touhussa meni. Ohjeen mukaan pitäisi paistaa 5-7minuuttia jokaista pellillistä, mutta arvioisin että kokki Salonen ja tortunsyöjä/virallinen piparinpaiston valvoja Rajala kehittivät vaihtoehtoisen ajanmittausyksikön piparinpaistoon. Se on nimittäin piparit uuniin (1), kaksi erää NHL:ää pleikalla (2) ja piparit uunista ulos (3). Nice and simple. Hieman paloivat reunoista, kiitos kysymästä.
Pleikan pelaaminen sujuikin vielä ihan hyvin, mutta seuraavana aamuna olisi pitänyt lähteä autolla kohti Turkua. Kaikki muu olikin jo lähtöä varten valmista, mutta kotiavaimia ei löytynyt mistään. Ei mistään. Hetken asiaa ihmeteltyäni soitinkin Mika Alatalon maaleilla viimeisen Suomi-Suomi playstationhegemoniakamppailun ratkaisseelle Rajalan pojalle ja kyselin, että mahtaisko niitä avaimia näkyä siellä. Kuulemma jotkut avaimet löyty. Tämän tarkemmin selittelemättä asiaa, on siis ihan mahdollista että avaimet vaan löytyy joku aamu Espoosta Helsingin sijaan. Olihan se pitka mias kai vähän ihmetellyt sitä, että mistä sellainen avainnippu ilmestyi, jossa on joku Jokerit-avaimenperä, mutta ei sen kummempia toimenpiteitä kuitenkaan aiheuttanut sekään löydös. ..keleen korkeushyppääjät.
Vaikka jouluaatto menikin Turussa, niin joulurauhan julistusta ei oltu kuuntelemassa, kun oli niin kylmä. Siitä kylmyydestä huolimatta osallistuin perinteistäkin perinteisemmälle jouluaaton lenkille Turussa. 15km 22asteen pakkasessa meni iloisesti hikoillen noin seitsemän vaatekerroksen alla. Seura oli mainio ja hyvää tunnetta lisäsi tieto siitä että teen jotain mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Kello 7.53 lenkille jouluaattoaamuna ja pakkasta yli 20 on jotain melko unohtumatonta. Huh huh. Ja tuolla 'en ole aikaisemmin tehnyt' ei kuitenkaan viitata siihen, ettenkö olisi aikaisemminkin ollut hereillä ennen kahdeksaa, vaikka joku Portugalin suunnalla voi sellaistakin mietiskellä. Muistan ainakin kerran kun olin hereillä ennen kasia...voi olla kaksikin kertaa, kun tarkkaan miettii.
Viime sunnuntaiksi oli harjoitusohjelmaan merkattu jotain, jota voidaan kutsua melko helposti toteutettavaksi. Varvasjumppa suklaata syöden. Ohjelman pilkulleen noudattaminen ei ole juuri koskaan ollut näin helppoa. "Juuri koskaan" sen vuoksi, että aloitin ohjelman toteuttamisen luonnollisesti alkuverryttelyllä eli vain syömällä suklaata. Ihan vaan sohvalla istuskellen. Yllättävän paha siitä nyt sitten on yhtäkkiä mitään jalkajumppaa lähteä tekemään. Henkisesti lähes ylivoimaista. Lopputulos oli pari varpaiden harotusta ja puoli kiloa suklaata. Todennäköisesti justiinsa sitä, mitä harjoituksella tavoiteltiinkin. Over and out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti