Ravia pojjaat

Päivät vilistää eteenpäin sellaista tahtia ettei tiedä mitenpäin olis. Tänään saatiin mestoille hamppilääkäri Ylikiimingistä ja huomenna paikalle tepastelee "Pohjanmaan profeetta" (nimitys by Juoksija-lehti joskus). Sitten pistetäänkin pojat ruotuun ja alkaa sellainen kuri ja järjestys ettei ihan mikä tahansa monkey business enää vetele! Joskus treeniin lähtiessä voi olla nimittäin ihan näinkin vallatonta meininkiä:



Ja kyllä. Onhan ne nyt tietenkin 3D-lasit, jotka "Kou"lla on päässä. Kuka nyt ylipäätään lähtee treeneihin ilman 3D-laseja?

Tänään vedettiin melko suurella osanotolla vauhtikestävyystreeniä ja vauhditkin sopivat yhteen melko hyvin, joten saatiin hyvää muussia survottua. Jossain vaiheessa eräs nimeltä mainitsematon Kou valitteli tosin, että jalat on kuin lyijyä ja vähän myöhemmin ettei energia oikein tahdo riittää. Kyllä tässä täytyy viisaita päitä lyödä yhteen, että saadaan selville miten on mahdollista ettei jäätelöllä ja pirtelöllä (siis lounaaksi) jaksa potkia kolmea varttia pidempään VeeKoota. "Se on mysteeri" sano yks pikajuoksija kerran, mutta se on ihan toinen tarina.

Treeniin osallistuneita ei viitsi tässä tarkemmin eritellä, sillä lopussa olevan kuva-arvoituksen ratkaiseminen helpottuu muuten kohtuuttomasti. Kulku oli kai aika vaihtelevaa, pääasiassa vähintäänkin kohtuullista - omalta kohdalta jopa hyvää. Lipsahtihan 8km nurmikentän kilsan rinkiä kiertäen 3.36/km vauhtia. Laktaattimittari vislasi 5,5mmol tauluun, joten oikealla alueella pysyttiin, mutta hammasrivistö (kuulemma) vilkkui kokonaisena jo hieman ennen seiskan paalua... Kieltämättä taisin keventää Koun taakkaa ottamalla osan lyijyistä omiin reisiin ja pohkeisiin hetikohta kutosen jälkeen. Aika makoisasti sai siis kärsiä tänään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kun vatsakaan ei (mulle) pitkähköstä VK:sta huudellut ylimääräisiä.

Seuraavana vuorossa on pari kevyempää päivää ja uudenvuoden aattona luvassa on tonneja. Se on varmaan jo uuden tekstin aika siinä vaiheessa kun vuosi on saatu vaihdettua. Nyt onkin muuten kolmas kerta peräkkäin kun vuotta vaihdetaan täälläpäin maailmaa - joskin vuosi sitten vaihto tapahtui vähän niinkuin itsestään silmäluomet kiinni. Kohta painuu tältä päivältä silmäluomet pupillin eteen, sillä joku sanoi jotain aamulenkistä klo 7.00. Hulluutta.

Lopuksi vielä se kuva-arvoitus. Ketä on tässä letkassa?

Kyä se hengissä on

Terveisiä taas kerran täältä Etelä-Afrikan Potchefstroomista. Saavuttiin perille viime tiistaina ja on tässä jotain hölkkää yms käyty läiskimässä päivien ratoksi. Lisäksi on syöty ja nukuttu hyvin, yritetty sopeutua lämpöön ja luonnollisesti otettu kunnon joulupunoitus hartioille ja naamalle lauantaisessa yhteistreenissä. Harjoituksen pohjana oli parikin erilaista tonnisettiä, vauhtileikittely ja yhdet kiihtyvät, mutta kyllä siitä sellainen salaatti saatiin aikaan että irvistyksiä ja pahaa oloa oli vähän yhdellä sun toisella. Mainittakoon, että eihän se ole vauhtileikittely eikä mikään, jos siinä ei vedä lopuksi tonnia nurmiradalla 2.30,1. Ai kukako on niin höyrypää, että tollasen veti? Tietenkin Manuel Olmedon look-a-like eli "Ulvilan Coe".

Kävin viime viikolla myös hankkimassa jäsenyyden kuntosalille täällä, sillä korvaavien kiehtova maailma ei luonnollisesti päästä otteestaan. Rekisteröityminen ei ollut juurikaan helpompi prosessi kuin aiemmin - tällä kertaa kysymykset hengenahdistuksista ja pistoksista rinnassa esitettiin henkilökohtaisesti (aiemmin siis lomakkeen täyttäminen riitti). Ehkä se on vain ja ainoastaan siksi, ettei sinne kukaan Nabba mene heittelemään niitä rasteja että kaikki perussairaudet näyttää olevan käynnissä ja osa niistä vähän harvinaisemmistakin...

Päivät rullaa aika vauhdikkaasti eteenpäin, joten pikkuhiljaa täytyy löytyä harjoituksista hieman tehojakin, ettei mene koko leiri hölkkäilyksi, korvaavaksi ja jumppailuksi. No, tänään illalla onkin jo hieman nopeampaa juoksua ja aivan mitättömillä palautuksilla, joten katsotaan miten jalat liikkuu ja henki kulkee. Jos ei viimeisen vedon jälkeen pyöri nurmikolla kuin herrat Oravakangas ja Rotkirch lauantaina, niin eihän se ole edes mikään harjoitus?!

Lopuksi vielä mainostetaan jouluyönä kaiken kansan ihmeteltäväksi tuotuja nettisivuja: Tiina ja Mari - akat patjalla

Itsenäisyyspäivän feenikslintu

Viikko sitten sain ensimmäistä kertaa kuljettaa tossujani hieman vauhdikkaamman treenin muodossa. Tehtävänä oli juosta 4km kiihtyvää ja tein aamutuimaan työtä käskettyä: 3.57, 3.52, 3.47 ja 3.27 eli keskivauhtina 3.46/km. Ensimmäinen ja neljäs kilometri ovat erittäin helppoja, toinen ja kolmas suhteellisen raskaita pätkiä. Aloitin siis helppouteen nähden hyvin varovaisesti (jätin itseasiassa aukkarit ottamatta, ettei alkuvauhti lipsuisi liian kovaksi), mutta seuraavilla kilometreillä tein hartiavo... eihän juoksussa kai tehdä hartiavoimin työtä? Sitähän mäki. Tein siis melko kovasti töitä loppumatkan ja viimeisen kilometrin laskuvoittoisella reitillä se tuotti jo alle 3.30/km vauhtia. Hengityksen puolesta olin jo hämärän rajamailla, joten vaikka vauhtikestävyysalueella pysyttiinkin, niin tiukalta tuntui. Tähän väliin huomautettakoon, että vauhdithan ovat lapsellisia tyttöjen vauhteja, joten oli selvää että hiukan täytyy höylätä vauhdista pois ennen kuin voi juoksemisesta puhua.

Lauantaina kävin rullailemassa hieman helpomman juoksutreenin vähän kovemmalla vauhdilla tosin. Kyseessä oli siis pientä intervallia Pirkkolan murskakentällä ja juoksun HELPPOUS oli auringonpaisteen siivittämässä harjoituksessa mieltäylentävällä tasolla. VK-treenin aiheuttaman parin päivän itsesäälissä rypemisen jälkeen tuntui taas, että juoksu saattaa vielä joskus kulkea ilman että keuhkot repeää ja perse laahaa maata.

Laskettuani, että ensimmäiselle ulkomaanleirille lähtöön on vain pari viikkoa aikaa, tulin siihen tulokseen että vauhdin olisi VK-treeneissä parannuttava matkan pidentyessäkin ja mielellään melko radikaalisti, muuten ei hyvät heilu Afrikan maalla eikä myöskään leirille lähtevistä muista suomalaisista kehtaa harjoitusseuraa juuri kysellä. Tavoitteeksi asetinkin, että seuraavassa vauhtikestävyysharjoituksessa matka pitenee kilometrillä, mutta keskivauhti paranee siitä huolimatta. Kiihtyvänä juoksemisesta ei nyt tarvinnut puhua, sillä ensimmäisen kilometrin tyhjät sekunnit täytyy hyödyntää jo senkin takia että tasavauhtisia (tai "matkan edetessä hieman kovenevalla rasituksella tehtäviä") treenejä on samalla reitillä tullut normaalistikin tehtyä.

Tänään aamupäivällä olikin vuorossa siis 5km VK:ta ja tällä kertaa otin jopa pari avaavaa n.20s kiihdytystä, jotta ruho on paremmin hereillä. Ja niinhän se vaan lähti rullaamaan, että ensimmäisen kilometrin alamäkeen tiputtelin 3.27, seuraavan nousuun 3.43 ja kolmannen jyrkkä nousu+loiva lasku -yhdistelmän 3.40. Olin laskenut, että matkan pidentymisestä (ja täten viimeiselle kilometrille säästelemisestä) johtuen neljäs kilometri ei liikahda aivan samoihin lukemiin kuin viimeksi, mutta 3.28 sieltä silti pamahti. Viidennen kilometrin taivaalta viime yönä tupruttaneesta omituisesta aineesta johtuva haastava alustakaan ei haitannut, vaan tämä semihelpohko tonni tuli 3.31. Keskivauhdiksi kirjattiin siis 3.34/km ja laktaattia löytyi verestä 5,3mmol. Ja ai että kun tuntui hyvältä.

Parhaimmillaan on VK:ssa menty kai 3.30/km-vauhtia tällä samaisella reitillä silloin matkan ollessa 6km. Ihan siihen ei ensi viikolla tarvitse pystyä - vastahan sitä kolme viikkoa sitten muutettiin hissuttelupätkät hölkäksi. Maltti on edelleen valttia, sillä kahden viikon päästä sijaintina on Potchefstroom ja siitä hetkestä laskettuna seuraavaan sataan päivään mahtuu noin kuutisenkymmentä päivää leireilyä Afrikassa. Vielä ehtii.

Kovaa peliä

Tänään olin tentissä klo 9-14. Tai oikeastaan tentti alkoi valtavan osallistujaryntäyksen vuoksi vasta klo 9.30, joten täyden ajan huhkittuani kello näytti jo 14.30. Täyden ajan käyttäminen tenteissä on kyllä melko harvinaista, mutta kai se sentään kertoo että jotain on osannut (tai löytänyt lakikirjasta), jos saa viisi tuntia aikaa kulumaan. Tällä kertaa tentissä hyvää oli eväät, mielenkiintoista arvonlisäverolakia koskenut oikeustapaus (lähinnä koska en ollut lukenut arvonlisäverotusta koskevaa tenttikirjaa) ja rasittavinta se, että viimeiseen tehtävään jäi vastausaikaa vain noin 18 minuuttia. Se tosin riitti hyvin: ei mulla ollu siihen kauheesti sanottavaa, vaikka sivun verran ehdinkin tossa ajassa hakkaamaan täyteen.

Tentin jälkeen piipahdin töissä hetken ja palasin takaisin Porthaniaan luennolle. Melkoinen härkäpäivä siis, kun vasta klo 17.45 oli päivä liukurissa. Harjoitusten puolesta tänään on lepo, joten nyt vaan iisipiisi lemonskviisi tässä sohvalla ja sillattiis!

Ihan hirveitä runoja tähän ei nyt jaksa rustailla, koska suoritin jo viikoittaisen Finlandia-palkinnon arvoisen suoritukseni tarinoimalla Runner's High:n Coachien Corneriin vähän Joulukalenterista. Siihen tekstiin pääsette TÄSTÄ.

Myös Aki Nummelan sivuja kannattaa pitää silmällä. Niitä jupinoita voit lukea TÄÄLLÄ.