Piikkarit

Näin pikkujouluaikaanhan on tapana köpsytellä menemään piikkarit jalassa. Mitä pidempää piikkiä, sitä parempi. Ajattelin, että pitäähän sitä miehellä piikkarit olla. On se sitten komeeta, kun on omat piikkarit. Niillä sitten sipsutella. Aijai. Pikkujouluissa sipsutella niillä. LÄÄKKEET. Meinattiin karata aiheesta.

Tilasin kyllä piikkarit tuossa viime viikon loppupuolella. Sellaista juoksumallia ne popot kyllä on, joten ei niillä pikkujouluissa mitään tee. Joka tapauksessa. Tilaushan meni Ameriikan Yhdysvaltoihin ja kyseisessä puljussa on toimitus 'US only'. Mainitaan nyt vielä, että se on ainoa paikka mistä niitä piikikkäitä saa. Tämän johdosta jouduin taktikoimaan ja tilaamaan tuotteen agentilleni Missourin Jopliniin. Eivät ne vielä ole sinne asti päässeet, mutta huomenna pitäisi saapua.

Tracking system tilauksen osalta kyllä toimii. Pystyn nimittäin netissä seuraamaan missä paketti liikkuu. Jokaisesta toimipisteestä tulee arrival- ja departure-merkintä. Niin komeaan tahtiin on merkintöjä nyt suoltanut, jotta täytyypä ihan tarkistaa missä tohvelit nyt ovat. Kyllä, ne ovat Iowan osavaltiossa. Menossa siis lähes oikeaan suuntaan. Ensimmäiset kolme toimipistettä olivatkin kaikki Californiassa ja ajattelinkin, että piikkarit vetävät jotain omaa leiriä auringossa, kun eivät pääse millään sieltä liikkeelle. Iowa, se on jo sentään ihan toista. Ei se kyllä ole vielä Missouri. Eli matkaa on vielä. Ja sitten ne pitäisi saada vielä Suomeen. On siinä tekemistä yhdelle parille piikkareita. Eiköhän ne sieltä kuitenkin vielä tule. Finnair - illaksi kotiin.

edit. No nyt ne on Kansasissa. Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa!

Settiä

Viikonlopun aikana kertyi juoksukilometrejä 33 kappaletta, joten tänään oli vuorossa vierailu korvaavien ihmeelliseen maailmaan. Aamulla heitin maantiepyörän rullille ja aloin takoa polkimia (kuten Lance sanoisi: "hammering the pedals"). Treeni oli seuraavanlainen: 20min vr, 5*(6*40"kovaa/20"kevyttä) /3' kevyttä, 10min vr. Sarjoista 1., 3. ja 5. oli sellaisella vastuksella, että kampikierrokset olivat kovissa 110-115. Sarjoissa 2. ja 4. sen sijaan vastusta väänsin sen verran kovalle, että kierrokset pysyttelivät välillä 85-90. Hiki tuli. Illalla oli sitten vuorossa vesijuoksua ja sitä pistelin 50 minuutin ajan. Oli tarkoitus vähän uidakin, mutta mun (pitkällä) pinnalla ei kannata mennä polskimaan jos 25m:n pätkällä on rataa kohti yli puolen tusinaa jamppaa. Siinä palaa käämi.

Maahisen Henry se paukautti maratonin varsin hilpakkaa kyytiä eilennä. Siitä onnittelut Henalle! Tänään pyörän päällä hainkin fiilistä siitä suorituksesta. Kyllä se vaan antaa uskoa omaankin tekemiseen, kun tulee tuollaisia esityksiä. Ja kyseessähän oli Henan maratondebyytti, joten kovempaa vauhtia lienee luvassa. On se kova. On.

Ehdin päivän treenien välissä, päiväunien lisäksi, käydä erään lihashuoltajan pakeilla. Uusi tuttavuus ja kommentoikin jossain vaiheessa jaloistani, että 'näillä jaloilla juostaan niin paljon, että ...'. Kommentoin siihen, ettei näillä kyllä PALJOA juosta. Sitten korjasi, että 'näillä on juostu sen verran paljon', johon totesin, ettei niillä kyllä järin paljon ole juostukaan. Alle 9000km yhteensä viimeiseen neljään vuoteen. Paljon? Makuasia sano kissa, kun persettään nuoli.

9-1

Se on sitten Lontoo nähty. Viikonloppu meni Englannissa eestaas ravaten, ilman sen kummosempia taukoja. Ohjelma oli tiukka, sillä mukaan oli mahdutettu nähtävyydet, shoppailua sekä pari peliä jalkapalloa. Ja pallopelit siis katsomon puolelta.

Käydään päivät (itsellenikin) selvyyden vuoksi pikaisesti läpi kuvituksen kera, jotta muistaa vähän missä sitä on menty.

Perjantai
Lento: Helsinki - LontooGatwick
Siirtyminen hotellille ja nukkumaan

Lauantai
Shoppailua ja kiertelyä PiccadillyCircus-OxfordStreet paikkeilla
Junalla Ipswichiin
Ipswich Town FC - Sheffield Wednesday (kuva 2)
Juna Lontooseen
Tower of Londonin katselua ja ruokailu




Sunnuntai
Aamulenkki
British Museum, National Gallery ja Trafalgar Square (kuva 3)
London Eye (kuva 5), Big Ben (kuva 4) & Westminster Abbey
Tottenham Hotspur - Wigan Athletic (kuva 6)
Buckingham Palace ja ruokailu




Maanantai
Madame Tussauds vahakabinetti (kuva 7 & 8)
Buckingham Palace, vahdinvaihto
Harrods (kuva 9)
Lento: LontooHeathrow - Helsinki


Pureskellaan sitten hiukan reissun kohokohtia. Nähtävyyksistä varmasti kuvat kertovat suurimman osan, mutta kaikkea matkalla koettua ei voi kuvista aistia. Hypätäänpä siis White Hart Lanelle, jossa vierailimme siis sunnuntaina iltapäivällä. "Spurs" sai vastaansa Wiganin. Kotivoitto oli haistettavissa; siksipä laitoin tulosvetoon 2-0 ja 3-0 tulokset. Niin vetojen kuin viihtyvyydenkin osalta peli näytti hyvältä ensimmäisen puoliajan. 45 minuutin kohdalla taululla loistivat lukemat 1-0. Toisella puoliajalla viihtyvyys kasvoi monenteen potenssiin, kun pellit aukesivat ja maaleja alkoi tulla kuin liukuhihnalta... Samalla tehtiin Valioliiga-historiaa, kun Jermain Defoe teki ensimmäisenä pelaajana yhden puoliajan aikana 5 maalia. Aikaisemmin viiteen maaliin yhdessä pelissä ovat pystyneet sellaiset sankarit kuin Alan Shearer ja Andy Cole. Defoe iski hattutempun seitsemässä minuutissa (51., 53. ja 58. minuuteilla) ja niittasi päälle vielä kahdesti (69. ja 87.). Voi sitä ilotulitusta. Kerrottakoon, että fanit olivat 'melko' mielissään tästä näystä. 8-1 -tilanteessa kaikuivat kannustuslaulut "We only want one more!" ja "We want nine!". Fanien toive toteutui, sillä kuvassa 10 juhlitaan 9-1 -maalia, joka jäi pelin viimeiseksi.

Tottenham-Wigan maalikimara (YouTube)

"When the Spurs go marching in..."



Tulipas siinä tarinaa yhdestä pelistä. No, oli se aika vakuuttava ja mieleenpainuva esitys. Pääsylippuakin näkyy olevan myynnissä eBayssa...



Tottenham-pelin lisäksi tulee mieleen muutama tapaus, jotka olivat ehdottomasti kertomisen arvoisia hetkiä. Tarkalleen näitä asioita on kolme kappaletta. Ne siis seuraavassa vielä muutaman kuvan kera ja jatketaan sitten tarinaa joskus, jos jotain oleellista jäi vielä kertomatta:

1) Ipswichin maali
Ipswich-Sheff.Wed peli siis päättyi 0-0. Siitä huolimatta yhden reissun hienoimmista ja tunteikkaimmista hetkistä koin, kun noin 70.minuutilla Ipswichin Priskin siirsi pallon verkon perukoille ja pääsin tuulettamaan johtomaalia! Se oli sitten hieno hetki. Noin sekuntia myöhemmin huomasin sitten, että linjamiehellä on lippu pystyssä paitsion merkiksi... niin se maailma vaan synkkeni heti. Arvokas muisto siitä hetkestä silti jäi.


2) Soittokunta vahdinvaihdossa
Buckinghamin palatsin edustalla nähdyssä vahdinvaihdossa ei sen kummempia temppuja nähty, mutta soittokunta se vaan pisti parastaan! Kajauttivat ilmoille Star Warsista tutun Imperial Marchin, jonka jälkeen seurasi useampi kappale ABBAa: Fernando, Mamma Mia, Winner takes it all ... Niin se vaan vahtivuoro vaihtui Björnin ja Bennyn tahtiin. (kuva 11)


3) Penny by card
Lentokentällä teimme vielä viimeiset (tuliais)ostokset. Puntia oli jäänyt taskun pohjalle 19,97 erittäin tarkalleen. Ostoksista kertyi summa 19,98 puntaa. Siispä ladoin kaikki punnat pöytään, johon tiskin takaa tuli vastaus, että "You still need one penny". Kysyin, että olisiko mahdollista maksaa euroilla. Onnistuu tietysti, mutta vain setelit kelpaavat ja takaisin tulee puntia. Käytännössä siis olisi käteen jäänyt yli 4 puntaa, siispä kysyin voinko maksaa puuttuvan sentin kortilla. "You wanna pay one penny by card?". Jees, pliis. Korttia koneeseen ja tunnuslukua kehiin. Kassasetä koputti takanaan istuvaa toista kassahenkilöä olalle ja päivitteli tilannetta: "He's paying one penny by card....one penny!" Mutta minkäs teet, kun valuutta alkaa olla vähissä... Sain muuten päättää että maksanko punnissa vai euroissa kyseisen summan. Pistin haisemaan ihan puntina. One penny. (kuva 12)



Extra-kuvitusta

Lontoon Olympiapuiston rakennustyöt vauhdissa
(kuva junan ikkunasta räpättynä)

Kunnon jälkiruoka-annos Tottenhamin murskavoiton kunniaksi. Annoksessa oli (ainakin) iso suklaakeksi, jäätelöä, kermavaahtoa, marjoja ja suklaakastiketta...

"Never in the field on human conflict was so much owed by so many to so few."

-Winston Churchill

"We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars."
-Oscar Wilde

Pipo

Talvella tarvitaan pipoa, joten kävin hankkimassa sellaisen. Nyt on uusi pipo ja jotta saadaan vähän kuvitusta tänne blogiin, niin länttäsin vielä kuvan tähän kylkiäisiksi. Sellanen pipo se on. Ja talvihan täällä kiistatta on. Talvella sataa vettä ja on 7 astetta lämmintä. Paitsi, että eihän tässä ole mitään valittamista. Helvetin hyvä kun on sulaa tietä, missä jolkotella lenkkejä! Hiihtohan on nykyään siirretty halliin (kuten Ylläs-halliin), joten ei lunta tarvitse ulkona ollakaan.



Sitten voinkin kertoa tälläiseen vesisadetalveen liittyvän epäkohdan. Epäkohta vallitsee kyllä muutenkin kuten syksyisin ja ehkä keväisinkin. Nimittäin kun iltapäivällä tulee luennolta ja päättää ottaa pienet torkut sohvalla. Kurvahtaa siihen ja herää sitten puolen tunnin tai tunnin päästä. No siinähän on käynyt niin, että koko päivän on ollut kuivaa ja yhtäkkiä tulee vettä kuin saavista kaataen. Ja pahinta on se, ettei se ole edes meteorologien syy. Nehän on tietysti ennustanut sadetta, mutta kun ei itse ole muistanut katsoa mitä sadetutka sanoo illan osalta. Kukapa sitä sateettomana päivänä sadetutkaa vahtaa? Tästä voittekin päätellä, että juuri eilen iski monsuunisade siinä illalla, kun olin lenkille lähdössä. Nyt Mäyrä hehkuttaisi, että sateessa on ihan mahtava juosta. Kertoisi varmaan myös että ilma on kuin morsian. Joo, on kuultu. Se nyt vaan ei meikäläiselle sovi, että sataa vettä. Ainakaan jos tulee kylmä. Tosin eilen kävi niin onnellisesti (ei, sade ei loppunut), että oli lämmintä ja takki piti vettä ja meno maistui ja kaikki oli hyvin. Eli ihan turhaan rutisin nyt tästäkin, kivaahan se oli.

Ai niin. Joku huutaa nyt, että on hapekas ilma kun on satanut. Ja pyh. Puhtaampi ilma voi olla, mutta eiköhän se liene kuitenkin vedykkäämpää. Vedykäs. Vetyisä. Vetyä siis.

Lopuksi vielä bongaukset Espoon ihmeellisestä luonnosta. Lenkeillähän on täällä nähty mm. hirviä, peuroja, kettuja, jne. Tänään aamulla ei näin huimiin bongauksiin päästy, mutta tuloksena oli viisi hevosta, pari valtavaa rusakkoa sekä yhteissuorituksena orava ja fasaani ylittämässä tietä. Ei muuten menny suojatien kohdalta. Soo soo.

Palaveri ja (lähes) tapaturma

Torstaina kävin seuran toimistolla. Luvassa oli sopimusneuvottelut, johon molemmat osapuolet olivat varustautuneet nyrkkeilyhanskoin. Otatus oli tiukka ja ratkaisua jouduttiin hakemaan tuomariäänistä. Siis toisin sanottuna paperit olivat valmiina allekirjoitusta varten, eli laitoin vain kynän viuhumaan. Samalla siinä sitten soviteltiin uusia seura-asuja ja käytiin läpi sopimukseen liittyviä - ja liittymättömiäkin - yksityiskohtia. Ihan per(u)spalaveri siis.

Tämän päivän lenkin (11,5km) päälle tekemässäni lihaskuntoharjoituksessa nähtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Enpä ole juuri aiemmin nähnyt tai kuullut, että joku loukkaantuisi tehdessään staattisia pitoja (vatsat&kyljet). Itsehän olin kuitenkin tässä onnistua, kun vaihdoin vatsa-asennosta kylkiasentoon ja olkapää muljahti niin ikävästi, että oli heittäydyttävä selälle rutinan kaikuessa korvissa. Meinasi pentele mennä sijoiltaan. Ehkä. Ainakin se tuntui ikävältä. Hetken (n. 3sekuntia) makoiltuani olin kuitenkin kykenevä jatkamaan pitoja ja saattamaan treenin päätökseen. Selvittiin siis vielä säikähdyksellä, mutta jatkossa lienee vältettävä moisia vakavia kontaktitilanteita!

Harjoituspäivän päätteeksi kävin hieman polskimassa uimahallilla. Uimahalleissahan on välillä mahtavia saunakeskusteluja. Siellä vanhat kubet kertovat kerrassaan lyömättömiä tarinoita. Paras uimahalli tähän on omien kokemusteni mukaan Mäkelänrinteen uimakeskus. Tänään en kuitenkaan sinne suunnannut, joten elämänkatsomusta mullistavat legendat jäivät nyt kuulematta. Sain tällä kertaa kannustusta jatkoa varten urheilu-uralla, sekä vinkin käydä välillä sirkuskoulussa jos alkaa harjoittelu tympimään... Jaa-a. Eiköhän sitä nyt toistaiseksi jatketa vielä ilman kuperkeikkoja sun muita.