maanantai 28. tammikuuta 2013

Leirikuulumiset


Elo Monte Gordossa on nyt jatkunut niin pitkälle, että käynnissä on viimeinen viikko leirielämää tältä erää. Majoituspaikkana on ollut Spa-hotelli ja kyseessähän on itselleni aivan uusi kokemus. Täytyy sanoa, että hotellin tarjoama internet vesittää täysin Monte Gordoon sopivan Noxissa/Bar42:ssa notkumisen, joten mikään ei ole enää entisensä. Huonekavereina oli alkuun Ilari "Ipe" Piipponen ja Jari "Jaska" Räsänen, mutta muutaman päivän jälkeen Ipe painui Suomeen hakkaamaan raivokasta indoor-seasonia ja jäätiin Jarin kanssa kahdestaan harjoittelemaan änärikuvioita äkspoksilla. Jari ja äkspoks lähtivät eilen Suomeen ja samalla tuli vuoroon kämpän vaihto, joten nyt jaan huonetta pari kerrosta alempana (ei vielä autotallissa kuitenkaan) Oskari "Penski" Pennasen ja Kalle "Kala" Keskipoikelan kanssa. Mitä ilmeisimmin kämppärumban pyöritys jatkuu vielä muutaman päivän kuluttua, kun Kala lähetetään kotimatkalle ja otetaan huoneeseen kolmanneksi pyöräksi vanha marokonmatkaaja Antti "Hmm" Kempas.

Treenit ovat sujuneet ainakin kutakuinkin suunnitellusti. Suunnitelmaa on tosin rakennettu kirjaimellisesti päivä kerrallaan, joten ei siinä pidäkään paljon metsään mennä. Valtaosa harjoituksista on pyörän päällä tai altaassa, mutta pari kovempaa juoksutreeniä viime viikolla tuli vedettyä ja pohkeet kiittävät siitä todella. Tänään mennään kokonaan juoksutonta päivää, joka sisälsi aamusta pyörälenkin + kuntosalilla räpiköintiä ja iltaan on ohjelmoitu pulahdus altaaseen. Huomenna on tarkoitus sitoa lenkkareita jalkaan ja iltapäivästä vedellä jonkin sortin VK. Tarkempi plan on vielä usvan peitossa, mutta yhtenä vaihtoehtona lienee Monte Gordossa aiemminkin kontrollina toiminut 8km VK, jonka perusteella voisi vielä tsekata kestopuolen tilannetta. Se onkin osa-alue, josta on odotettavissa jollain tapaa positiivista kerrottavaa - tehojen puolesta onkin lohdullista, että kesään on vielä aikaa. Suunta on sama kuin sillä kuuluisalla mummolla lumessa.

torstai 17. tammikuuta 2013

Tulee tulee


Vanha totuus on, ettei blogia tarvitse päivittää, jos jalat eivät kanna. Eikä ne oikein ole kantaneet. Aika heikosti ainakin. Luvattu 3.40-raja taisi nippa mennä VK:ssa rikki jossain marraskuun pimeydessä, jos oikaisi metsän läpi ja juoksi suurimman osan veekoosta alamäkeen. Ja irvisti kovasti. Mutta päivitys jäi väliin kuitenkin.

Takana on nyt niin nilkkakipuiluja kuin pientä sairasteluakin - "pieni" tarkoittaa tässä tapauksessa neljäätoista kiloa keuhkoista röhittyä limaa. Unohtamatta listasta luonnollisesti muuttoa, joka tietenkin kuormitti patalaiskaa puolimaileria äärimmäisyyksiin asti. Jaa mihinkö muutettiin? Tiedätte varmaan sen sanonnan, että mies ei lähde Pohjois-Haagasta, eikä Pohjois-Haaga ikinä miehestä. Niinpä. Muutettiin Pohjois-Haagasta Pohjois-Haagaan. Kyseessä on vähän niin kuin vastakohta sanonnalle "ojasta allikkoon" muuten. Hyvältä tuntuu. Siis olla edelleen pohjoishaagalainen. Siinä on sitä jotain.

Tällä hetkellä istuskelen jo Portugalin maalla. Tarkemmin ottaen kyllä muovituolilla Lissabonin lentokentällä. Matka jatkuu vielä parin tunnin ajan ja päättyy tuttuun ja turvattomaan Monte Gordoon. Johan sitä olikin aika päästä lämpötilan puolesta edes plussan puolelle, vaikka hiihto onkin alkanut sujua ihan lupaavan hyvin. Ihan täysin ilman vertailukohtaa en hiihtovauhtini kanssa ole, sillä kyllä Paloheinän laduilla päiväsaikaan lykkii myös eläkeläisiä miedonaikaisilla puusuksilla. Ja eräänä päivänä tuli vastaan myös tuore olympiaedustaja. Ei tosin hiihdon.

Mennyt vuodenvaihde oli ensimmäinen sitten 2005-2006:n, kun olin Suomen kamaralla. Korvaan sen nyt olemalla sitten tammi-helmikuun vaihteen ulkomailla! Same, same. But different.

Leirin aikana yritän heittää jonkun päivityksen eetteriin, katsotaan miten onnistuu. Lupauksena vaikka, että jos terveys sallii, niin päivitystä tulee. Haagalaisten lupauksiin ei muuten ole luottamista. Nyt ei muuta kuin ensi kertaan ja odottelemaan borzan seuraavia aivan mielenvikaisia läppändeeroksia!