Ei hyvällä tahdollakaan ehtinyt tiistain puolelle nyt. Tai ehtii ehtii. Ruotsin aikaa ainakin. Ei nyt aleta viilaamaan pilkkua parinkymmenen minuutin takia, kun akateeminen vartti huomioidaan niin myöhästyminen on lähes mitätön. Selityksenä olkoon se, että olin Hakuninmaalla kiinalaisten ja kotimaistenkin joulupukkien luona. Nyt on kolttua ja evästä, kiitos pukeille!
Viime viikolla innostuin paistamaan pipareitakin. Kerralla käytinkin sitten sen kilon verran sitä taikinaa pakkasesta ja koko iltahan siinä touhussa meni. Ohjeen mukaan pitäisi paistaa 5-7minuuttia jokaista pellillistä, mutta arvioisin että kokki Salonen ja tortunsyöjä/virallinen piparinpaiston valvoja Rajala kehittivät vaihtoehtoisen ajanmittausyksikön piparinpaistoon. Se on nimittäin piparit uuniin (1), kaksi erää NHL:ää pleikalla (2) ja piparit uunista ulos (3). Nice and simple. Hieman paloivat reunoista, kiitos kysymästä.
Pleikan pelaaminen sujuikin vielä ihan hyvin, mutta seuraavana aamuna olisi pitänyt lähteä autolla kohti Turkua. Kaikki muu olikin jo lähtöä varten valmista, mutta kotiavaimia ei löytynyt mistään. Ei mistään. Hetken asiaa ihmeteltyäni soitinkin Mika Alatalon maaleilla viimeisen Suomi-Suomi playstationhegemoniakamppailun ratkaisseelle Rajalan pojalle ja kyselin, että mahtaisko niitä avaimia näkyä siellä. Kuulemma jotkut avaimet löyty. Tämän tarkemmin selittelemättä asiaa, on siis ihan mahdollista että avaimet vaan löytyy joku aamu Espoosta Helsingin sijaan. Olihan se pitka mias kai vähän ihmetellyt sitä, että mistä sellainen avainnippu ilmestyi, jossa on joku Jokerit-avaimenperä, mutta ei sen kummempia toimenpiteitä kuitenkaan aiheuttanut sekään löydös. ..keleen korkeushyppääjät.
Vaikka jouluaatto menikin Turussa, niin joulurauhan julistusta ei oltu kuuntelemassa, kun oli niin kylmä. Siitä kylmyydestä huolimatta osallistuin perinteistäkin perinteisemmälle jouluaaton lenkille Turussa. 15km 22asteen pakkasessa meni iloisesti hikoillen noin seitsemän vaatekerroksen alla. Seura oli mainio ja hyvää tunnetta lisäsi tieto siitä että teen jotain mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Kello 7.53 lenkille jouluaattoaamuna ja pakkasta yli 20 on jotain melko unohtumatonta. Huh huh. Ja tuolla 'en ole aikaisemmin tehnyt' ei kuitenkaan viitata siihen, ettenkö olisi aikaisemminkin ollut hereillä ennen kahdeksaa, vaikka joku Portugalin suunnalla voi sellaistakin mietiskellä. Muistan ainakin kerran kun olin hereillä ennen kasia...voi olla kaksikin kertaa, kun tarkkaan miettii.
Viime sunnuntaiksi oli harjoitusohjelmaan merkattu jotain, jota voidaan kutsua melko helposti toteutettavaksi. Varvasjumppa suklaata syöden. Ohjelman pilkulleen noudattaminen ei ole juuri koskaan ollut näin helppoa. "Juuri koskaan" sen vuoksi, että aloitin ohjelman toteuttamisen luonnollisesti alkuverryttelyllä eli vain syömällä suklaata. Ihan vaan sohvalla istuskellen. Yllättävän paha siitä nyt sitten on yhtäkkiä mitään jalkajumppaa lähteä tekemään. Henkisesti lähes ylivoimaista. Lopputulos oli pari varpaiden harotusta ja puoli kiloa suklaata. Todennäköisesti justiinsa sitä, mitä harjoituksella tavoiteltiinkin. Over and out.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 21. joulukuuta 2010
Välipäivät osa I
Jouluun liittyy paljon välipäiviä ja nyt vietelläänkin niitä ensimmäisiä eli joulua edeltävän kotimaan leirin ja joulun välisiä välipäiviä. Ne on ihan yhtä välipäiviä kuin ne joulun ja uudenvuoden välissä olevat päivätkin. Viikonloppu meni siis Pajulahdessa leireilyn merkeissä ja treenit kulkivat ihan mukavasti. Jos leirillä tehtyjä testejä tekisi/olisi tehnyt/pystyisi tekemään/olisi pystynyt tekemään useammin, niin nyt voisi sanoa ennätysten menneen rikki niissä! Mutta ollaan ihan rehellisiä ja myönnetään, että 10*150m olen juossut viimeksi tammikuussa 2007 eli palttiarallaa 47kk sitten. Lohdullista tietysti tietää, että siinä ajassa on eteenpäin menty. Tai no, kai se parannus selittyy lähinnä sillä ettei nyt tarvinnut tintata niihin Vierumäen kirnun kaarteisiin vaan sai paukuttaa ns. pitkällä radalla.
Joidenkin leirin kovimmiksi treeneiksi ristimät iltapelit otettiin näistä panetteluista huolimatta hyvinkin lungisti ja lähinnä haettiin pientä lämpöä iltavenyttelyä varten. Pieni pintahiki vain ja leikkimielistä pelailua. Eikä siinä mitään maaleja laskettu. Tietenkään. Ihan vaan potkittiin/heiteltiin lajista riippuen. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että melkoisen tärskyn käsipallossa saanut oikean käden nimetön roikkuu vieläkin mukana ja ko. sormen amputointihuhut ovat ainakin hieman liioiteltuja. Pari minuuttia sen tällin jälkeen naamariin tärähtänyt "bitch slap" Ikke Kiss O:n toimesta sen sijaan ei aiheuttanut henkisiä vaurioita kummempaa. Kai tämä polla kestää tollasia läimäyksiä enemmänkin. Sitä vaan oon ihmetellyt, että koskahan korvissa lakkais soimasta sen jäljiltä... Kerrottakoon vielä, että oikean käden nimetöntä ei tarvitse (vasenkätinen) juuri missään. Kaksi asiaa olen toistaiseksi löytänyt: vaihteen vaihto kakkosella autoa ajaessa (siihen se nimetön osallistuu joka kerta ihan vanhasta tottumuksesta) ja hiihdossa sauvan 'palauttaminen' kivasti kämmenpohjaan ennen seuraavaa työntöä. Jokseenkin tarpeellinen sormi kaiken kaikkiaan.
Kotona oli leirin aikana sattunut ja tapahtunut. Jälkimmäiseen kategoriaan kuulunee massiivinen joulusiivous, joka onkin epäilemättä viisainta suorittaa allekirjoittaneen ollessa jossain muualla. Erinomainen työnjako, etten sanoisi. Sattumiseen kuuluukin sitten se temppu, kun yksi kahvikupeistamme oli vahingossa mennyt rikki. Meillähän on 52 kahvikuppia. Nyt siis 51. Tai mitä mukeja ne nyt on. Laskin muuton yhteydessä nimittäin. Omistan niistä kaksi (2). Nyt joku noheva teekkari (esim. Panu) voi laskea, että mikä on todennäköisyys sille, että yhden mukin mennessä rikki kyseessä on juuri jompikumpi omista mukeistani. Niinpä. Nyt mulla on yksi muki. Sen kyljessä komeilee muuten Steve Ovett.
Joulun lähestyessä on jääkaapin sisältö pikkuhiljaa vedetty minimiin. Vielä siellä jotain särvintä löytyy, esimerkiksi maksalaatikkoa. Maksalaatikko on paitsi herkullista puolukoiden kera, myös erittäin jouluista nyt kun Saarioinen on pakannut sen jouluisan kannen alle. Samaa tavaraa siellä sisällä kuitenkin on. Eli sama mies eri verkkarit tai jotain. Mietinkin tässä, että vielä kivemmin pääsisi joulutunnelmaan monissa opiskelijakodeissa, jos jouluisat pakkaukset saisi muihinkin ruokatarvikkeisiin. Olisi se vaan ihan eri juttu Pantsenkin vedellä nuudelit esiin pussista, jota komistaa joulupukin turpa, ja heitellä sekaan tonnikalat purkista, jonka kyljessä kirmailee iloisesti tonttu-ukkoja. Nyt vaan tätä ehdotusta eteenpäin, että ehtii ensi jouluksi! Sitä odotellessa kaikille blogin lukijoille hyvää ja rauhallista joulua!
Joidenkin leirin kovimmiksi treeneiksi ristimät iltapelit otettiin näistä panetteluista huolimatta hyvinkin lungisti ja lähinnä haettiin pientä lämpöä iltavenyttelyä varten. Pieni pintahiki vain ja leikkimielistä pelailua. Eikä siinä mitään maaleja laskettu. Tietenkään. Ihan vaan potkittiin/heiteltiin lajista riippuen. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että melkoisen tärskyn käsipallossa saanut oikean käden nimetön roikkuu vieläkin mukana ja ko. sormen amputointihuhut ovat ainakin hieman liioiteltuja. Pari minuuttia sen tällin jälkeen naamariin tärähtänyt "bitch slap" Ikke Kiss O:n toimesta sen sijaan ei aiheuttanut henkisiä vaurioita kummempaa. Kai tämä polla kestää tollasia läimäyksiä enemmänkin. Sitä vaan oon ihmetellyt, että koskahan korvissa lakkais soimasta sen jäljiltä... Kerrottakoon vielä, että oikean käden nimetöntä ei tarvitse (vasenkätinen) juuri missään. Kaksi asiaa olen toistaiseksi löytänyt: vaihteen vaihto kakkosella autoa ajaessa (siihen se nimetön osallistuu joka kerta ihan vanhasta tottumuksesta) ja hiihdossa sauvan 'palauttaminen' kivasti kämmenpohjaan ennen seuraavaa työntöä. Jokseenkin tarpeellinen sormi kaiken kaikkiaan.
Kotona oli leirin aikana sattunut ja tapahtunut. Jälkimmäiseen kategoriaan kuulunee massiivinen joulusiivous, joka onkin epäilemättä viisainta suorittaa allekirjoittaneen ollessa jossain muualla. Erinomainen työnjako, etten sanoisi. Sattumiseen kuuluukin sitten se temppu, kun yksi kahvikupeistamme oli vahingossa mennyt rikki. Meillähän on 52 kahvikuppia. Nyt siis 51. Tai mitä mukeja ne nyt on. Laskin muuton yhteydessä nimittäin. Omistan niistä kaksi (2). Nyt joku noheva teekkari (esim. Panu) voi laskea, että mikä on todennäköisyys sille, että yhden mukin mennessä rikki kyseessä on juuri jompikumpi omista mukeistani. Niinpä. Nyt mulla on yksi muki. Sen kyljessä komeilee muuten Steve Ovett.
Joulun lähestyessä on jääkaapin sisältö pikkuhiljaa vedetty minimiin. Vielä siellä jotain särvintä löytyy, esimerkiksi maksalaatikkoa. Maksalaatikko on paitsi herkullista puolukoiden kera, myös erittäin jouluista nyt kun Saarioinen on pakannut sen jouluisan kannen alle. Samaa tavaraa siellä sisällä kuitenkin on. Eli sama mies eri verkkarit tai jotain. Mietinkin tässä, että vielä kivemmin pääsisi joulutunnelmaan monissa opiskelijakodeissa, jos jouluisat pakkaukset saisi muihinkin ruokatarvikkeisiin. Olisi se vaan ihan eri juttu Pantsenkin vedellä nuudelit esiin pussista, jota komistaa joulupukin turpa, ja heitellä sekaan tonnikalat purkista, jonka kyljessä kirmailee iloisesti tonttu-ukkoja. Nyt vaan tätä ehdotusta eteenpäin, että ehtii ensi jouluksi! Sitä odotellessa kaikille blogin lukijoille hyvää ja rauhallista joulua!
tiistai 14. joulukuuta 2010
Oh yes, it's tuesday again
Hyvä Pantse. Tässä tämä blogikirjoitus nyt tulee. Olethan sitä jo yli 13 tuntia odottanut silmät kiiluen. Ja soitithan tunti sitten vain kyselläksesi, että missä se nyt viipyy. Ensi viikolla (ja muutenkin jatkossa) voisitkin asennoitua niin, että tulet lukemaan uutta tekstiä vasta keskiviikkona. Näin et joutuisi pettymään niin monesti päivän aikana refreshiä painaessasi. Harkitsethan asiaa. Näemme torstaina. Samaisena torstaina kylvetän sinua 150m:n vedoissa Pajulahdessa, mutta "älä siitä huoli, näinhän täällä käy; aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy" laulaa Eppu Normaalikin.
Viime viikolla kävin jälleen kerran yliopistoliikunnan tiloissa Meilahdessa. Hieno mesta ja sitä rataa, mutta sellainen on erityisesti viimeisen kuukauden aikana ihmetyttänyt että niin kovin moni on sanonut käyvänsä siellä puntilla/bodypumpissa/spinningissä/juoksumatolla/tsiigaamassa friiduja/muuten vaan bostailemassa/jotain muuta , ETTÄ miten en ole viime viikkoina kuitenkaan kertaakaan törmännyt näihin henkilöihin. Se mietityttää suuresti. Pakkasten ja pöperökelien ja jälleen pakkasten ja toistamiseen pöperökelien jne takia on juoksumatto tullut varsin tutuksi ja korvaavaakin on tullut vähän pyöriteltyä, mutta ne, jotka siellä omien sanojensa mukaan käyvät, loistavat poissaolollaan. Tässä, kuten elämässä yleensä, on kaksi vaihtoehtoa. Tällä kertaa ne vaihtoehdot ovat, että joko aikataulut menevät alinomaa ristiin tai sitten kyseiset henkilöt sanovat käyvänsä puntilla ihan vain egoaan pönkittääkseen. Eli jälkimmäinen. Hyi teitä.
Mutta yliopistoliikunnan pukuhuoneessa kuulin kuitenkin ilahduttavan tiedon. Joku kynäniska (eli reikäpallontökkijä) kertoi siellä kovaan ääneen olleensa edellisenä päivänä hiihtämässä. Kuulemma ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kaikki mummot ja papat oli hiihtäny ohi. Oikealta ja vasemmalta. Perinteistä ja vapaata. Karhuilla ja Peltosilla. Joku jopa Fischereillä. Mutta silti tämä nykyajan geelitukka-karpaasi oli vetänyt oman kellotuksena mukaan "kuus kilsaa kahteenkytäviiteen minuuttiin". Ja miksikö tämä kokonaispaketti on niin kovasti allekirjoittanutta ilahduttava tieto? No siksi, että jos joku random sählynpelaaja vetää 6km hiihtäen 25minuuttiin viiden vuoden tauon jälkeen ja samalla vielä koko letka Kustaankartanon vanhainkodista lykkii ohitse, niin kyllä se on kansanterveydellisesti vaan hemmetin hyvä, että on näin kovakuntoista sakkia täällä meillä Suomessa. Sauna, sisu, perkele, koskenkorva, ruisleipä ja sitä rataa. Sanotaan nyt vielä, että oli todella hidas keli, huono luisto, eikä ne sukset varmaan edes pitäneet!
Tänään olin jättämässä passihakemuksen. Poliisilaitoksella kun asioi, on hyvä tietää oikeat toimintamallit. Eli heti ensimmäisenä täytyy hakea vuoronumero. Se on aivan ehdotonta. Sen jälkeen voi etsiä valokuva-automaattia. Ei haittaa, vaikka sitä ei ihan heti löytyisikään. Sitten voi rauhassa ottaa valokuvat. Sen jälkeen menee istumaan ja odottamaan vuoroaan. Kunnes huomaa, että maksuksi käy vain käteinen ja maksu on aina suoritettava hakemusta jätettäessä. Sekään ei vielä haittaa. Ei, vaikka käteistä ei ole mukana pennin hyrrää, lähimmälle automaatille on yli kilometrin matka ja omaa vuoroa ennen on vain 3 henkilöä. Sitä voi rauhassa kävellä autolle, ajaa lähimmälle tai miksei vaikka vähän kaukaisemmallekin automaatille ja nostaa rahaa. Sitten vain palaa takaisin huomatakseen, ettei vieläkään ole oma vuoro (saati että se olisi ehtinyt mennä rahanhakureissun aikana) ja istuutuu opettelemaan ruotsin sanoja. Ennen pitkää (tai no, ehkä 'loppujen lopuksi' on tyylikkäämpi ilmaus) oma vuoro tulee ja pääsee hoitamaan asiansa. Tärkeintä on, ettei menetä malttiaan missään vaiheessa, sillä on aivan luonnollista, että jonotusaika on vuoronumeron ottamisesta vähintään tunti. Omaa vuoroaan odotellessa ehtisi siis käydä vaikka ruokaostoksilla. Siinä on tosin negatiivisena puolena se, että kun palaa takaisin odottamaan omaa vuoroaan niin odotusaika saattaa venyä niin pitkäksi, että pakasteet ehtivät sulaa. Sellaista se elämä on, poliisilaitoksella.
Ja lopetetaan tällä kertaa kertomalla siitä, miten muutama viikko sitten liikkui huhua, että tällä palstalla nähtäisiin vieraileva blogisti marras-joulukuun taitteessa. Jostain syystä tarinaa ei ole kuulunut, vaan on menty aivan originellin kirjoittajan turvin eteenpäin. Tämä herättääkin monenlaisia kysymyksiä. Eikö suomalaiseen arvokisakävijään voi luottaa? Kuinka pitkälle eteläpohjalainen uho yltää? Kuinka pitkä on Mäyrän muisti? Onko Sturenkadulle palanneella maailmanmatkaajalle mennyt pupu pöksyyn? Vastauksia kenties ensi kerralla.
Viime viikolla kävin jälleen kerran yliopistoliikunnan tiloissa Meilahdessa. Hieno mesta ja sitä rataa, mutta sellainen on erityisesti viimeisen kuukauden aikana ihmetyttänyt että niin kovin moni on sanonut käyvänsä siellä puntilla/bodypumpissa/spinningissä/juoksumatolla/tsiigaamassa friiduja/muuten vaan bostailemassa/jotain muuta , ETTÄ miten en ole viime viikkoina kuitenkaan kertaakaan törmännyt näihin henkilöihin. Se mietityttää suuresti. Pakkasten ja pöperökelien ja jälleen pakkasten ja toistamiseen pöperökelien jne takia on juoksumatto tullut varsin tutuksi ja korvaavaakin on tullut vähän pyöriteltyä, mutta ne, jotka siellä omien sanojensa mukaan käyvät, loistavat poissaolollaan. Tässä, kuten elämässä yleensä, on kaksi vaihtoehtoa. Tällä kertaa ne vaihtoehdot ovat, että joko aikataulut menevät alinomaa ristiin tai sitten kyseiset henkilöt sanovat käyvänsä puntilla ihan vain egoaan pönkittääkseen. Eli jälkimmäinen. Hyi teitä.
Mutta yliopistoliikunnan pukuhuoneessa kuulin kuitenkin ilahduttavan tiedon. Joku kynäniska (eli reikäpallontökkijä) kertoi siellä kovaan ääneen olleensa edellisenä päivänä hiihtämässä. Kuulemma ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kaikki mummot ja papat oli hiihtäny ohi. Oikealta ja vasemmalta. Perinteistä ja vapaata. Karhuilla ja Peltosilla. Joku jopa Fischereillä. Mutta silti tämä nykyajan geelitukka-karpaasi oli vetänyt oman kellotuksena mukaan "kuus kilsaa kahteenkytäviiteen minuuttiin". Ja miksikö tämä kokonaispaketti on niin kovasti allekirjoittanutta ilahduttava tieto? No siksi, että jos joku random sählynpelaaja vetää 6km hiihtäen 25minuuttiin viiden vuoden tauon jälkeen ja samalla vielä koko letka Kustaankartanon vanhainkodista lykkii ohitse, niin kyllä se on kansanterveydellisesti vaan hemmetin hyvä, että on näin kovakuntoista sakkia täällä meillä Suomessa. Sauna, sisu, perkele, koskenkorva, ruisleipä ja sitä rataa. Sanotaan nyt vielä, että oli todella hidas keli, huono luisto, eikä ne sukset varmaan edes pitäneet!
Tänään olin jättämässä passihakemuksen. Poliisilaitoksella kun asioi, on hyvä tietää oikeat toimintamallit. Eli heti ensimmäisenä täytyy hakea vuoronumero. Se on aivan ehdotonta. Sen jälkeen voi etsiä valokuva-automaattia. Ei haittaa, vaikka sitä ei ihan heti löytyisikään. Sitten voi rauhassa ottaa valokuvat. Sen jälkeen menee istumaan ja odottamaan vuoroaan. Kunnes huomaa, että maksuksi käy vain käteinen ja maksu on aina suoritettava hakemusta jätettäessä. Sekään ei vielä haittaa. Ei, vaikka käteistä ei ole mukana pennin hyrrää, lähimmälle automaatille on yli kilometrin matka ja omaa vuoroa ennen on vain 3 henkilöä. Sitä voi rauhassa kävellä autolle, ajaa lähimmälle tai miksei vaikka vähän kaukaisemmallekin automaatille ja nostaa rahaa. Sitten vain palaa takaisin huomatakseen, ettei vieläkään ole oma vuoro (saati että se olisi ehtinyt mennä rahanhakureissun aikana) ja istuutuu opettelemaan ruotsin sanoja. Ennen pitkää (tai no, ehkä 'loppujen lopuksi' on tyylikkäämpi ilmaus) oma vuoro tulee ja pääsee hoitamaan asiansa. Tärkeintä on, ettei menetä malttiaan missään vaiheessa, sillä on aivan luonnollista, että jonotusaika on vuoronumeron ottamisesta vähintään tunti. Omaa vuoroaan odotellessa ehtisi siis käydä vaikka ruokaostoksilla. Siinä on tosin negatiivisena puolena se, että kun palaa takaisin odottamaan omaa vuoroaan niin odotusaika saattaa venyä niin pitkäksi, että pakasteet ehtivät sulaa. Sellaista se elämä on, poliisilaitoksella.
Ja lopetetaan tällä kertaa kertomalla siitä, miten muutama viikko sitten liikkui huhua, että tällä palstalla nähtäisiin vieraileva blogisti marras-joulukuun taitteessa. Jostain syystä tarinaa ei ole kuulunut, vaan on menty aivan originellin kirjoittajan turvin eteenpäin. Tämä herättääkin monenlaisia kysymyksiä. Eikö suomalaiseen arvokisakävijään voi luottaa? Kuinka pitkälle eteläpohjalainen uho yltää? Kuinka pitkä on Mäyrän muisti? Onko Sturenkadulle palanneella maailmanmatkaajalle mennyt pupu pöksyyn? Vastauksia kenties ensi kerralla.
tiistai 7. joulukuuta 2010
Blogitiistai
Toimituksemme pahoittelee suuresti pitkään vallinnutta bloginpäivityksen alavirettä, joka on varsin kiinteässä yhteydessä vallinneeseen/vallitsevaan (kuka näistä osaa sanoa?) talouslamaan. Tilanne on nyt vähän kuin Hapaopalla elikäs Ollin Harrilla - eli putki täytyy saada poikki keinolla millä hyvänsä. Joku putki ainakin. Tämän johdosta lanseeraamme nyt uutena käsitteenä blogitiistain, joka siis tarkoittaa sitä että tätä blogia tullaan tästä lähin päivittämään aina tiistaisin. Ja koska mikään ei ole ikuista, niin Ändyn Tippaus Oy tarjoaakin jo halukkaille kertoimia siitä, koska tulee ensimmäinen kerta kun blogia ei tiistaina kuulu tai millä viikolla sitä ei tule ollenkaan tahi kestääkö tiistaiputki kenties peräti seuraavan vuoden puolelle. Nyt on siis hyvä aika laittaa yuanit peliin!
Ensimmäinen putki muuten katkesi jo eilen päivällä. Autoa lumikasojen alta kaivaessa wanha ja luotettava sininen lastenlapio joutui kirjaimellisesti taipumaan, kun iskin lumikasoihin samalla intensiteetilla kuin Roope-setä Klondyken maisemissa. Siitä en tiedä oliko Klondykessa lunta, mutta kuokka siellä viuhui. Silloin oli suo, kuokka ja Roope. Joku on tosta jonkun muunnosväännöksenkin keksinyt. Suomalaiset taiteilijat perkele kun aina varastavat valmiita ideoita toisilta. No mutta asiaan, sanoi Juhantalo. Nimittäin auton esiinkaivaminen oli päivän lumityöt osa I. Osa II oli illalla Espoon puolella pihamaalla ja sieltä löytyi käteenkin hieman järeämpi 'peliväline'. Pelivälineestä sen verran, että sitä sanaahan voi käyttää ihan mistä vain. Ringetessä se toimii ainakin tosi hyvin, mutta myös jääkiekossa, salibandyssa, jalkapallossa, pesäpallossa, suunnistuksessa, hevospoolossa, shakissa ja uimahypyissä peliväline on mitä luonnollisin termi kun pelitapahtumia selostetaan. Joihinkin noista edellämainituista lajeista on juuri nyt hiukan hankala keksiä esimerkkiä, mutta palataan asiaan niiltä osin vaikka joskus myöhemmin. Nimittäin lumitöissä odotti vielä osa III, sillä Helsingin sydämeen - Pohjois-Haagaan - palatessa oli parkkiruutu kaivettava puhtaammaksi, jotta auton sinne sai ylipäätään väännettyä. Kerrankos sitä nyt ruudun tyhjäksi kolaa, mutta tiedossahan oli että joku toinenhan sen hyvän ruudun siitä lipastaa kun auton starttaa seuraavana päivänä liikkeelle. Ja niinhän siinä kävi. Nyt kun näitä lumitöitä on tehty niin rutkasti jo yhteen vuorokauteen, niin voimaahan piisaa ensi kesänä juoksuradalla sitten senkin edestä. Joku kaikentietävä jätkähän nyt varmaan tulis Liikuntamyllyn uumenissa kertomaan, ettei Rudishakaan tee lumitöitä. No ei tee ei, mutta eipä toimi Espoon Borzakaan puutarhurina, joten nallekarkit on siinä mielessä lähestulkoon tasan.
Loppuun kerrottakoon vielä urheiluun liittyen vammoista. Vammojahan on tarkoitus väistellä parhaan mukaan tulevaa ja tulevia kesiä silmällä pitäen. Nyt on kuitenkin viime päivien aikana täytynyt todeta, että suoritustasoa piinaa vamma, jonka vaikutuksesta lajiharjoitteluun on vielä vaikea sanoa. Playstation 2:lla on viime päivinä nimittäin viuhunut NHL2002 -peli ja pelin tuoksinassa on oikean käteni peukalon iho joutunut niin koville, että ihoon on tullut suorastaan reikä. Jos tämä rasitusvamma ei aivan estäkään "änärin" pelaamista tulevina päivinä, niin voi kuitenkin olla että joudun siirtymään korvaavien pelien pariin. Nopeasti en kuitenkaan keksi, mitä peliä peukaloni parhaiten kestäisi, joten on hyvin mahdollista että joudun pitämään jopa täyttä lepoa jossain välissä. Sitä ennen tarkoituksena on kuitenkin teipata peukalo ja hoitaa sitä mahdollisimman paljon mm. käsirasvaa käyttämällä. Tarvittaessa konsultoidaan myös fysioterapeuttia ja lääkäriä, jotta asiat saadaan kuntoon ja Toronton hurja ykkösnyrkki Kariya-Sundin-Selänne pääsee nuijimaan maaleja. Mainitaan nyt tässä kaikille uteliaille, että kakkosketjuna viilettää luonnollisesti Roberts-Nylander-Mogilny ja kolmosena Bure-S.Koivu-Lehtinen. Ja koska uteliaisuutenne ei tunnu koskaan loppuvan, voin vielä paljastaa suuren salaisuuden kakkospakkiparista. Siellähän on tällä hetkellä Karalahti-Timonen. Erittäin vahvaa toimintaa. Kaukalossa ja epäilemättä myös sen ulkopuolella.
Ensimmäinen putki muuten katkesi jo eilen päivällä. Autoa lumikasojen alta kaivaessa wanha ja luotettava sininen lastenlapio joutui kirjaimellisesti taipumaan, kun iskin lumikasoihin samalla intensiteetilla kuin Roope-setä Klondyken maisemissa. Siitä en tiedä oliko Klondykessa lunta, mutta kuokka siellä viuhui. Silloin oli suo, kuokka ja Roope. Joku on tosta jonkun muunnosväännöksenkin keksinyt. Suomalaiset taiteilijat perkele kun aina varastavat valmiita ideoita toisilta. No mutta asiaan, sanoi Juhantalo. Nimittäin auton esiinkaivaminen oli päivän lumityöt osa I. Osa II oli illalla Espoon puolella pihamaalla ja sieltä löytyi käteenkin hieman järeämpi 'peliväline'. Pelivälineestä sen verran, että sitä sanaahan voi käyttää ihan mistä vain. Ringetessä se toimii ainakin tosi hyvin, mutta myös jääkiekossa, salibandyssa, jalkapallossa, pesäpallossa, suunnistuksessa, hevospoolossa, shakissa ja uimahypyissä peliväline on mitä luonnollisin termi kun pelitapahtumia selostetaan. Joihinkin noista edellämainituista lajeista on juuri nyt hiukan hankala keksiä esimerkkiä, mutta palataan asiaan niiltä osin vaikka joskus myöhemmin. Nimittäin lumitöissä odotti vielä osa III, sillä Helsingin sydämeen - Pohjois-Haagaan - palatessa oli parkkiruutu kaivettava puhtaammaksi, jotta auton sinne sai ylipäätään väännettyä. Kerrankos sitä nyt ruudun tyhjäksi kolaa, mutta tiedossahan oli että joku toinenhan sen hyvän ruudun siitä lipastaa kun auton starttaa seuraavana päivänä liikkeelle. Ja niinhän siinä kävi. Nyt kun näitä lumitöitä on tehty niin rutkasti jo yhteen vuorokauteen, niin voimaahan piisaa ensi kesänä juoksuradalla sitten senkin edestä. Joku kaikentietävä jätkähän nyt varmaan tulis Liikuntamyllyn uumenissa kertomaan, ettei Rudishakaan tee lumitöitä. No ei tee ei, mutta eipä toimi Espoon Borzakaan puutarhurina, joten nallekarkit on siinä mielessä lähestulkoon tasan.
Loppuun kerrottakoon vielä urheiluun liittyen vammoista. Vammojahan on tarkoitus väistellä parhaan mukaan tulevaa ja tulevia kesiä silmällä pitäen. Nyt on kuitenkin viime päivien aikana täytynyt todeta, että suoritustasoa piinaa vamma, jonka vaikutuksesta lajiharjoitteluun on vielä vaikea sanoa. Playstation 2:lla on viime päivinä nimittäin viuhunut NHL2002 -peli ja pelin tuoksinassa on oikean käteni peukalon iho joutunut niin koville, että ihoon on tullut suorastaan reikä. Jos tämä rasitusvamma ei aivan estäkään "änärin" pelaamista tulevina päivinä, niin voi kuitenkin olla että joudun siirtymään korvaavien pelien pariin. Nopeasti en kuitenkaan keksi, mitä peliä peukaloni parhaiten kestäisi, joten on hyvin mahdollista että joudun pitämään jopa täyttä lepoa jossain välissä. Sitä ennen tarkoituksena on kuitenkin teipata peukalo ja hoitaa sitä mahdollisimman paljon mm. käsirasvaa käyttämällä. Tarvittaessa konsultoidaan myös fysioterapeuttia ja lääkäriä, jotta asiat saadaan kuntoon ja Toronton hurja ykkösnyrkki Kariya-Sundin-Selänne pääsee nuijimaan maaleja. Mainitaan nyt tässä kaikille uteliaille, että kakkosketjuna viilettää luonnollisesti Roberts-Nylander-Mogilny ja kolmosena Bure-S.Koivu-Lehtinen. Ja koska uteliaisuutenne ei tunnu koskaan loppuvan, voin vielä paljastaa suuren salaisuuden kakkospakkiparista. Siellähän on tällä hetkellä Karalahti-Timonen. Erittäin vahvaa toimintaa. Kaukalossa ja epäilemättä myös sen ulkopuolella.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Ihan perus
Mitään ihmeellistä tässä nyt ei sinänsä ole sattunut viime aikoina. Viime viikolla sain tiedon, että opintopisteitä napsahti kassaan 11kpl eli noin neljännes koko vuoden saldosta. Viikonloppuna Hakunilassa läiskittiin menemään testijuoksua/kisaa ja kisan jälkeen pyyhittiin ulkoministerin kanssa samaan pyyhkeeseen, tallikavereita kun ollaan ja silleen.
Näiden edellä mainittujen lisäksi elämäni huippuhetkiin lukeutuu myös tämän päiväinen vierailu S-markettiin. Siellä nimittäin törmäsin (en kirjaimellisesti) tuttuun naamaan. Kyseessä oli tässä blogissa joskus aiemminkin käsitelty legendaarinen Saunamies (voisi sanoa 'legenda jo eläessään', mutta noista kovista saunamiehistä kun ei koskaan tiedä koska istuvat yhdet löylyt liian pitkiksi). Saunamies siinä osti Kasslerin pihviä tai jotain. Hyvä tankata, että jaksaa sitten iho punaisena läiskiä löylyä kiukaalle iltapäivällä Märskyn kuumassa saunassa!
Kotona aloin lihamakaronilaatikon lämmityksen lomassa valmistaa isoa salaattia ja laitoin samalla radion päälle. Äitiltä opittu tapa, että radio pauhaa keittiössä - sillä erolla että mä en vetele niitä Paula Koivuniemen biisejä kovaan ääneen mukana. Tällä kertaa sen radion saikin lyödä heti kiinni, sillä Tuiskun Anttihan se siellä taas oli istuttamassa puuta justiinsa sopivasti. Ja kanavan vaihtaminen ei onnistu, kun se on niin hankala löytää taas uudelleen tuo suosikkikanava.
Päiväunilta herättyäni alkoi melkoinen rumba. Puhelin nimittäin alkoi soida tiuhaan tahtiin. Ensin ei moneen viikkoon soita kukaan (paitsi Mäyrä, eikä sillä ole koskaan mitään asiaa) ja sitten kun se soi niin kaikki tulee kerralla. Eka puhelu toi tiedon, että sykemittari on valmiina korjauksesta, toisessa kysyttiin erästä hieman parrakkaampaa perheenjäsentä puhelimeen, mutta jouduin ilmoittamaan että kyseessä on mission impossible juuri nyt. Kolmas puhelu samaan syssyyn saikin sitten jo vastaukseksi, että "mitäs asiaa sulla nyt s**tana on?"... hermo siis petti kaiken tämän hektisyyden keskellä ja siitähän joutui tietysti kärsimään pieni ja viaton Panu. Itkun ääniä hetken kuunneltuani, sain itkun keskeltä sen verran selvää että mies haluaisi vesijuoksemaan jonkun kanssa. No, sehän onnistuu. Illalla mennään. Ja niin oli Panukin hetken aikaa tyytyväinen. Mutta kyllä se iltaan mennessä on keksinyt jonkun valittamisen aiheen taas. Siitä lisää ensi kerralla!
Näiden edellä mainittujen lisäksi elämäni huippuhetkiin lukeutuu myös tämän päiväinen vierailu S-markettiin. Siellä nimittäin törmäsin (en kirjaimellisesti) tuttuun naamaan. Kyseessä oli tässä blogissa joskus aiemminkin käsitelty legendaarinen Saunamies (voisi sanoa 'legenda jo eläessään', mutta noista kovista saunamiehistä kun ei koskaan tiedä koska istuvat yhdet löylyt liian pitkiksi). Saunamies siinä osti Kasslerin pihviä tai jotain. Hyvä tankata, että jaksaa sitten iho punaisena läiskiä löylyä kiukaalle iltapäivällä Märskyn kuumassa saunassa!
Kotona aloin lihamakaronilaatikon lämmityksen lomassa valmistaa isoa salaattia ja laitoin samalla radion päälle. Äitiltä opittu tapa, että radio pauhaa keittiössä - sillä erolla että mä en vetele niitä Paula Koivuniemen biisejä kovaan ääneen mukana. Tällä kertaa sen radion saikin lyödä heti kiinni, sillä Tuiskun Anttihan se siellä taas oli istuttamassa puuta justiinsa sopivasti. Ja kanavan vaihtaminen ei onnistu, kun se on niin hankala löytää taas uudelleen tuo suosikkikanava.
Päiväunilta herättyäni alkoi melkoinen rumba. Puhelin nimittäin alkoi soida tiuhaan tahtiin. Ensin ei moneen viikkoon soita kukaan (paitsi Mäyrä, eikä sillä ole koskaan mitään asiaa) ja sitten kun se soi niin kaikki tulee kerralla. Eka puhelu toi tiedon, että sykemittari on valmiina korjauksesta, toisessa kysyttiin erästä hieman parrakkaampaa perheenjäsentä puhelimeen, mutta jouduin ilmoittamaan että kyseessä on mission impossible juuri nyt. Kolmas puhelu samaan syssyyn saikin sitten jo vastaukseksi, että "mitäs asiaa sulla nyt s**tana on?"... hermo siis petti kaiken tämän hektisyyden keskellä ja siitähän joutui tietysti kärsimään pieni ja viaton Panu. Itkun ääniä hetken kuunneltuani, sain itkun keskeltä sen verran selvää että mies haluaisi vesijuoksemaan jonkun kanssa. No, sehän onnistuu. Illalla mennään. Ja niin oli Panukin hetken aikaa tyytyväinen. Mutta kyllä se iltaan mennessä on keksinyt jonkun valittamisen aiheen taas. Siitä lisää ensi kerralla!
lauantai 6. marraskuuta 2010
Sellasta
Laiskuus on sairautta. Ja sehän tämän blogin pitäjää vaivaa. Ahneus on toinen sairaus. Ja/Tai ylensyöminen. Eilen nimittäin syötiin Mäyrän kanssa niin paljon, että napa ruskaa. Ei varmaan pysty tänään vielä syömään mitään. Jos Mäyrän kalorilaskennat piti paikkansa niin varmaan parempikin ettei söis yhtään mitään nyt vähään aikaan. Elämään jäivät sanat: "Hitto Tuomo kun sun kanssa tulee aina syötyä niin hitosti..." Älä muuta sano.
Leireillä on tullut käytyä. Kuortane på svenska ja Pajulahti enimmäkseen suomeksi. Ihan hyviä leirejä, hyvä meininki ja hyvät muonat. Kai sieltä aina jotain jää käteen...tai tarttuu mukaan...tai jotain. Kuortaneelta tarttu mukaan 1kg painoa. Vaikea uskoa, kun kolmeen päivään tuli juostua 63km. Mutta haetaanko Tommy vielä neljännet lautaselliset pikkulättyjä?
Jos jostain ei tartu mitään mukaan, niin se on varmaan eräät nimeltämainitsemattoman kurssin luennot. Aamuluennot nimenomaan. Tosin kai ne samaa sontaa olis, vaikka pidettäis iltapäivälläkin. Nyt on niin monta erilaista kurssia menossa 'koulussa' (toivottavasti ex-dekaani ei nyt tule kuristamaan kun käytin yliopistosta koulu-nimitystä), että tuntuu ihan siltä kuin opiskelisi oikeasti. Tällä viikolla kävin kolmena päivänä paikalla. Se alkaa olla vähän siinä limiiteillä jo - ei juuri useammin voi käydä ettei vedä itteään ihan tukkoon. Täytyy siis olla tarkkana vielä kun eletään näin pimeää vuodenaikaa. Sekin pimeys helpottuu sitten kun pääsee vähän syksyn aikaisempia leirikohteita etelämpään leirille, ihan eteläiselle pallonpuoliskolle asti. Mutta sitä ennen on vielä ohjelmassa vaikka mitä. Yritetään pysyä kartalla. Ja hengissä. Ja alle 75kilon painossa. Ja ehjänä. Ja moro.
Leireillä on tullut käytyä. Kuortane på svenska ja Pajulahti enimmäkseen suomeksi. Ihan hyviä leirejä, hyvä meininki ja hyvät muonat. Kai sieltä aina jotain jää käteen...tai tarttuu mukaan...tai jotain. Kuortaneelta tarttu mukaan 1kg painoa. Vaikea uskoa, kun kolmeen päivään tuli juostua 63km. Mutta haetaanko Tommy vielä neljännet lautaselliset pikkulättyjä?
Jos jostain ei tartu mitään mukaan, niin se on varmaan eräät nimeltämainitsemattoman kurssin luennot. Aamuluennot nimenomaan. Tosin kai ne samaa sontaa olis, vaikka pidettäis iltapäivälläkin. Nyt on niin monta erilaista kurssia menossa 'koulussa' (toivottavasti ex-dekaani ei nyt tule kuristamaan kun käytin yliopistosta koulu-nimitystä), että tuntuu ihan siltä kuin opiskelisi oikeasti. Tällä viikolla kävin kolmena päivänä paikalla. Se alkaa olla vähän siinä limiiteillä jo - ei juuri useammin voi käydä ettei vedä itteään ihan tukkoon. Täytyy siis olla tarkkana vielä kun eletään näin pimeää vuodenaikaa. Sekin pimeys helpottuu sitten kun pääsee vähän syksyn aikaisempia leirikohteita etelämpään leirille, ihan eteläiselle pallonpuoliskolle asti. Mutta sitä ennen on vielä ohjelmassa vaikka mitä. Yritetään pysyä kartalla. Ja hengissä. Ja alle 75kilon painossa. Ja ehjänä. Ja moro.
torstai 14. lokakuuta 2010
Harjoitusleiri
Oon tässä ollu eilisestä lähtien harjoitusleirillä. Eikä oo mikä tahansa harjoitusleiri, vaan syrjäisen paikan leiri. Tärkein osa leiriä on ravinto ja sitä onkin pyritty ottamaan ensinnäkin runsaasti. Ihan noin esimerkkinä kerrottakoon että tänään on kurkusta alas mennyt vaniljamunkki ja 5 palaa pannukakkua. Joten se puoli on kunnossa. Painonhallinnan vuoksi päivään on kuulunut myös mattotesti ja palauttava iltalenkki.
Täällä perämetsien keskellä kun lähtee iltalenkille niin tiellä pysymiseksi tärkeintä on kuunnella että tossun pohjien alta kuuluu hiekan rapina. Muuten on nimittäin eksyny tieltä. Pimeetä on siis ollut, mutta 70-luvun tyyliin on juostu yksin pimeässä tienlaitaa. Räkä poskella, verenmaku suussa ja perkeleitä päristellen. Osataan sitä vieläkin. Ainakin se leivonnaisten syönti - kai se avainasemassa oli se syöminen aiemminkin.
Ja päässä on soinut Maiden, jonka konserttiin oikeuttavat liput tuli postissa pari päivää sitten. Eli 'Fear of the dark' ja 'The loneliness of the long-distance runner'.
Täällä perämetsien keskellä kun lähtee iltalenkille niin tiellä pysymiseksi tärkeintä on kuunnella että tossun pohjien alta kuuluu hiekan rapina. Muuten on nimittäin eksyny tieltä. Pimeetä on siis ollut, mutta 70-luvun tyyliin on juostu yksin pimeässä tienlaitaa. Räkä poskella, verenmaku suussa ja perkeleitä päristellen. Osataan sitä vieläkin. Ainakin se leivonnaisten syönti - kai se avainasemassa oli se syöminen aiemminkin.
Ja päässä on soinut Maiden, jonka konserttiin oikeuttavat liput tuli postissa pari päivää sitten. Eli 'Fear of the dark' ja 'The loneliness of the long-distance runner'.
lauantai 9. lokakuuta 2010
"How do you rate the morning sun?"
Robbie Williamsia lauleskelin keskiviikkoaamuna, kun juoksin aamulenkkiä mahtavassa auringonpaisteessa. Siitä ei elämä paremmaksi nimittäin muutu. Skeptikoille tiedoksi, että se lenkki starttasi siinä 8.30 kantturoissa, joten den räknas definitivt som MORGONlänk. Keskiviikkoon kuului luonnollisesti myös opiskelua sekä vierailu hulluille päiville. Ollapa vielä keskiviikossa, kun oli rahaa millä mällätä. Puolensataa tetraa Gainomaxia kanniskellessa ja ympäri Helsinkiä kuljeskellessa sitä tuntee konkreettisesti elävänsä. Jos siis nauttii siitä kun muovikassin kahvat painuvat syvälle kämmeniin...
Tässä kun edellisestä päivityksestä on päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin, niin on hyvä kerrata vähän syyskuun lopunkin tapahtumia. Käytiin nimittäin Mäyrän kanssa Joensuussa. Lähtö oli hiukan mallia ex tempore, sillä vaikka reissuun lähdöstä oli puhetta pitkään niin itse lähtöpäätöstä arvottiin viime hetkille asti. Torstai-iltana napsahti puhelimeen viesti klo23.45 ja Mäyrähän se ilmoitti "notta kyllä moon lährös!". Tämä selvä. Seuraavana päivänä matkattiin sinne ja sitä seuraavana temmottiin Kataja-hölkässä 7km kilpailu. Reitti oli hyvä - vaihtelevaa maastoa hienossa ympäristössä. Kulkukin oli mitä mainioin ja siitäpä tulikin sitten seuraavalla viikolla mieleeni, että jos jossain mainitsee parhaita saavutuksiaan niin siihen voi sitten kirjoittaa seuraavasti: "1.50 -alitus 800m:llä... Kataja-hölkän 4.sija vuonna 2010... Kirkkonummen mestaruus 100m:llä vuonna 2010..." Ilmeisesti vuosi 2010 on ollut saavutuksien valossa aivan ylivoimaisesti uran paras - toistaiseksi.
Opintoja on tänä syksynä ollut varsin mielenkiintoisiin aikoihin. Ei, ei sentään kahdeksalta aamulla - se on epäinhimillinen aika - mutta esimerkiksi klo 18-20. Tähän selitys oli luennoitsijan mukaan, että kyseisen oikeudenalan opinnot ovat pääasiassa muulloin, joten tämä luentosarja ei sijoitu ns. omaan periodiinsa. Selitys hyväksytty, mutta kun sama asia kerrotaan toisellakin valitsemallani sarjalla (siis eri oikeudenala myöskin) ensimmäisen viiden minuutin aikana, niin aloin miettimään että mitähän opintokokonaisuuksia TÄHÄN periodiin sitten sijoittuu? "Marginaaliprevention kognitiiviset edellytykset eivät täyty" voi tähän todeta. Jos jollain (muilla kuin Tomilla) on havaintoa, mitä tuo tarkoittaa niin arvaukset otetaan vastaan kommenteissa!
Huumoria täytyy olla joka tekstissä edes vähäsen. Kerrotaanpa siis vaikka ruoanlaitosta. Se voi nimittäin olla melko haastavaa puuhaa. Oonkin jo pitkään miettinyt, että tuleeko jokaisesta ruoasta, jonka Heidi (aivan täysin keksitty nimi/henkilö) yrittää valmistaa, ihan pannukakku. Tähän pohdintaan saatiin mielenkiintoisella tavalla vastaus, kun alkuviikosta ko. kotikokki päätti yrittää aivan oikean pannukakun valmistusta. Reseptin mukaan ja sillä lailla. Vastauskin saatiin. Kotiin tullessani liedellä nimittäin odotti aivan täysi pannukakku. Jokainen tehköön omat päätelmänsä asiasta.
Loppukaneettina lainaan pätkän viikon takaisesta Urheilulehdestä. Kommentin antajana Ismo Hämäläinen. "2000-luvulla urheiluun kanavoitu yhteiskunnan lisäpanostus näkyy parhaiten Radiokadun talon käytävillä. Siellä on töissä suhteettoman iso prosentti siitä porukasta joka urheilusta saa palkkaa. Miksi? Minä en nyt sano että joku työntekijä olisi huono työntekijä, mutta haluan priorisointia. Miksi palkataan väkeä kävelemään käytävillä? Monetko harjoitukset jäisi tänä iltana pitämättä, jos Radiokadun talo äkkiä romahtaisi?" Spot on.
Tässä kun edellisestä päivityksestä on päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin, niin on hyvä kerrata vähän syyskuun lopunkin tapahtumia. Käytiin nimittäin Mäyrän kanssa Joensuussa. Lähtö oli hiukan mallia ex tempore, sillä vaikka reissuun lähdöstä oli puhetta pitkään niin itse lähtöpäätöstä arvottiin viime hetkille asti. Torstai-iltana napsahti puhelimeen viesti klo23.45 ja Mäyrähän se ilmoitti "notta kyllä moon lährös!". Tämä selvä. Seuraavana päivänä matkattiin sinne ja sitä seuraavana temmottiin Kataja-hölkässä 7km kilpailu. Reitti oli hyvä - vaihtelevaa maastoa hienossa ympäristössä. Kulkukin oli mitä mainioin ja siitäpä tulikin sitten seuraavalla viikolla mieleeni, että jos jossain mainitsee parhaita saavutuksiaan niin siihen voi sitten kirjoittaa seuraavasti: "1.50 -alitus 800m:llä... Kataja-hölkän 4.sija vuonna 2010... Kirkkonummen mestaruus 100m:llä vuonna 2010..." Ilmeisesti vuosi 2010 on ollut saavutuksien valossa aivan ylivoimaisesti uran paras - toistaiseksi.
Opintoja on tänä syksynä ollut varsin mielenkiintoisiin aikoihin. Ei, ei sentään kahdeksalta aamulla - se on epäinhimillinen aika - mutta esimerkiksi klo 18-20. Tähän selitys oli luennoitsijan mukaan, että kyseisen oikeudenalan opinnot ovat pääasiassa muulloin, joten tämä luentosarja ei sijoitu ns. omaan periodiinsa. Selitys hyväksytty, mutta kun sama asia kerrotaan toisellakin valitsemallani sarjalla (siis eri oikeudenala myöskin) ensimmäisen viiden minuutin aikana, niin aloin miettimään että mitähän opintokokonaisuuksia TÄHÄN periodiin sitten sijoittuu? "Marginaaliprevention kognitiiviset edellytykset eivät täyty" voi tähän todeta. Jos jollain (muilla kuin Tomilla) on havaintoa, mitä tuo tarkoittaa niin arvaukset otetaan vastaan kommenteissa!
Huumoria täytyy olla joka tekstissä edes vähäsen. Kerrotaanpa siis vaikka ruoanlaitosta. Se voi nimittäin olla melko haastavaa puuhaa. Oonkin jo pitkään miettinyt, että tuleeko jokaisesta ruoasta, jonka Heidi (aivan täysin keksitty nimi/henkilö) yrittää valmistaa, ihan pannukakku. Tähän pohdintaan saatiin mielenkiintoisella tavalla vastaus, kun alkuviikosta ko. kotikokki päätti yrittää aivan oikean pannukakun valmistusta. Reseptin mukaan ja sillä lailla. Vastauskin saatiin. Kotiin tullessani liedellä nimittäin odotti aivan täysi pannukakku. Jokainen tehköön omat päätelmänsä asiasta.
Loppukaneettina lainaan pätkän viikon takaisesta Urheilulehdestä. Kommentin antajana Ismo Hämäläinen. "2000-luvulla urheiluun kanavoitu yhteiskunnan lisäpanostus näkyy parhaiten Radiokadun talon käytävillä. Siellä on töissä suhteettoman iso prosentti siitä porukasta joka urheilusta saa palkkaa. Miksi? Minä en nyt sano että joku työntekijä olisi huono työntekijä, mutta haluan priorisointia. Miksi palkataan väkeä kävelemään käytävillä? Monetko harjoitukset jäisi tänä iltana pitämättä, jos Radiokadun talo äkkiä romahtaisi?" Spot on.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Opiskelua
Ylimenokauden kunniaksi starttasin sunnuntaina 100metrille Kirkkonummen avoimissa mestaruuskisoissa. Ajoista ei kyllä juuri kannata puhua. Ja nimenomaan ajoista, sillä en ollut ensimmäiseen suoritukseen tyytyväinen, joten juoksin heti seuraavassa erässä uudelleen. Se olikin veteraanien erä ja samalle starttiviivalle kyyristyi...hmm, tai siis oli jo valmiiksi kyyryssä, mutta 'asettui'...mm. eräs vanhempi mieshenkilö, joka kertoi vuosien saatossa selättäneensä syövän, menettäneensä toisen munuaisen jne. Miehellä oli myös nitrot maalissa odottamassa. Kaikesta tästä huolimatta kyseinen heppu oli eräällä tapaa erän ennakkosuosikki - olihan hänen satasen ennätyksensä 11,2h! Tällä kertaa ennakkosuosikki joutui taipumaan, mutta yllätyksethän kuuluvat urheiluun. Molemmat erät muuten voitti muuan Espoon Borza, joka siis on nyt Kirkkonummen mestari 100m:llä. Repikää siitä.
Opiskelut ovat myös pyörähtäneet käyntiin ja erittäin rikosoikeuspainotteisesti. Lyhyenä tiivistelmänä voin kertoa oppineeni ainakin sen, että jos löytää jostain avaruuslentäjän, on hänet palautettava mitä pikimmiten. Tätä asiaa varten on luonnollisesti myös laki: Laki avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä avaruusesineiden palauttamisesta. Ei mikään ihan turha juttu. Laissa ei kerrota mihin ne avaruuslentäjät, joita vastaan kävelee, tulee palauttaa, mutta palautettava on - ei mutinoita.
Opinnoissahan mukavinta on tietenkin lukeminen. Ja sitähän onneksi riittää. Aina ei lukeminen maistu, mutta kaiken voi korjata h*lvetinmoisella loppukirillä. Loppukiriä tarvitaan varmasti muutaman viikon päästä, kun tentti lähestyy. Niin leppoisaan tahtiin on sivuja nyt tullut käänneltyä... Kuitenkin tähän väliin voidaan ottaa poimintana Dan Fränden oivallisesta oppikirjasta Yleinen rikosoikeus pieni pätkä: "Samalla on kysyttävä, miksi valtio rikoksen tapahtumisen varalta uhkaa rangaistuksella eikä vähemmän vakavilla toimenpitellä, esimerkiksi hiljaisella minuutilla TV-uutisissa."
Ja vaikkei Mr.Frände varmaankaan kuulu blogini lukijoihin, niin haluan hänelle tässä lähettää terveisiä, että hiljainen minuutti TV-uutisissa ei joillekin (lue: Heidille) tuntuisi juuri missään... Seuraavaan painokseen voisikin muuttaa tähän kohtaan ehdotuksen esimerkiksi ylimääräisen mainoskatkon lisäämisestä Good Wifen tai Täydellisten naisten loppupuolelle. Se tepsisi huomattavasti paremmin. Kiitos jo etukäteen. Ja nyt ruotsin tunnille...
Opiskelut ovat myös pyörähtäneet käyntiin ja erittäin rikosoikeuspainotteisesti. Lyhyenä tiivistelmänä voin kertoa oppineeni ainakin sen, että jos löytää jostain avaruuslentäjän, on hänet palautettava mitä pikimmiten. Tätä asiaa varten on luonnollisesti myös laki: Laki avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä avaruusesineiden palauttamisesta. Ei mikään ihan turha juttu. Laissa ei kerrota mihin ne avaruuslentäjät, joita vastaan kävelee, tulee palauttaa, mutta palautettava on - ei mutinoita.
Opinnoissahan mukavinta on tietenkin lukeminen. Ja sitähän onneksi riittää. Aina ei lukeminen maistu, mutta kaiken voi korjata h*lvetinmoisella loppukirillä. Loppukiriä tarvitaan varmasti muutaman viikon päästä, kun tentti lähestyy. Niin leppoisaan tahtiin on sivuja nyt tullut käänneltyä... Kuitenkin tähän väliin voidaan ottaa poimintana Dan Fränden oivallisesta oppikirjasta Yleinen rikosoikeus pieni pätkä: "Samalla on kysyttävä, miksi valtio rikoksen tapahtumisen varalta uhkaa rangaistuksella eikä vähemmän vakavilla toimenpitellä, esimerkiksi hiljaisella minuutilla TV-uutisissa."
Ja vaikkei Mr.Frände varmaankaan kuulu blogini lukijoihin, niin haluan hänelle tässä lähettää terveisiä, että hiljainen minuutti TV-uutisissa ei joillekin (lue: Heidille) tuntuisi juuri missään... Seuraavaan painokseen voisikin muuttaa tähän kohtaan ehdotuksen esimerkiksi ylimääräisen mainoskatkon lisäämisestä Good Wifen tai Täydellisten naisten loppupuolelle. Se tepsisi huomattavasti paremmin. Kiitos jo etukäteen. Ja nyt ruotsin tunnille...
perjantai 17. syyskuuta 2010
Asioita
Off-season on ollut käynnissä jo kohta pari viikkoa ja harjoituksellinen sisältö on ollut kevyehköä. Paitsi että Mäy-mäystinder on niin kovassa kunnossa, että sen kanssa kevyetkin lenkit on aika reippaita. Satsaus on ollut lähinnä ravintopuolelle, mutta jotain pientä lenkkiä pyörällä tahi juosten on tullut heitettyä ja uimahallillakin olen vieraillut (saunomassa) pariin kertaan. Saunomisen lisäksi myös vaa'alla käynti täytyy hoitaa uimahallilla. Kätevää.
Kuukausi on asuttu uudessa asunnossa ja vieläkään vessan ovea ei saa kiinni. Tai kiinni saa just ja just jos osaa oikean tekniikan. Tai oikean voimankäytön. Mutta lukkoonhan se ei silti mene. Kai sen joku joskus tulee korjaamaan. Niin on ainakin luvattu.
Alkuviikosta tuli tiedote postiluukusta, että tällä viikolla lämpöverkoston linjaventtiilien vaihtotöiden takia joudutaan asuntojen patteriventtiilejä sulkemaan ja samalla ilmataan patterit. Noniin. Nyt ei ainakaan (äidinkieleltään) ruotsinkieliset lukijat tiedä yhtään mistä on kysymys. Ja jos joku muu vielä tietääkin, niin aika fakiiri saa olla noitten termien suhteen. Oleellista tässä hommassa on tietenkin se, että kaikkien lämpöpatterien eteen piti jättää työskentelytilaa n. 1,5m tätä operaatiota varten. No... makuuhuonehan on 250cm leveä. Ja sänky on 160cm leveä. Sänky on yhtä kaukana molemmista sivuseinistä ja patteri toisella sivuseinällä. Nopea laskutoimitus kertoo, että siihen ei 1,5metriä ihan helposti taiota. Tai voihan sen sängyn nostaa pystyyn ensin keskiviikkona klo8.00-17.00 ja sitten uudestaan torstaina. Tai mitä häh.
Sittenhän tänne asuntoon tuli myös postia. Se on ihan kivaa. Siis etenkin kun tulee sellaisten henkilöiden posteja, jotka ei täällä asu. Eikä tässä asunnossa kyllä ole remontin takia asunut kukaan moneen kuukauteen, joten ihan lähihistorian muuttoonkaan ei voi vedota. Eihän siinä hätää, jos yksi DNA:n lasku tippuu luukusta. Senhän voi sitten viedä koulumatkalla (ja nyt ex-dekaani Kekkonen repisi hiuksia päästään, kun sanon yliopistoa kouluksi...) postiin ja kertoa, että 'hupsistakeikkaa kun tää heppu ei asu meillä'. Niinhän mä tein. Virhe. Nimittäin kun olin saanut sen kuoren rahdattua Pohjois-Haagasta pääpostiin, niin eikö mitä! Se kuorihan tuli taas seuraavana päivänä luukusta meille. Nyt se odottaa pöydällä, että vien sen johonkin. Taidan viedä jo tänään. Mielellään jollekin asiakaspalvelijalle suoraan käteen. Se on paljon palkitsevampaa kuin se, että kirjoittaisi siihen 'väärä osoite' ja veisi kirjelaatikkoon.
Tänään off-seasonin ravintopuolta on tarkoitus pitää yllä Raxin buffetissa. Energiaa on jostain saatava, kun tuo rikosoikeuden kirja on niin painava, että sen kantaminen nojatuolin ja sängyn välillä kuluttaa ihan hirveästi. Erään tuoreen teekkarin, joka ehti hetken asustella Tsadissa, mutta muutti nyt kuitenkin "poikamieskylään" Espoon puolelle, piti tulla mukaan tälle mättöruokailureissulle. Puhelimeen tuli kuitenkin pari tuntia sitten viesti "Ei pysty". Ja tarkempana selvityksenä hetkeä myöhemmin "Ei pysty syömään". Se kertookin kaiken. Siksi rankkoja nuo syksyn opiskeluriennot ovat, että toivotankin tälle Panulle (nimeä ei ole muutettu) mitä parhainta vointia ja jaksamista tulevissakin riennoissa... Ja nyt syömään.
Kuukausi on asuttu uudessa asunnossa ja vieläkään vessan ovea ei saa kiinni. Tai kiinni saa just ja just jos osaa oikean tekniikan. Tai oikean voimankäytön. Mutta lukkoonhan se ei silti mene. Kai sen joku joskus tulee korjaamaan. Niin on ainakin luvattu.
Alkuviikosta tuli tiedote postiluukusta, että tällä viikolla lämpöverkoston linjaventtiilien vaihtotöiden takia joudutaan asuntojen patteriventtiilejä sulkemaan ja samalla ilmataan patterit. Noniin. Nyt ei ainakaan (äidinkieleltään) ruotsinkieliset lukijat tiedä yhtään mistä on kysymys. Ja jos joku muu vielä tietääkin, niin aika fakiiri saa olla noitten termien suhteen. Oleellista tässä hommassa on tietenkin se, että kaikkien lämpöpatterien eteen piti jättää työskentelytilaa n. 1,5m tätä operaatiota varten. No... makuuhuonehan on 250cm leveä. Ja sänky on 160cm leveä. Sänky on yhtä kaukana molemmista sivuseinistä ja patteri toisella sivuseinällä. Nopea laskutoimitus kertoo, että siihen ei 1,5metriä ihan helposti taiota. Tai voihan sen sängyn nostaa pystyyn ensin keskiviikkona klo8.00-17.00 ja sitten uudestaan torstaina. Tai mitä häh.
Sittenhän tänne asuntoon tuli myös postia. Se on ihan kivaa. Siis etenkin kun tulee sellaisten henkilöiden posteja, jotka ei täällä asu. Eikä tässä asunnossa kyllä ole remontin takia asunut kukaan moneen kuukauteen, joten ihan lähihistorian muuttoonkaan ei voi vedota. Eihän siinä hätää, jos yksi DNA:n lasku tippuu luukusta. Senhän voi sitten viedä koulumatkalla (ja nyt ex-dekaani Kekkonen repisi hiuksia päästään, kun sanon yliopistoa kouluksi...) postiin ja kertoa, että 'hupsistakeikkaa kun tää heppu ei asu meillä'. Niinhän mä tein. Virhe. Nimittäin kun olin saanut sen kuoren rahdattua Pohjois-Haagasta pääpostiin, niin eikö mitä! Se kuorihan tuli taas seuraavana päivänä luukusta meille. Nyt se odottaa pöydällä, että vien sen johonkin. Taidan viedä jo tänään. Mielellään jollekin asiakaspalvelijalle suoraan käteen. Se on paljon palkitsevampaa kuin se, että kirjoittaisi siihen 'väärä osoite' ja veisi kirjelaatikkoon.
Tänään off-seasonin ravintopuolta on tarkoitus pitää yllä Raxin buffetissa. Energiaa on jostain saatava, kun tuo rikosoikeuden kirja on niin painava, että sen kantaminen nojatuolin ja sängyn välillä kuluttaa ihan hirveästi. Erään tuoreen teekkarin, joka ehti hetken asustella Tsadissa, mutta muutti nyt kuitenkin "poikamieskylään" Espoon puolelle, piti tulla mukaan tälle mättöruokailureissulle. Puhelimeen tuli kuitenkin pari tuntia sitten viesti "Ei pysty". Ja tarkempana selvityksenä hetkeä myöhemmin "Ei pysty syömään". Se kertookin kaiken. Siksi rankkoja nuo syksyn opiskeluriennot ovat, että toivotankin tälle Panulle (nimeä ei ole muutettu) mitä parhainta vointia ja jaksamista tulevissakin riennoissa... Ja nyt syömään.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
PPP
Paluu Pantsen Pyynnöstä on päivän otsikko. Pauno on ollut ihan hukassa paristakin syystä. Ensinnäkin, kun tänne blogiin ei ole tullut päivityksiä. Ja toisekseen kun se on nyt muuttanut tänne suureen maailmaan eli pääkaupunkiseudulle. Eilen tämä "pieni, hikinen pummi" kuten mies itseään kutsuu sai vielä kuulla Tapani Virtasen suusta, että Pohjois-Haaga on kaiken elämän keskipiste ja siellä kannattaisi asua jos jossain. Lisäksi Parikkalan Pantteri sai nähdä Pohjois-Haagan ylpeyden eli Keskipisteen. Tämä Seilor's Pubin kanssa yhteen sulautunut viihdekeskus olikin näkemisen arvoinen paikka. Huh huh.
Seilor's pisteessä tai Keski Seilor'sissa oli tutunnäköistä porukkaa. On päässyt tämäkin kolmikko melko pitkälle elämässään. Viisi vuotta sitten tuoreita abiturientteja Mäkelänrinteen urheilulukiosta ja nyt Pohjois-Haagan paikallisen vakioväkeä...
"Tuleeko voittoa?" kysyi oikeanpuolimmainen vasemmanpuolimmaiselta, kun vasemmanpuolimmainen näpytteli Jukeboksia.
Mutta sitten leikki sikseen. Tässä on viimeiset päivät mennyt kotitaloudenhoitajana. Pyykinpesua, tiskaamista, imuroimista, pölyjen pyyhkimistä... Hyvät puolet on siinä, että saa nukkua pitkään. Nää hommat kun ei mihinkään karkaa. Huonot on siinä, että ei millään jaksa eikä ehdi lukea rikosoikeuden kirjaa. Joskin tässä vaiheessa on hyvä tilanne kun kirja on edes haettuna kirjastosta. Ei sinänsä siis mitään hätää. Ensi viikolla täytyy ehtiä myös koulunpenkille - syksy alkaa ruotsin kurssin voimin. Nästa 14 veckor måste man vara på plats och försöka lära sig (ännu) lite mera svenska...men lyckligtvis har vi det bara två gånger i veckan och bara 1,5timme på en gång. Koska mun blogin lukijoissa ei ole samanlaisia kielineroja kuin Sandran blogissa, niin pitäydytään jatkossa(kin) pääosin valtaväestön äidinkielessä. Hyviä puolia on toki etsitty myös tästä opiskelun alkamisesta ja niihin kuuluu luonnollisesti se, että kurssi päättyy palttiarallaa lounasaikaan. Ei tule siis mikään turha keikka tuonne ns. 'keskustaan'.
Tulevana viikonloppuna pistetään kilpailukausi pakettiin tai "joulupapereihin" kuten Jole asian ilmaisisi. Ohjelmassa on Nordic-Baltic Championships ja vieläpä U23 eli suomeksi 22-vuotiaiden sarjassa. Omaan ohjelmaan kuuluu mahdollisesti jopa viisi matkaa. Ne ovat: menomatka, 800m, 1500m, 400m-viesti, paluumatka. Koska ensimmäinen ja viimeinen suoritetaan laivalla, on niidenkin rasittavuus melkoista tasoa. Päämatkana pidetään ennakkoon kuitenkin tuota toista matkaa ja sillä vastaan asettuu mm. Helsingin päärynän taklausta viime lauantaina maistanut Muhammadi sekä toinen pienehkö ruotsalainen Svensson. (Yli)Painoetu on siis ainakin allekirjoittaneen puolella, jos homma tönimiseksi menee. Svensson on tosin tunnettu Filbert Bayi-tyylisestä taktiikasta johtaa juoksua alusta asti, jolloin voitaisiin mennä siististi turhia Lahtioimatta. Myös Norjalla ja Tanskalla on asettaa melko tasaisia heppuja mukaan tanssiin, joten eiköhän siitä hyvä matsi saada aikaan!
Loppukevennyksenä voidaan vielä kertoa äsken pikajuoksujen ja hyppyjen lajipäälliköltä saatu tekstiviesti, jonka mukaan Espoon Borza nähtäisiin myös 4*100m -joukkueen ankkurina... huolestuneille tiedoksi, että kyseessä on vaan Jortsun suunpieksentä. Toivottavasti.
Seilor's pisteessä tai Keski Seilor'sissa oli tutunnäköistä porukkaa. On päässyt tämäkin kolmikko melko pitkälle elämässään. Viisi vuotta sitten tuoreita abiturientteja Mäkelänrinteen urheilulukiosta ja nyt Pohjois-Haagan paikallisen vakioväkeä...
"Tuleeko voittoa?" kysyi oikeanpuolimmainen vasemmanpuolimmaiselta, kun vasemmanpuolimmainen näpytteli Jukeboksia.
Mutta sitten leikki sikseen. Tässä on viimeiset päivät mennyt kotitaloudenhoitajana. Pyykinpesua, tiskaamista, imuroimista, pölyjen pyyhkimistä... Hyvät puolet on siinä, että saa nukkua pitkään. Nää hommat kun ei mihinkään karkaa. Huonot on siinä, että ei millään jaksa eikä ehdi lukea rikosoikeuden kirjaa. Joskin tässä vaiheessa on hyvä tilanne kun kirja on edes haettuna kirjastosta. Ei sinänsä siis mitään hätää. Ensi viikolla täytyy ehtiä myös koulunpenkille - syksy alkaa ruotsin kurssin voimin. Nästa 14 veckor måste man vara på plats och försöka lära sig (ännu) lite mera svenska...men lyckligtvis har vi det bara två gånger i veckan och bara 1,5timme på en gång. Koska mun blogin lukijoissa ei ole samanlaisia kielineroja kuin Sandran blogissa, niin pitäydytään jatkossa(kin) pääosin valtaväestön äidinkielessä. Hyviä puolia on toki etsitty myös tästä opiskelun alkamisesta ja niihin kuuluu luonnollisesti se, että kurssi päättyy palttiarallaa lounasaikaan. Ei tule siis mikään turha keikka tuonne ns. 'keskustaan'.
Tulevana viikonloppuna pistetään kilpailukausi pakettiin tai "joulupapereihin" kuten Jole asian ilmaisisi. Ohjelmassa on Nordic-Baltic Championships ja vieläpä U23 eli suomeksi 22-vuotiaiden sarjassa. Omaan ohjelmaan kuuluu mahdollisesti jopa viisi matkaa. Ne ovat: menomatka, 800m, 1500m, 400m-viesti, paluumatka. Koska ensimmäinen ja viimeinen suoritetaan laivalla, on niidenkin rasittavuus melkoista tasoa. Päämatkana pidetään ennakkoon kuitenkin tuota toista matkaa ja sillä vastaan asettuu mm. Helsingin päärynän taklausta viime lauantaina maistanut Muhammadi sekä toinen pienehkö ruotsalainen Svensson. (Yli)Painoetu on siis ainakin allekirjoittaneen puolella, jos homma tönimiseksi menee. Svensson on tosin tunnettu Filbert Bayi-tyylisestä taktiikasta johtaa juoksua alusta asti, jolloin voitaisiin mennä siististi turhia Lahtioimatta. Myös Norjalla ja Tanskalla on asettaa melko tasaisia heppuja mukaan tanssiin, joten eiköhän siitä hyvä matsi saada aikaan!
Loppukevennyksenä voidaan vielä kertoa äsken pikajuoksujen ja hyppyjen lajipäälliköltä saatu tekstiviesti, jonka mukaan Espoon Borza nähtäisiin myös 4*100m -joukkueen ankkurina... huolestuneille tiedoksi, että kyseessä on vaan Jortsun suunpieksentä. Toivottavasti.
maanantai 2. elokuuta 2010
Voi media
Pitkään se kestikin. Nimittäin allekirjoittaneen hermo. On suomalaista (yleis)urheilua lytätty ja mytätty parin viikon ajan. 29minuutin kympin juoksijat ja/tai 8metrin pituushyppääjät - 4200metrin cooper-tahtia esteitäkin matkalla ylittäen etenevistä suomalaisurhoista puhumattakaan: kisaturisteja ovat olleet lehdistön silmissä kaikki. Jokaisella olkoon oikeus mielipiteeseensä, mutta kyllä tyhmyydelläkin joku raja pitäisi olla. Eräs suomen maajoukkueurheilija totesi alkukesästä, että urheilutoimittajat ovat se huonoin porukka, joka toimittajaksi valmistuu. "Mieti nyt: meet kattomaan jonkun pelin. Aha, paljonko päätty? No 1-1. Kuka teki maalit? Palkittiinko joku? Se juttu on siinä." Niin se taitaa sitten olla.
Nythän sitä sitten voidaan ruotia entistäkin enemmän, kun mitaleita tuli Barcelonasta vaivainen yksi kappale. Niitähän olisi tietysti pitänyt tulla kahmalokaupalla, selvähän se. Puhutaan jopa suomalaisen yleisurheilun laskusuhdanteesta ja peräti kuolemisesta. Barcelonan joukkuetta voisi käydä yksitellen läpi ja katsoa kuka ansaitsee minkäkin arvosanan. Kyllä sieltä aika monelle hyvää tai kiitettävää tarvitsee antaa. Mutta ei kaikki onnistuneet saa mitalia, vaikka toimittajien mielestä sen varmaan täytyisi näin ollakin. Eivätkä kaikki myöskään voi onnistua. Ei minkään muunkaan maan urheilijoista kaikki onnistu.
Tämä tarina sai alkupotkun Ilta-Sanomien nettisivun toimesta, kun siellä uljaasti julistettiin tänä iltana seuraavasti:
"Vai eivät suomalaiset pärjänneet viikonloppuna kisa-areenoilla! Keravalainen 15-vuotias Mea-Maria Ekroos voitti kultaa tanssipelaamisen MM-kisoissa Amsterdamissa.
- Menestys oli kiinni treenaamisen määrästä. Treenasin kolmen kuukauden ajan 3-4 kertaa viikossa, vaatimaton mestari kuvailee suoritustaan."
Kyseinen juttuhan löysi tiensä etusivulla peräti kakkosuutiseksi, joten painoarvoa sille täytyy antaa. Ja yhtään arvostusta tanssipelaamiselta (miltä?) vähentämättä, täytyy kysyä, että voiko kisa-areenoita ihan verrata toisiinsa, jos toisessa pärjää muutaman kuukauden ajan 3-4kertaa viikossa harjoittelemalla ja toisessa vaaditaan vuosien työ, jotta olisi mahdollisuuksia päästä kisoihin? Voiko tästä median linjauksesta nyt tehdä johtopäätöksen, että Kinnusen Jarkkokin olisi kävellyt kultaan jos olisi viitsinyt käydä lenkillä edes pari kertaa viikossa muutaman kuukauden ajan? Puhumattakaan siitä, että Evilälle ei olisi ollut temppu eikä mikään lasauttaa 850cm kantanutta hyppyä, jos olisi jaksanut vähänkään harjoitella tässä alkukesän aikana?! Niinpä. Herätkää nyt jossain joku vähäsen ja nostakaa hattua siihen suuntaan mihin kuuluu. Perkele.
Nythän sitä sitten voidaan ruotia entistäkin enemmän, kun mitaleita tuli Barcelonasta vaivainen yksi kappale. Niitähän olisi tietysti pitänyt tulla kahmalokaupalla, selvähän se. Puhutaan jopa suomalaisen yleisurheilun laskusuhdanteesta ja peräti kuolemisesta. Barcelonan joukkuetta voisi käydä yksitellen läpi ja katsoa kuka ansaitsee minkäkin arvosanan. Kyllä sieltä aika monelle hyvää tai kiitettävää tarvitsee antaa. Mutta ei kaikki onnistuneet saa mitalia, vaikka toimittajien mielestä sen varmaan täytyisi näin ollakin. Eivätkä kaikki myöskään voi onnistua. Ei minkään muunkaan maan urheilijoista kaikki onnistu.
Tämä tarina sai alkupotkun Ilta-Sanomien nettisivun toimesta, kun siellä uljaasti julistettiin tänä iltana seuraavasti:
"Vai eivät suomalaiset pärjänneet viikonloppuna kisa-areenoilla! Keravalainen 15-vuotias Mea-Maria Ekroos voitti kultaa tanssipelaamisen MM-kisoissa Amsterdamissa.
- Menestys oli kiinni treenaamisen määrästä. Treenasin kolmen kuukauden ajan 3-4 kertaa viikossa, vaatimaton mestari kuvailee suoritustaan."
Kyseinen juttuhan löysi tiensä etusivulla peräti kakkosuutiseksi, joten painoarvoa sille täytyy antaa. Ja yhtään arvostusta tanssipelaamiselta (miltä?) vähentämättä, täytyy kysyä, että voiko kisa-areenoita ihan verrata toisiinsa, jos toisessa pärjää muutaman kuukauden ajan 3-4kertaa viikossa harjoittelemalla ja toisessa vaaditaan vuosien työ, jotta olisi mahdollisuuksia päästä kisoihin? Voiko tästä median linjauksesta nyt tehdä johtopäätöksen, että Kinnusen Jarkkokin olisi kävellyt kultaan jos olisi viitsinyt käydä lenkillä edes pari kertaa viikossa muutaman kuukauden ajan? Puhumattakaan siitä, että Evilälle ei olisi ollut temppu eikä mikään lasauttaa 850cm kantanutta hyppyä, jos olisi jaksanut vähänkään harjoitella tässä alkukesän aikana?! Niinpä. Herätkää nyt jossain joku vähäsen ja nostakaa hattua siihen suuntaan mihin kuuluu. Perkele.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Sub 1:50
Viime torstaina mäjähti. Oikein ikkunat sälähti ja taivas välähti, kun kerran keikahti Jussin pussi! Tai jotain. Nimittäin Borzan lapikas liikkui niin vikkelään, että kellot pysähty pitkästi ennen kuin 1.50,00 ehti tulla täyteen. Tarkkaan ottaen 1.49,94. Se on aika niukka alitus, vaikka onhan muuan EM-edustaja M.Bergdahl pystynyt vielä niukempaan (1.49,99), eikä ole siitä tohtinut parantaakaan sen koommin. Varmaan harmittavaa kyllä, kun on niin komia ennätys ettei viitti parantaa!
Juoksusta ei tietenkään ole mitään muistikuvia. Menin vaan sinne aamusumuun ja pidin rautahampaat ulkona kuin Kirwan Wilssoni! Ei vaan. Lähettäjä piti hirveän pitkään meitä paikoillanne-asennossa ennen ampumista. Syy selvisi nauhalta: Japanin vieraalla oli Asicsi eksynyt viivan päälle ja sellanen pelihän ei vetele. Kun kaikki kotimaiset ja ulkomaiset sai tohvelinsa pidettyä oikeissa asemissa päästiin matkaan ja tikkasin vauhtia kuin hullu. Willy lähti yhtä rataa ulompaa vielä terävämmin ja niin tais lähteä melkein kaikki muutkin. Takasuoralla ajauduin Pääryn ja Kurren väliin ja ensimmäinen 200m oli noin 26,4. Selkeät 3kymppää hitaammin kuin Espoossa - syy tuntematon. Seuraavan kakkosen aikana pääjoukko lipui hieman karkuun, enkä tohtinut aivan Pääryn selkää seurata kosketusetäisyydeltä. 400meetriä 54,1 ja sanoin itselleni "easy speed" vai miten se nyt menee?! Kaarteen loppuvaiheessa haistelin, että Kurre saattaa olla tuloillaan ohi, joten lisäsin hiukan vauhtia, sillä arvelin että potkua löytyy vielä kuitenkin. Vesiesteen kohdalla aloin kaivella viimeisiä reservejä ja yllätyksekseni löysinkin aika hyvän potkun vielä jostain takataskusta ja kirmasin kohti maaliviivaa hullun kiilto silmissäni! Yksi japanilainen joutuikin siinä satanen ennen maalia antautumaan, vaikkei nyt aivan käsiä pystyyn nostanutkaan - muuten mies oli melkoisen pystyssä. Kurotus oli varmasti lopussa kullanarvoinen, siksi tarkalle se alitus kuitenkin meni.
Hiukan voittajan ajasta aavistelin, että nyt saattoi enkka tulla... Mutta ei siinä auttanut kuin ootella tulosta tauluun. Pääry siinä rikkoi EM-rajan kymmenyksellä ja se on hieno homma se! Sitten sieltä pörähtikin jo 6sadasosan alitus tauluun. Ja kyllähän se hyvältä tuntu. Vielä paremmalta tuntu kun kolmikko Mäymäy-Hamppari-Härppy kiiruhti onnittelemaan. Otin tässä vapauden käyttää hieman vapaamuotoisempia lempinimiä (originellit siis Mäyrä, Happo ja Härski=Sääri). Hienoja miehiä ja polkipa ensiksi ja viimeksi mainittu myös ennätyksensä Lappeenrannan kolmosella. Ja varmemmaksi vakuudeksi Mäy paransi 1500m ja Säärystin 5000m ennätystään Lapinlahdella eilispäivänä. On NE kovia! Ja on Hampparikin kova. Se vaan säästelee kansainvälisiin b-eriin vitosella. Tai johonkin loppukesän kasiin ehkä.
Ennen kisaahan jo Pääry sanoi, että "tänään sitten alle 1:50", kun käveltiin kentälle. Ja onhan se nyt olympiaedustajaa kuunneltava. Ja niinhän se tuppaa olemaan, että Lappeenrannassa se 1.50 on alitettava. Nimilista ensimmäisen 1.50-alituksen Lappeenrannassa tehneistä on pitkä: Lahtio, Oravakangas, Bergdahl, Mabrouki, Simos, Haatainen, ...
Tähän loppuun voidaan nyt kuitenkin todeta, että rajapyykin alituksesta huolimatta eilen sai treenin aikana huomata olevansa ihan tavallinen kuolevainen kuitenkin. Mutta ei kai siinä, seuraavana katseet on Belfastissa, jossa kirmataan lauantaina jälleen 800m. Vauhtia siellä riittää, katsotaan riittääkö oma potku jälleen ennätykseen!
Juoksusta ei tietenkään ole mitään muistikuvia. Menin vaan sinne aamusumuun ja pidin rautahampaat ulkona kuin Kirwan Wilssoni! Ei vaan. Lähettäjä piti hirveän pitkään meitä paikoillanne-asennossa ennen ampumista. Syy selvisi nauhalta: Japanin vieraalla oli Asicsi eksynyt viivan päälle ja sellanen pelihän ei vetele. Kun kaikki kotimaiset ja ulkomaiset sai tohvelinsa pidettyä oikeissa asemissa päästiin matkaan ja tikkasin vauhtia kuin hullu. Willy lähti yhtä rataa ulompaa vielä terävämmin ja niin tais lähteä melkein kaikki muutkin. Takasuoralla ajauduin Pääryn ja Kurren väliin ja ensimmäinen 200m oli noin 26,4. Selkeät 3kymppää hitaammin kuin Espoossa - syy tuntematon. Seuraavan kakkosen aikana pääjoukko lipui hieman karkuun, enkä tohtinut aivan Pääryn selkää seurata kosketusetäisyydeltä. 400meetriä 54,1 ja sanoin itselleni "easy speed" vai miten se nyt menee?! Kaarteen loppuvaiheessa haistelin, että Kurre saattaa olla tuloillaan ohi, joten lisäsin hiukan vauhtia, sillä arvelin että potkua löytyy vielä kuitenkin. Vesiesteen kohdalla aloin kaivella viimeisiä reservejä ja yllätyksekseni löysinkin aika hyvän potkun vielä jostain takataskusta ja kirmasin kohti maaliviivaa hullun kiilto silmissäni! Yksi japanilainen joutuikin siinä satanen ennen maalia antautumaan, vaikkei nyt aivan käsiä pystyyn nostanutkaan - muuten mies oli melkoisen pystyssä. Kurotus oli varmasti lopussa kullanarvoinen, siksi tarkalle se alitus kuitenkin meni.
Hiukan voittajan ajasta aavistelin, että nyt saattoi enkka tulla... Mutta ei siinä auttanut kuin ootella tulosta tauluun. Pääry siinä rikkoi EM-rajan kymmenyksellä ja se on hieno homma se! Sitten sieltä pörähtikin jo 6sadasosan alitus tauluun. Ja kyllähän se hyvältä tuntu. Vielä paremmalta tuntu kun kolmikko Mäymäy-Hamppari-Härppy kiiruhti onnittelemaan. Otin tässä vapauden käyttää hieman vapaamuotoisempia lempinimiä (originellit siis Mäyrä, Happo ja Härski=Sääri). Hienoja miehiä ja polkipa ensiksi ja viimeksi mainittu myös ennätyksensä Lappeenrannan kolmosella. Ja varmemmaksi vakuudeksi Mäy paransi 1500m ja Säärystin 5000m ennätystään Lapinlahdella eilispäivänä. On NE kovia! Ja on Hampparikin kova. Se vaan säästelee kansainvälisiin b-eriin vitosella. Tai johonkin loppukesän kasiin ehkä.
Ennen kisaahan jo Pääry sanoi, että "tänään sitten alle 1:50", kun käveltiin kentälle. Ja onhan se nyt olympiaedustajaa kuunneltava. Ja niinhän se tuppaa olemaan, että Lappeenrannassa se 1.50 on alitettava. Nimilista ensimmäisen 1.50-alituksen Lappeenrannassa tehneistä on pitkä: Lahtio, Oravakangas, Bergdahl, Mabrouki, Simos, Haatainen, ...
Tähän loppuun voidaan nyt kuitenkin todeta, että rajapyykin alituksesta huolimatta eilen sai treenin aikana huomata olevansa ihan tavallinen kuolevainen kuitenkin. Mutta ei kai siinä, seuraavana katseet on Belfastissa, jossa kirmataan lauantaina jälleen 800m. Vauhtia siellä riittää, katsotaan riittääkö oma potku jälleen ennätykseen!
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Let me tell you about my life, let me tell you about my dreams
Otsikon mukaisesti alkaa Iron Maidenin The Reincarnation of Benjamin Breeg. Sehän jatkuu "Let me tell you about the things that happen". Ja se on justihinsa mitä meinaan nyt tehrä! Puhutaan ensin vaikkapa hieman roskaa ja siirrytään sitten itse asiaan. Eli tarinaa koneeseen ja koneesta ulos.
Maanantaina matkattiin Pendolino-junalla Turusta Espooseen. Homman nimihän oli se, että 11.38 oli tarkoitus olla Espoossa ja siitä suoraan autolla Nummelaan, jotta Heidi ehtii kiropraktikon vastaanotolle klo 12.20 mennessä. No kyllähän kaikki sen tietää, että tollainen aikataulu on itsemurha, kun VR:n aikatauluttomuuden ottaa huomioon. Kirkkonummen jälkeen sitten olisi voinut repeatilla soittaa Ismo Leikolan Pendolinoa. Tuo biisi kannattaakin kuunnella tässä niin pääsee sopivasti tunnelmaan... Juuri kun Kirkkonummen laiturista oli päästy liikkeelle, alkoi kuulutus: "teknisen häiriön vuoksi olemme 10minuuttia myöhässä aikataulusta..." Niinpä niin. Kilometri eteenpäin ja seis keskellä pusikkoa. Sitten odoteltiin ja jonkun ajan kuluttua kuulutus kertoi, ettei jatkamaan päästä, mutta yritetään peruuttaa takaisin Kirkkonummelle. Siinä sitten peruuttaminen eteni sellaista noin 4km/h vauhtia parhaimmillaan - välillä tietysti seisahtuen. Tulihan siinä mieleen, että onhan se hemmetin hyvä lähteä asemalta liikkeelle jos kerran tiedetään että on tekninen vika. Fiksu veto. Sanomattakin on selvää, että myöhässähän sitä oltiin sitten ihan varmasti ja joka paikasta. Mutta ei sitä jaksa tämän enempää kerrata. Kuunnelkaa Ismoa vaan. Pitkä mies Tampereella ei muuta kuuntelekaan. Pendolinoa ja Maidenin uutta sinkkua. Siinä ne.
Keskiviikkona ravattiin Espoon eliittikisoissa. Mutta ei nyt vielä käydä kisaa läpi sillä sisältyyhän siihenkin päivään hauska tarina. Kisapaikalle nimittäin saavuttiin siinä 2h ennen omaa starttia. Hetki siinä palloiltiin ja pyörittiin ja sitten mentiin istumaan katsomoon. No siinä sitten välähti mieleen, että numerolapun voisi laittaa kiinni paitaan... Voisi. VoISI, jos kisapaita olisi mukana. Ei ollut sattunut mukaan ollenkaan. Olisihan sen ehtinyt hakea vielä kotoota, mutta ajattelin että turha istuskella autossa yli puolta tuntia vielä, jos joltain voi kuitenkin lainata paitaa. Aivoriihi siis käyntiin että kenelläs olisi samanlainen paita, että menee vähän niinkuin täydestä! Ensimmäisenä tuli mieleen estemies Talasjoki, joten ei muuta kuin rauhassa ensin seuraamaan estekisaa, jossa Mäyrä teki mitä lupasi ja varasi samalla itselleen reissun Barcelonaan. Kisan jälkeen kävin sitten hakemassa valmiiksi lämmitellyn paidan lainaan ja ei muuta kuin valmistautumista jatkamaan.
Itse kisahan sujui varsin mukavasti. Väliajat karkeasti noin 26,1, 54,6, 1.22,8 ja maalissa kello pysähtyi 1.50,52:een. Alku siis erittäin reippaasti jopa hieman epätyypillisesti allekirjoittaneelle - ainakaan noin kovaa aloitusta ei ole tullut koskaan otettua. Syyhän siihen oli se, että oma lähtö tapahtui seiskaradalta ja ulompaa lähti vain pari tummaa kaveria, joista toisena tietenkin kisan jänis Vinsentti Mummo Kiilusilmä. Mummohan tunnetusti lähtee liukkaasti, joten vaikka tämän tiedostinkin niin alku oli vauhdikas. Joka tapauksessa vauhti tuntui hyvältä, eikä kyllä huomannut että olisi noin suuresti vauhti vaihdellut kilpailun aikana. Loppusuoralla täytyi siirtyä vähän ulommas sisäradalta, sillä edessä vilkkui pari päänahkaa ja toisen niistä sain loppukurotuksella napattua, nimittäin Raanluntin Tommyn. Se olikin hyvä, sillä kun Ärrrä jäi taakse sekä Kuortaneella että Espoossa, niin nyt on pojille maksettu takaisin niitä "Ai onks sullakin nimi numerolapussa?!" ja "Ooks säkin täällä kisaamassa?" -kommentteja... oppii pojat olemaan!
Jatko-ohjelma on sellainen, että pääasiassa otetaan pari viikkoa harjoitellen, mikä käytännössä tarkoittaa että pyritään terävöittämään kulkua entisestään. Tähtäimessä seuraavana on 15.7 Lappeenrannan eliitti sekä 24.7 Belfastin BMC, joissa molemmissa siis 800m. Sitä ennen lähtölaukaukseen reagoidaan 6.7 Valkeakoskella Nuorten eliitissä ulkopuolisena. Matkat ovat 200m ja 400m. Rinttiä siis.
Maanantaina matkattiin Pendolino-junalla Turusta Espooseen. Homman nimihän oli se, että 11.38 oli tarkoitus olla Espoossa ja siitä suoraan autolla Nummelaan, jotta Heidi ehtii kiropraktikon vastaanotolle klo 12.20 mennessä. No kyllähän kaikki sen tietää, että tollainen aikataulu on itsemurha, kun VR:n aikatauluttomuuden ottaa huomioon. Kirkkonummen jälkeen sitten olisi voinut repeatilla soittaa Ismo Leikolan Pendolinoa. Tuo biisi kannattaakin kuunnella tässä niin pääsee sopivasti tunnelmaan... Juuri kun Kirkkonummen laiturista oli päästy liikkeelle, alkoi kuulutus: "teknisen häiriön vuoksi olemme 10minuuttia myöhässä aikataulusta..." Niinpä niin. Kilometri eteenpäin ja seis keskellä pusikkoa. Sitten odoteltiin ja jonkun ajan kuluttua kuulutus kertoi, ettei jatkamaan päästä, mutta yritetään peruuttaa takaisin Kirkkonummelle. Siinä sitten peruuttaminen eteni sellaista noin 4km/h vauhtia parhaimmillaan - välillä tietysti seisahtuen. Tulihan siinä mieleen, että onhan se hemmetin hyvä lähteä asemalta liikkeelle jos kerran tiedetään että on tekninen vika. Fiksu veto. Sanomattakin on selvää, että myöhässähän sitä oltiin sitten ihan varmasti ja joka paikasta. Mutta ei sitä jaksa tämän enempää kerrata. Kuunnelkaa Ismoa vaan. Pitkä mies Tampereella ei muuta kuuntelekaan. Pendolinoa ja Maidenin uutta sinkkua. Siinä ne.
Keskiviikkona ravattiin Espoon eliittikisoissa. Mutta ei nyt vielä käydä kisaa läpi sillä sisältyyhän siihenkin päivään hauska tarina. Kisapaikalle nimittäin saavuttiin siinä 2h ennen omaa starttia. Hetki siinä palloiltiin ja pyörittiin ja sitten mentiin istumaan katsomoon. No siinä sitten välähti mieleen, että numerolapun voisi laittaa kiinni paitaan... Voisi. VoISI, jos kisapaita olisi mukana. Ei ollut sattunut mukaan ollenkaan. Olisihan sen ehtinyt hakea vielä kotoota, mutta ajattelin että turha istuskella autossa yli puolta tuntia vielä, jos joltain voi kuitenkin lainata paitaa. Aivoriihi siis käyntiin että kenelläs olisi samanlainen paita, että menee vähän niinkuin täydestä! Ensimmäisenä tuli mieleen estemies Talasjoki, joten ei muuta kuin rauhassa ensin seuraamaan estekisaa, jossa Mäyrä teki mitä lupasi ja varasi samalla itselleen reissun Barcelonaan. Kisan jälkeen kävin sitten hakemassa valmiiksi lämmitellyn paidan lainaan ja ei muuta kuin valmistautumista jatkamaan.
Itse kisahan sujui varsin mukavasti. Väliajat karkeasti noin 26,1, 54,6, 1.22,8 ja maalissa kello pysähtyi 1.50,52:een. Alku siis erittäin reippaasti jopa hieman epätyypillisesti allekirjoittaneelle - ainakaan noin kovaa aloitusta ei ole tullut koskaan otettua. Syyhän siihen oli se, että oma lähtö tapahtui seiskaradalta ja ulompaa lähti vain pari tummaa kaveria, joista toisena tietenkin kisan jänis Vinsentti Mummo Kiilusilmä. Mummohan tunnetusti lähtee liukkaasti, joten vaikka tämän tiedostinkin niin alku oli vauhdikas. Joka tapauksessa vauhti tuntui hyvältä, eikä kyllä huomannut että olisi noin suuresti vauhti vaihdellut kilpailun aikana. Loppusuoralla täytyi siirtyä vähän ulommas sisäradalta, sillä edessä vilkkui pari päänahkaa ja toisen niistä sain loppukurotuksella napattua, nimittäin Raanluntin Tommyn. Se olikin hyvä, sillä kun Ärrrä jäi taakse sekä Kuortaneella että Espoossa, niin nyt on pojille maksettu takaisin niitä "Ai onks sullakin nimi numerolapussa?!" ja "Ooks säkin täällä kisaamassa?" -kommentteja... oppii pojat olemaan!
Jatko-ohjelma on sellainen, että pääasiassa otetaan pari viikkoa harjoitellen, mikä käytännössä tarkoittaa että pyritään terävöittämään kulkua entisestään. Tähtäimessä seuraavana on 15.7 Lappeenrannan eliitti sekä 24.7 Belfastin BMC, joissa molemmissa siis 800m. Sitä ennen lähtölaukaukseen reagoidaan 6.7 Valkeakoskella Nuorten eliitissä ulkopuolisena. Matkat ovat 200m ja 400m. Rinttiä siis.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Herve
Herve kaikille. Täällä sitä ollaan Turun Pallivahassa kuin Tyrnin Marja. Nimittäin uuni kuumana. Tai ei nyt ihan Pallivahassa, mutta Turussa kuitenkin. "Joo vai?" No "joo", vai mitä siihen pitäis vastata. HÄH! Ei tässä nyt sen kummempaa oo tapahtunu sitten viime kuuleman/kirjoittaman.
Tonnivitosen enkka, matka Turkuun, lepiä/pelkkää lepiä, kasin enkka mansessa, parin päivän mansesterin loma, parin päivän kukkien kastelu/postilaatikon tyhjentely Espoossa, matka Turkuun, lepiä ...
Oikeesti tohon viimeseen lepiin sisältyy jo vähän treeniä. Ja Espoossakin kävin vähän treenaamassa. Joten nyt voi taas ponnistaa kohti uusia lukemia! Vois myös sanoa, että tein tyhjennysharjoituksen. Postilaatikon tyhjennysharjoituksen. Se on yllättävän raskasta, kun sitä hesaria ei tuoda ovelle asti. Joku laki siitä tarvis ihan olla. Iltapäivään se tahtoo mennä väkisinkin, että jaksaa sen sieltä hakea. Ei voi mitään, ei. Muutenhan tosta ei mitenkään hirveästi riitä kerrottavaa. Enkat on ihan jees ja on Turkukin, vaikkei sitä kyllä ääneen kehtaa sanoa. Mansesterissa meni mukavasti. Se on mainittava että pääsin nauttimaan lehdessäkin mainostetun pihvimiehen pihveistä. "Jere on meiän pihvimies". Pihvimiehen mielestä maitoa ei kuulu juoda rilliruoan kanssa. Mä join. Join myös subissa maitoa. Sekin on ihan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että sieltä oli juusto lopussa. Siinä tilanteessa saa juoda vaikka kirnupiimää, on se niin kova paikka ihan kenelle tahansa!
Tampereellahan oli kohtuullisen vilpoisaa muuten. 12astetta give or take. Vedin tietysti capsicamit koipiin pukuhuoneessa. En tiiä oliko se jotain piiloyllyttämistä, kun ärrrä sanoi "aika hintsusti laitat tota..", mutta toimi. Pistin lisää. Ja sen kyllä huomas sitten illalla saunassa. Alko lämmittää kuin vodkapaukku talvipakkasilla. Saattaa olla, että 'poltella' on osuvampi verbi...
Tällä viikolla kun on vähän harjoiteltu, niin ensi viikolla sitä taas kisaillaan. Tiistaina Turussa 400m, lauantaina Kuortaneella 1500m ja, menee kyllä seuraavan viikon puolelle mutta, sitä seuraavana keskiviikkona Espoossa 800m. Sillä lailla. Ei kai tässä sitten muuta kun pistäkäähän kaikki suut makiaks!
Tonnivitosen enkka, matka Turkuun, lepiä/pelkkää lepiä, kasin enkka mansessa, parin päivän mansesterin loma, parin päivän kukkien kastelu/postilaatikon tyhjentely Espoossa, matka Turkuun, lepiä ...
Oikeesti tohon viimeseen lepiin sisältyy jo vähän treeniä. Ja Espoossakin kävin vähän treenaamassa. Joten nyt voi taas ponnistaa kohti uusia lukemia! Vois myös sanoa, että tein tyhjennysharjoituksen. Postilaatikon tyhjennysharjoituksen. Se on yllättävän raskasta, kun sitä hesaria ei tuoda ovelle asti. Joku laki siitä tarvis ihan olla. Iltapäivään se tahtoo mennä väkisinkin, että jaksaa sen sieltä hakea. Ei voi mitään, ei. Muutenhan tosta ei mitenkään hirveästi riitä kerrottavaa. Enkat on ihan jees ja on Turkukin, vaikkei sitä kyllä ääneen kehtaa sanoa. Mansesterissa meni mukavasti. Se on mainittava että pääsin nauttimaan lehdessäkin mainostetun pihvimiehen pihveistä. "Jere on meiän pihvimies". Pihvimiehen mielestä maitoa ei kuulu juoda rilliruoan kanssa. Mä join. Join myös subissa maitoa. Sekin on ihan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että sieltä oli juusto lopussa. Siinä tilanteessa saa juoda vaikka kirnupiimää, on se niin kova paikka ihan kenelle tahansa!
Tampereellahan oli kohtuullisen vilpoisaa muuten. 12astetta give or take. Vedin tietysti capsicamit koipiin pukuhuoneessa. En tiiä oliko se jotain piiloyllyttämistä, kun ärrrä sanoi "aika hintsusti laitat tota..", mutta toimi. Pistin lisää. Ja sen kyllä huomas sitten illalla saunassa. Alko lämmittää kuin vodkapaukku talvipakkasilla. Saattaa olla, että 'poltella' on osuvampi verbi...
Tällä viikolla kun on vähän harjoiteltu, niin ensi viikolla sitä taas kisaillaan. Tiistaina Turussa 400m, lauantaina Kuortaneella 1500m ja, menee kyllä seuraavan viikon puolelle mutta, sitä seuraavana keskiviikkona Espoossa 800m. Sillä lailla. Ei kai tässä sitten muuta kun pistäkäähän kaikki suut makiaks!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Hyviä puolia
Enkat on napsunu heti alkukauden kisoista. Se on aina aika positiivista. Belgian reissulta oli siis tuomisina muutakin kuin *vetin kallista suklaata. 1.51,22 pysähty kelloon c-erän voiton merkiksi ja sehän tarkoitti ennätyksen parantumista 0,61 sekunnilla. Samalla alittui myös tippausmestari-Nummelan ennätys 1.51,39. Ja sehän maistuu luonnollisesti hyvältä.
Suklaasta voidaan sanoa sen verran, että se on parasta suklaata mitä oon syöny. Tai sen ois parasta olla parasta suklaata mitä oon syöny. Muuten kyseessä on huijaus. Hyvänä puolena on tietenkin se, että voi sanoa tuliaisten olevan arvokkaita. Ja se suklaa on hyvää, vaikkei siltä maistuisikaan. Suklaan lisäksi pikavisiitiltä Brysseliin (lento lähti 20.00, lentokentälle saavuttiin yhden jälkeen, eli ylimääräistä aikaa oli) voi kertoa Manneken Pis:n näkemisen. Hieno pysti. Hiukan kookkaampaa epeliä kyllä odoteltiin näkevämme. Ja epelillä tarkoitan nyt siis ihan koko patsasta. Mutta kai se noin 60cm sitten riittää. Ainakin katsojia riitti.
Kaikista asioista voi löytää hyviä puolia kun oikein yrittää. Joskus se vaan on aika hankalaa. Esimerkiksi pari iltaa sitten elokuvateatterissa oli hyvät puolet vähissä kun Sinkkuelämää 2 -elokuva pyöri silmien edessä. Olin aika varma, että aika on pysähtynyt kun katsoin ensimmäisen kerran kelloa. Vaihtoehtoisesti tietysti rakkaasta Fossil-kellostani olisi voinut loppua paristo. Ihan nopeasti en kyllä keksinyt tilanteessa mitään hyvää puolta, ainakaan kun suklaarusinatkin olivat lopussa. Yritin ajatella, että kun elokuva on kerran nähty, ei sitä enää koskaan tarvitse nähdä uudelleen. Ja salaa tietenkin nautin koko elämyksestä...
Seuraava startti juoksuradalla on tänään illalla 1500m Eläintarhan kentällä. Sen jälkeen seuraa 800m Tampereen Ratinassa sunnuntaina. Tampereellahan on tunnetusti kisoissa aina paska sää. Mutta tällä kertaa Hakas-Jarmo on tilannut huippusään. Kesän paras päivä Tampereella osuu kisapäivälle ja huhujen mukaan iltapäivälle on luvassa jopa yli 10astetta lämmintä! Pienet kuurosateet pitävät huolen, ettei kuumuus pääse häiritsemään liikaa. Eipä voisi paremmin sattua!
Loppuun muistutettakoon kaikkia, että Ändyn Tippaus OY:n World Cup 2010 -tippaus on nyt ulkona ja ensimmäisen vaiheen tippausaikaa on jäljellä perjantaihin klo16.30 asti. Lisäohjeita löytyy TÄÄLTÄ ja alkulohkoja pääsee tippaamaan TÄLLÄ KAAVAKKEELLA. Ei muuta kuin rivejä kehiin!
Suklaasta voidaan sanoa sen verran, että se on parasta suklaata mitä oon syöny. Tai sen ois parasta olla parasta suklaata mitä oon syöny. Muuten kyseessä on huijaus. Hyvänä puolena on tietenkin se, että voi sanoa tuliaisten olevan arvokkaita. Ja se suklaa on hyvää, vaikkei siltä maistuisikaan. Suklaan lisäksi pikavisiitiltä Brysseliin (lento lähti 20.00, lentokentälle saavuttiin yhden jälkeen, eli ylimääräistä aikaa oli) voi kertoa Manneken Pis:n näkemisen. Hieno pysti. Hiukan kookkaampaa epeliä kyllä odoteltiin näkevämme. Ja epelillä tarkoitan nyt siis ihan koko patsasta. Mutta kai se noin 60cm sitten riittää. Ainakin katsojia riitti.
Kaikista asioista voi löytää hyviä puolia kun oikein yrittää. Joskus se vaan on aika hankalaa. Esimerkiksi pari iltaa sitten elokuvateatterissa oli hyvät puolet vähissä kun Sinkkuelämää 2 -elokuva pyöri silmien edessä. Olin aika varma, että aika on pysähtynyt kun katsoin ensimmäisen kerran kelloa. Vaihtoehtoisesti tietysti rakkaasta Fossil-kellostani olisi voinut loppua paristo. Ihan nopeasti en kyllä keksinyt tilanteessa mitään hyvää puolta, ainakaan kun suklaarusinatkin olivat lopussa. Yritin ajatella, että kun elokuva on kerran nähty, ei sitä enää koskaan tarvitse nähdä uudelleen. Ja salaa tietenkin nautin koko elämyksestä...
Seuraava startti juoksuradalla on tänään illalla 1500m Eläintarhan kentällä. Sen jälkeen seuraa 800m Tampereen Ratinassa sunnuntaina. Tampereellahan on tunnetusti kisoissa aina paska sää. Mutta tällä kertaa Hakas-Jarmo on tilannut huippusään. Kesän paras päivä Tampereella osuu kisapäivälle ja huhujen mukaan iltapäivälle on luvassa jopa yli 10astetta lämmintä! Pienet kuurosateet pitävät huolen, ettei kuumuus pääse häiritsemään liikaa. Eipä voisi paremmin sattua!
Loppuun muistutettakoon kaikkia, että Ändyn Tippaus OY:n World Cup 2010 -tippaus on nyt ulkona ja ensimmäisen vaiheen tippausaikaa on jäljellä perjantaihin klo16.30 asti. Lisäohjeita löytyy TÄÄLTÄ ja alkulohkoja pääsee tippaamaan TÄLLÄ KAAVAKKEELLA. Ei muuta kuin rivejä kehiin!
perjantai 4. kesäkuuta 2010
50
50. teksti tänne, joten pitihän se ihan otsikkoon asti laittaa. 50 on varsin hyvä luku. Esimerkiksi tänään, kun lennämme Helsingistä Brysseliin, on lentoaika 1h 50min. Huomennahan siis juostaan kisaa Oordegemissa. Siellä ei 50-prosenttinen suoritus riitä mihinkään - täytyy mennä satanen lasissa. Vaikka eräjakoja ei vielä näykään, niin oma paikkani löytynee C-erästä, sillä sijoitukseni rankingissa on 28., eikä sillä taida sen ylemmäs päästä. Joskaan tarvekaan ei varmaan ole päästä sen kovempaan erään. Tullaanhan c-erässäkin juoksemaan varmaankin 1.50:n pintaan. Mitä lähempänä (sitä lähempänä) kärkeä, niin sen paremmaltahan se kuulostaa...nyt ei muuta kuin sinne T.Evilän mainostamaan aamusumuun. Kerrottakoon että 50:nnen aika rankingissa on 1.58,89. Oma starttini ilmeisesti hieman puoli viiden jälkeen, varmaan kuitenkin ennen 16.50:ä.
50 oli ehdottomassa avainasemassa myös viimeisen tentin suhteen. Siis tämän kevään viimeisen. Tutkintovaatimuksiin sisältyi 926 sivua. Sehän on kieltämättä aika paljon. Tai vähän liikaa. Parhaani, kröhöm, yritin, mutta en saanut luettua ihan 50%:ia kyseisestä sivumäärästä. Yli 50 sivun päivätahtiin pystyinkin vain parina sateisena päivänä. Niinä samoina päivinähän televisio ei saanut yhteyttä mihinkään, dvd-soitin oli tietenkin rikki, internet-yhteydet eivät toimineet koko maailmassa ja en saanut unen päästä kiinni. Joka tapauksessa nyt on siirrytty kesäloman puolelle tämän ankaran opintorupeaman jäljiltä. Kesän aikana ei aivan 50:ä kisastarttia tule - parikymmentä ehkä. Vaikka tänään lähdenkin ulkomaille, niin seuraavaan 50:een päivään ei välttämättä ole ulkomaanreissuja tiedossa... tai ehkä juuri 50:n päivän kuluttua Belfastissa, who knows. 50 voi esiintyä kesän tuloksissakin, sillä sen alittaminen on ns. 'tiukassa' matkalla kuin matkalla. Oli edessä sitten minuutteina 0, 1 tai 3. Mutta yritetään, yritetään. Näin lopuksi voidaan vielä kertoa, että jalkapallon MM-tippaus tulee ilmestymään huomenissa ja mainostetaan sekä tarkastellaan sitä sitten varmuuden vuoksi vielä seuraavassa blogitekstissä... On itse tippaaja-ÄndY sen verran vanha kaakki jo, ettei se pysy enää kartalla. Lähempänä 50:ä ikävuotta kuin syntymää. Siinä iässä alkaa moisella fanaatikolla jo pyöriä Suomikin siellä mukana potkupallon MM-kisoissa... vaikka sitä ihmettä saammekin odotella vielä seuraavat 50 vuotta.
50 oli ehdottomassa avainasemassa myös viimeisen tentin suhteen. Siis tämän kevään viimeisen. Tutkintovaatimuksiin sisältyi 926 sivua. Sehän on kieltämättä aika paljon. Tai vähän liikaa. Parhaani, kröhöm, yritin, mutta en saanut luettua ihan 50%:ia kyseisestä sivumäärästä. Yli 50 sivun päivätahtiin pystyinkin vain parina sateisena päivänä. Niinä samoina päivinähän televisio ei saanut yhteyttä mihinkään, dvd-soitin oli tietenkin rikki, internet-yhteydet eivät toimineet koko maailmassa ja en saanut unen päästä kiinni. Joka tapauksessa nyt on siirrytty kesäloman puolelle tämän ankaran opintorupeaman jäljiltä. Kesän aikana ei aivan 50:ä kisastarttia tule - parikymmentä ehkä. Vaikka tänään lähdenkin ulkomaille, niin seuraavaan 50:een päivään ei välttämättä ole ulkomaanreissuja tiedossa... tai ehkä juuri 50:n päivän kuluttua Belfastissa, who knows. 50 voi esiintyä kesän tuloksissakin, sillä sen alittaminen on ns. 'tiukassa' matkalla kuin matkalla. Oli edessä sitten minuutteina 0, 1 tai 3. Mutta yritetään, yritetään. Näin lopuksi voidaan vielä kertoa, että jalkapallon MM-tippaus tulee ilmestymään huomenissa ja mainostetaan sekä tarkastellaan sitä sitten varmuuden vuoksi vielä seuraavassa blogitekstissä... On itse tippaaja-ÄndY sen verran vanha kaakki jo, ettei se pysy enää kartalla. Lähempänä 50:ä ikävuotta kuin syntymää. Siinä iässä alkaa moisella fanaatikolla jo pyöriä Suomikin siellä mukana potkupallon MM-kisoissa... vaikka sitä ihmettä saammekin odotella vielä seuraavat 50 vuotta.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Kurivaim sääsk
Tartto käytynä. Muutaman päivän siellä oleilun jälkeen puhutaankin Peukun kanssa sujuvaa eestiä. Muutenhan se on ihan hauskaa, mutta meillä on keskenämme kai sen verran eri murre ettei oikein ymmärretä toistemme eestejä! Ei annettu sen haitata kuitenkaan menoa. Muutamia huomioita voi tehdä viikonlopusta:
*) Hyttyset. Niitä oli paljon, ne oli isoja, ne liikku nopeesti, ne oli ärhäköitä. Aivan viheliäistä toimintaa kerrassaan. Sunin jaloista jos joku ois ottanut kuvan niin se kertois paljon asiasta. Näytti siltä kuin sillä ois ollu vesirokko. Mutta ei. Ne oli vaan nukkunu ikkuna auki. Mehän heti perjantaina pysähdyttiin aamulenkillä niin sanotusti KuTalle eli helpottamaan oloa pientareen puolelle. Vieressä menee joki, pysähdytään sopivaan pöheikköön ... Hmm. Ei siinä tarvi erikoisemmin päässä raksuttaa, että tajuais hyttysten kohta iskevän kiinni. Iskihän ne ja sit oli piru irti. Selvittiin hengissä ja mentiin hakemaan Offia apteekista. Seuraavan kahen vuorokauden aikana poltettiin 7kpl hyttyssavuja terassilla ja käytettiin pullollinen aerosolia. Se vähän helpotti.
**) Ruoka. Mehän ei maailmanluokan menijöinä tietenkään mihinkään kisaruokalaan lompsittu. Päällimmäinen syy oli tosin se, että sinne ois ollu n.3km matkaa. Syötiin siis ravintoloissa. Kung Fu, Kapris, Zen Zen ja hotellin ravintola mm. testattiin. Ensimmäisen kisapäivän lounaalla käytiin oman hotellimme ravintolassa vetämässä 'daily lunch', joka sisälsi vettä, leipiä, perunamuussia, lihamureketta ja keitettyjä vihanneksia. Hintaa oli 45kroonia eli aika jämpti 3euroa. Sellanen lounas. Edellisenä iltana oltiin haettu juoksuun puhtia Kung Fu -nimisestä paikasta ja annokset oli niin kookkaat että mietittiin yhdenkin annoksen riittävän kahdelle jos kisapäivänä sinne satutaan menemään. Varttia myöhemmin oli kaikki kupit tyhjiä, joten kyllähän me poijjaat syötiin. Syötiin muuten iltasuklaatakin. Seuraavana iltana se oli kakkua. Viimeisenä iltana se oli suklaakakkua. Kotimatkalla lautta ui aika syvällä...oli siellä sen verran painoa (liekö sitten johtunut kanssamatkustajien ostoksista vai meidän syömisistä...).
***) Kisat. Molemmat startit oli ihan hyvätasoisia ja sopivia vääntöjä näin kauden aluksi. Tonnivitosella mentiin eka rinki aika rauhassa ja sitten tuli vauhtia lisää. Kierros ennen maalia täytyi antaa hieman periksi kärkikaksikolle ja taistella kolmannesta sijasta. Sehän sieltä irtosi ja ennätyskin tuli. Splitit noin 63,5 - 2.05,5 - 3.09 ja loppuaika 3.54,43. Toisena päivänä taisteltiin 800m:llä ja mukana oli kolme jamppaa mua paremmilla enkoilla. Hyvällä kyynärpäätyönnöllä otin paikan letkan kakkosena, mutta etusuoran rullailu tiputti mut neljänneks ja eroakin pääsi vähän syntymään. Vitosen vajaata tuntia aikaisemmin kipaissut Allu oli taktisesti huutamassa vauhtia 200m ennen maalia ja meikä alkoi polkea tahtia minkä pystyi. Selät lähestyi lupaavasti ja reilu satku ennen maalia pistin Wilsonin tapaan "rautahampaat ulos" ja annoin tulla minkä lähtee. Heittämällä nousin toiseksi ohi latvian ja liettuan pojan ja metsästin katseellani viron omaa poikaa, Roman Fostia... Fostin kanssahan mm. T.Granlund on kerran vääntänyt peistä vielä loppuverkallakin, joten kalavelkoja oli maksettavana. Eroa oli kuitenkin noin 6-7metriä siinä 100m ennen maalia, joten hurjaa loppua huudeltiin. Takasuoralta kaikuneet Helsingin Yliopiston säbäjoukkueen kannustukset (sekä leijaillut alkomahoolin tuoksu) varmasti osaltaan auttoivat loppurypistyksessä. Muutama metri ennen maaliviivaa näki, että niinhän siinä käy jotta matka riittää tällä kertaa. Syöksyin viivalle ensimmäisenä suorastaan selvän eron turvin. ... Tuloksissahan ero on tarkalleen 0,01sekuntia, mutta sitä maalikamerakuvaa on kyllä katottu Viron lipun läpi, sillä isoin sadasosa se on minkä ite oon koskaan nähny. Luulen. Aika oli 1.52,79.. väliajoista ei mitään ihan varmaa ole, mutta jotain 27,4 - 56,2 - 1.25,0 luokkaa ne on.
****) Palkintojenjaot. Jokaiselle lajillehan oli oma palkintojenjakonsa, eikä samalla kertaa siis yksillä fanfaareilla viety palkintopallin luokse yhtä kolmikkoa enempää. Sehän tarkoitti mm. sitä että palkintojenjaoissa saattoi hetken kestää. Diplomitkin oli tulostettuna jokaisen nimellä ja ajalla varustettuna. Ihan hyvin siis siltä osin kyllä panostettu. Paljon kertoo myös se, kun J.Ojapalo tokaisi lauantai-iltana jalkojensa olevan kipeät. Eihän siinä mitään, mutta kun se mies ei juossut edes kisaa lauantaina. Sitä porukalla ihmeteltiin ja saatiin selitykseksi, että ne oli ne palkintojenjaot kun väsytti jalat. Jokaisen awarding ceremonyn yhteydessä kun soitettiin Gaudeamus Igitur ja kaikkien tuli sen ajaksi nousta seisomaan. Kyllä sellaisessa väsyy jalat. Väkisinkin.
Siitä sitä tältä erää. Kisat jatkuu Belgiassa 5.kesäkuuta, joten koitetaan tässä välissä nuijia muutama hyvä treeni ja opetella tärkeät fraasit Belgian virallisilla kielillä. Saksa jotenkin sujuukin jo, mutta hollantia ja ranskaa täytynee vähän terästää... Je mappelle Claude, sanois Joey Frendeissä.
*) Hyttyset. Niitä oli paljon, ne oli isoja, ne liikku nopeesti, ne oli ärhäköitä. Aivan viheliäistä toimintaa kerrassaan. Sunin jaloista jos joku ois ottanut kuvan niin se kertois paljon asiasta. Näytti siltä kuin sillä ois ollu vesirokko. Mutta ei. Ne oli vaan nukkunu ikkuna auki. Mehän heti perjantaina pysähdyttiin aamulenkillä niin sanotusti KuTalle eli helpottamaan oloa pientareen puolelle. Vieressä menee joki, pysähdytään sopivaan pöheikköön ... Hmm. Ei siinä tarvi erikoisemmin päässä raksuttaa, että tajuais hyttysten kohta iskevän kiinni. Iskihän ne ja sit oli piru irti. Selvittiin hengissä ja mentiin hakemaan Offia apteekista. Seuraavan kahen vuorokauden aikana poltettiin 7kpl hyttyssavuja terassilla ja käytettiin pullollinen aerosolia. Se vähän helpotti.
**) Ruoka. Mehän ei maailmanluokan menijöinä tietenkään mihinkään kisaruokalaan lompsittu. Päällimmäinen syy oli tosin se, että sinne ois ollu n.3km matkaa. Syötiin siis ravintoloissa. Kung Fu, Kapris, Zen Zen ja hotellin ravintola mm. testattiin. Ensimmäisen kisapäivän lounaalla käytiin oman hotellimme ravintolassa vetämässä 'daily lunch', joka sisälsi vettä, leipiä, perunamuussia, lihamureketta ja keitettyjä vihanneksia. Hintaa oli 45kroonia eli aika jämpti 3euroa. Sellanen lounas. Edellisenä iltana oltiin haettu juoksuun puhtia Kung Fu -nimisestä paikasta ja annokset oli niin kookkaat että mietittiin yhdenkin annoksen riittävän kahdelle jos kisapäivänä sinne satutaan menemään. Varttia myöhemmin oli kaikki kupit tyhjiä, joten kyllähän me poijjaat syötiin. Syötiin muuten iltasuklaatakin. Seuraavana iltana se oli kakkua. Viimeisenä iltana se oli suklaakakkua. Kotimatkalla lautta ui aika syvällä...oli siellä sen verran painoa (liekö sitten johtunut kanssamatkustajien ostoksista vai meidän syömisistä...).
***) Kisat. Molemmat startit oli ihan hyvätasoisia ja sopivia vääntöjä näin kauden aluksi. Tonnivitosella mentiin eka rinki aika rauhassa ja sitten tuli vauhtia lisää. Kierros ennen maalia täytyi antaa hieman periksi kärkikaksikolle ja taistella kolmannesta sijasta. Sehän sieltä irtosi ja ennätyskin tuli. Splitit noin 63,5 - 2.05,5 - 3.09 ja loppuaika 3.54,43. Toisena päivänä taisteltiin 800m:llä ja mukana oli kolme jamppaa mua paremmilla enkoilla. Hyvällä kyynärpäätyönnöllä otin paikan letkan kakkosena, mutta etusuoran rullailu tiputti mut neljänneks ja eroakin pääsi vähän syntymään. Vitosen vajaata tuntia aikaisemmin kipaissut Allu oli taktisesti huutamassa vauhtia 200m ennen maalia ja meikä alkoi polkea tahtia minkä pystyi. Selät lähestyi lupaavasti ja reilu satku ennen maalia pistin Wilsonin tapaan "rautahampaat ulos" ja annoin tulla minkä lähtee. Heittämällä nousin toiseksi ohi latvian ja liettuan pojan ja metsästin katseellani viron omaa poikaa, Roman Fostia... Fostin kanssahan mm. T.Granlund on kerran vääntänyt peistä vielä loppuverkallakin, joten kalavelkoja oli maksettavana. Eroa oli kuitenkin noin 6-7metriä siinä 100m ennen maalia, joten hurjaa loppua huudeltiin. Takasuoralta kaikuneet Helsingin Yliopiston säbäjoukkueen kannustukset (sekä leijaillut alkomahoolin tuoksu) varmasti osaltaan auttoivat loppurypistyksessä. Muutama metri ennen maaliviivaa näki, että niinhän siinä käy jotta matka riittää tällä kertaa. Syöksyin viivalle ensimmäisenä suorastaan selvän eron turvin. ... Tuloksissahan ero on tarkalleen 0,01sekuntia, mutta sitä maalikamerakuvaa on kyllä katottu Viron lipun läpi, sillä isoin sadasosa se on minkä ite oon koskaan nähny. Luulen. Aika oli 1.52,79.. väliajoista ei mitään ihan varmaa ole, mutta jotain 27,4 - 56,2 - 1.25,0 luokkaa ne on.
****) Palkintojenjaot. Jokaiselle lajillehan oli oma palkintojenjakonsa, eikä samalla kertaa siis yksillä fanfaareilla viety palkintopallin luokse yhtä kolmikkoa enempää. Sehän tarkoitti mm. sitä että palkintojenjaoissa saattoi hetken kestää. Diplomitkin oli tulostettuna jokaisen nimellä ja ajalla varustettuna. Ihan hyvin siis siltä osin kyllä panostettu. Paljon kertoo myös se, kun J.Ojapalo tokaisi lauantai-iltana jalkojensa olevan kipeät. Eihän siinä mitään, mutta kun se mies ei juossut edes kisaa lauantaina. Sitä porukalla ihmeteltiin ja saatiin selitykseksi, että ne oli ne palkintojenjaot kun väsytti jalat. Jokaisen awarding ceremonyn yhteydessä kun soitettiin Gaudeamus Igitur ja kaikkien tuli sen ajaksi nousta seisomaan. Kyllä sellaisessa väsyy jalat. Väkisinkin.
Siitä sitä tältä erää. Kisat jatkuu Belgiassa 5.kesäkuuta, joten koitetaan tässä välissä nuijia muutama hyvä treeni ja opetella tärkeät fraasit Belgian virallisilla kielillä. Saksa jotenkin sujuukin jo, mutta hollantia ja ranskaa täytynee vähän terästää... Je mappelle Claude, sanois Joey Frendeissä.
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Kielitaidolla
Viikonloppuna oli vuorossa Lahti ja SM-maastot. Ei siitä niin kauhean lennokasta tarinaa saa. Askelkin oli lennokkaampi. Ihan hauskaahan se oli. ... Ja puhun siis nyt tosiaan maastojuoksusta. Tunnelma oli hyvä, keli oli hyvä ja kisakauden avaaminen teki hyvää. Ai että. Paremmaks vaan muuttuu, sillä seuraavana on vuorossa Tartto ja ratakauden avaus. Perjantaina on vuorossa 1500m ja lauantaina vuorostaan 800m.
Viroon kun lähtee vähän niin kuin omatoimimatkalle, on hyvä osata jonkun verran paikallista eesti-keeltä. Tavallaanhan ne ymmärtää suomea, mutta ei sitä koskaan tiedä. Kyllähän sitä luulis, että Espanjassakin edes vähän ymmärrettäisiin englantia. Mutta ei, niin ei. Ayamonten markkinoillakin kun tinkasin, niin kuuteen euroon piti aina lopettaa. Jaa miksi? Kun en osaa niitä lukuja pidemmälle. Ei niistä rytkyistä kyllä kukaan yli kuutta euroa muutenkaan maksais. Cinco euro vielä menee ja jos tiukaksi menee niin seis sitten. Siis ei tinkaus seis, vaan seis niinkuin kuusi. Mutta se epsanjasta...
Eestiksi täytyy siis opetella muutama perusilmaus. Portugaliksihan osaan muun muassa "bom dia", "aeroporto" ja "obrigado". Niilläkin selviää yllättävän pitkälle. Pystyy hätätilanteessa kysymään paikalliselta mummolta, että mistä menee bussi lentoasemalle ja koska. Ja kaikki tämä vieläpä tervehdysten ja kiitosten kera! On ne ihmeelliset ilmaukset nuo kolme. Mutta siis eesti. Mitäkö nyt sitten oon opetellut?! No tietysti "tere", "bussijaam" ja "suur kesvamärjuke"... Niillä pitäis pärjätä. Ja pärjäähän niillä. Kaks ensimmäistä on tervehtimiseen (ylläri) ja matkustukseen (ettepä arvanneet), viimeisen avulla voikin sitten tilailla Peukulle janojuomaa. Peukusta puheen ollen, täytyykin lähteä hakemaan kyseinen heppu Pasilasta ennen kuin se pääsee eksymään stadin yöelämään...tai ylipäätään mihinkään.
Viroon kun lähtee vähän niin kuin omatoimimatkalle, on hyvä osata jonkun verran paikallista eesti-keeltä. Tavallaanhan ne ymmärtää suomea, mutta ei sitä koskaan tiedä. Kyllähän sitä luulis, että Espanjassakin edes vähän ymmärrettäisiin englantia. Mutta ei, niin ei. Ayamonten markkinoillakin kun tinkasin, niin kuuteen euroon piti aina lopettaa. Jaa miksi? Kun en osaa niitä lukuja pidemmälle. Ei niistä rytkyistä kyllä kukaan yli kuutta euroa muutenkaan maksais. Cinco euro vielä menee ja jos tiukaksi menee niin seis sitten. Siis ei tinkaus seis, vaan seis niinkuin kuusi. Mutta se epsanjasta...
Eestiksi täytyy siis opetella muutama perusilmaus. Portugaliksihan osaan muun muassa "bom dia", "aeroporto" ja "obrigado". Niilläkin selviää yllättävän pitkälle. Pystyy hätätilanteessa kysymään paikalliselta mummolta, että mistä menee bussi lentoasemalle ja koska. Ja kaikki tämä vieläpä tervehdysten ja kiitosten kera! On ne ihmeelliset ilmaukset nuo kolme. Mutta siis eesti. Mitäkö nyt sitten oon opetellut?! No tietysti "tere", "bussijaam" ja "suur kesvamärjuke"... Niillä pitäis pärjätä. Ja pärjäähän niillä. Kaks ensimmäistä on tervehtimiseen (ylläri) ja matkustukseen (ettepä arvanneet), viimeisen avulla voikin sitten tilailla Peukulle janojuomaa. Peukusta puheen ollen, täytyykin lähteä hakemaan kyseinen heppu Pasilasta ennen kuin se pääsee eksymään stadin yöelämään...tai ylipäätään mihinkään.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Tippaustulokset
Tippaukset on tarkistettu. Muuten mentiin perinteisellä 1x2-menetelmällä siis, mutta 4km voittoajasta meni pisteet kolmelle lähimmälle. Voittoaikahan oli 11.43. Niinpä lähimmät olivat EspoonBorza 11.43, Happo 11.42, Seivästoimitsija 11.44. Eli porsaalle 2pistettä ja muille kahdelle 1 mieheen.
Sitten lopputuloksiin:
1. Seivästoimitsija 14p
2. EspoonBorza, Happo 13p
4. Heidi, SÄiPpÄ, kestokoutsi 12p
7. ÄndY 11p
8. Toomio, ricHARD 10p
10. Robban, Hell 9p
12. Anonyymi, KTz 8p
Eli ilmainen rivi futistippaukseen osui Seivästoimitsijalle. Onkin ensimmäinen kerta, kun tämä pitkäaikainen tippaaja nähdään lähelläkään kärkeä. Jos muita johtopäätöksiä tehdään, niin perinteisistä tippaajista SÄiPpÄ on hyvässä terässä futistippausta ajatellen. Myös tippaustoimisto itse eli ÄndY on pitänyt tippauskunnon kohdillaan Missourin perukoilla. Happo ja Heidi ovat näin kevään korvalla julmetussa tippauskunnossa, mutta mahtaako mennä tippausylikunnon puolelle ennen futiksen alkua... Kestokoutsihan ei potkupalloa aio tipata, mutta keräsi tässä tippauksessa hienon potin - edelle ehätti vain voittoajan oikein saaneita! Helliltä ei mitään ihmeellistä tippausta odotettukaan, mutta kyllä tuolta on pitkä tie jos meinaa tänä kesänä vielä tippauksissa menestyä... Edessähän ovat vielä futiksen MM-kisat sekä yleisurheilun EM-kisat. Toomiota ei varmaan tippaustulokset kiinnosta, sillä tärkein veto päättyi hänen voittoonsa. Eihän Toomiolla eroa kärkeen tullut tänään lähellekään (!) sitä sallittua 2minuuttia. (kts.täältä lisää) Siinäpä se. Tippaamisiin ystäväiset!
Sitten lopputuloksiin:
1. Seivästoimitsija 14p
2. EspoonBorza, Happo 13p
4. Heidi, SÄiPpÄ, kestokoutsi 12p
7. ÄndY 11p
8. Toomio, ricHARD 10p
10. Robban, Hell 9p
12. Anonyymi, KTz 8p
Eli ilmainen rivi futistippaukseen osui Seivästoimitsijalle. Onkin ensimmäinen kerta, kun tämä pitkäaikainen tippaaja nähdään lähelläkään kärkeä. Jos muita johtopäätöksiä tehdään, niin perinteisistä tippaajista SÄiPpÄ on hyvässä terässä futistippausta ajatellen. Myös tippaustoimisto itse eli ÄndY on pitänyt tippauskunnon kohdillaan Missourin perukoilla. Happo ja Heidi ovat näin kevään korvalla julmetussa tippauskunnossa, mutta mahtaako mennä tippausylikunnon puolelle ennen futiksen alkua... Kestokoutsihan ei potkupalloa aio tipata, mutta keräsi tässä tippauksessa hienon potin - edelle ehätti vain voittoajan oikein saaneita! Helliltä ei mitään ihmeellistä tippausta odotettukaan, mutta kyllä tuolta on pitkä tie jos meinaa tänä kesänä vielä tippauksissa menestyä... Edessähän ovat vielä futiksen MM-kisat sekä yleisurheilun EM-kisat. Toomiota ei varmaan tippaustulokset kiinnosta, sillä tärkein veto päättyi hänen voittoonsa. Eihän Toomiolla eroa kärkeen tullut tänään lähellekään (!) sitä sallittua 2minuuttia. (kts.täältä lisää) Siinäpä se. Tippaamisiin ystäväiset!
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Tippaus: SM-maastot
Noniin. Tippauksesta päivää. Koska Ändy keskittyy vetämään sata starttia päivässä ameriikan maalla, niin lyödään täältä tippingit sunnuntain kisoista. Osallistua voi kommentit osiossa, tippaaminen on ILMAISTA ja VOITTAJALLE tarjotaan maineen ja kunnian lisäksi ilmainen rivi Ändyn Tippaus Oy:n jalkapallon MM-kisatippaukseen, josta on tulossa spektaakkelimainen pläjäys. Siitä lisää myöhemmin, nyt kohteisiin.
1. M 4km 1:Keskisalo 2:Muut
2. M 4km 1:Utriainen X:Wannas 2:Ukonmaanaho
3. M 4km 1:Hamberg X:Mustonen 2:Marttinen
4. M 4km 1:Luostarinen X:Tuokko 2:Syrjälä
5. M 4km 1:Talasjoki X:Lindahl 2:Virén
6. M 4km 1:Oravakangas X:Lahtio 2:Salonen
7. M 12km 1:Räsänen 2:Utriainen
8. M 12km 1:Manninen X:Jokinen 2:Kipkurui
9. M 12km 1:Virta X:Luoto 2:Hellsten
10. M 12km 1:Nissinen X:Raittila 2:Kanyari
11. N 6km 1:Lehtinen 2:Muut
12. N 6km 1:Jantunen X:Pekkarinen 2:Kangas
13. N 6km 1:Määttänen X:Mäkelä 2:Lindgren
14. N 6km 1:E.Sajanti X:S.Sajanti 2:Nummela
15. N 6km 1:Kullberg X:Kykyri 2:Tuominen
16. M22 6km 1:Kärjä X:Niinistö 2:Laurila
17. M22 6km 1:Lehtinen X:Jantunen 2:Brunila
18. M19 6km 1:Pennanen X:Vattulainen 2:Heikkilä
19. M17 4km 1:Piesanen X:Vilkman 2:Kekki
20. N22 4km 1:Eriksson 2:Muut
21. N22 4km 1:Tyni X:Klemelä 2:Peiponen
22. N19 4km 1:Åkermarck X:Kuivisto 2:Holopainen
23. N19 4km 1:Sahlberg X:Eriksson 2:Raininko
24. N17 4km 1:Haukilahti X:Maaskola 2:Nikander
25. Miesten 4km voittoaika.
Jokaisesta oikeasta saa pisteen. Voittoajasta 1p kolmelle lähimmälle (2p jos täsmälleen oikein).
Tippaustoimisto ei vastaa poisjäänneistä. Kohde suljetaan, jos kaksi tai useampi kilpailijaa samasta kohteesta ei lähde mukaan kilpailuun.
1. M 4km 1:Keskisalo 2:Muut
2. M 4km 1:Utriainen X:Wannas 2:Ukonmaanaho
3. M 4km 1:Hamberg X:Mustonen 2:Marttinen
4. M 4km 1:Luostarinen X:Tuokko 2:Syrjälä
5. M 4km 1:Talasjoki X:Lindahl 2:Virén
6. M 4km 1:Oravakangas X:Lahtio 2:Salonen
7. M 12km 1:Räsänen 2:Utriainen
8. M 12km 1:Manninen X:Jokinen 2:Kipkurui
9. M 12km 1:Virta X:Luoto 2:Hellsten
10. M 12km 1:Nissinen X:Raittila 2:Kanyari
11. N 6km 1:Lehtinen 2:Muut
12. N 6km 1:Jantunen X:Pekkarinen 2:Kangas
13. N 6km 1:Määttänen X:Mäkelä 2:Lindgren
14. N 6km 1:E.Sajanti X:S.Sajanti 2:Nummela
15. N 6km 1:Kullberg X:Kykyri 2:Tuominen
16. M22 6km 1:Kärjä X:Niinistö 2:Laurila
17. M22 6km 1:Lehtinen X:Jantunen 2:Brunila
18. M19 6km 1:Pennanen X:Vattulainen 2:Heikkilä
19. M17 4km 1:Piesanen X:Vilkman 2:Kekki
20. N22 4km 1:Eriksson 2:Muut
21. N22 4km 1:Tyni X:Klemelä 2:Peiponen
22. N19 4km 1:Åkermarck X:Kuivisto 2:Holopainen
23. N19 4km 1:Sahlberg X:Eriksson 2:Raininko
24. N17 4km 1:Haukilahti X:Maaskola 2:Nikander
25. Miesten 4km voittoaika.
Jokaisesta oikeasta saa pisteen. Voittoajasta 1p kolmelle lähimmälle (2p jos täsmälleen oikein).
Tippaustoimisto ei vastaa poisjäänneistä. Kohde suljetaan, jos kaksi tai useampi kilpailijaa samasta kohteesta ei lähde mukaan kilpailuun.
Bout a time too
Nyt ois sitä kuuluisaa tarinaa taas vaikka millä mitalla. Tiedä edes, että mistä alottais. Alotetaan siitä, että nyt ollaan taas Suomessa. Siitä sai selkeän osoituksen heti perjantaina, kun ulkona oli neljä astetta lämmintä ja sato vettä. Silloin, kun lähdin leirille, oli kelit Suomessa sellaista kahta astetta ja sato enimmäkseen räntää. Nyt on siis neljän viikon etelänleiri osunu hemmetin hyvään saumaan, kun sain vältettyä noi kriittiset ja hankalat lämpötilat kahden ja neljän lämpöasteen välillä. Nyt taas kelpaa. Neljä astetta on niin huomattavasti parempi - oon henkilökohtaisesti kyllä tosi herkkä esimerkiksi just kolmen asteen lämpötilalle. Melkein yhtä herkkä kuin Jole on kamferille. No, ei ihan niin herkkä kuitenkaan.
Kotimatka meni ihan mainiosti. Siihen sisälty autokyyti by Välimasa eli M.Välimäki ja kolme kappaletta lentoja. Lentojen vaihtoajat olivat 50min ja 35min eli ihan rutkasti. Sain laukkuunkin sellaisen lapun, että "Lisbon Airport Short Connection". Oslossa sellasta ei tarvittu, koska onhan tossa 35minuutissa aikaa vaikka rillata turskaa. Lissabonissa kattelin, että aikaahan on vaikka millä mitalla ja kävin latomassa big tastyn ämsee-donaldsissa salaatin ja zeron kera. Kyllä sitä vaan ehtii lyhyilläkin vaihdoilla kaikennäköistä. Kannattaa tosin valita burger, joka on siellä valmiina. Muuten voi käydä huonostikin. Siis: 1)myöhästyä lennolta tai 2)burger jäädä saamatta. Eli ensimmäinen. Burgeria ei jätetä.
Lentokenttäbussissa kaikki puhukin sitten norjaa. Sehän on mulle tuttua noilta leirien kotimatkoilta, että matkaseurassa sellasia henkilöitä on...oonhan kerran matkustanu itsensä Käksä-Kukkamon kanssa. Kova kaveri puhumaan norjaa. Joka tapauksessa ne Erlendit ja Björnit ja Espenit snackas trondheimia aika tiuhaan tahtiin eikä siitä juuri selvää ottanu. Oslon lentokentällä sitten olikin pakko ottaa norjasta selvää, sillä kiskan kassahenkilö puhu mulle ihan vaan norjaa. Kai mä sitten oon norjalaisen näkönen jantteri, kun edellinen tyyppi sai palvelun englanniks. Mut mikäs siinä. En tarvitse muovipussia, maksan kortilla joo, saat nähdä matkalipun, kiitos ja hei. Norjan alkeet on hallussa. Siitä kiskasta voikin vielä kertoa, että oli muuten kallista vettä. Siis enhän mä sitä ostaessa ihan tarkkaan tienny. Hinnat oli norjan kruunuissa ja aika fakiiri sais olla, että sen kurssin tietäis ihan tosta noin vaan. Mietin vielä jonossa, että "joko norjan kruunu on tosi heikko... tai sit tää on aivan stnan kallista vettä". Jälkimmäinen. Seittemän desiä vettä ja jokaisella niistä hintaa nippa yli 50senttiä. Mutta olihan se hyvää vettä. Norjalaisesta lähteestä ja varmaan vielä kohtuullisen hyvää vuosikertaakin. Aika pitkä ja joustava maku oli. Pirteä.
Nyt ei tähän hätään pysty millään lisää. Maastot tulla jollottaa viikonloppuna ja ensi viikolla alkaakin jo ratakausi Viron maalla. Lauttamatkatkin varattiin eilen. Saatiin kahdella hengellä jotain ryhmä-, opiskelija-, paino-, ikä- ja rumuusalennusta. Melkein ilmaista toi Viroon matkaaminen näillä alennuksilla.
Seuraavana julkaistaan SM-maastotippaus. Sitä sitten vaan tippailemaan.
Kotimatka meni ihan mainiosti. Siihen sisälty autokyyti by Välimasa eli M.Välimäki ja kolme kappaletta lentoja. Lentojen vaihtoajat olivat 50min ja 35min eli ihan rutkasti. Sain laukkuunkin sellaisen lapun, että "Lisbon Airport Short Connection". Oslossa sellasta ei tarvittu, koska onhan tossa 35minuutissa aikaa vaikka rillata turskaa. Lissabonissa kattelin, että aikaahan on vaikka millä mitalla ja kävin latomassa big tastyn ämsee-donaldsissa salaatin ja zeron kera. Kyllä sitä vaan ehtii lyhyilläkin vaihdoilla kaikennäköistä. Kannattaa tosin valita burger, joka on siellä valmiina. Muuten voi käydä huonostikin. Siis: 1)myöhästyä lennolta tai 2)burger jäädä saamatta. Eli ensimmäinen. Burgeria ei jätetä.
Lentokenttäbussissa kaikki puhukin sitten norjaa. Sehän on mulle tuttua noilta leirien kotimatkoilta, että matkaseurassa sellasia henkilöitä on...oonhan kerran matkustanu itsensä Käksä-Kukkamon kanssa. Kova kaveri puhumaan norjaa. Joka tapauksessa ne Erlendit ja Björnit ja Espenit snackas trondheimia aika tiuhaan tahtiin eikä siitä juuri selvää ottanu. Oslon lentokentällä sitten olikin pakko ottaa norjasta selvää, sillä kiskan kassahenkilö puhu mulle ihan vaan norjaa. Kai mä sitten oon norjalaisen näkönen jantteri, kun edellinen tyyppi sai palvelun englanniks. Mut mikäs siinä. En tarvitse muovipussia, maksan kortilla joo, saat nähdä matkalipun, kiitos ja hei. Norjan alkeet on hallussa. Siitä kiskasta voikin vielä kertoa, että oli muuten kallista vettä. Siis enhän mä sitä ostaessa ihan tarkkaan tienny. Hinnat oli norjan kruunuissa ja aika fakiiri sais olla, että sen kurssin tietäis ihan tosta noin vaan. Mietin vielä jonossa, että "joko norjan kruunu on tosi heikko... tai sit tää on aivan stnan kallista vettä". Jälkimmäinen. Seittemän desiä vettä ja jokaisella niistä hintaa nippa yli 50senttiä. Mutta olihan se hyvää vettä. Norjalaisesta lähteestä ja varmaan vielä kohtuullisen hyvää vuosikertaakin. Aika pitkä ja joustava maku oli. Pirteä.
Nyt ei tähän hätään pysty millään lisää. Maastot tulla jollottaa viikonloppuna ja ensi viikolla alkaakin jo ratakausi Viron maalla. Lauttamatkatkin varattiin eilen. Saatiin kahdella hengellä jotain ryhmä-, opiskelija-, paino-, ikä- ja rumuusalennusta. Melkein ilmaista toi Viroon matkaaminen näillä alennuksilla.
Seuraavana julkaistaan SM-maastotippaus. Sitä sitten vaan tippailemaan.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Luun koppu
Päivitys päivitys, mistäs senkin tekis…mietin taas kerran. Täällä on tullut puuhailtua viime aikoina vähän sitä sun tätä, enimmäkseen sitä. Lämpösiä kelejä on ainakin pidelly - ei voi siitä sinänsä moittia.
Sevillassa tuli käytyä. Neljäs visiitti kyseisessä cityssä ja oli varmaan ensimmäinen kerta kun lämpötila oli alle kolmenkympin siellä. Se on kyllä yks sauna koko kaupunki.
Henkilökohtainen opintosuunnitelma elikkäs kavereiden, kröhöm, kesken 'hops' tuli takaisin bumerangina. Vai saako tota sanontaa käyttää jos se kuitenkin hyväksyttiin? Eli läpihän se meni kuin joukaisen lyönti kakkosluukusta. Siinäpä teille vähän kansallispelin termistöä - tässä kun kausikin kohta lähestyy. Vielä mulla on selvittämättä että johtuuko aikaerosta vai mistä, mutta tuntuu että tippaus-ändyllä on pahasti väärässä sen laskut pesiskauden avaukseen?!? Kesän kohokohdasta se puhuu ja laskee päiviä jonkun turneen alkuun. Täytyy joka tapauksessa kysyä josko se lähtis kattomaan jotain tahkon matsia. Vaikka Tahko-KPL??
Nyt taidettiin karata aiheesta ja kerralla mentiinkin ihan metsään saakka. Hops:n yhteydessä tuli nimittäin myös kommentti, jonka mukaan opintosuunnitelman mukainen tahti on mahdollinen, mutta vaatii rivakkaa opiskelua… tai jotain sellaista. Kenenköhän suunnitelmaa siellä on luettu? Mun suunnitelmassa paukkuu kyllä kaikki opintojen pituudelle asetetut rajat. Myös ne kuuluisat hyvän maun rajat on koetuksella.
Kyllä sitä siinä on jo teille kuulumisia. Pitkälle miehelle vois pistää teneriffalle vielä terveisiä, että tampereen sokeat virkkaajat on luvannu sponsoroida ne, heikkojen taloussuhdanteiden vuoksi vielä puuttuvat, pistekirjotusversiot näistä teksteistä, jos 220cm ylittyy kesän aikana. Joten ei muuta kun pitkiä palautuksia vaan hyppyjen välillä siellä tenerihvalla! Palautuksista kerrottakoon loppuun vielä sellainen tarina, että viime viikolla kuulin ensimmäistä kertaa helsingin päärynän eli M.Lahtion sanovan että "tässä treenissä on liian pitkät palautukset"… Kerta se on ainoakin ja myönnettäköön, että pitkäthän ne palautukset oli - mutta että noin pitkät? Joku roti.
Sevillassa tuli käytyä. Neljäs visiitti kyseisessä cityssä ja oli varmaan ensimmäinen kerta kun lämpötila oli alle kolmenkympin siellä. Se on kyllä yks sauna koko kaupunki.
Henkilökohtainen opintosuunnitelma elikkäs kavereiden, kröhöm, kesken 'hops' tuli takaisin bumerangina. Vai saako tota sanontaa käyttää jos se kuitenkin hyväksyttiin? Eli läpihän se meni kuin joukaisen lyönti kakkosluukusta. Siinäpä teille vähän kansallispelin termistöä - tässä kun kausikin kohta lähestyy. Vielä mulla on selvittämättä että johtuuko aikaerosta vai mistä, mutta tuntuu että tippaus-ändyllä on pahasti väärässä sen laskut pesiskauden avaukseen?!? Kesän kohokohdasta se puhuu ja laskee päiviä jonkun turneen alkuun. Täytyy joka tapauksessa kysyä josko se lähtis kattomaan jotain tahkon matsia. Vaikka Tahko-KPL??
Nyt taidettiin karata aiheesta ja kerralla mentiinkin ihan metsään saakka. Hops:n yhteydessä tuli nimittäin myös kommentti, jonka mukaan opintosuunnitelman mukainen tahti on mahdollinen, mutta vaatii rivakkaa opiskelua… tai jotain sellaista. Kenenköhän suunnitelmaa siellä on luettu? Mun suunnitelmassa paukkuu kyllä kaikki opintojen pituudelle asetetut rajat. Myös ne kuuluisat hyvän maun rajat on koetuksella.
Kyllä sitä siinä on jo teille kuulumisia. Pitkälle miehelle vois pistää teneriffalle vielä terveisiä, että tampereen sokeat virkkaajat on luvannu sponsoroida ne, heikkojen taloussuhdanteiden vuoksi vielä puuttuvat, pistekirjotusversiot näistä teksteistä, jos 220cm ylittyy kesän aikana. Joten ei muuta kun pitkiä palautuksia vaan hyppyjen välillä siellä tenerihvalla! Palautuksista kerrottakoon loppuun vielä sellainen tarina, että viime viikolla kuulin ensimmäistä kertaa helsingin päärynän eli M.Lahtion sanovan että "tässä treenissä on liian pitkät palautukset"… Kerta se on ainoakin ja myönnettäköön, että pitkäthän ne palautukset oli - mutta että noin pitkät? Joku roti.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Jopahan pomppas
Hyvin tiivis alkukuukausi blogin osalta kostautui blogiylikuntona. Vaarallinen tila. En suosittele kenellekään. Toinen syy tähän hiljaisuuteen on, että olen kunnioittanut Mimmin ja Mäyrän blogihiljaisuutta. Vähän niinkuin tukilakkoa tässä pitänyt. Mutta nyt ollaan taas tien päällä.
Ei täältä Portugalista kummoista kerrottavaa ole. Ihan hyvin rullaa. Aika rauhallistakin on kyllä. Tässä yhteydessä voisikin kiittää niitä kaikkia, jotka ovat ystävällisesti jääneet kotimaahan odottelemaan, jotta meillä olisi täällä paremmin tilaa pyöriä puntilla ja muuta sellaista. Aurinkohan täällä paistaa, mutta älkää te siitä huoliko, sillä kyllä oma maa on mansikka ja muu maa mustikka. Hyvä mustikka onkin, nam nam.
Jokaiseen hyvään blogipäivitykseen kuuluu tarina uimahallilta. Tällä kertaa siis Santo Antonion uimahallilta. Ai että. Siellä sitä polskuttelin vesijuoksua viime viikolla ja muutaman radan päässä oli joku mammajumppa menossa. Niillä oli siellä radan päässä tietysti kyltti, että rata on varattu ja sillä lailla. Kattelin sitten sieltä sivusta, että siinä lapussahan sanotaan "Horoginastica". Se on kyllä suoraan sanottu, ei oo turhia kierrelty. Horovesijumppa menossa siis. En mennyt mukaan, kiitos kysymästä. Poislähtiessäni tosin huomasin, että tarkkaan ottaen siinä luki "Hidroginastica"... No, kuitenkin.
Ei täältä Portugalista kummoista kerrottavaa ole. Ihan hyvin rullaa. Aika rauhallistakin on kyllä. Tässä yhteydessä voisikin kiittää niitä kaikkia, jotka ovat ystävällisesti jääneet kotimaahan odottelemaan, jotta meillä olisi täällä paremmin tilaa pyöriä puntilla ja muuta sellaista. Aurinkohan täällä paistaa, mutta älkää te siitä huoliko, sillä kyllä oma maa on mansikka ja muu maa mustikka. Hyvä mustikka onkin, nam nam.
Jokaiseen hyvään blogipäivitykseen kuuluu tarina uimahallilta. Tällä kertaa siis Santo Antonion uimahallilta. Ai että. Siellä sitä polskuttelin vesijuoksua viime viikolla ja muutaman radan päässä oli joku mammajumppa menossa. Niillä oli siellä radan päässä tietysti kyltti, että rata on varattu ja sillä lailla. Kattelin sitten sieltä sivusta, että siinä lapussahan sanotaan "Horoginastica". Se on kyllä suoraan sanottu, ei oo turhia kierrelty. Horovesijumppa menossa siis. En mennyt mukaan, kiitos kysymästä. Poislähtiessäni tosin huomasin, että tarkkaan ottaen siinä luki "Hidroginastica"... No, kuitenkin.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Eloa
Nythän sitä ollaan taas Euroopan etelälaidalla. Muutama päivä takanakin jo. Mutta 9 päivää sitten olin vielä Suomessa. Piti silloin jotain tarinaakin siitä vääntää, mutta ei kestänyt kuuppa varmaan. Vedin nimittäin silloin lauantai-iltana hämärän saapuessa kovempaa reeniä menemään. Lämpötila oli noin neljä astetta (joo, plussan puolella kuitenkin) ja vettä tuli kuin sieltä Esterin perseestä. Aika herkkua oli puskea talvitrikoot päällä noissa oloissa. Sykemittarikaan muistaakseni oikein tahtonu toimia. Oisko ollu liian kuiva sykevyö? Kaikki muu kyllä oli märkää viimeistään puolen tunnin kohalla... Siinä sitä teki mieli lähettää terveisiä pojille ja tytöille ja sedille ja tädeille Portugaliin ja rapakon taakse ja missä sitä tuttuja onkin lämpimässä. Terveisiä vaan. Hyvin pyyhkii. Nythän tänne on jotain sadetta luvattu. Talvitrikoot ei oo mukana, joten jos se lämpötila nyt pysyis vaikka yli kymmenessä. Tai mitäs hittoa... menköön alle kymmenen. Kyllä sekin kestetään. Antaa tulla vaan!
Sen verran rankkaa on tuo eloilu elikkä eloskelu ollut viimeiset viikot, että täytyy täällä leirillä ottaa ensimmäinen viikko ihan kokonaisvaltaisen palautumisen kannalta. Toisella viikolla voi sitten totutella siihen lämpimään ilmastoon, jos sellainen sattuu silloin jostain iskemään. Kolmannella viikolla on sitten huomioitava, että takana on jo kaksi viikkoa leiriä, joten täytyy hiukan puhaltaa ennen loppurutistusta. Neljännellä viikolla sitten ei kannata päästää mopoa käsistä, vaan ottaa ihan iisisti, että pääsee freesinä kotimatkalle. Sellanen plääni.
Tv-ohjelmissa kun aina luetaan niitä lukijakirjeitä, niin... Niin siis ei siellä aina lueta lukijakirjeitä. Ainakaan uutisissa ja salkkareissa ei niitä taida olla. Mutta joskus. Otan tähän parit lukijakommentit. Ensin nimimerkillä Carlo kannustettiin päivittelemään tiuhaan tahtiin tänne. Oli sillä pilkettä silmäkulmassa kyllä siinä. "Some men just want to watch the world burn." Melkonen veijari. Oikeastihan yli puolet noista pahvi-puolen pikapalautteista on juurikin kyseisen C:n klikkailemia. Koska kommunismi kukoistaa täällä jo värimaailman puolesta, niin on vaan ajan kysymys, että Carlokin klikkailee vain yhtä vaihtoehtoa.
Ja värimaailmasta päästäänkin toiseen lukijapalautteeseen. Pitka mies Tampereelta on kysellyt, josko värimaailmaa voisi vaihtaa. Ei kuulemma nää tästä mitään sen takia. En tohtinu kertoa, ettei se näkemättömyys mistään värimaailmasta johdu - eihän se muutenkaan mitään näe! Täytyy työstää joku pistekirjoitus versio ja pistää postissa Manseen... Palataan.
Sen verran rankkaa on tuo eloilu elikkä eloskelu ollut viimeiset viikot, että täytyy täällä leirillä ottaa ensimmäinen viikko ihan kokonaisvaltaisen palautumisen kannalta. Toisella viikolla voi sitten totutella siihen lämpimään ilmastoon, jos sellainen sattuu silloin jostain iskemään. Kolmannella viikolla on sitten huomioitava, että takana on jo kaksi viikkoa leiriä, joten täytyy hiukan puhaltaa ennen loppurutistusta. Neljännellä viikolla sitten ei kannata päästää mopoa käsistä, vaan ottaa ihan iisisti, että pääsee freesinä kotimatkalle. Sellanen plääni.
Tv-ohjelmissa kun aina luetaan niitä lukijakirjeitä, niin... Niin siis ei siellä aina lueta lukijakirjeitä. Ainakaan uutisissa ja salkkareissa ei niitä taida olla. Mutta joskus. Otan tähän parit lukijakommentit. Ensin nimimerkillä Carlo kannustettiin päivittelemään tiuhaan tahtiin tänne. Oli sillä pilkettä silmäkulmassa kyllä siinä. "Some men just want to watch the world burn." Melkonen veijari. Oikeastihan yli puolet noista pahvi-puolen pikapalautteista on juurikin kyseisen C:n klikkailemia. Koska kommunismi kukoistaa täällä jo värimaailman puolesta, niin on vaan ajan kysymys, että Carlokin klikkailee vain yhtä vaihtoehtoa.
Ja värimaailmasta päästäänkin toiseen lukijapalautteeseen. Pitka mies Tampereelta on kysellyt, josko värimaailmaa voisi vaihtaa. Ei kuulemma nää tästä mitään sen takia. En tohtinu kertoa, ettei se näkemättömyys mistään värimaailmasta johdu - eihän se muutenkaan mitään näe! Täytyy työstää joku pistekirjoitus versio ja pistää postissa Manseen... Palataan.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Semma
Nyt on toinen harjoitusseminaari osaltani paketissa. Lyhyesti voisi kertoa, että mitä pitää muistaa seminaarityötä tehtäessä. Käytän vertauskuvia, jotta saatte mahdollisimman tarkan kuvan asiasta. Jos jollekin nämä mallit eivät riitä, voi tietysti pyytää itse työn nähtäväksi. Mutta kyllä nää riittää.
Ensinnäkin pääperiaatteena on pyrkiä noudattamaan Juhani Tammisen ohjetta "KISS" eli "Keep it simple, stupid". Ihan turha kikkailla mitään ylimääräisiä. Vain oleellinen esille.
En myöskään antanut työtä tehdessäni tilaa häiriötekijöille. Esteet on vain raivattava pois tieltä. Joskus tosin saattaa tielle osua jotain arvaamatonta.
Parhaani mukaan pysytteli faktoissa, enkä alkanut keksiä tarinoita. Totuus miehen tiellä pitää, sanotaan.
Lopuksi on vielä muistettava kekseliäisyyden merkitys. Ei auta tehdä harmaata perusmassaa. Täytyy pystyä omalaatuiseen suoritukseen.
ps. Tämä linkittelyhän sai alkunsa tuohon viimeisen linkin sisältöön liittyvästä facebook-ryhmästä. Ei paha.
Ensinnäkin pääperiaatteena on pyrkiä noudattamaan Juhani Tammisen ohjetta "KISS" eli "Keep it simple, stupid". Ihan turha kikkailla mitään ylimääräisiä. Vain oleellinen esille.
En myöskään antanut työtä tehdessäni tilaa häiriötekijöille. Esteet on vain raivattava pois tieltä. Joskus tosin saattaa tielle osua jotain arvaamatonta.
Parhaani mukaan pysytteli faktoissa, enkä alkanut keksiä tarinoita. Totuus miehen tiellä pitää, sanotaan.
Lopuksi on vielä muistettava kekseliäisyyden merkitys. Ei auta tehdä harmaata perusmassaa. Täytyy pystyä omalaatuiseen suoritukseen.
ps. Tämä linkittelyhän sai alkunsa tuohon viimeisen linkin sisältöön liittyvästä facebook-ryhmästä. Ei paha.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Kasperi
Ilta-Sanomat uutisoi tänään, että Kasperin kaudenavaus viivästyy. Vai, että viivästyy. Mietin vaan, että mikä siihen on oikeasti syynä. Ei kai testit mikään oikea syy ole. Ehdotankin, että todellinen syy on joku seuraavista:
- Kasperin harjoittelu on ollut viime aikoina nk. muniin puhaltelua (termi by JoLe) ja sen johdosta täytyy vielä harjoitella pari kuukautta hieman tiiviimmin, että voi kilvanajoon sitten huippukuntoisena lähteä.
- Kasperi on keskittänyt osan voimavaroistaan vaihtoehtoisen lajin hiomiseen. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että juoksukilpailut voivat alkaa Kasperin osalta kesällä vasta kun taskubiljardin arvokilpailut on ensin käyty.
- Kasperi on varannut tässä kevään korvalla Finnairin lentoja ja siinähän on riskinä, että matkatavarat katoavat. Kasperi onkin ymmärrettävästi huolissaan kasseistaan ja kilpailee vasta kun ne on löydetty tai julkistettu pysyvästi kadonneiksi.
Ei mulla muuta.
- Kasperin harjoittelu on ollut viime aikoina nk. muniin puhaltelua (termi by JoLe) ja sen johdosta täytyy vielä harjoitella pari kuukautta hieman tiiviimmin, että voi kilvanajoon sitten huippukuntoisena lähteä.
- Kasperi on keskittänyt osan voimavaroistaan vaihtoehtoisen lajin hiomiseen. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että juoksukilpailut voivat alkaa Kasperin osalta kesällä vasta kun taskubiljardin arvokilpailut on ensin käyty.
- Kasperi on varannut tässä kevään korvalla Finnairin lentoja ja siinähän on riskinä, että matkatavarat katoavat. Kasperi onkin ymmärrettävästi huolissaan kasseistaan ja kilpailee vasta kun ne on löydetty tai julkistettu pysyvästi kadonneiksi.
Ei mulla muuta.
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Väliaikaratkaisu
Espoon Borzan käräjäoikeudessa käsiteltiin aikaisin tänä aamuna rikosasiaa, jossa syyttäjänä oli yleinen syyttäjä, syytettynä flotrack.orgin videon kello ja asianomistajana juoksija Joonas Harjamäki. Otettakoon heti aluksi huomioon, että käsittely on tapahtunut sunnuntaiaamuna nk. yleisten käräjäoikeuksien ollessa kiinni. Borzalassa ei pyhäpäiviä oteta niin vakavasti. Mitä tulee mainittuun "aikaisin" tapahtumiseen, todetaan kaiken olevan suhteellista.
Asia tuli käsittelyyn asianomistajan ilmoituksesta, sillä hän halusi varmistaa pissittikö flotrackin kello häntä linssiin, vai oliko hänen aikansa ehkä paljon tai kenties vähän hänen osuudellaan jenkkityylisessä viestiriehassa lajissa nimeltä Distance Medley Relay. Asianomistaja juoksi 1200m avausosuuden kyseisessä viestissä. Asianomistaja on toimittanut videomateriaalin syyttäjän (facebook) kautta tuomariston nähtäväksi.
Asiassa on käytetty laajaa kolmen tuomarin kokoonpanoa Oikeudenkäymiskaaren 2:1 §:n mukaisesti: "jos sitä asian laadun mukaisesti on pidettävä perusteltuna". Kokoonpanoon ovat osallistuneet Espoon Borza, Yuriy Salonen ja Tuomo Borzakovskiy. Mainittakoon, että kaikki ovat erittäin arvostettuja ja kokeneita käsitellyn asian kaltaisten tilanteiden arvioinnissa. Voitaisiinkin sanoa kyseessä olevan asiantuntijakokoonpano.
Suullinen käsittely on aloitettu 11.07 tuomariston herät... saavuttua istuntosaliin (tietokoneen ääreen). On kuultu syyttäjää, tutkittu annettua videomateriaalia sekä tulosliuskoja ja otettu huomioon, että asianomistaja on erittäin pedantti tapaus, joten tarkastelussa tulee käyttää nk. erityistä huolellisuutta.
***
Pitkän videotarkastelun jälkeen Borzan käräjäoikeus on tullut seuraavaan tulokseen. / Jury has reached a verdict, niin kuin asianomistajan ilmoitetussa kotipaikassa, Beaumont, TX, sanottaisiin. Tässä tapauksessa lause tosin muuntuu muotoon: 'Yuriy has reached a verdict.' Nyt jos joku miettii, niin, kyllä, Espoon Borzan käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään asian, vaikka se ei ensiarvion perusteella vaikuttaisikaan oikealta forumilta.
1) Ensinnäkin on todettu, että pelikello videolla käy 2,7 sekuntia myöhässä. Siitä on syyttäjän toimesta esitetty näyttöä siten, että voittajajoukkue tulee maaliin kun videon kello on 9.37,9 (voittajan virallinen aika lopputuloksissa 9.40,62) ja Lamarin joukkue 9.50,9 (9.53,59).
2) Toiseksi syyttäjä on esittänyt, että viestissä osuusaika kiistatta otetaan siitä, kun kapulaa kantava juoksija ylittää viivan. Tässä tapauksessa väliaika siis otetaan toisen osuuden juoksijan (Jerel Massenburge) ylittäessä viivan.
Tarkasteltaessa sitä, missä ajassa väliaika tulee otettavaksi, on turvauduttu luonnollisesti videokuvaan. Videokuvasta huomataan, että juoksija Massenburge ylittää viivan kellon ollessa 2.58,2.
3) Tuomarit ovat kokoontuneet toimittamaan yhteenlaskua ja todenneet, että ensimmäisen osuuden juoksijan (asianomistaja Harjamäki) ajaksi saadaan näin 2.58,2 + 2,7 = 3.00,9.
Harjamäen osuusajaksi saadaan täten 3.00,9.
Flotrackia kehotetaan voimakkaasti aloittamaan tulevat videonsa aivan juoksun alusta väliaikojen ottamisen helpottamiseksi. Kehoitusta tehostetaan asetettavan uhkasakon avulla.
Päätöksestä voi valittaa Oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetysti 30 päivän kuluessa. Tyytymättömyyttä on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa. Valitus on tehtävä Espoon Borzan hovioikeudelle.
Tuomaristo on ollut asiassa muutoin yksimielinen, mutta T.Borzakovskiy haluaa todeta seuraavan:
Mitä tulee väliaikaan, olen ratkaisussa esitetyn mukaisella kannalla. Haluan kuitenkin todeta, että asianomistaja Harjamäki kömpii viivan yli ja jää tämän jälkeen makaamaan radan sisäpuolelle. Asiaa tarkemmin tuntematta epäilen, että asianomistaja on väsynyt tai erittäin väsynyt juuri edeltäneestä 1200m:n juoksusuorituksesta. Samalla haluan todeta suuren huoleni suomalaisten nuorten nykykunnosta, kun jo reilun kilometrin matka saa salskeat nuoret miehet näin väsyneiksi. Kyseessä lienee mahdollisesti amerikkalainen elämäntapa, jota meidän tulisi mitä suurimmassa määrin paheksua. Ei muuta lausuttavaa.
todisteet:
Flotrackin kiistelty pätkä DMR:stä
Tulokset (laji #66)
Asia tuli käsittelyyn asianomistajan ilmoituksesta, sillä hän halusi varmistaa pissittikö flotrackin kello häntä linssiin, vai oliko hänen aikansa ehkä paljon tai kenties vähän hänen osuudellaan jenkkityylisessä viestiriehassa lajissa nimeltä Distance Medley Relay. Asianomistaja juoksi 1200m avausosuuden kyseisessä viestissä. Asianomistaja on toimittanut videomateriaalin syyttäjän (facebook) kautta tuomariston nähtäväksi.
Asiassa on käytetty laajaa kolmen tuomarin kokoonpanoa Oikeudenkäymiskaaren 2:1 §:n mukaisesti: "jos sitä asian laadun mukaisesti on pidettävä perusteltuna". Kokoonpanoon ovat osallistuneet Espoon Borza, Yuriy Salonen ja Tuomo Borzakovskiy. Mainittakoon, että kaikki ovat erittäin arvostettuja ja kokeneita käsitellyn asian kaltaisten tilanteiden arvioinnissa. Voitaisiinkin sanoa kyseessä olevan asiantuntijakokoonpano.
Suullinen käsittely on aloitettu 11.07 tuomariston herät... saavuttua istuntosaliin (tietokoneen ääreen). On kuultu syyttäjää, tutkittu annettua videomateriaalia sekä tulosliuskoja ja otettu huomioon, että asianomistaja on erittäin pedantti tapaus, joten tarkastelussa tulee käyttää nk. erityistä huolellisuutta.
***
Pitkän videotarkastelun jälkeen Borzan käräjäoikeus on tullut seuraavaan tulokseen. / Jury has reached a verdict, niin kuin asianomistajan ilmoitetussa kotipaikassa, Beaumont, TX, sanottaisiin. Tässä tapauksessa lause tosin muuntuu muotoon: 'Yuriy has reached a verdict.' Nyt jos joku miettii, niin, kyllä, Espoon Borzan käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään asian, vaikka se ei ensiarvion perusteella vaikuttaisikaan oikealta forumilta.
1) Ensinnäkin on todettu, että pelikello videolla käy 2,7 sekuntia myöhässä. Siitä on syyttäjän toimesta esitetty näyttöä siten, että voittajajoukkue tulee maaliin kun videon kello on 9.37,9 (voittajan virallinen aika lopputuloksissa 9.40,62) ja Lamarin joukkue 9.50,9 (9.53,59).
2) Toiseksi syyttäjä on esittänyt, että viestissä osuusaika kiistatta otetaan siitä, kun kapulaa kantava juoksija ylittää viivan. Tässä tapauksessa väliaika siis otetaan toisen osuuden juoksijan (Jerel Massenburge) ylittäessä viivan.
Tarkasteltaessa sitä, missä ajassa väliaika tulee otettavaksi, on turvauduttu luonnollisesti videokuvaan. Videokuvasta huomataan, että juoksija Massenburge ylittää viivan kellon ollessa 2.58,2.
3) Tuomarit ovat kokoontuneet toimittamaan yhteenlaskua ja todenneet, että ensimmäisen osuuden juoksijan (asianomistaja Harjamäki) ajaksi saadaan näin 2.58,2 + 2,7 = 3.00,9.
Harjamäen osuusajaksi saadaan täten 3.00,9.
Flotrackia kehotetaan voimakkaasti aloittamaan tulevat videonsa aivan juoksun alusta väliaikojen ottamisen helpottamiseksi. Kehoitusta tehostetaan asetettavan uhkasakon avulla.
Päätöksestä voi valittaa Oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetysti 30 päivän kuluessa. Tyytymättömyyttä on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa. Valitus on tehtävä Espoon Borzan hovioikeudelle.
Tuomaristo on ollut asiassa muutoin yksimielinen, mutta T.Borzakovskiy haluaa todeta seuraavan:
Mitä tulee väliaikaan, olen ratkaisussa esitetyn mukaisella kannalla. Haluan kuitenkin todeta, että asianomistaja Harjamäki kömpii viivan yli ja jää tämän jälkeen makaamaan radan sisäpuolelle. Asiaa tarkemmin tuntematta epäilen, että asianomistaja on väsynyt tai erittäin väsynyt juuri edeltäneestä 1200m:n juoksusuorituksesta. Samalla haluan todeta suuren huoleni suomalaisten nuorten nykykunnosta, kun jo reilun kilometrin matka saa salskeat nuoret miehet näin väsyneiksi. Kyseessä lienee mahdollisesti amerikkalainen elämäntapa, jota meidän tulisi mitä suurimmassa määrin paheksua. Ei muuta lausuttavaa.
todisteet:
Flotrackin kiistelty pätkä DMR:stä
Tulokset (laji #66)
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Lukijat
Otsikosta huolimatta en millään tapaa viittaa tässä tekstissä elokuvaan Lukija (The Reader). Sehän on muuten ihan susi koko elokuva, mutta jollain ilveellä se vinsletin kati sai siitä rainasta Oscar-palkinnon. Voitteko kuvitella? En mäkään. Ja Golden Globen sai siitä myös. Ne palkinnot on kyllä jaettu joko säälistä, lahjonnan seurauksena tai sitten kyseessä on sarkastinen pila.
Mulla, kuten niin monilla muillakin tietämilläni/tuntemillani bloggaajilla, on sellainen lukijakunta, joka ei kommentteja jätä. Ei jää jälkiä tältä porukalta! Jätkät on kuin parhaitakin tiedustelijoita siellä vihollislinjojen takana, teillä tietymättömillä! Siellä pidätte tähystysasemaa ja syötte pussipastatonnikalasörsseliä trangiasta! Ei vaan, nyt meinaa karata mopo käsistä kuin Thanoulla ja Kenteriksellä kerran. En itsekään juuri kommentoi kenenkään kirjoituksia. Enkä kommentteja ole tässä juuri pyytelemässäkään teiltä. Muuten vaan polvillani norkoilen kädet ristissä. Katsekin kuin koiranpennulla. Pliide.
Eräs erikoisuus on jo pitemmän aikaa pitänyt teille paljastaa. "Teille" siksi, että teitittelen nyt kuitenkin, vaikkei ihan varmuutta ole, että onko lukijoita muita kuin se yksi palkattu lukija. Lahjonta, kiristys ja mitä näitä keinoja nyt on - tiedättehän. Monia (tai siis ainakin yhtä) on ehkä ihmetyttänyt, että miten kävijälaskuri tuolla oikeassa reunassa (siis oikeassa jos luette tätä oikeinpäin. Jos lukee väärinpäin, niin se voi olla vasemmassakin. Ihan on kuvakulmasta kiinni kuulkaa.) hakkaa jatkuvasti lisää lukuja pöytään. Niinpä. Onpa heitetty ilmaan arvauksia, että Borza on hakkeroinut siihen ajastimen, jonka mukaan se naksauttelee tasaisin väliajoin lisää "kävijöitä". TÖÖT. Väärin meni. Kyllä mä ihan manuaalisesti käyn tätä päivittelemässä, jotta näyttäis lukemat paremmilta. Siinä kuulkaa F5 kuluu, kun yrittää pitää kävijämäärät kohtuullisina. Tai ei oikeastaan F5, vaan tietenkin cmd+R kuten omenakoneissa on tuo päivitysnamiska.
Jotain eloa on lukijakuntaan saatu nyt pikapalautteen myötä kuitenkin. Pika-analyysia tuossa teinkin ja totesin, että lukijakunnassa ei ymmärretä (korkeatasoisen) filosofian päälle. Jalo pohdinta syy-seuraussuhteesta kirvoitti tasaväkisen kilpailun palauteosion ruutujen välillä. Mutta ootapa kun lyö teille vähän numeroita ja muuta matemaattista pelleilyä pöytään (tätä edellinen teksti), niin se on sitten niin porsaa niin porsaa! Ehkä siitä on otettava opiksi. Jotain interaktiivisuutta otetaan tässä lähitulevaisuudessa jonkun kilpailun muodossa, mutta palataan siihen myöhemmin.
***
Eilisen aprillipäivän kunniaksi kerrotaan vielä tarina omasta aprillauksestani vuodelta... 2002 sen täytyi olla. Edellisenä vuonna olin ottanut talteen 1.huhtikuuta jaetun sanomalehden nimeltään Helsingin Sanomat. Tätä paksua sunnuntai-nivaskaa säilytin pöytälaatikossani koko vuoden ja sitten 1.4.2002 tein kuolettavan iskun. Pomppasin aamulla aikaisin ylös - kuten aina - ja huikkasin lähteväni hakemaan Hesaria postilaatikosta - kuten aina. Näin jälkikäteen mietittynä pitäisi hälytyskellojen soida tässä vaiheessa ja kovaa. Kävelin postilaatikolle ja takaisin samalla löyhytellen mukaan ottamaani vuoden vanhaa aviisia. Löyhyttely siis siksi, että lehti tuntuisi siltä kuin se olisi odotellut postilaatikossa jonkun tunnin. Noniin, sitten lehti vaan keittiön pöydälle ja viereen seuraamaan tilanteen kehitystä.
Tässä kohtaa voidaan tuoda esille, että kyseessä oli siis tosiaan sunnuntain lehti ja nyt oli maanantai: melko poikkeuksellisen paksu lehti siis viikonpäivään nähden. Lisäksi kyseisenä päivänä 2002 ei lehteä jaettu oikeasti ollenkaan, joten tilanne oli vähintäänkin erikoinen. Eikä tässä vielä kaikki! Olihan vuosi 2002, joten eurot oli juuri otettu käyttöön ja sen takia mm. automainoksissa, joita sunnuntain lehdessä on PALJON, olevat markkahinnat saattaisivat paljastaa jekun.
Lukeminen sujuu kuitenkin mallikkaasti ja perheenjäsenet lukevat kukin vuorollaan lehteä. Äitini ihmettelee, että eikö jonkun puolitutun kuolinilmoitus ollut jo joskus aikaisemmin lehdessä, "miten se nyt on taas"... Älä muuta sano, voisin virkkoa, jollen joutuisi puremaan kieltäni vieressä. Seuraavaksi törmätään Hesarin omaan aprillipilaan, joka kertoo Länsimetron yllättävästä avaamisesta Tapiolassa ja kannustaa kaikkia tulemaan paikalle. Seuraa ihmettelyä, että miten ne nyt on Hesariin laittaneet saman pilan toisena vuonna peräkkäin... ihmeellistä.
Lopulta jekku kuitenkin paljastuu syystä taikka toisesta, loppuuhan kaikki hyvä aikanaan. Myönnettäköön kuitenkin, että kaikille ei mene näinkään hyvä aprillipila läpi. Veljeni avasi lehden, luki urheiluosion tulossivua ehkä 15sekuntia ja alkoi pohtia, että eikös se naisten koripallon finaalisarja päättynyt jo...Kävi tarkistamassa asian teksti-tv:stä ja keksi, että lehti on vanha. Sellaista tällä kertaa.
Mulla, kuten niin monilla muillakin tietämilläni/tuntemillani bloggaajilla, on sellainen lukijakunta, joka ei kommentteja jätä. Ei jää jälkiä tältä porukalta! Jätkät on kuin parhaitakin tiedustelijoita siellä vihollislinjojen takana, teillä tietymättömillä! Siellä pidätte tähystysasemaa ja syötte pussipastatonnikalasörsseliä trangiasta! Ei vaan, nyt meinaa karata mopo käsistä kuin Thanoulla ja Kenteriksellä kerran. En itsekään juuri kommentoi kenenkään kirjoituksia. Enkä kommentteja ole tässä juuri pyytelemässäkään teiltä. Muuten vaan polvillani norkoilen kädet ristissä. Katsekin kuin koiranpennulla. Pliide.
Eräs erikoisuus on jo pitemmän aikaa pitänyt teille paljastaa. "Teille" siksi, että teitittelen nyt kuitenkin, vaikkei ihan varmuutta ole, että onko lukijoita muita kuin se yksi palkattu lukija. Lahjonta, kiristys ja mitä näitä keinoja nyt on - tiedättehän. Monia (tai siis ainakin yhtä) on ehkä ihmetyttänyt, että miten kävijälaskuri tuolla oikeassa reunassa (siis oikeassa jos luette tätä oikeinpäin. Jos lukee väärinpäin, niin se voi olla vasemmassakin. Ihan on kuvakulmasta kiinni kuulkaa.) hakkaa jatkuvasti lisää lukuja pöytään. Niinpä. Onpa heitetty ilmaan arvauksia, että Borza on hakkeroinut siihen ajastimen, jonka mukaan se naksauttelee tasaisin väliajoin lisää "kävijöitä". TÖÖT. Väärin meni. Kyllä mä ihan manuaalisesti käyn tätä päivittelemässä, jotta näyttäis lukemat paremmilta. Siinä kuulkaa F5 kuluu, kun yrittää pitää kävijämäärät kohtuullisina. Tai ei oikeastaan F5, vaan tietenkin cmd+R kuten omenakoneissa on tuo päivitysnamiska.
Jotain eloa on lukijakuntaan saatu nyt pikapalautteen myötä kuitenkin. Pika-analyysia tuossa teinkin ja totesin, että lukijakunnassa ei ymmärretä (korkeatasoisen) filosofian päälle. Jalo pohdinta syy-seuraussuhteesta kirvoitti tasaväkisen kilpailun palauteosion ruutujen välillä. Mutta ootapa kun lyö teille vähän numeroita ja muuta matemaattista pelleilyä pöytään (tätä edellinen teksti), niin se on sitten niin porsaa niin porsaa! Ehkä siitä on otettava opiksi. Jotain interaktiivisuutta otetaan tässä lähitulevaisuudessa jonkun kilpailun muodossa, mutta palataan siihen myöhemmin.
***
Eilisen aprillipäivän kunniaksi kerrotaan vielä tarina omasta aprillauksestani vuodelta... 2002 sen täytyi olla. Edellisenä vuonna olin ottanut talteen 1.huhtikuuta jaetun sanomalehden nimeltään Helsingin Sanomat. Tätä paksua sunnuntai-nivaskaa säilytin pöytälaatikossani koko vuoden ja sitten 1.4.2002 tein kuolettavan iskun. Pomppasin aamulla aikaisin ylös - kuten aina - ja huikkasin lähteväni hakemaan Hesaria postilaatikosta - kuten aina. Näin jälkikäteen mietittynä pitäisi hälytyskellojen soida tässä vaiheessa ja kovaa. Kävelin postilaatikolle ja takaisin samalla löyhytellen mukaan ottamaani vuoden vanhaa aviisia. Löyhyttely siis siksi, että lehti tuntuisi siltä kuin se olisi odotellut postilaatikossa jonkun tunnin. Noniin, sitten lehti vaan keittiön pöydälle ja viereen seuraamaan tilanteen kehitystä.
Tässä kohtaa voidaan tuoda esille, että kyseessä oli siis tosiaan sunnuntain lehti ja nyt oli maanantai: melko poikkeuksellisen paksu lehti siis viikonpäivään nähden. Lisäksi kyseisenä päivänä 2002 ei lehteä jaettu oikeasti ollenkaan, joten tilanne oli vähintäänkin erikoinen. Eikä tässä vielä kaikki! Olihan vuosi 2002, joten eurot oli juuri otettu käyttöön ja sen takia mm. automainoksissa, joita sunnuntain lehdessä on PALJON, olevat markkahinnat saattaisivat paljastaa jekun.
Lukeminen sujuu kuitenkin mallikkaasti ja perheenjäsenet lukevat kukin vuorollaan lehteä. Äitini ihmettelee, että eikö jonkun puolitutun kuolinilmoitus ollut jo joskus aikaisemmin lehdessä, "miten se nyt on taas"... Älä muuta sano, voisin virkkoa, jollen joutuisi puremaan kieltäni vieressä. Seuraavaksi törmätään Hesarin omaan aprillipilaan, joka kertoo Länsimetron yllättävästä avaamisesta Tapiolassa ja kannustaa kaikkia tulemaan paikalle. Seuraa ihmettelyä, että miten ne nyt on Hesariin laittaneet saman pilan toisena vuonna peräkkäin... ihmeellistä.
Lopulta jekku kuitenkin paljastuu syystä taikka toisesta, loppuuhan kaikki hyvä aikanaan. Myönnettäköön kuitenkin, että kaikille ei mene näinkään hyvä aprillipila läpi. Veljeni avasi lehden, luki urheiluosion tulossivua ehkä 15sekuntia ja alkoi pohtia, että eikös se naisten koripallon finaalisarja päättynyt jo...Kävi tarkistamassa asian teksti-tv:stä ja keksi, että lehti on vanha. Sellaista tällä kertaa.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Tikku
Tänään otsikkona on tikku, koska jostain täytyy tehdä asiaa. Ja täytyy juurikin siksi, että seitsemän blogikirjoitusta kuussa on liian vähän. Kahdeksan on merkittävällä tavalla parempi. Kahdeksan tekstiä kuussa on sellainen piirikunnallisen tason bloginkirjoittajan suoritus.
Tänään iskettiin rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän luentokuulustelussa. Siinäpä sanahirviö. Tai sanathirviö. Nyt oli pyöristykset hallussa ja päiväsakot muuttu vankeudeksi niin, että ropina vaan kuulu. 53:3 on tietenkin pyöristettynä 17 ja olennainen muutos keskimääräisissä kuukausiansioissa on muuten 20-25%. Näin knoppina todettakoon. Ihan nopealla laskutoimituksella en kyllä saa millään aikaiseksi mitään kauhean olennaista muutosta mun tuloissa - oli se 20-25%:n muutos sitten lisäys tai vähennys. Tyhjästä on paha nyhjästä.
Portugaliin lähtöön on aikaa alle 9 vuorokautta. Suunnilleen sellanen 201tuntia ja 36minuuttia. Siis ekan lennon lähtöön. Ja niille, joita kiinnostaa, niin toi 201h36min:hän on oikiksen pyöristyssäännöillä varmaan jotain 160h luokkaa. En oo ihan varma. Joku pyöristämisen jatkokurssi pitäis ottaa. Pyöristymisen kurssille, saati jatkokurssille, ei oo kuitenkaan tarvetta. Pyöristyminenhän lähtee parhaiten käyntiin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Ja tämähän perustuu vain henkilökohtaisiin empiirisiin näköhavaintoihini.
Tuosta tekstien alta löytyy nyt taas nuo pikapalauteruudut. Sieltä voitte mäiskiä menemään kumpaa vaihtoehtoa lystäätte. Tosin, jos saan liikaa noita "Herää pahvi!" -kannustuksia, niin sitten loppuu Rölli-pelin pelaamiset koko joukolta ja vaihdan pikapalauteruutuihin pelkästään positiiviset palautevaihtoehdot.
Tänään iskettiin rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän luentokuulustelussa. Siinäpä sanahirviö. Tai sanathirviö. Nyt oli pyöristykset hallussa ja päiväsakot muuttu vankeudeksi niin, että ropina vaan kuulu. 53:3 on tietenkin pyöristettynä 17 ja olennainen muutos keskimääräisissä kuukausiansioissa on muuten 20-25%. Näin knoppina todettakoon. Ihan nopealla laskutoimituksella en kyllä saa millään aikaiseksi mitään kauhean olennaista muutosta mun tuloissa - oli se 20-25%:n muutos sitten lisäys tai vähennys. Tyhjästä on paha nyhjästä.
Portugaliin lähtöön on aikaa alle 9 vuorokautta. Suunnilleen sellanen 201tuntia ja 36minuuttia. Siis ekan lennon lähtöön. Ja niille, joita kiinnostaa, niin toi 201h36min:hän on oikiksen pyöristyssäännöillä varmaan jotain 160h luokkaa. En oo ihan varma. Joku pyöristämisen jatkokurssi pitäis ottaa. Pyöristymisen kurssille, saati jatkokurssille, ei oo kuitenkaan tarvetta. Pyöristyminenhän lähtee parhaiten käyntiin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Ja tämähän perustuu vain henkilökohtaisiin empiirisiin näköhavaintoihini.
Tuosta tekstien alta löytyy nyt taas nuo pikapalauteruudut. Sieltä voitte mäiskiä menemään kumpaa vaihtoehtoa lystäätte. Tosin, jos saan liikaa noita "Herää pahvi!" -kannustuksia, niin sitten loppuu Rölli-pelin pelaamiset koko joukolta ja vaihdan pikapalauteruutuihin pelkästään positiiviset palautevaihtoehdot.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Syy vai seuraus
Oon lukenu aina välillä pätkiä sellaisesta ajatusleikkikirjasta kuin "Possu, joka halusi tulla syödyksi - ja 99 muuta ajatusleikkiä", jonka on kirjoittanut filosofian tohtori Julian Baggini. Tämänpä takia oon tietysti itekin muuttunut melkoiseksi käytännön filosofiksi. Tänäänkin pohdiskelin syyn ja seurauksen kiehtovaa suhdetta. Kumpi on kumpi?
Nimittäin tiedekuntani muisti minua kirjeellä. Ei ole opintopisteitä niin paljoa, ettäkö seuraavaan lukuvuoteen pääsisi päivittämättä opintosuunnitelmaa. Selvähän se. Pistin uutta suunnitelmaa menemään. Ja entistä löysempänä. Mietin sitä tehdessä vain, että onko opintojen edistyminen suhteessa tähän urheilutouhuun. Onko opintojen verkkainen edistyminen aiheuttanut sen, että aikaa on täytynyt kanavoida urheiluun vai onko ehkä urheiluun mennyt aika aiheuttanut sen, että opinnoista on täytynyt tinkiä? Älkääkä nyt pilatko tätä hienoa ajatusleikkiä turhan ratkaisukeskeisellä ajattelulla. Tässä, kuten elämässä yleensä, on kaksi vaihtoehtoa...
Toinen mieltäni askarruttanut syy-seuraus -suhde koskee tietenkin vesijuoksua, tuota jumalten lajia. Onhan varmasti yleisesti tunnettu fakta, että altaassa polskii joskus hiukan tuhdinpuoleisiakin miehiä ja naisia. Voiko siis olla niin, että vesijuoksu lihottaa ihmistä? Onko vesijuoksu siis syy? Eihän juoksupoluilla näy mitään ihrakasoja, eihän? Tässä täytyy olla joku totuuden siemen. Epäilen erittäin vahvasti, että vesijuoksu lihottaa ja juoksu kuivalla maalla taasen hoikistaa. Muutenhan kevyen liikenteen väyliä pistelisi alle 4min/km kaikenmaailman pullukat. Se on vauhtina jo ihan haipakkaa niin tossuilla kuin vaikkapa suksillakin. Tai ei sentään suksilla - kyllä siihen joku kestokoutsikin pystyy. Omien sanojensa mukaan. Ollu varmaan alamäki.
Nimittäin tiedekuntani muisti minua kirjeellä. Ei ole opintopisteitä niin paljoa, ettäkö seuraavaan lukuvuoteen pääsisi päivittämättä opintosuunnitelmaa. Selvähän se. Pistin uutta suunnitelmaa menemään. Ja entistä löysempänä. Mietin sitä tehdessä vain, että onko opintojen edistyminen suhteessa tähän urheilutouhuun. Onko opintojen verkkainen edistyminen aiheuttanut sen, että aikaa on täytynyt kanavoida urheiluun vai onko ehkä urheiluun mennyt aika aiheuttanut sen, että opinnoista on täytynyt tinkiä? Älkääkä nyt pilatko tätä hienoa ajatusleikkiä turhan ratkaisukeskeisellä ajattelulla. Tässä, kuten elämässä yleensä, on kaksi vaihtoehtoa...
Toinen mieltäni askarruttanut syy-seuraus -suhde koskee tietenkin vesijuoksua, tuota jumalten lajia. Onhan varmasti yleisesti tunnettu fakta, että altaassa polskii joskus hiukan tuhdinpuoleisiakin miehiä ja naisia. Voiko siis olla niin, että vesijuoksu lihottaa ihmistä? Onko vesijuoksu siis syy? Eihän juoksupoluilla näy mitään ihrakasoja, eihän? Tässä täytyy olla joku totuuden siemen. Epäilen erittäin vahvasti, että vesijuoksu lihottaa ja juoksu kuivalla maalla taasen hoikistaa. Muutenhan kevyen liikenteen väyliä pistelisi alle 4min/km kaikenmaailman pullukat. Se on vauhtina jo ihan haipakkaa niin tossuilla kuin vaikkapa suksillakin. Tai ei sentään suksilla - kyllä siihen joku kestokoutsikin pystyy. Omien sanojensa mukaan. Ollu varmaan alamäki.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä
Viimeksi unohtui kertoa metromatkasta aamutreenisetin jälkeen. Matkallehan saatiin oikein ohjelmaa, kun pari pelimannia hyppäsi kyytiin Kulosaaresta. Toinen jamppa veti harmonikkaa ja toinen varmaankin klarinettia. Huomaattekin lahjakkuuteni musiikkiin, kun jopa ehkä tunnistin klarinetin. Saatto se olla kyllä mikä tahansa muukin puhallin. Joka tapauksessa pelimannit pisti hetken soittaen siinä keskellä metrovaunua ja harmonikka-miehen jatkaessa toinen lähti pahvimukin kanssa kiertämään matkustajia ja hoki "muchos gracias". Täytyhän sitä kaivaa lompakko esille. Ei nimittäin joka päivä saa nähdä niin kyrsiintyneitä ilmeitä, kuin mitä tämä soittoesitys muutamissa kanssamatkustajissa sai aikaan. Ah, kulttuuria.
Sitten pistetään kuvamateriaalia. Nimittäin Lidlistä. Tällä mainostusmäärällä ne vois alkaa jotain sponssia kyllä antamaan. Vaikka kyllähän ne kerran sponsoroi möksäreissua - tavallaan. Tällä kertaa kuvan aiheena on se, ettei täällä voi enää kertoa mitään. Vähän vihjaa täällä, että sieltä saa hedelmäsmoothieta, niin tulos on tässä:
Eipä siis saa enää valiomaitoa s-marketista, eikä hedelmäsmoothieta lidlistä. Toinen on tosin väliaikaista. Enkä mä muuten edes juo valiomaitoa, senkin huomasin tossa yhtenä päivänä. Eli voitte lopettaa sen tilaamani kuljetuksen, kiitos!
Nyt, kun kuvien makuun on päästy, niin annetaan palaa. Tässä kuvassa näkyy historiallinen paikka, johon ne kuuluisat Jonnen sukat tippuivat:
Joku muistolaatta tai sukkien näköispatsas vois varmaan olla ihan hyvä tonne.
Se kuvamateriaalista. Kerronpa vielä jotain luennolla opittua. Kyseessä on oikiksen pyöristyssäännöt. Ei moni matemaatikko varmaan uskoisi, mutta 2,33:n voi pyöristää 4:ään. Onnistuu ihan helposti. Rikosoikeudessa esimerkiksi lähes kaikki on mahdollista.
Tänään ehdin jo käydä ostoksilla. Mukaan tarttui paistinpannu ja jäätelökauha. Nyt onkin sitten molemmat välttämättömät keittiövälineet hankittuna omaa kotia varten. Voisi siis lainata Coach Tyrellia: "I'd say we got all the help we need around here."
Tässä on tarinaa jo taas niin pitkä rivi, ettei kukaan jaksa loppuun asti lukea. Jätetään siis Pajulahti-raportit vieläkin tulevaisuuteen tai unohdetaan kokonaan. Aika näyttää. Tänään illalla Liikuntamyllyssä odotettu revanssi: Espoon Borza vs. valojänis. Pois mummot ja vaarit alta. Ole siellä tai ole neliö.
Sitten pistetään kuvamateriaalia. Nimittäin Lidlistä. Tällä mainostusmäärällä ne vois alkaa jotain sponssia kyllä antamaan. Vaikka kyllähän ne kerran sponsoroi möksäreissua - tavallaan. Tällä kertaa kuvan aiheena on se, ettei täällä voi enää kertoa mitään. Vähän vihjaa täällä, että sieltä saa hedelmäsmoothieta, niin tulos on tässä:
Eipä siis saa enää valiomaitoa s-marketista, eikä hedelmäsmoothieta lidlistä. Toinen on tosin väliaikaista. Enkä mä muuten edes juo valiomaitoa, senkin huomasin tossa yhtenä päivänä. Eli voitte lopettaa sen tilaamani kuljetuksen, kiitos!
Nyt, kun kuvien makuun on päästy, niin annetaan palaa. Tässä kuvassa näkyy historiallinen paikka, johon ne kuuluisat Jonnen sukat tippuivat:
Joku muistolaatta tai sukkien näköispatsas vois varmaan olla ihan hyvä tonne.
Se kuvamateriaalista. Kerronpa vielä jotain luennolla opittua. Kyseessä on oikiksen pyöristyssäännöt. Ei moni matemaatikko varmaan uskoisi, mutta 2,33:n voi pyöristää 4:ään. Onnistuu ihan helposti. Rikosoikeudessa esimerkiksi lähes kaikki on mahdollista.
Tänään ehdin jo käydä ostoksilla. Mukaan tarttui paistinpannu ja jäätelökauha. Nyt onkin sitten molemmat välttämättömät keittiövälineet hankittuna omaa kotia varten. Voisi siis lainata Coach Tyrellia: "I'd say we got all the help we need around here."
Tässä on tarinaa jo taas niin pitkä rivi, ettei kukaan jaksa loppuun asti lukea. Jätetään siis Pajulahti-raportit vieläkin tulevaisuuteen tai unohdetaan kokonaan. Aika näyttää. Tänään illalla Liikuntamyllyssä odotettu revanssi: Espoon Borza vs. valojänis. Pois mummot ja vaarit alta. Ole siellä tai ole neliö.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Aamureeniä
Kiitos Mimmi. Täältä sitä taas pesee. Oottelen vaan sitä kuittia, että koska aletaan vaatia edes JOSKUS kirjoitettavan asiaa. Nopeesti laskettuna oon kirjottanut asiaa yhteensä yks ... kaks ... kolme ... ... joo, nolla kertaa! Se vaatii jotain. En vaan just nyt tiedä, että mitä! Tosin tyhjänjauhaminen ei oo mikään hankala tehtävä. Miettikääpä onko Mäyrä joskus ollut hiljaa siksi, ettei sillä ole ollut sanottavaa/muristavaa?! Muistaakseni on ollut tasan kahdesti. Ja molemmilla kerroilla sillä oli kuumetta: siis varmaan jotain 40°C. 37-38 Celsiuksessa sen murinat kieltämättä vaan lisääntyy. Se on rankka vaihe. Kaikille osapuolille. Mikähän mäyrien ruumiinlämpö muuten on?
Alkuviikolla kävin heittämässä aamutreenin Liikuntamyllyssä. Vähän niinkuin silloin lukioaikoina. Tällä kertaa oli tarkoitus ehtiä 10.15 alkavalle luennolla, mikä olisi vaatinut 9.50 (tms) metroon ehtimistä. Märsky-aikoina treeni yleensä lopetettiin puoli kymmenen pintaan ja oltiin 9.40 jo metrolaiturilla suihkun raikkaina. Oi niitä aikoja. Muistuupa mieleeni sekin kerta, kun Jonne pakkasi Tippaajan reppua sillä aikaa kun Tippaaja juoksi suihkun läpi ja alkoi pukea päälleen...tai se kun Jonnen kahdeksan vuotta vanhat kelta-harmaat (alkuperäinen väri valkoinen) naik-sukat tippuivat laukusta laiturille Jonnen huomaamatta ja Sollo olisi halunnut käydä poimimassa ne, vaikka metron ovet olivat jo sulkeutumassa. Estin Sollon yritykset kuitenkin. Ehkä nyt on paikallaan pyytää Kerlalta anteeksi - ymmärrän tunnearvon näin vähän jälkikäteen. Hiljainen hetki Jonnen sukille ...
Palataas hetkeksi asiaan. Tällä kertaa aamutreeni oli valmis 9.52, joten aikaa metroon oli -2minuuttia. Se on liian vähän, jopa kaiken nähneelle aamutreenikonkarille. Seuraavaan metroon kuitenkin 8min aikaa. Suihkun kautta pyörähtäen ja takki, kengännauhat ja varmaan sepaluskin auki juosten laiturille. Ja ehdin. Pääasia, että keviästi - vai miten se menee? Metrossahan sitä saa sitten korjata varustusta. Vähän niinkuin "levossa saa korjata"... Sen verran sosiaalinen paine vaikuttaa, ettei sitä oikein yksin siellä oranssissa sukkulassa istuessa viitsi laittaa dödöä kainaloon. Kultaisina aamutreeniaikoina sekin kuitenkin hoidettiin metrossa. Kai. Tai sitten aika kultaa muistot. Palataan viikonlopun Pajulahti-raporttiin joskus myöhemmin.
Alkuviikolla kävin heittämässä aamutreenin Liikuntamyllyssä. Vähän niinkuin silloin lukioaikoina. Tällä kertaa oli tarkoitus ehtiä 10.15 alkavalle luennolla, mikä olisi vaatinut 9.50 (tms) metroon ehtimistä. Märsky-aikoina treeni yleensä lopetettiin puoli kymmenen pintaan ja oltiin 9.40 jo metrolaiturilla suihkun raikkaina. Oi niitä aikoja. Muistuupa mieleeni sekin kerta, kun Jonne pakkasi Tippaajan reppua sillä aikaa kun Tippaaja juoksi suihkun läpi ja alkoi pukea päälleen...tai se kun Jonnen kahdeksan vuotta vanhat kelta-harmaat (alkuperäinen väri valkoinen) naik-sukat tippuivat laukusta laiturille Jonnen huomaamatta ja Sollo olisi halunnut käydä poimimassa ne, vaikka metron ovet olivat jo sulkeutumassa. Estin Sollon yritykset kuitenkin. Ehkä nyt on paikallaan pyytää Kerlalta anteeksi - ymmärrän tunnearvon näin vähän jälkikäteen. Hiljainen hetki Jonnen sukille ...
Palataas hetkeksi asiaan. Tällä kertaa aamutreeni oli valmis 9.52, joten aikaa metroon oli -2minuuttia. Se on liian vähän, jopa kaiken nähneelle aamutreenikonkarille. Seuraavaan metroon kuitenkin 8min aikaa. Suihkun kautta pyörähtäen ja takki, kengännauhat ja varmaan sepaluskin auki juosten laiturille. Ja ehdin. Pääasia, että keviästi - vai miten se menee? Metrossahan sitä saa sitten korjata varustusta. Vähän niinkuin "levossa saa korjata"... Sen verran sosiaalinen paine vaikuttaa, ettei sitä oikein yksin siellä oranssissa sukkulassa istuessa viitsi laittaa dödöä kainaloon. Kultaisina aamutreeniaikoina sekin kuitenkin hoidettiin metrossa. Kai. Tai sitten aika kultaa muistot. Palataan viikonlopun Pajulahti-raporttiin joskus myöhemmin.
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Aikaisin liikkeellä
Tänään heräsin siinä neljän persiissä, niin kuin ForrestG asian ilmaisisi. En kuitenkaan vedelly aamupalaksi majoneesia ja mikrokananmunia kuten FG... Ja jos tarkkoja ollaan, niin herätys oli hieman ennen neljää. Aivan kukonlauluun ei voi sanoa heränneensä, mutta Pantsen kiekuminen hoiti asiansa.
Sitten pöräytettiin lentokentälle ja itse tein vielä matkan takaisin Espoon perämetsiin. Pojat (Pantse & Jole) sen sijaan tekivät matkan kaukaiseen Portugalin maahan. Taivaalta tuli tiskirättiä, joten voitte vaan kuvitella kuinka hienoa oli poikien lähteä 4-5 viikoksi etelään ja meikäläisen miettiä ratissa keskellä yötä, että päivällä on hiihtoa luvassa ja keli on mitä on. Ou jea. Ei vaan. Pääsin kuitenkin takaisin nukkumaan. 5 tuntia lisää unta, jonka jälkeen aloin hiljalleen valmistautua päivän hiihtokuritukseen. Keli oli taas kuin morsian (Mäyrälle: ei kuuma, eikä kosteakaan. Aurinkoinen kylläkin.) ja iskin 4*3,1km reippaasti pertsalla. Jos ois ollut 'pöljä päivä', niin ois menny alle 10minuutin rinkejä. Nyt meni 10 ja puol. Havuja perkele.
Sitten pöräytettiin lentokentälle ja itse tein vielä matkan takaisin Espoon perämetsiin. Pojat (Pantse & Jole) sen sijaan tekivät matkan kaukaiseen Portugalin maahan. Taivaalta tuli tiskirättiä, joten voitte vaan kuvitella kuinka hienoa oli poikien lähteä 4-5 viikoksi etelään ja meikäläisen miettiä ratissa keskellä yötä, että päivällä on hiihtoa luvassa ja keli on mitä on. Ou jea. Ei vaan. Pääsin kuitenkin takaisin nukkumaan. 5 tuntia lisää unta, jonka jälkeen aloin hiljalleen valmistautua päivän hiihtokuritukseen. Keli oli taas kuin morsian (Mäyrälle: ei kuuma, eikä kosteakaan. Aurinkoinen kylläkin.) ja iskin 4*3,1km reippaasti pertsalla. Jos ois ollut 'pöljä päivä', niin ois menny alle 10minuutin rinkejä. Nyt meni 10 ja puol. Havuja perkele.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Maitoa
Valion maitoa ei saa enää kaikista marketeista. Varmaan tiesittekin. Ja koska edellisessäkin päivityksessä puhuttiin marketeista, niin jatketaan sillä linjalla. Onpahan jotain linjaa näissäkin jutuissa. Pääministeri oli tietenkin tulistunut tällaisesta kansakuntaa koettelevasta katastrofista. Kirjoittipa Masa blogissaan näin: "- - illalla kävin ruokakaupassa, jonka asiakas olen ollut 25 vuotta, Maitovalikoimasta en voinutkaan valita sitä, mitä olen tottunut valitsemaan. Hyllytilaa on kyllä metreittäin, mutta joku muu on halunnut tehdä valinnan puolestani. Nyt sitten totuttaudun toiseen kauppaan. Sitä valinnan vapautta kukaan ei kuluttajalta vie."
Enpä voi nyt olla enempää samaa mieltä. Ja mitä pääministeri edellä, sitä Espoon Borza perässä. Niinhän sitä sanotaan. Nyt katsotaan kuka tätä maata oikein johtaa! Nimittäin aion myös vaatia Valion maitoa takaisin lähikauppani hyllylle. Olarin S-markettiin siis Valion maitoa hyllylle ja sassiin. Muuten vaihtuu kyllä kauppa. Rasvaton tuote kyllä riittää, kiitos. Ja jos viitsitte samalla reissulla viedä muutaman purkin myös Espoon Keskuksen S-markettiin, kun sielläkin tulee joskus käytyä?! Ja sinne voisi viedä ne mielellään illalla, jotta niitä on vielä hyllyssä kun kotimatkalla uimahallista poikkean siinä. Tai mitäs hittoa...tuokaa niitä maitoja suoraan kotiovelle! (Ei postilaatikkoon, kun siinä on niin kapoinen se luukku.) Mitenhän se Vanhas-Masa ei tajunnut tätä pyytää blogissaan?
Koska joskus on tullut kuvitusta luvattua, niin laitetaan nyt yksi otos. Sen verran on sanottava, että tänään iltapäivällä oli aivan erinomaisen mukavaa hiihdellä. Aurinko paistoi ja mp3-soitin oli seurana ladulla. Ja vaikka Aikulla ei pursuitti-monossa riitä jäykkyys kuokkaamiseen, niin mulla riittää. Kiitos, hei!
Enpä voi nyt olla enempää samaa mieltä. Ja mitä pääministeri edellä, sitä Espoon Borza perässä. Niinhän sitä sanotaan. Nyt katsotaan kuka tätä maata oikein johtaa! Nimittäin aion myös vaatia Valion maitoa takaisin lähikauppani hyllylle. Olarin S-markettiin siis Valion maitoa hyllylle ja sassiin. Muuten vaihtuu kyllä kauppa. Rasvaton tuote kyllä riittää, kiitos. Ja jos viitsitte samalla reissulla viedä muutaman purkin myös Espoon Keskuksen S-markettiin, kun sielläkin tulee joskus käytyä?! Ja sinne voisi viedä ne mielellään illalla, jotta niitä on vielä hyllyssä kun kotimatkalla uimahallista poikkean siinä. Tai mitäs hittoa...tuokaa niitä maitoja suoraan kotiovelle! (Ei postilaatikkoon, kun siinä on niin kapoinen se luukku.) Mitenhän se Vanhas-Masa ei tajunnut tätä pyytää blogissaan?
Koska joskus on tullut kuvitusta luvattua, niin laitetaan nyt yksi otos. Sen verran on sanottava, että tänään iltapäivällä oli aivan erinomaisen mukavaa hiihdellä. Aurinko paistoi ja mp3-soitin oli seurana ladulla. Ja vaikka Aikulla ei pursuitti-monossa riitä jäykkyys kuokkaamiseen, niin mulla riittää. Kiitos, hei!
torstai 4. maaliskuuta 2010
Omenaa ja omenaa
Kävin tänään natsisiwassa eli lapinpolttajien marketissa. Heti alkuun voisikin antaa palautetta. On nimittäin aivan perustavaa laatua oleva munaus ja rookie mistake, että vaniljacola on poistunut kyseisen kaupan valikoimista. Heti takasin. Sikäli tämä palautekin on hieman myöhässä määräajasta, että viimeksi olen tainnut kyseistä tuotetta ostaa Torinon talviolympialaisten aikaan. Ja nyt on tainnut vierähtää karvan verran yli olympiadi siitäkin. Myös forum lienee väärä, sillä eihän ne sedät tätä lue. Toisaalta niitten pitäis tajuta ihan ex officio, ettei vaniljacolaa voi jättää pois valikoimista...
Lapinpolttajien marketissahan on vaniljacolan puuttumisesta huolimattakin hyvä käydä siksi, että sieltä saa: 1)suklaata 2)mysliä. Molemmat on erittäin hyviä. Etenkin mysli ja varsinkin suklaa. Mysliä on pari pussukkaa jo kotona, joten sitä en tällä kertaa ollut hakemassa. Suklaahyllyllä saatoin vierailla. Päähuomio tässä tarinassa on kuitenkin smoothie-juomilla, joita myös ostin. Nimittäin, "Mango-Passio" -niminen 250ml vetävä purnukka ja sen tekstit kiinnittivät huomioni. Yhteen pullolliseen on käytetty "4 passiohedelmää, 1 omena, ½ banaania, ¼ mangoa, ¼ omenaa". Siis siellä on omenaa. Ja sitten omenaa. Ei missään nimessä 1¼ omenaa, vaan 1 omena ja ¼ omenaa. Ehkä sillä viitataan siihen, missä järjestyksessä ne on sinne laitettu. Passionhedelmien jälkeen yks omppu ja sitten lopuks vielä neljäsosa päälle, a vot! Ruotsia osaavilla voin kertoa, että "en flaska innehåller 4 passionsfrukter, 1 äpple, ½ banan, ¼ mango, ¼ apelsin". Nyt nokkelimmat huomaa, että ruotsinkielisille myydään eri tavaraa! No niinpä perskutarallaa myydään. Ne saa neljännesappelsiinin neljännesomenan sijasta. Fan sanon sille. Ja sjutton också.
Oli muuten hankala saada noi puolikkaat ja neljäsosat (¼ ja ½) merkkeinä tästä macista esiin. En joo vieläkään tiedä miten se tapahtuu tarkkaan ottaen. Merkkejä kyllä löytyy, muttei puolikasta saati neljäsosaa. Sitä hyödyllisempi merkki on onneksi , joka löytyy valinnalla Alt+A. . Siinä teille omppuja. Ei oo muuten ihan kokonaisia, mutta isompia kuin neljäsosa kuitenkin. Suomenruotsalaisten suureksi harmiksi en millään löydä tästä pikavalintaa, jolla ruutuun saisi edes neljäsosa appelsiinin.
Lapinpolttajien marketissahan on vaniljacolan puuttumisesta huolimattakin hyvä käydä siksi, että sieltä saa: 1)suklaata 2)mysliä. Molemmat on erittäin hyviä. Etenkin mysli ja varsinkin suklaa. Mysliä on pari pussukkaa jo kotona, joten sitä en tällä kertaa ollut hakemassa. Suklaahyllyllä saatoin vierailla. Päähuomio tässä tarinassa on kuitenkin smoothie-juomilla, joita myös ostin. Nimittäin, "Mango-Passio" -niminen 250ml vetävä purnukka ja sen tekstit kiinnittivät huomioni. Yhteen pullolliseen on käytetty "4 passiohedelmää, 1 omena, ½ banaania, ¼ mangoa, ¼ omenaa". Siis siellä on omenaa. Ja sitten omenaa. Ei missään nimessä 1¼ omenaa, vaan 1 omena ja ¼ omenaa. Ehkä sillä viitataan siihen, missä järjestyksessä ne on sinne laitettu. Passionhedelmien jälkeen yks omppu ja sitten lopuks vielä neljäsosa päälle, a vot! Ruotsia osaavilla voin kertoa, että "en flaska innehåller 4 passionsfrukter, 1 äpple, ½ banan, ¼ mango, ¼ apelsin". Nyt nokkelimmat huomaa, että ruotsinkielisille myydään eri tavaraa! No niinpä perskutarallaa myydään. Ne saa neljännesappelsiinin neljännesomenan sijasta. Fan sanon sille. Ja sjutton också.
Oli muuten hankala saada noi puolikkaat ja neljäsosat (¼ ja ½) merkkeinä tästä macista esiin. En joo vieläkään tiedä miten se tapahtuu tarkkaan ottaen. Merkkejä kyllä löytyy, muttei puolikasta saati neljäsosaa. Sitä hyödyllisempi merkki on onneksi , joka löytyy valinnalla Alt+A. . Siinä teille omppuja. Ei oo muuten ihan kokonaisia, mutta isompia kuin neljäsosa kuitenkin. Suomenruotsalaisten suureksi harmiksi en millään löydä tästä pikavalintaa, jolla ruutuun saisi edes neljäsosa appelsiinin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)