Jouluun liittyy paljon välipäiviä ja nyt vietelläänkin niitä ensimmäisiä eli joulua edeltävän kotimaan leirin ja joulun välisiä välipäiviä. Ne on ihan yhtä välipäiviä kuin ne joulun ja uudenvuoden välissä olevat päivätkin. Viikonloppu meni siis Pajulahdessa leireilyn merkeissä ja treenit kulkivat ihan mukavasti. Jos leirillä tehtyjä testejä tekisi/olisi tehnyt/pystyisi tekemään/olisi pystynyt tekemään useammin, niin nyt voisi sanoa ennätysten menneen rikki niissä! Mutta ollaan ihan rehellisiä ja myönnetään, että 10*150m olen juossut viimeksi tammikuussa 2007 eli palttiarallaa 47kk sitten. Lohdullista tietysti tietää, että siinä ajassa on eteenpäin menty. Tai no, kai se parannus selittyy lähinnä sillä ettei nyt tarvinnut tintata niihin Vierumäen kirnun kaarteisiin vaan sai paukuttaa ns. pitkällä radalla.
Joidenkin leirin kovimmiksi treeneiksi ristimät iltapelit otettiin näistä panetteluista huolimatta hyvinkin lungisti ja lähinnä haettiin pientä lämpöä iltavenyttelyä varten. Pieni pintahiki vain ja leikkimielistä pelailua. Eikä siinä mitään maaleja laskettu. Tietenkään. Ihan vaan potkittiin/heiteltiin lajista riippuen. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että melkoisen tärskyn käsipallossa saanut oikean käden nimetön roikkuu vieläkin mukana ja ko. sormen amputointihuhut ovat ainakin hieman liioiteltuja. Pari minuuttia sen tällin jälkeen naamariin tärähtänyt "bitch slap" Ikke Kiss O:n toimesta sen sijaan ei aiheuttanut henkisiä vaurioita kummempaa. Kai tämä polla kestää tollasia läimäyksiä enemmänkin. Sitä vaan oon ihmetellyt, että koskahan korvissa lakkais soimasta sen jäljiltä... Kerrottakoon vielä, että oikean käden nimetöntä ei tarvitse (vasenkätinen) juuri missään. Kaksi asiaa olen toistaiseksi löytänyt: vaihteen vaihto kakkosella autoa ajaessa (siihen se nimetön osallistuu joka kerta ihan vanhasta tottumuksesta) ja hiihdossa sauvan 'palauttaminen' kivasti kämmenpohjaan ennen seuraavaa työntöä. Jokseenkin tarpeellinen sormi kaiken kaikkiaan.
Kotona oli leirin aikana sattunut ja tapahtunut. Jälkimmäiseen kategoriaan kuulunee massiivinen joulusiivous, joka onkin epäilemättä viisainta suorittaa allekirjoittaneen ollessa jossain muualla. Erinomainen työnjako, etten sanoisi. Sattumiseen kuuluukin sitten se temppu, kun yksi kahvikupeistamme oli vahingossa mennyt rikki. Meillähän on 52 kahvikuppia. Nyt siis 51. Tai mitä mukeja ne nyt on. Laskin muuton yhteydessä nimittäin. Omistan niistä kaksi (2). Nyt joku noheva teekkari (esim. Panu) voi laskea, että mikä on todennäköisyys sille, että yhden mukin mennessä rikki kyseessä on juuri jompikumpi omista mukeistani. Niinpä. Nyt mulla on yksi muki. Sen kyljessä komeilee muuten Steve Ovett.
Joulun lähestyessä on jääkaapin sisältö pikkuhiljaa vedetty minimiin. Vielä siellä jotain särvintä löytyy, esimerkiksi maksalaatikkoa. Maksalaatikko on paitsi herkullista puolukoiden kera, myös erittäin jouluista nyt kun Saarioinen on pakannut sen jouluisan kannen alle. Samaa tavaraa siellä sisällä kuitenkin on. Eli sama mies eri verkkarit tai jotain. Mietinkin tässä, että vielä kivemmin pääsisi joulutunnelmaan monissa opiskelijakodeissa, jos jouluisat pakkaukset saisi muihinkin ruokatarvikkeisiin. Olisi se vaan ihan eri juttu Pantsenkin vedellä nuudelit esiin pussista, jota komistaa joulupukin turpa, ja heitellä sekaan tonnikalat purkista, jonka kyljessä kirmailee iloisesti tonttu-ukkoja. Nyt vaan tätä ehdotusta eteenpäin, että ehtii ensi jouluksi! Sitä odotellessa kaikille blogin lukijoille hyvää ja rauhallista joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti