Tervehdys täältä keväisten tuulenvireiden Portugalista! Leiriä on kulunut neljä päivää ja vähitellen alkaa löytyä ainakin sopiva päiväunirytmi jos ei muuta. Tällä kertaa leiripaikkana toimii Vila Real de Santo Antonio ja onhan se vaihtelua ainaiseen Monte Gordoon, joka sijaitsee kuitenkin 2,5km:n päässä. Tällainenkin pieni muutos tuntuu tuovan uutta kuvakulmaa samoihin mestoihin - tai sitten kaikki johtuu vain majoituspaikkana toimivan Mäyränpesän uutuudenviehätyksestä. Sen verran täytyy mainostaa, että Mäyrä on kyllä ylittänyt itsensä, sillä kuvittelin saapuvani keskeneräiselle rakennustyömaalle, mutta saavuinkin lähes asumiskelpoiseen hökkeliin... Vitsi vitsinä, on täällä ihan hyvin asiat: netti rullaa ja suihkussakin sain kerran käydä. Kylmällä vedellä.
Harjoitukselliselta puolelta viime viikkoon kuului lähinnä hiihtoa ja parit VK-treenit matolla juosten. Se olikin sellainen yhdistettyä hiihtoloma/ylimenokausi vahvasti sujuneen sairastelujakson päälle. Tukholman reissun oksennussettiä kun seurasi poskiontelontulehdus ja sitä alkaakin olla sairastelukiintiö tältä vuodelta täynnä. Vuodenvaihteesta alkanut kristoffertaxfreemäinen röhiminen on tosin edelleen käynnissä. Taidan tehdä siitä tavaramerkin.
Tästä hetkestä aika jämpti kaksi viikkoa mennään täällä perusharjoittelun merkeissä ja sitten palataan hetkeksi Suomeen ennen seuraavaa reissua. Ohuempaa ilmanalaa on tarkoitus nauttia myöhemmin keväällä, mutta katsotaan niitä suunnitelmia tarkemmin hiukan myöhemmin. Nyt lähden kurkkaamaan jääkaappiin. Täytyy tarkkaan harkita söisikö ketsuppia vai sen kuuluisan valon...