keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Tikku

Tänään otsikkona on tikku, koska jostain täytyy tehdä asiaa. Ja täytyy juurikin siksi, että seitsemän blogikirjoitusta kuussa on liian vähän. Kahdeksan on merkittävällä tavalla parempi. Kahdeksan tekstiä kuussa on sellainen piirikunnallisen tason bloginkirjoittajan suoritus.

Tänään iskettiin rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän luentokuulustelussa. Siinäpä sanahirviö. Tai sanathirviö. Nyt oli pyöristykset hallussa ja päiväsakot muuttu vankeudeksi niin, että ropina vaan kuulu. 53:3 on tietenkin pyöristettynä 17 ja olennainen muutos keskimääräisissä kuukausiansioissa on muuten 20-25%. Näin knoppina todettakoon. Ihan nopealla laskutoimituksella en kyllä saa millään aikaiseksi mitään kauhean olennaista muutosta mun tuloissa - oli se 20-25%:n muutos sitten lisäys tai vähennys. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Portugaliin lähtöön on aikaa alle 9 vuorokautta. Suunnilleen sellanen 201tuntia ja 36minuuttia. Siis ekan lennon lähtöön. Ja niille, joita kiinnostaa, niin toi 201h36min:hän on oikiksen pyöristyssäännöillä varmaan jotain 160h luokkaa. En oo ihan varma. Joku pyöristämisen jatkokurssi pitäis ottaa. Pyöristymisen kurssille, saati jatkokurssille, ei oo kuitenkaan tarvetta. Pyöristyminenhän lähtee parhaiten käyntiin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Ja tämähän perustuu vain henkilökohtaisiin empiirisiin näköhavaintoihini.

Tuosta tekstien alta löytyy nyt taas nuo pikapalauteruudut. Sieltä voitte mäiskiä menemään kumpaa vaihtoehtoa lystäätte. Tosin, jos saan liikaa noita "Herää pahvi!" -kannustuksia, niin sitten loppuu Rölli-pelin pelaamiset koko joukolta ja vaihdan pikapalauteruutuihin pelkästään positiiviset palautevaihtoehdot.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Syy vai seuraus

Oon lukenu aina välillä pätkiä sellaisesta ajatusleikkikirjasta kuin "Possu, joka halusi tulla syödyksi - ja 99 muuta ajatusleikkiä", jonka on kirjoittanut filosofian tohtori Julian Baggini. Tämänpä takia oon tietysti itekin muuttunut melkoiseksi käytännön filosofiksi. Tänäänkin pohdiskelin syyn ja seurauksen kiehtovaa suhdetta. Kumpi on kumpi?

Nimittäin tiedekuntani muisti minua kirjeellä. Ei ole opintopisteitä niin paljoa, ettäkö seuraavaan lukuvuoteen pääsisi päivittämättä opintosuunnitelmaa. Selvähän se. Pistin uutta suunnitelmaa menemään. Ja entistä löysempänä. Mietin sitä tehdessä vain, että onko opintojen edistyminen suhteessa tähän urheilutouhuun. Onko opintojen verkkainen edistyminen aiheuttanut sen, että aikaa on täytynyt kanavoida urheiluun vai onko ehkä urheiluun mennyt aika aiheuttanut sen, että opinnoista on täytynyt tinkiä? Älkääkä nyt pilatko tätä hienoa ajatusleikkiä turhan ratkaisukeskeisellä ajattelulla. Tässä, kuten elämässä yleensä, on kaksi vaihtoehtoa...

Toinen mieltäni askarruttanut syy-seuraus -suhde koskee tietenkin vesijuoksua, tuota jumalten lajia. Onhan varmasti yleisesti tunnettu fakta, että altaassa polskii joskus hiukan tuhdinpuoleisiakin miehiä ja naisia. Voiko siis olla niin, että vesijuoksu lihottaa ihmistä? Onko vesijuoksu siis syy? Eihän juoksupoluilla näy mitään ihrakasoja, eihän? Tässä täytyy olla joku totuuden siemen. Epäilen erittäin vahvasti, että vesijuoksu lihottaa ja juoksu kuivalla maalla taasen hoikistaa. Muutenhan kevyen liikenteen väyliä pistelisi alle 4min/km kaikenmaailman pullukat. Se on vauhtina jo ihan haipakkaa niin tossuilla kuin vaikkapa suksillakin. Tai ei sentään suksilla - kyllä siihen joku kestokoutsikin pystyy. Omien sanojensa mukaan. Ollu varmaan alamäki.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä

Viimeksi unohtui kertoa metromatkasta aamutreenisetin jälkeen. Matkallehan saatiin oikein ohjelmaa, kun pari pelimannia hyppäsi kyytiin Kulosaaresta. Toinen jamppa veti harmonikkaa ja toinen varmaankin klarinettia. Huomaattekin lahjakkuuteni musiikkiin, kun jopa ehkä tunnistin klarinetin. Saatto se olla kyllä mikä tahansa muukin puhallin. Joka tapauksessa pelimannit pisti hetken soittaen siinä keskellä metrovaunua ja harmonikka-miehen jatkaessa toinen lähti pahvimukin kanssa kiertämään matkustajia ja hoki "muchos gracias". Täytyhän sitä kaivaa lompakko esille. Ei nimittäin joka päivä saa nähdä niin kyrsiintyneitä ilmeitä, kuin mitä tämä soittoesitys muutamissa kanssamatkustajissa sai aikaan. Ah, kulttuuria.

Sitten pistetään kuvamateriaalia. Nimittäin Lidlistä. Tällä mainostusmäärällä ne vois alkaa jotain sponssia kyllä antamaan. Vaikka kyllähän ne kerran sponsoroi möksäreissua - tavallaan. Tällä kertaa kuvan aiheena on se, ettei täällä voi enää kertoa mitään. Vähän vihjaa täällä, että sieltä saa hedelmäsmoothieta, niin tulos on tässä:

Eipä siis saa enää valiomaitoa s-marketista, eikä hedelmäsmoothieta lidlistä. Toinen on tosin väliaikaista. Enkä mä muuten edes juo valiomaitoa, senkin huomasin tossa yhtenä päivänä. Eli voitte lopettaa sen tilaamani kuljetuksen, kiitos!


Nyt, kun kuvien makuun on päästy, niin annetaan palaa. Tässä kuvassa näkyy historiallinen paikka, johon ne kuuluisat Jonnen sukat tippuivat:

Joku muistolaatta tai sukkien näköispatsas vois varmaan olla ihan hyvä tonne.


Se kuvamateriaalista. Kerronpa vielä jotain luennolla opittua. Kyseessä on oikiksen pyöristyssäännöt. Ei moni matemaatikko varmaan uskoisi, mutta 2,33:n voi pyöristää 4:ään. Onnistuu ihan helposti. Rikosoikeudessa esimerkiksi lähes kaikki on mahdollista.

Tänään ehdin jo käydä ostoksilla. Mukaan tarttui paistinpannu ja jäätelökauha. Nyt onkin sitten molemmat välttämättömät keittiövälineet hankittuna omaa kotia varten. Voisi siis lainata Coach Tyrellia: "I'd say we got all the help we need around here."

Tässä on tarinaa jo taas niin pitkä rivi, ettei kukaan jaksa loppuun asti lukea. Jätetään siis Pajulahti-raportit vieläkin tulevaisuuteen tai unohdetaan kokonaan. Aika näyttää. Tänään illalla Liikuntamyllyssä odotettu revanssi: Espoon Borza vs. valojänis. Pois mummot ja vaarit alta. Ole siellä tai ole neliö.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Aamureeniä

Kiitos Mimmi. Täältä sitä taas pesee. Oottelen vaan sitä kuittia, että koska aletaan vaatia edes JOSKUS kirjoitettavan asiaa. Nopeesti laskettuna oon kirjottanut asiaa yhteensä yks ... kaks ... kolme ... ... joo, nolla kertaa! Se vaatii jotain. En vaan just nyt tiedä, että mitä! Tosin tyhjänjauhaminen ei oo mikään hankala tehtävä. Miettikääpä onko Mäyrä joskus ollut hiljaa siksi, ettei sillä ole ollut sanottavaa/muristavaa?! Muistaakseni on ollut tasan kahdesti. Ja molemmilla kerroilla sillä oli kuumetta: siis varmaan jotain 40°C. 37-38 Celsiuksessa sen murinat kieltämättä vaan lisääntyy. Se on rankka vaihe. Kaikille osapuolille. Mikähän mäyrien ruumiinlämpö muuten on?

Alkuviikolla kävin heittämässä aamutreenin Liikuntamyllyssä. Vähän niinkuin silloin lukioaikoina. Tällä kertaa oli tarkoitus ehtiä 10.15 alkavalle luennolla, mikä olisi vaatinut 9.50 (tms) metroon ehtimistä. Märsky-aikoina treeni yleensä lopetettiin puoli kymmenen pintaan ja oltiin 9.40 jo metrolaiturilla suihkun raikkaina. Oi niitä aikoja. Muistuupa mieleeni sekin kerta, kun Jonne pakkasi Tippaajan reppua sillä aikaa kun Tippaaja juoksi suihkun läpi ja alkoi pukea päälleen...tai se kun Jonnen kahdeksan vuotta vanhat kelta-harmaat (alkuperäinen väri valkoinen) naik-sukat tippuivat laukusta laiturille Jonnen huomaamatta ja Sollo olisi halunnut käydä poimimassa ne, vaikka metron ovet olivat jo sulkeutumassa. Estin Sollon yritykset kuitenkin. Ehkä nyt on paikallaan pyytää Kerlalta anteeksi - ymmärrän tunnearvon näin vähän jälkikäteen. Hiljainen hetki Jonnen sukille ...

Palataas hetkeksi asiaan. Tällä kertaa aamutreeni oli valmis 9.52, joten aikaa metroon oli -2minuuttia. Se on liian vähän, jopa kaiken nähneelle aamutreenikonkarille. Seuraavaan metroon kuitenkin 8min aikaa. Suihkun kautta pyörähtäen ja takki, kengännauhat ja varmaan sepaluskin auki juosten laiturille. Ja ehdin. Pääasia, että keviästi - vai miten se menee? Metrossahan sitä saa sitten korjata varustusta. Vähän niinkuin "levossa saa korjata"... Sen verran sosiaalinen paine vaikuttaa, ettei sitä oikein yksin siellä oranssissa sukkulassa istuessa viitsi laittaa dödöä kainaloon. Kultaisina aamutreeniaikoina sekin kuitenkin hoidettiin metrossa. Kai. Tai sitten aika kultaa muistot. Palataan viikonlopun Pajulahti-raporttiin joskus myöhemmin.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Aikaisin liikkeellä

Tänään heräsin siinä neljän persiissä, niin kuin ForrestG asian ilmaisisi. En kuitenkaan vedelly aamupalaksi majoneesia ja mikrokananmunia kuten FG... Ja jos tarkkoja ollaan, niin herätys oli hieman ennen neljää. Aivan kukonlauluun ei voi sanoa heränneensä, mutta Pantsen kiekuminen hoiti asiansa.

Sitten pöräytettiin lentokentälle ja itse tein vielä matkan takaisin Espoon perämetsiin. Pojat (Pantse & Jole) sen sijaan tekivät matkan kaukaiseen Portugalin maahan. Taivaalta tuli tiskirättiä, joten voitte vaan kuvitella kuinka hienoa oli poikien lähteä 4-5 viikoksi etelään ja meikäläisen miettiä ratissa keskellä yötä, että päivällä on hiihtoa luvassa ja keli on mitä on. Ou jea. Ei vaan. Pääsin kuitenkin takaisin nukkumaan. 5 tuntia lisää unta, jonka jälkeen aloin hiljalleen valmistautua päivän hiihtokuritukseen. Keli oli taas kuin morsian (Mäyrälle: ei kuuma, eikä kosteakaan. Aurinkoinen kylläkin.) ja iskin 4*3,1km reippaasti pertsalla. Jos ois ollut 'pöljä päivä', niin ois menny alle 10minuutin rinkejä. Nyt meni 10 ja puol. Havuja perkele.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Maitoa

Valion maitoa ei saa enää kaikista marketeista. Varmaan tiesittekin. Ja koska edellisessäkin päivityksessä puhuttiin marketeista, niin jatketaan sillä linjalla. Onpahan jotain linjaa näissäkin jutuissa. Pääministeri oli tietenkin tulistunut tällaisesta kansakuntaa koettelevasta katastrofista. Kirjoittipa Masa blogissaan näin: "- - illalla kävin ruokakaupassa, jonka asiakas olen ollut 25 vuotta, Maitovalikoimasta en voinutkaan valita sitä, mitä olen tottunut valitsemaan. Hyllytilaa on kyllä metreittäin, mutta joku muu on halunnut tehdä valinnan puolestani. Nyt sitten totuttaudun toiseen kauppaan. Sitä valinnan vapautta kukaan ei kuluttajalta vie."

Enpä voi nyt olla enempää samaa mieltä. Ja mitä pääministeri edellä, sitä Espoon Borza perässä. Niinhän sitä sanotaan. Nyt katsotaan kuka tätä maata oikein johtaa! Nimittäin aion myös vaatia Valion maitoa takaisin lähikauppani hyllylle. Olarin S-markettiin siis Valion maitoa hyllylle ja sassiin. Muuten vaihtuu kyllä kauppa. Rasvaton tuote kyllä riittää, kiitos. Ja jos viitsitte samalla reissulla viedä muutaman purkin myös Espoon Keskuksen S-markettiin, kun sielläkin tulee joskus käytyä?! Ja sinne voisi viedä ne mielellään illalla, jotta niitä on vielä hyllyssä kun kotimatkalla uimahallista poikkean siinä. Tai mitäs hittoa...tuokaa niitä maitoja suoraan kotiovelle! (Ei postilaatikkoon, kun siinä on niin kapoinen se luukku.) Mitenhän se Vanhas-Masa ei tajunnut tätä pyytää blogissaan?

Koska joskus on tullut kuvitusta luvattua, niin laitetaan nyt yksi otos. Sen verran on sanottava, että tänään iltapäivällä oli aivan erinomaisen mukavaa hiihdellä. Aurinko paistoi ja mp3-soitin oli seurana ladulla. Ja vaikka Aikulla ei pursuitti-monossa riitä jäykkyys kuokkaamiseen, niin mulla riittää. Kiitos, hei!

torstai 4. maaliskuuta 2010

Omenaa ja omenaa

Kävin tänään natsisiwassa eli lapinpolttajien marketissa. Heti alkuun voisikin antaa palautetta. On nimittäin aivan perustavaa laatua oleva munaus ja rookie mistake, että vaniljacola on poistunut kyseisen kaupan valikoimista. Heti takasin. Sikäli tämä palautekin on hieman myöhässä määräajasta, että viimeksi olen tainnut kyseistä tuotetta ostaa Torinon talviolympialaisten aikaan. Ja nyt on tainnut vierähtää karvan verran yli olympiadi siitäkin. Myös forum lienee väärä, sillä eihän ne sedät tätä lue. Toisaalta niitten pitäis tajuta ihan ex officio, ettei vaniljacolaa voi jättää pois valikoimista...

Lapinpolttajien marketissahan on vaniljacolan puuttumisesta huolimattakin hyvä käydä siksi, että sieltä saa: 1)suklaata 2)mysliä. Molemmat on erittäin hyviä. Etenkin mysli ja varsinkin suklaa. Mysliä on pari pussukkaa jo kotona, joten sitä en tällä kertaa ollut hakemassa. Suklaahyllyllä saatoin vierailla. Päähuomio tässä tarinassa on kuitenkin smoothie-juomilla, joita myös ostin. Nimittäin, "Mango-Passio" -niminen 250ml vetävä purnukka ja sen tekstit kiinnittivät huomioni. Yhteen pullolliseen on käytetty "4 passiohedelmää, 1 omena, ½ banaania, ¼ mangoa, ¼ omenaa". Siis siellä on omenaa. Ja sitten omenaa. Ei missään nimessä 1¼ omenaa, vaan 1 omena ja ¼ omenaa. Ehkä sillä viitataan siihen, missä järjestyksessä ne on sinne laitettu. Passionhedelmien jälkeen yks omppu ja sitten lopuks vielä neljäsosa päälle, a vot! Ruotsia osaavilla voin kertoa, että "en flaska innehåller 4 passionsfrukter, 1 äpple, ½ banan, ¼ mango, ¼ apelsin". Nyt nokkelimmat huomaa, että ruotsinkielisille myydään eri tavaraa! No niinpä perskutarallaa myydään. Ne saa neljännesappelsiinin neljännesomenan sijasta. Fan sanon sille. Ja sjutton också.

Oli muuten hankala saada noi puolikkaat ja neljäsosat (¼ ja ½) merkkeinä tästä macista esiin. En joo vieläkään tiedä miten se tapahtuu tarkkaan ottaen. Merkkejä kyllä löytyy, muttei puolikasta saati neljäsosaa. Sitä hyödyllisempi merkki on onneksi , joka löytyy valinnalla Alt+A. . Siinä teille omppuja. Ei oo muuten ihan kokonaisia, mutta isompia kuin neljäsosa kuitenkin. Suomenruotsalaisten suureksi harmiksi en millään löydä tästä pikavalintaa, jolla ruutuun saisi edes neljäsosa appelsiinin.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Maaliskuu

Viime kuukausi, eli kalenterin mukaan helmikuu, oli paska. Siis blogin päivittämisen puolesta. Nyt täytyy silittää päätään niin, että luu näkyy ja tarttua tiukemmin kiinni tähän touhuun. Voisi myös asettaa jonkun tavoitteen blogitekstien määrälle maaliskuussa... Hmm, ei pysty. Mutta jos huonolta näyttää, niin täytyy pitää vaikka tehoviikko ja kirjoittaa joka päivä. Katsotaan sitä sitten.

Heräsin tuossa 1,5h päiväunilta äsken. Pienet kauneusunet tekee ihan hyvää. Yölläkin vois kolkutella sitä 10 tunnin määrää per yö, ellei pitäisi ravata koulussa. Joskus kun olin nuori ja virkeä päätin, etten ota luentosarjoja, jotka alkaa kahdeksalta, kun niihin joutuu heräämään niin aikaisin. Se oli siis varmaan heti silloin, kun ensi kertaa tuli vastaan sellainen luentosarja, joka mahdollistaa kahdeksasta kymmeneen innokkaan luennon kuuntelun. Joo, 'mahdollistaa'. Nythän mulla on pari viikkoa sitten joka aamu kymmeneltä alkavaa opetusta. Ja huomenna yhdeksältä. Tuntuu sekin aika aikaiselta. Ei tule mitään. Ainakaan ei tule kesää. Siellähän sataa nimittäin räntää - sen näkee jo siitä.

Onhan sitä jotain valittamisen aihettakin löytynyt. Nimittäin bussiliikenteen lakko. Ei nyt millään pahalla, mutta mitä mä oon seurannu valtakunnansovittelija E.Lonkaa ja sovitteluehdotuksia, niin puihinhan ne tuntuu aina menevän. Ei tuu yhtään mitään. Kun J.Salonius heitti ehdotuksen kehiin, niin kyllä toimi kaikki: bussit lensi sinivalkoisin siivin ja lentäjätkin oli aina välillä tyytyväisiä palkkaansa. No vähän värikynää sallittakoon, siis lentäjien tyytyväisyyden osalta. Nyt ei ole hyvä tämä, sanois Rauno Repomies kuitenkin tässä tilanteessa. Toki bussilakkouhkaa tuossa jo uutisoitiin viikonloppuna, mutta nyt kun täytyy tuolla koululla ravata alvariinsa, niin päätin tänään päivällä hakea matkakorttiin 2vkon kausilipun ja oikein seutualueelle. Eli: "Teillä oli luottamus E.Lonka, nyt teillä on *töööt*" Niin. Matti Näsä kysyis nyt niin ihan varmasti, että 'matkustaa sais vaikka koko päivän, mutta bussit ei kulje...mitä mä tällä kortilla nyt sitten teen? kai tällä voi vaikka skrapailla tuulilasia kun lähtee autolla liikenteeseen'... Vähän samaltahan tää nyt tuntuu, kuin että ostais Lintsille rannekkeen ja sitten ne pistäis sen koko puljun heti kiinni. Itkuhan siinä tulis ja hattara ainakin tarvis saada.