tiistai 25. tammikuuta 2011

Vähiin käy

Kaksi yötä on enää jäljellä eteläisellä pallonpuoliskolla tällä leirillä. Sitten on aika pakata kimpsut ja kampsut ja lopettaa leijonien kesyttäminen tältä erää. Harjoituksellisesti leiristä on jäljellä yksi hömpänpömppä ja yksi pieni verryttely eli työt alkaa olla tehty. Viimeinen kovempi treeni nuijittiinkin tänään radalla Tommyn kanssa rintarinnan - kirjaimellisesti, sillä vedettiin kaikki vedot vierekkäisiä ratoja ja lähes synkronisoidulla askeleella. Hyvä maku jäi kyllä leiristä, kun viimeisenä vetona jysäytettiin 150metriä 17,5sekuntiin. Tehtiinpä samalla myös suomalaista urheiluhistoriaa (siis ainakin tällä leirillä), kun tehtiin jo toinen kova harjoitus peräjälkeen yhdessä. Lauantaina mentiin tosin letkamuodostelmassa, ruotsalaisilta opitulla tappituntumapeesillä, ja matkana oli 1000m toistomäärän ollessa viisi. Ei sekään reeni huonosti mennyt, joten ihan odottavaisin mielin sitä voi suunnata katseita hallikauteen, joka alkaa ... ootas nyt. Joo, siitä tulee tieto sitten joskus myöhemmin. Voi olla, että hallikausi ehtii alkaa ennen kuin sitä itse edes tietää sen alkavan. Så är det.

Huomenna otetaan treenin lisäksi pienehkö retkipäivä. Ohjelmassa on lyhyesti ja ytimekkäästi huvipuisto, apartheid-museo, Soccercity-stadion, afrikkalaisen käsityön markkinat, Nelson Mandelan kotitalo, ... Tiedä sitten päästäänkö huvipuistoa pidemmällä koko päivänä, kun matkaseurana on Heidi ja Tommy, jotka viime viikolla silitteli ja paijaili leijonia niin pitkään, että jos niitä ei ois repiny mukaansa sieltä häkistä niin ne leijonat ois repiny akillesjänteen seuraavana. Varmaan sieltä huvipuistostakin löytyy joku pehmoleluleijona, jota nää vesselit jää sitten silittelemään loppupäiväksi. Siinä on sitten syy, jos ei ehditä sinne käsityömarkkinoille ennen sulkemisaikaa ja jää tuliaiset ostamatta! Nyt on kuitenkin aika lyödä silmäluomet umpeen, sillä huomenna on aivan varmasti pitkä ja henkisesti hemmetin raskas päivä leijonansilittelijöiden seurassa... Hejdåå!

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Höyryhuonetta ja jellonia

Hyvää tiistai-iltaa kaikille! Niin ne päivät rientää ja aurinko paistaa. Ja vettä sataa, laulaa Alatalon Mikko ja on ajoittain aivan oikeassa. Mitä sitä afrikkalaisesta meiningistä kertoisikaan? Vaikka sen, että saunaahan täältä ei löydy, mutta steam roomeja löytyy parikin. Käytännössä siis kokolailla höyrysaunan kaltaisia kopperoita. Ei siellä eucalyptus juuri tuoksu, mutta höyryä puskee lattiasta melko paljon. Lämpötila ei päätä yleensä huimaa, mutta tänään keksin siihenkin syyn. Paikalliset kun perkele pitää sitä ovea auki aina kun mahdollista. Eipä tule liian kuuma. Samalla ne tykkää suihkutella höyryhuoneen seinässä olevalla suihkulla niitä istuinkaakeleita puhtaaksi. Pakkohan ne on edellisten pershiet sieltä huuhdella pois. Eikä sitä voi tehdä ilman, että pitää ovea auki ja päästää höyryt (ja lämmön) ulos. Tänään aamulla oli höyryhuoneessa nimittäin ensimmäistä kertaa kuuma, kun kävin ottamassa lämpöä ennen uintia. Uinnin jälkeen siellä olikin joku rugbyn pelaaja suihkuttelemassa kaakeleita ja tuulettamassa lämpötilaa alle viidenkymmenen celsiuksen. Jihaa. Eikä siinä muuten vielä kaikki. Ne samaiset rugbymiehet istuu höyryhuoneessa ja puhisee kuin pienet siat. Ulkona 30astetta, höyryhuoneessa 40astetta - ja yhtäkkiä on niin kuuma, niin kuuma. Kahden minuutin päästä ovi auki tai ulos penkille istuskelemaan ja huohottamaan kuoleman kielissä. Kaiken huippu oli kun kerran sisään avoimesta ovesta astellessani ja ovea kiinni laittaessani sisällä ollut (ja kaakeleita taas kerran suihkutellut) mies kertoi vakavalla naamalla, että: "this is steam room, it's very hot in here". You just got to be kidding me.

Tänään käytiin vierailemassa leijonafarmilla. Pari jellonaa kävin vääntämässä solmuun ihan paljain käsin. Ihan täysikasvuisia ne vesselit oli joitten kanssa mä painin. Raanluntin Tomppakin otti matsia parin viisikuukautisen kanssa ja hyvä että hengissä selvisi. Sen näköset raapimisjäljet on Tommylla kyynärvarsissa ja shortsit repaleiset, että jos ei yöllä ala vaahtoa pursuta suupielistä, niin vähällä on selvinnyt. Kuviakin jellonista toki on vaikka millä mitalla, pistetään maistiaisiksi yksi kännykkäotos.



Ruotsalaisille saatiin viime lauantaina näytettyä mallia oikein kunnon yhteisharjoituksesta. Se saikin kutsumanimen suomalainen yhteisharjoitus. Mentiin nimittäin nurmiradalla samaan aikaan Tommyn kanssa. Ja siinä se oikeestaan onkin. Itse vedin 8*300 ja Tommy taasen 2*600, 3*500, 3*400. Mutta tärkeintä on, että oltiin siellä radalla yhtä aikaa. Siinä on ruotsalaisilla opp...siis ihmettelemistä. Näin on näre. Joka tapauksessa korjataan asia tulevana lauantaina, kun vedetään yhdessä vetoja. Siis samoja vetoja. Samaan aikaan. Ja samalla radalla. Stay tuned.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Another week at the office

Taas se on kalenteri pyörähtänyt yhtä monta päivää eteenpäin kuin on tähtiä Otavassa. Tai yhtä monta kuin on päiviä viikossa. Tai yhtä monta kuin Harjamäyrä saa päättömiä ideoita tunnissa. Tai yhtä monta kuin TommyG pystyy syömään jälkiruokia kerralla. Tai ...

Viime viikon loppupuolella oltiin uimassa Tomsticklesin kanssa. Vedettiin ihan lasit päässä sellasia kroolivetoja ja kuperkeikkakäännöksiä ja kaikkea. Siinä kun altaasta noustiin, niin Tommylle tuli mieleen, että meikäläinen näyttää aivan Grant Hackettilta. Ei kai siinä auta vastaan väittää. Epäilemättä yhteneväisyys on varmasti valtava, etenkin jos seurailee kierrosaikoja altaassa. Grant vaikka pitkän radan puolelle ja jos itse vetelis sitä lyhyttä. Ulkonäöstä en hetikään osannut mitään sanoa, joten alettiin asiaa tutkimaan googlen kuvahausta. Ensimmäisenä sieltä pomppasi silmään otsikko "Is Grant Hackett fat?". Melko hienovaraisesti siis huomautettu vyötärölle kertyneestä uimarenkaasta. Vaaka muuten vislasi ihan samaa sanomaa. 100grammaa viikossa lisää. Ajattelin korjata sen tulevalla viikolla syömällä joku kerta 200gr:n filee sen tutun 300grammaisen sijaan. Siinähän sitä lähtee hetkessä se sata rammaa...

Viimeisen viikon aikana on myös käyty hierojalla koko porukka. Lainataan ruotsalaisten hierojaa ja maksetaan siitä kolminkertainen hinta. No, tämäkin ryöstö voidaan sitten maksaa takaisin hallimaaottelussa ja/tai ensi syksyn Ruotsi-ottelussa. Toisaalta en oo urani aikana maaotteluissa tainnut kukistaa kuin yhden ruotsalaisen. Sekin jätkä tosin tänään pätki koko muuta (n.20henkeä) ruotsalaisporukkaa nurmiradalla suoritetussa 2*1000m, 10*200m, 3*1000m -reenissä, joten päänahka on arvokas. Alkuverryttelyssä laitettiinkin Ruotsin pojille ja tytöille Tommyn kanssa painetta, kun lähdettiin joukon hännille ja siirryttiin hetken päästä kärkeen lisäämään höyryä pönttöön. Parin kilsan jälkeen oli revitty koko porukka aivan hajalle hurjalla vauhdinpidolla. Aijaijai. Siinä samalla opetettiin SeNorski sanomaan "kissaa perseeseen". Sitä se sitten toisteli koko treenin ajan. Kuulemma se on nyt hänen 'favorituttryck'. Ja hemmetin hyvä sanontahan se onkin. Ja hyödyllinen.

Tänään iltamassa saatiin hilpeyttä aikaan, kun ennen treeniä juteltiin nuoremman Sepengin ja kavereidensa kanssa. Samuel kertoi tossuistaan, eikä oikein pitänyt niistä, joten kysyttiin häneltä kengänkokoa. Olisiko ollut 10. Tommy sitten kertoi, että hänelle on itsellään 8,5 ja mulla taasen on 12, nimenomaan US-kokoa. Huhhui, siitähän se riemu repesi. Samuel oli sitä mieltä, että hän saa kaksi jalkaa samaan tossuun. Muut halusivat vielä nähdä niin suuren jalan varmistuakseen todenperäisyydestä. Tuli vain mieleen, että on se harmi ettei A.Longo ole täällä tänä vuonna. Sillä on miehekkään kokoinen jalka. On niitä muillakin.

Siinä raportointia täältä Etelä-Afrikan toimistosta. Takaisin Pasilaan.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet ...

Se on kuulkaa sillä tavalla, että viikon aikana on tullut koettua niin paljon kaikkea Afrikan maalla, että miten sitä yhteen päivitykseen sen kaiken tiivistäisikään. Kerrotaan palanen sieltä ja toinen täältä, parhaat tarinat unohtuu varmaan kuitenkin. Kerrotaan ensin siitä, kuinka muuan A.Ikonen oli nähnyt unta, jossa allekirjoittanut juoksee 200m:ä EM-halleissa. Kuulemma 23-pohjainen sieltä oli lävähtänyt, vaikkei sillä niissä kekkereissä sen kummemmin pärjääkään, eikä kyseistä matkaa toisaalta enää edes juosta siellä. Yhtä kaikki, on kiva päästä jonkun uniin. Pahempiakin fantasioita voisi kyllä tulla, kun Peukun unista on kyse.

Viikon ehdottomasti mielenkiintoisin tapahtumasarja oli käynti kuntoklubilla T.Granlundin kanssa. Pelkästään kassalta sisäänpääseminen kesti noin 32minuuttia, jota voidaan pitää varsin kohtuullisena suorituksena ottaen huomioon kenen kanssa reissussa oltiin. Tommyhan oli sitä mieltä, että esitettyihin terveyskysymyksiin tulee vastata (yltiö)rehellisesti, joten hän vastasi tunteneensa pistoa tai kipua rinnassa joskus ja olleensa lähellä pyörtymistä urheilusuorituksen aikana tai sen jälkeen. Juuri tällaisia 'terveitä' (joskin rehellisiä) klubit haluavat kävijöikseen juoksumatoille pyörtyilemään. No, sisään kuitenkin lopulta päästiin, kunhan oli vakuutettu lähes Suomen suurlähetystön kautta, että kyseessä on fyysisesti suhteellisen terve yksilö. Eikä valehdeltu paljoakaan. Itse kuntosalin puolella tarinamme päähenkilö kysyi mm. viereiseltä naiselta, että miltä tuntuu pyörittää cross-trainer kapuloita väärään suuntaan. Kai se ihan jees oli, kun ei ainakaan suuntaa vaihtanut (saati paikkaa kauemmalle laitteelle). Ja eihän reissu olisi TG:n osalta reissu eikä mikään, ellei tutustuisi ainakin yhteen uuteen henkilöön. Se tapahtui varsinaisesti (lukuunottamatta erästä loukkaantumisista kärsivää länsinaapurin juoksijapoikaa) vasta poislähtiessä, kun yksi kuntosalin ohjaajista innostui ulkomaalaisista vieraista ja koska tätinsä on suomalainen, halusi että lähtisimme koko porukalla heidän farmilleen kalastamaan ja vesihiihtämään ja mitä näitä oli. Tämän kerrottuamme tokaisi muuan reissussa oleva aitarundin mies ja seurueemme pääkokki, että "Hyvä Tommy, jotain hyviä uutisia sentään!"

Kuntoklubille sisäänpääsy ei toki kestänyt yli puolta tuntia ihan vain terveydellisten seikkojen vuoksi, vaan muutenkin käytiin paperisotaa ja täyteltiin lippua ja lappua. Kun tämä kaikki alkoi olla takanapäin ja olin jo kulkemassa portin läpi, kysyi kassatäti vielä miten nimeni lausutaan ja sen jälkeen, että mitä se tarkoittaa. Kysyin häneltä, että onko hän mahdollisesti nähnyt Pulp Fiction -elokuvan, koska suomalaiset ovat eräässä asiassa vähän kuin amerikkalaiset. Koska aivan suoralta kädeltä asia ei yllättäen tullut selväksi, niin selvensin asiaa hieman:

Esmeralda: What is your name?
Butch: Butch.
Esmeralda: What does it mean?
Butch: I'm American, honey. Our names don't mean shit.

Loppuun kerrottakoon vielä Suomi-Ruotsi -sunnuntailenkistä. Osallistujalistassa mm. Granlund & Salonen ja Wallerstein & Walleräng. Vauhti kiihtyi jossain vaiheessa sen verran reippaaksi, että Wallereista Stein ja suomalaisista Salonen jättäytyivät parikolmekymmentä metriä jälkeen. Sieltä Interwaller-stein huhuili Interwaller-ängille, että hidastaisivat sen verran vauhtia että saamme heidät kiinni. Vastausta ei kuulunut, mutta Granlundin jalkapodi kertoi, että vauhti kiihtyi sen jälkeen 3.40/km -vauhtiin ja eroa olikin hetken päästä jo parikolmesataa metriä. Sillä lailla.

ps. Ruotsalaisista puheenollen, niitä on täällä niin paljon että reissun aikana on tullut toistaiseksi puhuttua enemmän ruotsia kuin englantia. Ehkä. Eli kanske. God natt o vi återkommer!