Mihin sitä viimeksi jäätiinkään

Näköjään on isolle miehelle ylivoimainen tehtävä päivittää yhtä blogia. Ja mies on iso, kun elopainoa on yli 74kiloa. Asialle on tehtävä jotain kesään mennessä, sillä muuten perin Mäyrän paikan kestävyysjuoksuperheen läskinä. Mäyrä näytti kyllä marraskuisissa Etelä-Afrikan leirikuvissa jo enemmän kuivan kesän oravalta kuin mäyräeläimeltä.

Käydään läpi hallikauden loput kilpailut ja muut viimeaikaiset tapahtumat:


Steinkjer 11.2., 800m

Maaottelussa Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä miteltiin uutuuttaan kiiltävässä ja liimoilta haisevassa urheilupyhätössä Norjan maantieteellisessä keskipisteessä. Itse en kyllä liimojen haistelusta tiedä juurikaan mitään, mutta heti saavuttuamme kyseiseen kylään kävi lajivalmentajamme, nimettömänä pysyttelevä porvoolainen mieshenkilö, tutustumassa kisapaikkaan ja kertoi liimojen siellä haisevan. Todennäköisesti puhui kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Halli oli siis uusi ja rata suorastaan erinomainen, valehtelematta paras virallisiin hallimittoihin mahtuva rata, jolla olen kilpaillut. Itse kilpailusta ei sinänsä jäänyt jälkipolville Suomen edustajien osalta paljon hehkutettavaa. Ruotsalaiset nappasivat kärkisijat jäniksen takaa ja heidän jäljessään järjestys oli seuraava: Granlund, norjalaiset, Salonen. Otin siis etukäteissuunnitelmien mukaan paikan letkan hänniltä, sillä ajatus oli että jäniksen hoitaessa hommansa sovitun mukaisesti tulee perälläkin 400m väliajaksi alle 56sekuntia. Hyvin tarkkaan näin mentiinkin, pariin kertaan jouduin tosin hakemaan rytmiä uudelleen ajauduttuani liian lähelle norjalaisen kantapäitä - kylmempipäinen kaveri olisi malttanut ottaa viimeisellä sijalla oman tilansa. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä lähdin hakemaan ohituspaikkaa ja täysin vastoin valmentajan ohjeita vedin toisiksi viimeisen kaarteen suoraan edelläjuoksevan takana, mikä aiheutti vielä kerran pientä kompurointia. Pääsin kuitenkin takasuoran alkaessa nousemaan sekä toisen norjalaisen että Tommyn ohitse ja lähdin saalistamaan kolmantena ollutta norjalaista sekä toista sijaa pitänyttä Ruotsin Karim Mohammadia. Kärjessä viilettänyt vetyperoksidi-Svensson oli jo päässyt hieman karkaamaan. Viimeisen kaarteen tulin kuuliaisesti sen verran ulkona, jotta en joutunut väistelemään edessä olevan jalkoja ja loppusuoralla irvistys paheni vaikka lisävauhtia ei enää oikein löytynytkään. Edellä ollut norjalainen lähestyi koko ajan (hävisin lopulta hänelle nihkeän 0,01sekuntia), mutta takaa ehti toinen norjalainen vielä kiertää edelleni. Suomeen siis kaksi viimeistä sijaa ja vielä melko niukalla erolla.


Tampere 18.2., 1500m

Norjan reissun pitkän matkustelun johdosta pääosa seuraavasta viikosta kului palauttelun merkeissä. Tein kuitenkin tiistain kevyehkön valmistavan treenin jälkeen päätöksen, että lähden juoksemaan molempia matkoja SM-halleissa. Ensimmäisenä päivänä vuorossa oli eurooppalainen maili ja seitsenhenkisen porukan huonoin ennätys oli allekirjoittaneella. Porukan paras puolikkaan mailin ennätys oli kuitenkin myös nimissäni, joten mitään suurta päättelytyötä ei tarvinnut tehdä että pystyi laskemaan hieman hidasvauhtisemman juoksun palvelevan itseäni parhaiten.

Sadan metrin juoksun jälkeen kilpailua vietiinkin Runner's High -henkisesti, sillä rintarinnan vauhtia jarruttivat Salonen ja Nummela. Takaa puski kuitenkin Hampuusi-Hamberg ja kiristi vauhtia. 500metrin juoksun jälkeen kärkeen kiilasi Ulvilan Kou ja nykäisi heti muilta karkuun. Koun toinen viissatanen olikin 1.14, joten varsin liukkaasti mies irtosi muista. Ensimmäisen satasen löysäilyä lukuunottamatta pääporukassa vauhti olikin 1200m asti noin 3.55-3.57 tahtia, mutta alun jarruttelun takia viimeiselle 300m kierrokselle lähdettiin tasaisen vauhdin taulukolla nippa alle 4min loppuaikaan tähtäävästä splitistä. Takasuoralla mentiin jo melko hilpakkaa ravia, mutta itse olin Hambergin ja Nummelan rakentamassa pussissa. Happo kuitenkin silmä kiinni raastaessaan hoiperteli sen verran sivuun, että pääsin livahtamaan sisältä ohitse ja tarraamaan kiinni kakkospaikkaan Nummelan iskiessä olkapääni takana kasvoilleen sitä tuttuakin tutumpaa taisteluilmettä - juuri sitä samaista, joka kasvoillaan hän niin monet kerrat on loppusuoraa taivaltanut. Mainittakoon näistä kerroista esimerkiksi SM-viestit Turussa 2007, kun Nummela ankkuroi HKV:n 4*800m viestissä voittoon ja loppusuoralla hänelle antautui itse Juha "Käksä" Kukkamo. Ilmeessä Käksä ei tosin ollut pekkaa pahempi hänkään.

Noniin, sitä taas hairahduttiin sivupoluille kuin Taula-Matti ikään. Loppusuoralla kaarruttaessa uskoin Nummelan lyövän vielä yhden vaiheen silmään ja viritin kiriäni äärimmilleen samalla huomaten kuinka Kou rullailee kevyesti edellä kohti varmaa voittoa ja katselee olkapäänsä ylitse takana kehittyvää taistelua. Onnistuin kuitenkin pitämään kiinni kakkossijasta, Nummelan napatessa kolmostilan juuri ennen Laurilaa. Helppo sanoa, että kilpailun suurimman shown tarjosi Nummela maaliintultuaan. Kuulemma osa lähellä istuneita ihmisiä ei vieläkään ole saanut kuuloaan takaisin niiden karjumisten jäljiltä.


Tampere 19.2., 800m

Toisena päivänä oli vuorossa puolikas maili ja siihen jouduttiin rakentamaan kaksi suoraan finaalina juostavaa erää. Ensimmäisessä erässä vanha taistelupari Rotkirch & Nummela kävi hurjan väännön voitosta ja aikakin painui aivan 1.54:n pintaan. Tätä taustaa vasten lähdin tekemään juoksua keulasta, jotta voisin säädellä vauhtia mahdollisimman hyvin ja olisin poissa mahdollisista sählingeistä. Puoleen matkaan tulimme 56sekunnissa ja vähän tämän jälkeen tunsin että nyt, EAA:n EM-maastolähetyksen selostajaa mukaillen, "Espoon borza is not having the best of days". Sain kuitenkin pitää johtopaikkaa varsin pitkään, kunnes takaa hyökkäsi jälleen voittoon Kou vetävällä askeleellaan. Kaksi hopeaa tuli siis viikonlopun saldoksi ja sitä onkin pidettävä mainiona saavutuksena taustat huomioiden. Hevoskuurin toimittaja suodatti kilpailun jälkeisistä tunnelmistani olennaisimman esille seuraavasti: "- - Aika vaikea viime kausi on takana, niin olen iloinen, että pystyn juoksemaan - -, kertoi Salonen." Tarkentaisin vielä, että erityisesti 'kilpailemaan'. Loppusuoran väännöt Nummelaa ja Sundellia vastaan olivat hieno piristysruiske pimeään talveen, olkoonkin että jälkimmäinen taistelu päättyi kirvelevään tappioon.


Hallikaudesta kohti kevättä

SM-hallien jälkeen pari päivää vierähti erilaisia asioita hoidellessa ja jälleen kerran valtavan kiireen kera täytyi tavaroita lyödä kasaan leiriä varten. Leirikohde on tälläkin kertaa Etelä-Afrikan Potchefstroom, mutta ennen harjoitusjakson alkamista otimme pienen miniloman Kapkaupungissa torstaista sunnuntaihin. Muutamaan päivään mahtui jos jonkinlaista retkeä ja nähtävyyttä ja aktiviteettia aina Pöytävuorelle vaeltamisesta Robben Islandilla ja Hyväntoivonniemessä vierailuun. Nyt on kuitenkin päästy jo harjoittelun makuun täällä ja edessä onkin ohjelman mukaan varsin tiukka neljäviikkoinen. Tänään aloitin hieman reippaampien treenien osalta ja laputin illan jo hämärtyessä 6km vauhtikestävyyttä 3.45/km-vauhdista 3.20/km-vauhtiin (ka. 3.33/km) kiihdytellen. Tuntuma oli varsin hyvä, joten tästä on hyvä lähteä rakentamaan kunto kohti kevättä ja kesää.

Loppuun vielä pari kuvaa Kapkaupungista. Pysykää tutkalla.


Cape of Good Hope.


Valmiina uimaan pois Robben Islandilta.



Runner's High:ta Pöytävuorelta.

Hallikisojen tunnelmia

Aina sitä taukoa vaan kertyy, mutta ei ole kuulemma Panullakaan tullut aika pitkäksi Otaniemessä refreshiä borzan blogin kohdalla painellessa, joten etteköhän te muutkin ole ihan hyvin selvinneet! Afrikasta on kotiuduttu kolme viikkoa sitten ja siinä on sitten yritetty saada vanhaan kaakkiin vähän tehoa ratavetojen muodossa, jotta jossain kisassa tulisi tulosta. Kolme starttia on nyt takana, ja otetaan niistä pienet kertaukset tähän:


Helsinki 29.1., 1500m

Hallikauden avaus ja ensimmäinen startti 8,5kuukauteen. Ei nyt ihan voi sanoa, että kunto olisi ollut täysi arvoitus ennen kisaa, mutta mitään kovin vedenpitävää arviota ei tuloksesta voinut etukäteen antaa. Verryttelyssä vastaan osuneen Rambon kanssa sovittiin vuorovedosta ja sellaisesta tahdista että 3.55 loppuaika olisi mahdollinen. Omaksi osuudekseni tuli vetää ensimmäinen 500m, jonka sitten nypytin 1.17,5. Rambolla ei ollut kyseisenä päivänä kulku päällä, joten seuraava viissatanen lipsahti 1.23:een. Tonnin kohdalta lähdin sitten loppuvetoon ja sain nippa nappa ryittyä sen 3.55-alkuisen tauluun. Maaliintullessa tosin kuuluttaja kertoi, että "kierros vielä", mutta en lähtenyt itä-helsinkiläistä mailia (1700m) hakemaan… Kuuluttajan kierroshöpinät ja aikataulun myöhästyminen parhaimmillaan parinkymmenen minuutin verran toivat kyllä mieleen Helsyn kisat, vaikka NÅIDin kekkereissä oltiinkin. Pelottavissa asioissa sitä otetaankaan mallia...


Tampere 4.2., 800m

Pari päivää ensin tonnivitosen jälkeen iisiä ja sitten höngittiin Liikuntamyllyn rataa vauhkona Vantaan Messierin Ville Lampisen kanssa. Valmistava treeni ennen Tampereen Tähtien kisoja vedettiin siis yhdessä ja tulihan siitä uutta virtaa molemmille. Päätreeni oli 2*(300m+150m) lyhyellä palautuksella vetojen välissä ja erittäin pitkällä sarjojen välissä. Onhan siinä pelko perseessä lähteä sataviiskymppiseen, kun 48risat nelkun juossut kaveri lähtee yhtä rataa sisempää!

Lauantaina kisaan lähdettiin ilman vauhdittajaa, joten sovittiin Robbanin kanssa vetovuorot valmiiksi. Messier oli kuitenkin niin terävänä keskiviikon treenin jäljiltä, että otti vetovastuun itselleen ja piti siitä kiinni yli 600metriin asti. Vauhti hieman liian rauhallinen alkurynnistyksen jälkeen - 300m 41,7 ja 600m 1.26,3. Lopussa olikin voimia lyödä kirivaihdetta silmään, joten näistäkin spliteistä tuli vielä 1.53,62. Ihan ehjä juoksu sinänsä, mutta aika auki jäi, paljonko ajasta voi nipistää pois kun mennään tosissaan alusta lähtien.


Vaasa 7.2., 800m

Sunnuntaina tankattiin wingsejä Pilotinkadun Tysonin piikkiin. Kohtuullinen korvaus olikin paikallaan, kun perjantaina hoidin yhden venakkoaiturin lentokentältä Tampereelle suuntaavaan bussiin ja kovistelin kuljetusfirman heppuja hoitamaan saksanpoikien seipäät Münchenistä seuraavaksi päiväksi Manseen. Uhkasin Tysonille myös, että jos ei jänistä kasille löydy, niin ensi kerralla venakko istuu Kuopion bussissa ja seipäätkin, tai siis "keihäät" kuten asiaa hoitanut työntekijä niitä kutsui, hoituu paikalle metrin pätkissä.

Joka tapauksessa Tampereen visiitiltä selvittiin Vaasaan ja edessä oli Olympiakakkosen kohtaaminen kasilla. Huhut kertoivat, että Ismail Ahmed Ismail myös itse vauhdittaa juoksua, joten sillä ei tosiaan tarvitse päätään vaivata. Melko terävästi liikkeelle lähdettiinkin ja letkaksi muodostui Ismail-Kozlov-Jarosz-Granlund-Salonen-Sundell. Väliajoista ei ole hirveän tarkkaa tietoa, mutta 26isoja ja 54isoja todennäköisesti oli 200m ja 400m. Ismail taisi vetää 25 ja 52, joten pitkä hahmo horisontissa näkyi kaukoputken kanssa. Toisen kierroksen takasuoralla Tommy lähti ohittamaan Puolan Jaroszia ja yritin iskeä selkään kuin takiainen. Tommi sen sijaan oli kuulemma hiukan jäänyt arpomaan polskin taakse, mutta hyökkäsi koumaisesti kun loppusuora aukeni. Itse ehdin jo Nabbankin rinnalle ja metrin verran edellekin loppusuoran alussa, mutta matka kävi pitkäksi ja reidet tukkeina jäykkää vääntöä vetäen alkoi hahmo sisäpuolella liukua jälleen tasoihin ja ohi. Vielä kun ulkopuolelta alkoi Koun raajat lepattaa silmäkulmassa, niin katse hamusi epätoivoisesti maaliviivaa kuin Mäyrällä pahimmillaan. Se on sellainen itkuinen katse, jonka oheen voisi puhekuplaan kirjoittaa alkusanat Lana Del Reyn kappaleesta Born To Die: "Feet don't fail me now, take me to the finish line"… Maaliin kuitenkin päästiin ja paha olohan siitä kirmaamisesta tuli. Joskus aikojen kuluttua saatiin kuulla tuloksiakin (Nabba 1.50,64, minä 1.50,76, Kou 1.50,84) ja eihän toi mikään ihan paska veto ollut, vaikka itse sanonkin.

Ismail Ismail veti muuten 1.45,71, joten täytyy vähän nostaa hattua ilmaan. Yksin vedettynä varsin mukiinmenevä tulos. Kuten seiväsvalmentaja Rippon illalla kysyi: "Who the hell was that guy who ran 1.45-something?", vastaus kuului: "He's Olympic silver medalist", johon kommenttina: "Oh, 'that' guy…"


Loppukevennys:

Ensi kesän Helsingin EM-kilpailuiden markkinointi käy kuumana. Kisaorganisaatio tietää, että ihan ilmaiseksi ei mainosta borzan blogiin saa, mutta on ne niin ovelia, että lähtivät mokan kautta maineeseen. Käyttivät toimistolla varmaan kiireessä google translatoria twitteriä päivittäessään ja ilmoille lensi twiitti: "Want to sea a sub 10sec 100m race? Get tickets to Helsinki!" Ja kukapa ei haluaisi meri alle 10sekunnin satasta! Leikki sikseen, kisoihin kannattaa nyt hankkia liput. Siellä suomalainen yleisurheilu kaivetaan ylös suosta. Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Kisojen jälkeen suo on jätetty taakse ja jäljellä on Jusseja ainakin Kanervo, Heikkilä ja isä-Evilä. Kuokasta en sitten kyllä tiedä. Myös kisaorganisaatio on täynnä vahvoja osaajia. Tai on siellä ainakin Eero ja Carita. Kyllä ne pistää yhdet pippalot stadionilla pystyyn vaikka kahdestaan. Jos vielä kuulaan saadaan lippumieheksi isä-Fobba, niin siinä on jo rivi sellaisia kulmakiviä, että onnistuminen on taattu.
www.helsinki2012.fi