Käydään läpi hallikauden loput kilpailut ja muut viimeaikaiset tapahtumat:
Steinkjer 11.2., 800m
Maaottelussa Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä miteltiin uutuuttaan kiiltävässä ja liimoilta haisevassa urheilupyhätössä Norjan maantieteellisessä keskipisteessä. Itse en kyllä liimojen haistelusta tiedä juurikaan mitään, mutta heti saavuttuamme kyseiseen kylään kävi lajivalmentajamme, nimettömänä pysyttelevä porvoolainen mieshenkilö, tutustumassa kisapaikkaan ja kertoi liimojen siellä haisevan. Todennäköisesti puhui kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Halli oli siis uusi ja rata suorastaan erinomainen, valehtelematta paras virallisiin hallimittoihin mahtuva rata, jolla olen kilpaillut. Itse kilpailusta ei sinänsä jäänyt jälkipolville Suomen edustajien osalta paljon hehkutettavaa. Ruotsalaiset nappasivat kärkisijat jäniksen takaa ja heidän jäljessään järjestys oli seuraava: Granlund, norjalaiset, Salonen. Otin siis etukäteissuunnitelmien mukaan paikan letkan hänniltä, sillä ajatus oli että jäniksen hoitaessa hommansa sovitun mukaisesti tulee perälläkin 400m väliajaksi alle 56sekuntia. Hyvin tarkkaan näin mentiinkin, pariin kertaan jouduin tosin hakemaan rytmiä uudelleen ajauduttuani liian lähelle norjalaisen kantapäitä - kylmempipäinen kaveri olisi malttanut ottaa viimeisellä sijalla oman tilansa. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä lähdin hakemaan ohituspaikkaa ja täysin vastoin valmentajan ohjeita vedin toisiksi viimeisen kaarteen suoraan edelläjuoksevan takana, mikä aiheutti vielä kerran pientä kompurointia. Pääsin kuitenkin takasuoran alkaessa nousemaan sekä toisen norjalaisen että Tommyn ohitse ja lähdin saalistamaan kolmantena ollutta norjalaista sekä toista sijaa pitänyttä Ruotsin Karim Mohammadia. Kärjessä viilettänyt vetyperoksidi-Svensson oli jo päässyt hieman karkaamaan. Viimeisen kaarteen tulin kuuliaisesti sen verran ulkona, jotta en joutunut väistelemään edessä olevan jalkoja ja loppusuoralla irvistys paheni vaikka lisävauhtia ei enää oikein löytynytkään. Edellä ollut norjalainen lähestyi koko ajan (hävisin lopulta hänelle nihkeän 0,01sekuntia), mutta takaa ehti toinen norjalainen vielä kiertää edelleni. Suomeen siis kaksi viimeistä sijaa ja vielä melko niukalla erolla.
Tampere 18.2., 1500m
Norjan reissun pitkän matkustelun johdosta pääosa seuraavasta viikosta kului palauttelun merkeissä. Tein kuitenkin tiistain kevyehkön valmistavan treenin jälkeen päätöksen, että lähden juoksemaan molempia matkoja SM-halleissa. Ensimmäisenä päivänä vuorossa oli eurooppalainen maili ja seitsenhenkisen porukan huonoin ennätys oli allekirjoittaneella. Porukan paras puolikkaan mailin ennätys oli kuitenkin myös nimissäni, joten mitään suurta päättelytyötä ei tarvinnut tehdä että pystyi laskemaan hieman hidasvauhtisemman juoksun palvelevan itseäni parhaiten.
Sadan metrin juoksun jälkeen kilpailua vietiinkin Runner's High -henkisesti, sillä rintarinnan vauhtia jarruttivat Salonen ja Nummela. Takaa puski kuitenkin Hampuusi-Hamberg ja kiristi vauhtia. 500metrin juoksun jälkeen kärkeen kiilasi Ulvilan Kou ja nykäisi heti muilta karkuun. Koun toinen viissatanen olikin 1.14, joten varsin liukkaasti mies irtosi muista. Ensimmäisen satasen löysäilyä lukuunottamatta pääporukassa vauhti olikin 1200m asti noin 3.55-3.57 tahtia, mutta alun jarruttelun takia viimeiselle 300m kierrokselle lähdettiin tasaisen vauhdin taulukolla nippa alle 4min loppuaikaan tähtäävästä splitistä. Takasuoralla mentiin jo melko hilpakkaa ravia, mutta itse olin Hambergin ja Nummelan rakentamassa pussissa. Happo kuitenkin silmä kiinni raastaessaan hoiperteli sen verran sivuun, että pääsin livahtamaan sisältä ohitse ja tarraamaan kiinni kakkospaikkaan Nummelan iskiessä olkapääni takana kasvoilleen sitä tuttuakin tutumpaa taisteluilmettä - juuri sitä samaista, joka kasvoillaan hän niin monet kerrat on loppusuoraa taivaltanut. Mainittakoon näistä kerroista esimerkiksi SM-viestit Turussa 2007, kun Nummela ankkuroi HKV:n 4*800m viestissä voittoon ja loppusuoralla hänelle antautui itse Juha "Käksä" Kukkamo. Ilmeessä Käksä ei tosin ollut pekkaa pahempi hänkään.
Noniin, sitä taas hairahduttiin sivupoluille kuin Taula-Matti ikään. Loppusuoralla kaarruttaessa uskoin Nummelan lyövän vielä yhden vaiheen silmään ja viritin kiriäni äärimmilleen samalla huomaten kuinka Kou rullailee kevyesti edellä kohti varmaa voittoa ja katselee olkapäänsä ylitse takana kehittyvää taistelua. Onnistuin kuitenkin pitämään kiinni kakkossijasta, Nummelan napatessa kolmostilan juuri ennen Laurilaa. Helppo sanoa, että kilpailun suurimman shown tarjosi Nummela maaliintultuaan. Kuulemma osa lähellä istuneita ihmisiä ei vieläkään ole saanut kuuloaan takaisin niiden karjumisten jäljiltä.
Tampere 19.2., 800m
Toisena päivänä oli vuorossa puolikas maili ja siihen jouduttiin rakentamaan kaksi suoraan finaalina juostavaa erää. Ensimmäisessä erässä vanha taistelupari Rotkirch & Nummela kävi hurjan väännön voitosta ja aikakin painui aivan 1.54:n pintaan. Tätä taustaa vasten lähdin tekemään juoksua keulasta, jotta voisin säädellä vauhtia mahdollisimman hyvin ja olisin poissa mahdollisista sählingeistä. Puoleen matkaan tulimme 56sekunnissa ja vähän tämän jälkeen tunsin että nyt, EAA:n EM-maastolähetyksen selostajaa mukaillen, "Espoon borza is not having the best of days". Sain kuitenkin pitää johtopaikkaa varsin pitkään, kunnes takaa hyökkäsi jälleen voittoon Kou vetävällä askeleellaan. Kaksi hopeaa tuli siis viikonlopun saldoksi ja sitä onkin pidettävä mainiona saavutuksena taustat huomioiden. Hevoskuurin toimittaja suodatti kilpailun jälkeisistä tunnelmistani olennaisimman esille seuraavasti: "- - Aika vaikea viime kausi on takana, niin olen iloinen, että pystyn juoksemaan - -, kertoi Salonen." Tarkentaisin vielä, että erityisesti 'kilpailemaan'. Loppusuoran väännöt Nummelaa ja Sundellia vastaan olivat hieno piristysruiske pimeään talveen, olkoonkin että jälkimmäinen taistelu päättyi kirvelevään tappioon.
Hallikaudesta kohti kevättä
SM-hallien jälkeen pari päivää vierähti erilaisia asioita hoidellessa ja jälleen kerran valtavan kiireen kera täytyi tavaroita lyödä kasaan leiriä varten. Leirikohde on tälläkin kertaa Etelä-Afrikan Potchefstroom, mutta ennen harjoitusjakson alkamista otimme pienen miniloman Kapkaupungissa torstaista sunnuntaihin. Muutamaan päivään mahtui jos jonkinlaista retkeä ja nähtävyyttä ja aktiviteettia aina Pöytävuorelle vaeltamisesta Robben Islandilla ja Hyväntoivonniemessä vierailuun. Nyt on kuitenkin päästy jo harjoittelun makuun täällä ja edessä onkin ohjelman mukaan varsin tiukka neljäviikkoinen. Tänään aloitin hieman reippaampien treenien osalta ja laputin illan jo hämärtyessä 6km vauhtikestävyyttä 3.45/km-vauhdista 3.20/km-vauhtiin (ka. 3.33/km) kiihdytellen. Tuntuma oli varsin hyvä, joten tästä on hyvä lähteä rakentamaan kunto kohti kevättä ja kesää.
Loppuun vielä pari kuvaa Kapkaupungista. Pysykää tutkalla.
Cape of Good Hope.
Valmiina uimaan pois Robben Islandilta.
Runner's High:ta Pöytävuorelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti