torstai 14. lokakuuta 2010

Harjoitusleiri

Oon tässä ollu eilisestä lähtien harjoitusleirillä. Eikä oo mikä tahansa harjoitusleiri, vaan syrjäisen paikan leiri. Tärkein osa leiriä on ravinto ja sitä onkin pyritty ottamaan ensinnäkin runsaasti. Ihan noin esimerkkinä kerrottakoon että tänään on kurkusta alas mennyt vaniljamunkki ja 5 palaa pannukakkua. Joten se puoli on kunnossa. Painonhallinnan vuoksi päivään on kuulunut myös mattotesti ja palauttava iltalenkki.

Täällä perämetsien keskellä kun lähtee iltalenkille niin tiellä pysymiseksi tärkeintä on kuunnella että tossun pohjien alta kuuluu hiekan rapina. Muuten on nimittäin eksyny tieltä. Pimeetä on siis ollut, mutta 70-luvun tyyliin on juostu yksin pimeässä tienlaitaa. Räkä poskella, verenmaku suussa ja perkeleitä päristellen. Osataan sitä vieläkin. Ainakin se leivonnaisten syönti - kai se avainasemassa oli se syöminen aiemminkin.

Ja päässä on soinut Maiden, jonka konserttiin oikeuttavat liput tuli postissa pari päivää sitten. Eli 'Fear of the dark' ja 'The loneliness of the long-distance runner'.

lauantai 9. lokakuuta 2010

"How do you rate the morning sun?"

Robbie Williamsia lauleskelin keskiviikkoaamuna, kun juoksin aamulenkkiä mahtavassa auringonpaisteessa. Siitä ei elämä paremmaksi nimittäin muutu. Skeptikoille tiedoksi, että se lenkki starttasi siinä 8.30 kantturoissa, joten den räknas definitivt som MORGONlänk. Keskiviikkoon kuului luonnollisesti myös opiskelua sekä vierailu hulluille päiville. Ollapa vielä keskiviikossa, kun oli rahaa millä mällätä. Puolensataa tetraa Gainomaxia kanniskellessa ja ympäri Helsinkiä kuljeskellessa sitä tuntee konkreettisesti elävänsä. Jos siis nauttii siitä kun muovikassin kahvat painuvat syvälle kämmeniin...

Tässä kun edellisestä päivityksestä on päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin, niin on hyvä kerrata vähän syyskuun lopunkin tapahtumia. Käytiin nimittäin Mäyrän kanssa Joensuussa. Lähtö oli hiukan mallia ex tempore, sillä vaikka reissuun lähdöstä oli puhetta pitkään niin itse lähtöpäätöstä arvottiin viime hetkille asti. Torstai-iltana napsahti puhelimeen viesti klo23.45 ja Mäyrähän se ilmoitti "notta kyllä moon lährös!". Tämä selvä. Seuraavana päivänä matkattiin sinne ja sitä seuraavana temmottiin Kataja-hölkässä 7km kilpailu. Reitti oli hyvä - vaihtelevaa maastoa hienossa ympäristössä. Kulkukin oli mitä mainioin ja siitäpä tulikin sitten seuraavalla viikolla mieleeni, että jos jossain mainitsee parhaita saavutuksiaan niin siihen voi sitten kirjoittaa seuraavasti: "1.50 -alitus 800m:llä... Kataja-hölkän 4.sija vuonna 2010... Kirkkonummen mestaruus 100m:llä vuonna 2010..." Ilmeisesti vuosi 2010 on ollut saavutuksien valossa aivan ylivoimaisesti uran paras - toistaiseksi.

Opintoja on tänä syksynä ollut varsin mielenkiintoisiin aikoihin. Ei, ei sentään kahdeksalta aamulla - se on epäinhimillinen aika - mutta esimerkiksi klo 18-20. Tähän selitys oli luennoitsijan mukaan, että kyseisen oikeudenalan opinnot ovat pääasiassa muulloin, joten tämä luentosarja ei sijoitu ns. omaan periodiinsa. Selitys hyväksytty, mutta kun sama asia kerrotaan toisellakin valitsemallani sarjalla (siis eri oikeudenala myöskin) ensimmäisen viiden minuutin aikana, niin aloin miettimään että mitähän opintokokonaisuuksia TÄHÄN periodiin sitten sijoittuu? "Marginaaliprevention kognitiiviset edellytykset eivät täyty" voi tähän todeta. Jos jollain (muilla kuin Tomilla) on havaintoa, mitä tuo tarkoittaa niin arvaukset otetaan vastaan kommenteissa!

Huumoria täytyy olla joka tekstissä edes vähäsen. Kerrotaanpa siis vaikka ruoanlaitosta. Se voi nimittäin olla melko haastavaa puuhaa. Oonkin jo pitkään miettinyt, että tuleeko jokaisesta ruoasta, jonka Heidi (aivan täysin keksitty nimi/henkilö) yrittää valmistaa, ihan pannukakku. Tähän pohdintaan saatiin mielenkiintoisella tavalla vastaus, kun alkuviikosta ko. kotikokki päätti yrittää aivan oikean pannukakun valmistusta. Reseptin mukaan ja sillä lailla. Vastauskin saatiin. Kotiin tullessani liedellä nimittäin odotti aivan täysi pannukakku. Jokainen tehköön omat päätelmänsä asiasta.

Loppukaneettina lainaan pätkän viikon takaisesta Urheilulehdestä. Kommentin antajana Ismo Hämäläinen. "2000-luvulla urheiluun kanavoitu yhteiskunnan lisäpanostus näkyy parhaiten Radiokadun talon käytävillä. Siellä on töissä suhteettoman iso prosentti siitä porukasta joka urheilusta saa palkkaa. Miksi? Minä en nyt sano että joku työntekijä olisi huono työntekijä, mutta haluan priorisointia. Miksi palkataan väkeä kävelemään käytävillä? Monetko harjoitukset jäisi tänä iltana pitämättä, jos Radiokadun talo äkkiä romahtaisi?" Spot on.