maanantai 25. helmikuuta 2013

Kun paras matka ei ole kotimatka...


Reissu Tukholman XL-gaalaan ja sitä myöden myös hallikausi kokonaisuudessaan on nyt takana, eikä mitään suurta kerrottavaa sinänsä itse kisasta jäänyt, vaikka C-erän (vai D-erän, kun lähtölistatkin sekottuivat?) voitto irtosikin. Sinänsähän lähtökohta koko reissulle oli kutkuttava, kun kuitenkin päätimme Matt:n kanssa matkustaa Tukholmaan laivalla kisaa edeltävänä yönä… Eikä nyt yhtään tarvitse hirnua siellä! Suunnitelmana oli kuitenkin tehdä paluumatka kisan jälkeisenä aamuna lentämällä. Ei mikään huono suunnitelma siis tosiaankaan. Ja kuultiin kyllä, että reissut olisi pitänyt ottaa juuri toisinpäin, mutta kun hinta ja aikataulut ja kaikki.

Menomatka laivalla sujui leppoisasti, joskin illan elokuvasta myöhästyttiin eikä päästy enää sisään saliin. Samalla missattiin myös bingon aloitus ja kun karaoke oli jäänyt väliin jo heti kättelyssä hytissä lepäämisen takia, niin eihän sitä oikein kunnon risteilytunnelmaan päästykään. Buffetin sijaan syötiin pastaa pelikoneet kierrettiin kaukaa. Okei, käytiin sitä vähän voittamassa ruletissa ja häviämässä blackjackissa. Taitopelaajia kun ollaan.

Aamulla verryttely meni omalta osaltani laivan kannella, Matt ryntäili hyttikäytäviä ympäriinsä. Kannella oli raitista ilmaa haukkomassa muitakin ihmisiä muuten. Voin käsi sydämellä todeta, että olivat myös sen tarpeessa, eikä pari lasillista vissyäkään olisi ollut pahitteeksi. Satamasta sitten taksilla hotellille ja huoneen vapautumista odottelemaan. Välissä vierailtiin Sandellsin ja Haapalan huoneessa, käytiin toteamassa välittömästi hotellin vieressä ollut Globen ja sen rata juoksuun sopivaksi ja vedettiin lounasta Galen Ruppin kanssa. Tai no, Galen ei ehkä istunut ihan samassa pöydässä, mutta melkein viereisessä kuitenkin.





Koska kisa oli jo klo 16.30, niin huoneessa lepäilyn ja musiikin kuuntelun jälkeen pistettiin kamat kasaan ja suunnattiin hallille. Verryttelyssä normikuviot, eli sahattiin sulaa kävelykadun pätkää edestakaisin ja parin kiihdytyksen jälkeen lähdin yksin sisälle ja Matt eksyi, eikä löytänyt heti perille. Kokoontumiseen kuitenkin ehdittiin ja radalle siirryttäessä tuli pieni aavistus siitä, että C-erä saattaa juosta ennen D-erää, joten ihan maksimiaukkareita ei enää kannata vedellä. Näin mentiinkin ja kohta seistiinkin jo lähtöviivalle. Paukusta matkaan ja samalta radalta lähtenyt Matt ampaisi liikkeelle kuin kilpikonna selältä, joten kiertelin naapuriradan puolta tönimään ruotsalaisia ja kiirehtimään letkan kolmospaikalle. Tanskan tatuoitu sankari jensseeni oli tilannut jäniksen 52,5, mutta sellaista vauhtia ei missään vaiheessa menty. Jänis veti kuitenkin äärimmäisen kelvollisen 53,7:n - kukaan ei tosin ollut imussa. Jensenille 54,5 ja itselleni ehkä 54,9. Sitten tanskanpoika jysäyttikin jo seinään ja koska takasuoralla vasta imaisin selkään kiinni, en tajunnut että nyt kannattaisi lentää ohi, vaan säästelin ohitusta etusuoralle. Turhaan, sillä kaarteessa oli pakko ottaa aavistuksen ulos, jotta pääsi lipumaan kärkipaikalle: vauhti oli kuolemaisillaan. Kolmas kierros taisi viedä itseltänikin noin 29sekuntia, joten viimeisellä kierroksella juostiin lähinnä voitosta ja kasvojen pelastamisesta. Takaa kuulunut ketun kopina pysyi parin kymmenyksen turvin takana, mutta aika painui niukasti yli 1.52:n, joten mielettömän iloisia ilmeitä ei kisan jälkeen päästelty.

Verryttelyt, suihku ja ruokaa metsästämään. Hotellin buffetin kerrottiin alkavan vasta iltayhdeksän jälkeen, joten kävimme hakemassa hiukan välipalaa ja palasimme hallille seuraamaan kisoja. Melko mehukkaita startteja nähtiinkin ja useita maailmanluokan tuloksia syntyi illan mittaan. Rupp, Aman, Dibaba ja Aregawi pitivät melko kiirettä radalla, joten ei omassakaan juoksussa kovin paljon auta kai laittaa radan piikkiin… Kisojen jälkeen hyökättiin syömään illallisbuffettiin ja siitä ei mennyt kuin pari tuntia, niin lähti iso show käyntiin. Ei edelleenkään ihan niissä merkeissä kuin hallikauden päätös voisi joissain piireissä aiheuttaa, vaan puolenyön jälkeen huomasin että vatsaa turvottaa ja saatuani unta reilun kymmenen minuuttia alkoi koko yön jatkunut oksentaminen. Koska lento oli lähdössä klo 6.40 ja taksi tulossa hakemaan klo 5.00, oli herätykset ruuvattu 4.45:een, jotta ehditään vielä helposti pakata kaikki kamat kasaan. Kun luulin saaneeni vatsan tyhjäksi ja pääseväni hetkeksi lepäämään totesin kellon olevan 4.32, joten yöunista ei varsinaisesti voinut enää puhua. Pakkaus ja pukeminen olivat niin suuri urakka, että hotellin käytävällä oli tukeuduttava muovipussiin vielä kerran ja kerta kiellon päälle vielä taksissa matkalla kohti Arlandaa. Sopivasti lentokentällä oli aamutuimaan paljon väsynyttä porukkaa liikenteessä, joten kalmankalpea suomalainen ei juurikaan erottunut joukosta. Lentokoneessa ulos yskityt mehut menivät varmaan ulkopuolisten silmin matkapahoinvoinnin piikkiin. Puijuttihan se kone aika lailla.

Joka tapauksessa kotiin selvittiin kunnialla ja yhtenä palasena, joskin aika palasina. Melko koville otti kokonaisuudessaan, eikä toivottavasti ihan tällaista reissua tarvitse toiste tehdä. Nyt voimat alkavat pikkuhiljaa palautua ja voikin alkaa jo suunnitella harjoittelun aloittamista kohti kesää. Parempi varmaan ottaa melko maltillisesti näin alkuun, kun painokin pääsi putoamaan hiukan tyhjennyksen seurauksena. Ei kai tässä muuta voi todeta kuin: ristus mikä reissu.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Hallikausi päättyi... mutta jatkuu

"Lyhyt" tai "äärimmäisen lyhyt" olivat vaihtoehtoina hallikauden pituudelle. Siis käytännössä yksi kokeilustartti alle ja sitten mahdollisesti SM-halleissa jotain, jos paikat sallivat. Kolmiviikkoinen Portugalissa yllätti positiivisesti, kun ensin toimi juoksu vähemmillä kivuilla nilkassa, sitten piikkarijuoksu radalla (ainakin jos juoksi väärään suuntaan ja sai kaarrerasituksen pois vasurista) ja yhtäkkiä kulkikin kaartaminen myös vasemmalle. Ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta tuli siis päätreenit tehtyä juosten, ja hyvä niin, sillä ensimmäisen viikon 6*3min spinningpyörällä oli niin rankka, etten uskonut selviäni hengissä loppuun asti. Oikeastaan jaksoin vain koska ajattelin voivani romahtaa kuntosalin lattialle viimeisen vedon päätteeksi. Sekin oli turha toive, sillä kaksi sekuntia ennen viimeisen vedon päättymistä - sykkeen hakatessa pyöräilyennätyssykettäni 183:a - kuului Andtbackan tyyni komento: "Ja jatkuu kevyellä pyörityksellä suoraan..."

Joka tapauksessa tuon rääkin jälkeen pääsin heittämään kovemmat harjoitukset juosten, vaikka muuten yli puolet harjoituksista menikin vielä korvaavien harjoitusmuotojen parissa. Rataharjoituksia kertyi neljä kappaletta ja kun leirin viimeisenä iltana puhelin pirisi maaottelukutsun muodossa, niin olihan treenien vaan riitettävä. Kieltäytymisiä oli kuulemma jo tullut pari, joten Växjön lyhyt rata kutsui allekirjoittanutta. Ai millä näytöillä? Niinpä. Toivottavasti jälkikäteen annetut näytöt kelpasivat.

Maaottelua ennen oli vaikea sanoa kunnosta ihan hirveästi, olihan edellisestä 800m:n kisasta aikaa melko tarkkaan kahdeksan kuukautta. Tiedossa oli, että kovaa lähdetään ja omaa paikkaa saa rauhassa hakea borzamaisesti letkan hänniltä. Kova alkuvauhti kuitenkin kostautui parille yltiöpäiselle ja pääsin nappaamaan 3.sijan ajalla 1.51,42, joka tuli kyllä täytenä yllätyksenä! Vauhdikas kisa, erinomainen halli ja ehjä juoksu olivat eväät tuohon tulokseen - ei voi sanoa, että olisi jäänyt avauskisaan juuri jossiteltavaa.

Viime viikonlopun SM-halleihin oli tarkoitus valita yksi matka ja niin pyrkiä pitämään jalat jollain tavalla mukana kevääseen siirryttäessä. Valinta kohdistui 800m:iin, josta pyrittiinkin tekemään kunnon startti sopimalla vuorovetoja Parikkalan Pantterin kanssa. Vuorovetokuvio kääntyi päälaelleen, kun viikon aikana kadonneita viiksiään pohtimaan jäänyt Panu ei päässyt toivotusti rakettina liikkeelle, vaan kärkipaikkaa pidettiin jarrumiehen toimesta. Improvisoinnin tuloksena otin itse keulapaikan haltuuni ja pidin vauhtia sovittuun vaihtopaikkaan, 350-400metriin, asti. Tässä kohtaa näinkin silmäkulmastani panumaisen viipotuksen ja vetovuoro vaihtui sulavasti, joskin itse meinasin heittää nurin sovitellessani askeleita osumaan Panun askelrytmiin. Viimeisellä kierroksella sain vaihteita kaiveltua koneesta sen verran, että kärkipaikka kutsui uudemman kerran ja kiirehdin voittoon ajalla 1.52,65 - tuloksena siis ensimmäinen aikuisten SM-kulta!

Hallikausi päättyi sunnuntaina, mutta kun kuviot selkenivät ja saimme tietoa Tukholman päästä maanantain aikana, niin iskimme kiinni kuin sika limppuun... Mistäkö on kyse? Tietenkin hallikauden pidentämisestä neljällä päivällä, jotta XL-gaalassa Globenissa ehtii käydä vielä yhden kasin nykäisemässä. B-erään taisi vaatimuksena olla Ruotsin passi, mitä lähtölistoja katselee, mutta voi olla että paremmin löytyy tilaa vedellä "kansallisessa" C-erässä yhdessä Australian Matt Foxin ja Tanskan Nick Jensenin kanssa. Tavoitteena on viilata kauden parhaasta vielä hiukan pois ja siirtyä sitten takaisin harjoittelun pariin, jotta kesällä tuloskunto on vielä parempi!

Loppuun heitetään vielä helpohko triviaali, jossa kysytään jatkoa seuraavalle nimilistalle. Nopein oikein tiennyt voittaa kahvipullat!

Siis, kuka on X:

Salonen. Sundell. Oravakangas. Granlund. Rotkirch. Sandells. Lahtio. X.