Se on kuulkaa sillä tavalla, että viikon aikana on tullut koettua niin paljon kaikkea Afrikan maalla, että miten sitä yhteen päivitykseen sen kaiken tiivistäisikään. Kerrotaan palanen sieltä ja toinen täältä, parhaat tarinat unohtuu varmaan kuitenkin. Kerrotaan ensin siitä, kuinka muuan A.Ikonen oli nähnyt unta, jossa allekirjoittanut juoksee 200m:ä EM-halleissa. Kuulemma 23-pohjainen sieltä oli lävähtänyt, vaikkei sillä niissä kekkereissä sen kummemmin pärjääkään, eikä kyseistä matkaa toisaalta enää edes juosta siellä. Yhtä kaikki, on kiva päästä jonkun uniin. Pahempiakin fantasioita voisi kyllä tulla, kun Peukun unista on kyse.
Viikon ehdottomasti mielenkiintoisin tapahtumasarja oli käynti kuntoklubilla T.Granlundin kanssa. Pelkästään kassalta sisäänpääseminen kesti noin 32minuuttia, jota voidaan pitää varsin kohtuullisena suorituksena ottaen huomioon kenen kanssa reissussa oltiin. Tommyhan oli sitä mieltä, että esitettyihin terveyskysymyksiin tulee vastata (yltiö)rehellisesti, joten hän vastasi tunteneensa pistoa tai kipua rinnassa joskus ja olleensa lähellä pyörtymistä urheilusuorituksen aikana tai sen jälkeen. Juuri tällaisia 'terveitä' (joskin rehellisiä) klubit haluavat kävijöikseen juoksumatoille pyörtyilemään. No, sisään kuitenkin lopulta päästiin, kunhan oli vakuutettu lähes Suomen suurlähetystön kautta, että kyseessä on fyysisesti suhteellisen terve yksilö. Eikä valehdeltu paljoakaan. Itse kuntosalin puolella tarinamme päähenkilö kysyi mm. viereiseltä naiselta, että miltä tuntuu pyörittää cross-trainer kapuloita väärään suuntaan. Kai se ihan jees oli, kun ei ainakaan suuntaa vaihtanut (saati paikkaa kauemmalle laitteelle). Ja eihän reissu olisi TG:n osalta reissu eikä mikään, ellei tutustuisi ainakin yhteen uuteen henkilöön. Se tapahtui varsinaisesti (lukuunottamatta erästä loukkaantumisista kärsivää länsinaapurin juoksijapoikaa) vasta poislähtiessä, kun yksi kuntosalin ohjaajista innostui ulkomaalaisista vieraista ja koska tätinsä on suomalainen, halusi että lähtisimme koko porukalla heidän farmilleen kalastamaan ja vesihiihtämään ja mitä näitä oli. Tämän kerrottuamme tokaisi muuan reissussa oleva aitarundin mies ja seurueemme pääkokki, että "Hyvä Tommy, jotain hyviä uutisia sentään!"
Kuntoklubille sisäänpääsy ei toki kestänyt yli puolta tuntia ihan vain terveydellisten seikkojen vuoksi, vaan muutenkin käytiin paperisotaa ja täyteltiin lippua ja lappua. Kun tämä kaikki alkoi olla takanapäin ja olin jo kulkemassa portin läpi, kysyi kassatäti vielä miten nimeni lausutaan ja sen jälkeen, että mitä se tarkoittaa. Kysyin häneltä, että onko hän mahdollisesti nähnyt Pulp Fiction -elokuvan, koska suomalaiset ovat eräässä asiassa vähän kuin amerikkalaiset. Koska aivan suoralta kädeltä asia ei yllättäen tullut selväksi, niin selvensin asiaa hieman:
Esmeralda: What is your name?
Butch: Butch.
Esmeralda: What does it mean?
Butch: I'm American, honey. Our names don't mean shit.
Loppuun kerrottakoon vielä Suomi-Ruotsi -sunnuntailenkistä. Osallistujalistassa mm. Granlund & Salonen ja Wallerstein & Walleräng. Vauhti kiihtyi jossain vaiheessa sen verran reippaaksi, että Wallereista Stein ja suomalaisista Salonen jättäytyivät parikolmekymmentä metriä jälkeen. Sieltä Interwaller-stein huhuili Interwaller-ängille, että hidastaisivat sen verran vauhtia että saamme heidät kiinni. Vastausta ei kuulunut, mutta Granlundin jalkapodi kertoi, että vauhti kiihtyi sen jälkeen 3.40/km -vauhtiin ja eroa olikin hetken päästä jo parikolmesataa metriä. Sillä lailla.
ps. Ruotsalaisista puheenollen, niitä on täällä niin paljon että reissun aikana on tullut toistaiseksi puhuttua enemmän ruotsia kuin englantia. Ehkä. Eli kanske. God natt o vi återkommer!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti