Kiitos Mimmi. Täältä sitä taas pesee. Oottelen vaan sitä kuittia, että koska aletaan vaatia edes JOSKUS kirjoitettavan asiaa. Nopeesti laskettuna oon kirjottanut asiaa yhteensä yks ... kaks ... kolme ... ... joo, nolla kertaa! Se vaatii jotain. En vaan just nyt tiedä, että mitä! Tosin tyhjänjauhaminen ei oo mikään hankala tehtävä. Miettikääpä onko Mäyrä joskus ollut hiljaa siksi, ettei sillä ole ollut sanottavaa/muristavaa?! Muistaakseni on ollut tasan kahdesti. Ja molemmilla kerroilla sillä oli kuumetta: siis varmaan jotain 40°C. 37-38 Celsiuksessa sen murinat kieltämättä vaan lisääntyy. Se on rankka vaihe. Kaikille osapuolille. Mikähän mäyrien ruumiinlämpö muuten on?
Alkuviikolla kävin heittämässä aamutreenin Liikuntamyllyssä. Vähän niinkuin silloin lukioaikoina. Tällä kertaa oli tarkoitus ehtiä 10.15 alkavalle luennolla, mikä olisi vaatinut 9.50 (tms) metroon ehtimistä. Märsky-aikoina treeni yleensä lopetettiin puoli kymmenen pintaan ja oltiin 9.40 jo metrolaiturilla suihkun raikkaina. Oi niitä aikoja. Muistuupa mieleeni sekin kerta, kun Jonne pakkasi Tippaajan reppua sillä aikaa kun Tippaaja juoksi suihkun läpi ja alkoi pukea päälleen...tai se kun Jonnen kahdeksan vuotta vanhat kelta-harmaat (alkuperäinen väri valkoinen) naik-sukat tippuivat laukusta laiturille Jonnen huomaamatta ja Sollo olisi halunnut käydä poimimassa ne, vaikka metron ovet olivat jo sulkeutumassa. Estin Sollon yritykset kuitenkin. Ehkä nyt on paikallaan pyytää Kerlalta anteeksi - ymmärrän tunnearvon näin vähän jälkikäteen. Hiljainen hetki Jonnen sukille ...
Palataas hetkeksi asiaan. Tällä kertaa aamutreeni oli valmis 9.52, joten aikaa metroon oli -2minuuttia. Se on liian vähän, jopa kaiken nähneelle aamutreenikonkarille. Seuraavaan metroon kuitenkin 8min aikaa. Suihkun kautta pyörähtäen ja takki, kengännauhat ja varmaan sepaluskin auki juosten laiturille. Ja ehdin. Pääasia, että keviästi - vai miten se menee? Metrossahan sitä saa sitten korjata varustusta. Vähän niinkuin "levossa saa korjata"... Sen verran sosiaalinen paine vaikuttaa, ettei sitä oikein yksin siellä oranssissa sukkulassa istuessa viitsi laittaa dödöä kainaloon. Kultaisina aamutreeniaikoina sekin kuitenkin hoidettiin metrossa. Kai. Tai sitten aika kultaa muistot. Palataan viikonlopun Pajulahti-raporttiin joskus myöhemmin.
Äläs ny hullujas puhu ettäkö kova kuume mäyrän vaimentais. Parru voi joskus kertoa tarinan Gordosta 2006(?), kun Joonas oli kuumehoureissaan antanut tulikomentoja sängynpohjalta.
VastaaPoistaKiva lukee sun juttuja kuitenkin!