keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Bout a time too

Nyt ois sitä kuuluisaa tarinaa taas vaikka millä mitalla. Tiedä edes, että mistä alottais. Alotetaan siitä, että nyt ollaan taas Suomessa. Siitä sai selkeän osoituksen heti perjantaina, kun ulkona oli neljä astetta lämmintä ja sato vettä. Silloin, kun lähdin leirille, oli kelit Suomessa sellaista kahta astetta ja sato enimmäkseen räntää. Nyt on siis neljän viikon etelänleiri osunu hemmetin hyvään saumaan, kun sain vältettyä noi kriittiset ja hankalat lämpötilat kahden ja neljän lämpöasteen välillä. Nyt taas kelpaa. Neljä astetta on niin huomattavasti parempi - oon henkilökohtaisesti kyllä tosi herkkä esimerkiksi just kolmen asteen lämpötilalle. Melkein yhtä herkkä kuin Jole on kamferille. No, ei ihan niin herkkä kuitenkaan.

Kotimatka meni ihan mainiosti. Siihen sisälty autokyyti by Välimasa eli M.Välimäki ja kolme kappaletta lentoja. Lentojen vaihtoajat olivat 50min ja 35min eli ihan rutkasti. Sain laukkuunkin sellaisen lapun, että "Lisbon Airport Short Connection". Oslossa sellasta ei tarvittu, koska onhan tossa 35minuutissa aikaa vaikka rillata turskaa. Lissabonissa kattelin, että aikaahan on vaikka millä mitalla ja kävin latomassa big tastyn ämsee-donaldsissa salaatin ja zeron kera. Kyllä sitä vaan ehtii lyhyilläkin vaihdoilla kaikennäköistä. Kannattaa tosin valita burger, joka on siellä valmiina. Muuten voi käydä huonostikin. Siis: 1)myöhästyä lennolta tai 2)burger jäädä saamatta. Eli ensimmäinen. Burgeria ei jätetä.

Lentokenttäbussissa kaikki puhukin sitten norjaa. Sehän on mulle tuttua noilta leirien kotimatkoilta, että matkaseurassa sellasia henkilöitä on...oonhan kerran matkustanu itsensä Käksä-Kukkamon kanssa. Kova kaveri puhumaan norjaa. Joka tapauksessa ne Erlendit ja Björnit ja Espenit snackas trondheimia aika tiuhaan tahtiin eikä siitä juuri selvää ottanu. Oslon lentokentällä sitten olikin pakko ottaa norjasta selvää, sillä kiskan kassahenkilö puhu mulle ihan vaan norjaa. Kai mä sitten oon norjalaisen näkönen jantteri, kun edellinen tyyppi sai palvelun englanniks. Mut mikäs siinä. En tarvitse muovipussia, maksan kortilla joo, saat nähdä matkalipun, kiitos ja hei. Norjan alkeet on hallussa. Siitä kiskasta voikin vielä kertoa, että oli muuten kallista vettä. Siis enhän mä sitä ostaessa ihan tarkkaan tienny. Hinnat oli norjan kruunuissa ja aika fakiiri sais olla, että sen kurssin tietäis ihan tosta noin vaan. Mietin vielä jonossa, että "joko norjan kruunu on tosi heikko... tai sit tää on aivan stnan kallista vettä". Jälkimmäinen. Seittemän desiä vettä ja jokaisella niistä hintaa nippa yli 50senttiä. Mutta olihan se hyvää vettä. Norjalaisesta lähteestä ja varmaan vielä kohtuullisen hyvää vuosikertaakin. Aika pitkä ja joustava maku oli. Pirteä.

Nyt ei tähän hätään pysty millään lisää. Maastot tulla jollottaa viikonloppuna ja ensi viikolla alkaakin jo ratakausi Viron maalla. Lauttamatkatkin varattiin eilen. Saatiin kahdella hengellä jotain ryhmä-, opiskelija-, paino-, ikä- ja rumuusalennusta. Melkein ilmaista toi Viroon matkaaminen näillä alennuksilla.

Seuraavana julkaistaan SM-maastotippaus. Sitä sitten vaan tippailemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti