Viikonloppuna oli vuorossa Lahti ja SM-maastot. Ei siitä niin kauhean lennokasta tarinaa saa. Askelkin oli lennokkaampi. Ihan hauskaahan se oli. ... Ja puhun siis nyt tosiaan maastojuoksusta. Tunnelma oli hyvä, keli oli hyvä ja kisakauden avaaminen teki hyvää. Ai että. Paremmaks vaan muuttuu, sillä seuraavana on vuorossa Tartto ja ratakauden avaus. Perjantaina on vuorossa 1500m ja lauantaina vuorostaan 800m.
Viroon kun lähtee vähän niin kuin omatoimimatkalle, on hyvä osata jonkun verran paikallista eesti-keeltä. Tavallaanhan ne ymmärtää suomea, mutta ei sitä koskaan tiedä. Kyllähän sitä luulis, että Espanjassakin edes vähän ymmärrettäisiin englantia. Mutta ei, niin ei. Ayamonten markkinoillakin kun tinkasin, niin kuuteen euroon piti aina lopettaa. Jaa miksi? Kun en osaa niitä lukuja pidemmälle. Ei niistä rytkyistä kyllä kukaan yli kuutta euroa muutenkaan maksais. Cinco euro vielä menee ja jos tiukaksi menee niin seis sitten. Siis ei tinkaus seis, vaan seis niinkuin kuusi. Mutta se epsanjasta...
Eestiksi täytyy siis opetella muutama perusilmaus. Portugaliksihan osaan muun muassa "bom dia", "aeroporto" ja "obrigado". Niilläkin selviää yllättävän pitkälle. Pystyy hätätilanteessa kysymään paikalliselta mummolta, että mistä menee bussi lentoasemalle ja koska. Ja kaikki tämä vieläpä tervehdysten ja kiitosten kera! On ne ihmeelliset ilmaukset nuo kolme. Mutta siis eesti. Mitäkö nyt sitten oon opetellut?! No tietysti "tere", "bussijaam" ja "suur kesvamärjuke"... Niillä pitäis pärjätä. Ja pärjäähän niillä. Kaks ensimmäistä on tervehtimiseen (ylläri) ja matkustukseen (ettepä arvanneet), viimeisen avulla voikin sitten tilailla Peukulle janojuomaa. Peukusta puheen ollen, täytyykin lähteä hakemaan kyseinen heppu Pasilasta ennen kuin se pääsee eksymään stadin yöelämään...tai ylipäätään mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti