Ihan perus

Mitään ihmeellistä tässä nyt ei sinänsä ole sattunut viime aikoina. Viime viikolla sain tiedon, että opintopisteitä napsahti kassaan 11kpl eli noin neljännes koko vuoden saldosta. Viikonloppuna Hakunilassa läiskittiin menemään testijuoksua/kisaa ja kisan jälkeen pyyhittiin ulkoministerin kanssa samaan pyyhkeeseen, tallikavereita kun ollaan ja silleen.

Näiden edellä mainittujen lisäksi elämäni huippuhetkiin lukeutuu myös tämän päiväinen vierailu S-markettiin. Siellä nimittäin törmäsin (en kirjaimellisesti) tuttuun naamaan. Kyseessä oli tässä blogissa joskus aiemminkin käsitelty legendaarinen Saunamies (voisi sanoa 'legenda jo eläessään', mutta noista kovista saunamiehistä kun ei koskaan tiedä koska istuvat yhdet löylyt liian pitkiksi). Saunamies siinä osti Kasslerin pihviä tai jotain. Hyvä tankata, että jaksaa sitten iho punaisena läiskiä löylyä kiukaalle iltapäivällä Märskyn kuumassa saunassa!

Kotona aloin lihamakaronilaatikon lämmityksen lomassa valmistaa isoa salaattia ja laitoin samalla radion päälle. Äitiltä opittu tapa, että radio pauhaa keittiössä - sillä erolla että mä en vetele niitä Paula Koivuniemen biisejä kovaan ääneen mukana. Tällä kertaa sen radion saikin lyödä heti kiinni, sillä Tuiskun Anttihan se siellä taas oli istuttamassa puuta justiinsa sopivasti. Ja kanavan vaihtaminen ei onnistu, kun se on niin hankala löytää taas uudelleen tuo suosikkikanava.

Päiväunilta herättyäni alkoi melkoinen rumba. Puhelin nimittäin alkoi soida tiuhaan tahtiin. Ensin ei moneen viikkoon soita kukaan (paitsi Mäyrä, eikä sillä ole koskaan mitään asiaa) ja sitten kun se soi niin kaikki tulee kerralla. Eka puhelu toi tiedon, että sykemittari on valmiina korjauksesta, toisessa kysyttiin erästä hieman parrakkaampaa perheenjäsentä puhelimeen, mutta jouduin ilmoittamaan että kyseessä on mission impossible juuri nyt. Kolmas puhelu samaan syssyyn saikin sitten jo vastaukseksi, että "mitäs asiaa sulla nyt s**tana on?"... hermo siis petti kaiken tämän hektisyyden keskellä ja siitähän joutui tietysti kärsimään pieni ja viaton Panu. Itkun ääniä hetken kuunneltuani, sain itkun keskeltä sen verran selvää että mies haluaisi vesijuoksemaan jonkun kanssa. No, sehän onnistuu. Illalla mennään. Ja niin oli Panukin hetken aikaa tyytyväinen. Mutta kyllä se iltaan mennessä on keksinyt jonkun valittamisen aiheen taas. Siitä lisää ensi kerralla!