Otsikon mukaisesti alkaa Iron Maidenin The Reincarnation of Benjamin Breeg. Sehän jatkuu "Let me tell you about the things that happen". Ja se on justihinsa mitä meinaan nyt tehrä! Puhutaan ensin vaikkapa hieman roskaa ja siirrytään sitten itse asiaan. Eli tarinaa koneeseen ja koneesta ulos.
Maanantaina matkattiin Pendolino-junalla Turusta Espooseen. Homman nimihän oli se, että 11.38 oli tarkoitus olla Espoossa ja siitä suoraan autolla Nummelaan, jotta Heidi ehtii kiropraktikon vastaanotolle klo 12.20 mennessä. No kyllähän kaikki sen tietää, että tollainen aikataulu on itsemurha, kun VR:n aikatauluttomuuden ottaa huomioon. Kirkkonummen jälkeen sitten olisi voinut repeatilla soittaa Ismo Leikolan Pendolinoa. Tuo biisi kannattaakin kuunnella tässä niin pääsee sopivasti tunnelmaan... Juuri kun Kirkkonummen laiturista oli päästy liikkeelle, alkoi kuulutus: "teknisen häiriön vuoksi olemme 10minuuttia myöhässä aikataulusta..." Niinpä niin. Kilometri eteenpäin ja seis keskellä pusikkoa. Sitten odoteltiin ja jonkun ajan kuluttua kuulutus kertoi, ettei jatkamaan päästä, mutta yritetään peruuttaa takaisin Kirkkonummelle. Siinä sitten peruuttaminen eteni sellaista noin 4km/h vauhtia parhaimmillaan - välillä tietysti seisahtuen. Tulihan siinä mieleen, että onhan se hemmetin hyvä lähteä asemalta liikkeelle jos kerran tiedetään että on tekninen vika. Fiksu veto. Sanomattakin on selvää, että myöhässähän sitä oltiin sitten ihan varmasti ja joka paikasta. Mutta ei sitä jaksa tämän enempää kerrata. Kuunnelkaa Ismoa vaan. Pitkä mies Tampereella ei muuta kuuntelekaan. Pendolinoa ja Maidenin uutta sinkkua. Siinä ne.
Keskiviikkona ravattiin Espoon eliittikisoissa. Mutta ei nyt vielä käydä kisaa läpi sillä sisältyyhän siihenkin päivään hauska tarina. Kisapaikalle nimittäin saavuttiin siinä 2h ennen omaa starttia. Hetki siinä palloiltiin ja pyörittiin ja sitten mentiin istumaan katsomoon. No siinä sitten välähti mieleen, että numerolapun voisi laittaa kiinni paitaan... Voisi. VoISI, jos kisapaita olisi mukana. Ei ollut sattunut mukaan ollenkaan. Olisihan sen ehtinyt hakea vielä kotoota, mutta ajattelin että turha istuskella autossa yli puolta tuntia vielä, jos joltain voi kuitenkin lainata paitaa. Aivoriihi siis käyntiin että kenelläs olisi samanlainen paita, että menee vähän niinkuin täydestä! Ensimmäisenä tuli mieleen estemies Talasjoki, joten ei muuta kuin rauhassa ensin seuraamaan estekisaa, jossa Mäyrä teki mitä lupasi ja varasi samalla itselleen reissun Barcelonaan. Kisan jälkeen kävin sitten hakemassa valmiiksi lämmitellyn paidan lainaan ja ei muuta kuin valmistautumista jatkamaan.
Itse kisahan sujui varsin mukavasti. Väliajat karkeasti noin 26,1, 54,6, 1.22,8 ja maalissa kello pysähtyi 1.50,52:een. Alku siis erittäin reippaasti jopa hieman epätyypillisesti allekirjoittaneelle - ainakaan noin kovaa aloitusta ei ole tullut koskaan otettua. Syyhän siihen oli se, että oma lähtö tapahtui seiskaradalta ja ulompaa lähti vain pari tummaa kaveria, joista toisena tietenkin kisan jänis Vinsentti Mummo Kiilusilmä. Mummohan tunnetusti lähtee liukkaasti, joten vaikka tämän tiedostinkin niin alku oli vauhdikas. Joka tapauksessa vauhti tuntui hyvältä, eikä kyllä huomannut että olisi noin suuresti vauhti vaihdellut kilpailun aikana. Loppusuoralla täytyi siirtyä vähän ulommas sisäradalta, sillä edessä vilkkui pari päänahkaa ja toisen niistä sain loppukurotuksella napattua, nimittäin Raanluntin Tommyn. Se olikin hyvä, sillä kun Ärrrä jäi taakse sekä Kuortaneella että Espoossa, niin nyt on pojille maksettu takaisin niitä "Ai onks sullakin nimi numerolapussa?!" ja "Ooks säkin täällä kisaamassa?" -kommentteja... oppii pojat olemaan!
Jatko-ohjelma on sellainen, että pääasiassa otetaan pari viikkoa harjoitellen, mikä käytännössä tarkoittaa että pyritään terävöittämään kulkua entisestään. Tähtäimessä seuraavana on 15.7 Lappeenrannan eliitti sekä 24.7 Belfastin BMC, joissa molemmissa siis 800m. Sitä ennen lähtölaukaukseen reagoidaan 6.7 Valkeakoskella Nuorten eliitissä ulkopuolisena. Matkat ovat 200m ja 400m. Rinttiä siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti