Lukijat

Otsikosta huolimatta en millään tapaa viittaa tässä tekstissä elokuvaan Lukija (The Reader). Sehän on muuten ihan susi koko elokuva, mutta jollain ilveellä se vinsletin kati sai siitä rainasta Oscar-palkinnon. Voitteko kuvitella? En mäkään. Ja Golden Globen sai siitä myös. Ne palkinnot on kyllä jaettu joko säälistä, lahjonnan seurauksena tai sitten kyseessä on sarkastinen pila.

Mulla, kuten niin monilla muillakin tietämilläni/tuntemillani bloggaajilla, on sellainen lukijakunta, joka ei kommentteja jätä. Ei jää jälkiä tältä porukalta! Jätkät on kuin parhaitakin tiedustelijoita siellä vihollislinjojen takana, teillä tietymättömillä! Siellä pidätte tähystysasemaa ja syötte pussipastatonnikalasörsseliä trangiasta! Ei vaan, nyt meinaa karata mopo käsistä kuin Thanoulla ja Kenteriksellä kerran. En itsekään juuri kommentoi kenenkään kirjoituksia. Enkä kommentteja ole tässä juuri pyytelemässäkään teiltä. Muuten vaan polvillani norkoilen kädet ristissä. Katsekin kuin koiranpennulla. Pliide.

Eräs erikoisuus on jo pitemmän aikaa pitänyt teille paljastaa. "Teille" siksi, että teitittelen nyt kuitenkin, vaikkei ihan varmuutta ole, että onko lukijoita muita kuin se yksi palkattu lukija. Lahjonta, kiristys ja mitä näitä keinoja nyt on - tiedättehän. Monia (tai siis ainakin yhtä) on ehkä ihmetyttänyt, että miten kävijälaskuri tuolla oikeassa reunassa (siis oikeassa jos luette tätä oikeinpäin. Jos lukee väärinpäin, niin se voi olla vasemmassakin. Ihan on kuvakulmasta kiinni kuulkaa.) hakkaa jatkuvasti lisää lukuja pöytään. Niinpä. Onpa heitetty ilmaan arvauksia, että Borza on hakkeroinut siihen ajastimen, jonka mukaan se naksauttelee tasaisin väliajoin lisää "kävijöitä". TÖÖT. Väärin meni. Kyllä mä ihan manuaalisesti käyn tätä päivittelemässä, jotta näyttäis lukemat paremmilta. Siinä kuulkaa F5 kuluu, kun yrittää pitää kävijämäärät kohtuullisina. Tai ei oikeastaan F5, vaan tietenkin cmd+R kuten omenakoneissa on tuo päivitysnamiska.

Jotain eloa on lukijakuntaan saatu nyt pikapalautteen myötä kuitenkin. Pika-analyysia tuossa teinkin ja totesin, että lukijakunnassa ei ymmärretä (korkeatasoisen) filosofian päälle. Jalo pohdinta syy-seuraussuhteesta kirvoitti tasaväkisen kilpailun palauteosion ruutujen välillä. Mutta ootapa kun lyö teille vähän numeroita ja muuta matemaattista pelleilyä pöytään (tätä edellinen teksti), niin se on sitten niin porsaa niin porsaa! Ehkä siitä on otettava opiksi. Jotain interaktiivisuutta otetaan tässä lähitulevaisuudessa jonkun kilpailun muodossa, mutta palataan siihen myöhemmin.

***

Eilisen aprillipäivän kunniaksi kerrotaan vielä tarina omasta aprillauksestani vuodelta... 2002 sen täytyi olla. Edellisenä vuonna olin ottanut talteen 1.huhtikuuta jaetun sanomalehden nimeltään Helsingin Sanomat. Tätä paksua sunnuntai-nivaskaa säilytin pöytälaatikossani koko vuoden ja sitten 1.4.2002 tein kuolettavan iskun. Pomppasin aamulla aikaisin ylös - kuten aina - ja huikkasin lähteväni hakemaan Hesaria postilaatikosta - kuten aina. Näin jälkikäteen mietittynä pitäisi hälytyskellojen soida tässä vaiheessa ja kovaa. Kävelin postilaatikolle ja takaisin samalla löyhytellen mukaan ottamaani vuoden vanhaa aviisia. Löyhyttely siis siksi, että lehti tuntuisi siltä kuin se olisi odotellut postilaatikossa jonkun tunnin. Noniin, sitten lehti vaan keittiön pöydälle ja viereen seuraamaan tilanteen kehitystä.

Tässä kohtaa voidaan tuoda esille, että kyseessä oli siis tosiaan sunnuntain lehti ja nyt oli maanantai: melko poikkeuksellisen paksu lehti siis viikonpäivään nähden. Lisäksi kyseisenä päivänä 2002 ei lehteä jaettu oikeasti ollenkaan, joten tilanne oli vähintäänkin erikoinen. Eikä tässä vielä kaikki! Olihan vuosi 2002, joten eurot oli juuri otettu käyttöön ja sen takia mm. automainoksissa, joita sunnuntain lehdessä on PALJON, olevat markkahinnat saattaisivat paljastaa jekun.

Lukeminen sujuu kuitenkin mallikkaasti ja perheenjäsenet lukevat kukin vuorollaan lehteä. Äitini ihmettelee, että eikö jonkun puolitutun kuolinilmoitus ollut jo joskus aikaisemmin lehdessä, "miten se nyt on taas"... Älä muuta sano, voisin virkkoa, jollen joutuisi puremaan kieltäni vieressä. Seuraavaksi törmätään Hesarin omaan aprillipilaan, joka kertoo Länsimetron yllättävästä avaamisesta Tapiolassa ja kannustaa kaikkia tulemaan paikalle. Seuraa ihmettelyä, että miten ne nyt on Hesariin laittaneet saman pilan toisena vuonna peräkkäin... ihmeellistä.

Lopulta jekku kuitenkin paljastuu syystä taikka toisesta, loppuuhan kaikki hyvä aikanaan. Myönnettäköön kuitenkin, että kaikille ei mene näinkään hyvä aprillipila läpi. Veljeni avasi lehden, luki urheiluosion tulossivua ehkä 15sekuntia ja alkoi pohtia, että eikös se naisten koripallon finaalisarja päättynyt jo...Kävi tarkistamassa asian teksti-tv:stä ja keksi, että lehti on vanha. Sellaista tällä kertaa.