Setämies Harjamäki ja Velipoika Kempas tekemässä Portugalissa mitä parhaiten osaavat.
Portugalista saapumisen jälkeen oli suunniteltu testikymppiä Marttilan kympin yhteyteen, sillä juoksin viime vuonna samaisessa paikassa kympin startin (32.34). Tänä vuonna pitkittynyt talvi ja hiukan aikaisempi kilpailuajankohta yhdessä tekivät sen, että reitti oli luminen, mutta lähdin silti mukaan - ajatuksena tehdä ainakin kovempi harjoitus. Alkumatkalla olikin pari kilometriä sulaa asvalttia, mutta sitten peltotiekin muuttui lumipäällysteiseksi ja metsäosuudella ei ollut puhettakaan, että sulaa pintaa olisi löytynyt. Reittiä oli hiekoitettu ilmeisesti kilpailupäivän aamuna, mutta pikkukivet eivät oikein olleet pureutuneet alustaan vaan pyörivät tossun alla. Toisaalta ilman sitä hiekoitusta olisin varmaan reitillä vieläkin vetotossuillani... Kilvan jälkeen joku kanssakilpailijoista varmisti, että "Kyllähän sinäkin nastalenkkareilla juoksit tänään?" Uskon ilmeeni kertoneen vastauksen jo ennen kuin avasin suutani. Nastalenkkareilla? Kisaa? Never.
Ainiin, loppuaika tällä kertaa oli 33.52 muistaakseni, joten treenin puolellehan se kääntyi viimeistään puolimatkassa, kun metsään siirryttäessä jouduin toteamaan tilanteen toivottomuuden. Syke pysyi ylä-VK:lla, mutta anaerobiselle kynnykselle ei saanut millään työnnettyä. Hiukan auki jäi ihan tarkka kunto, mutta tärkeimmät kisat taitaa olla vasta muutaman kuukauden kuluttua, joten säästellään säästellään...
Muuten pariviikkoinen kotimaassa kului asioita järjestellessä ja työjuttuja keväisen juoksubuumin kourissa kärvistelevän Runner's High:n parissa tehden. Tylsää ei varsinaisesti ehtinyt olemaan, kun vieläpä seuraavan leirin suunnittelu ja bookkaaminen vei jonkin verran aikaa. Nythän tänne leirille on jo päästykin ja viikko on takana. Leirillä ollaan toistaiseksi kahdestaan tyttöystäväni Heidi Pappilan kanssa , mutta muutaman päivän päästä maisemiin pitäisi ilmestyä myös kotimaisen juoksutaivaan ykköstähti Nikl-ass Sandless sekä allekirjoittaneen ja viimeksimainitun valmentaja Tom Andtbacka. Leirikohteena on siis Arizonassa sijaitseva Flagstaff, korkeutta n. 2100m merenpinnan yläpuolella. Sopeutuminen on tapahtunut ehkä aavistuksen viime kertaa jouhevammin tänne ohueen ilmanalaan, vaikka sunnuntainen kiihtyvä 6km olikin melkoista tervanjuontia. Nopeasti en pysty kertomaan, milloin olisi kiihtyvässä VK:ssa aloitusvauhti ollut 4:lla alkava lukema ja hengitys tehnyt töitä hartiavoimin. Niin kauan kuin moisissa vauhdeissa pysytään VK:lla, niin ihan huonousennätyksestä ei ilmeisesti kuitenkaan voida puhua!
Mitäs muuta täällä on tapahtunut? Syöty, nukuttu, päästy kiinni päivärytmiin - sitä tavallista. Viime viikolla pyörälenkillä olin törmätä kirjaimellisesti Arizonan Vapitiin, tuohon hirvien sukuun kuuluvaan otukseen. Vältin kuitenkin osuman, enkä saanut edes valokuvaa. Uskokoon siis ken tahtoo. Lisää eläinkohtaamisia tuli maanantaina, kun uskaltauduin kojoottilauman luolaan. Kyseessä oli siis jobing.com areena Glendalessa Phoenixin kupeessa ja Kojootit kohtasivat Hait San Josesta. Peli itsessään päättyi vieraiden tyylipuhtaaseen 0-4 -voittoon, mutta kokonaisuutena peli oli hieno show. Sen jenkit osaa.
Palataan tarkemmin treenien osalta, kun on jotain muutakin tullut tehtyä kuin kevyttä höhhöttelyä (termi by Joonas Harjamäki), niin on enemmän kerrottavaakin. Säiden puolesta voidaan palata asiaan, kun saadaan lämmintä keliä tänne. Ennusteiden mukaan lämpö ja Mr.Sandells saapuvat samaan aikaan ja, hyvät lukijat, se ei todellakaan ole mikään sattuma.
Koska tässä tekstissä on jo kaikki muuten linkitettykin, niin seuraavaa blogitekstiä jännityksellä odottaessanne voitte käydä tutustumassa myös uuteen Facebook-sivuun osoitteessa Espoon Borza!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti