Kaksijalkainen

Päivien päivää kuten Kummelissa sanotaan. Niin ne vaan viikot vierii eteenpäin ja talvi lähestyy. Talveen valmistautuminen on ollut käynnissä lumeen totuttelemalla ja suksilla onkin tullut käytyä jo seitsemän kerta yhteensä. Alkuun hiihto maistui varsin hyvin ja puikko liikkui kivasti, mutta niin on hallissa baana pehmennyt ja lumikin kai likaantunut, että vauhti vaan hiipuu vaikka olosuhteiden pitäisi olla stabiilit ja huoltotiimikin hikoili uudet luistot pohjaan. No, ihan viime viikon tahmeuteen ei tänään tarvinnut vajota, kun uutta voidetta oli heitetty sisään, vaan touhu muistutti jälleen etäisesti hiihtoa. Sellaista väkisinväännettyä möyrimishiihtoa - tiedätte varmaan. Pakko kuitenkin mainita, että kun tänään oikein hampaat irvessä väänsin niin sain varvattu rentoa PK-sujuttelua hallissa suihkineen hiihdon kuninkuusmatkan hallitsevan suomenmestarin kiinni. Helposti.

Joitain juoksuaskeliakin on viimeisen kahden viikon aikana kertynyt, joten taaksepäin ei silläkään rintamalla olla menossa. Eikä kyllä juuri olisi päässytkään, kun viimeisiä kuukausia miettii. Paluu kaksijalkaiseksi on tuntunut ihan hyvältä, vaikka kovin ruusuista ei juoksentelu olekaan lähes neljän kuukauden paussin jälkeen. Vähitellen on kuitenkin suunnitelmissa kokeilla reippaampaakin juoksua rennon VK-treenin merkeissä. Lyhyistä lenkeistä on toistaiseksi kipeytynyt vasta lähes kaikki juoksussa tarvittavat lihakset, joten toiveissa on että pohkeiden betoni alkaisi vähän sulaa, kun juoksemiseen tottuu. Kyllähän se. Kun tarpeeksi juoksee niin tottuu.

Tämähän päivitys on ihan vaan oikeussosiologian työn kirjoittamisen välttelyä, joten mitään varsinaista asiaa ei ole. Aikaa tuon työn palauttamiseen on vielä 49 tuntia, joten kiire ei tule. Sanaakaan ei tosin ole vielä kirjoitettuna, mutta äkkiäkös sen raapaisee?

Sellaisen lupauksen tässä voisi tehdä, että en kirjoita uutta blogitekstiä ennen kuin vähintään 4km pituinen VK-treeni sujahtaa alle 3.40 min/km -vauhdilla. Jos ei pariin kuukauteen ala mitään kuulua, niin sitten on oltu syvemmällä kuin uskoisikaan. Tulkaa vaikka joku sitten jo sparraamaan!

Laitetaan loppuun vielä linkitys Jeanine Nygårdin blogiin. Sieltä löytyy kirje Suomen Urheiluliitolle, lukekaa läpi. Mahtaako jossain mennä liiton markat yhteistreenien osalta paremmin käyttöön kuin Vaasassa? Ehkä jonkun mielestä naamakertoimella rajattu porukka Helsingissä on sitten hyödyllisempi. Makuasia sano kissa, kun persettä nuoli.