Joko nyt on elokuun loppu?

Blogi on ollut äärimmäisen hiljainen ja sehän voisi olla merkki hurjasta syyskunnosta tai vaihtoehtoisesti telakalle siirtymisestä, mutta tällä kertaa kyse on ihan puhtaasti vain laiskuudesta - tuosta puolimailereiden ammattitaudista. Nyt pitää kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni, sillä huomasin että Otto Ylöstalo on ryhtynyt suorastaan kirjailijaksi oman bloginsa tiimoilta ja saatiinpa tänään myös päivitystä Peter Catfishin (aka. Petteri Monni) kotisivuille. Erityisesti Petterin uutisointi Ruotsi-otteluun pyrkimisestä muistuttaa siitä, että onhan sitä vielä parit startit kieltämättä jäljellä.

Kesä on mennyt aika nopeasti, vaikka toisaalta tilastopajaprofiili kertoo, että kilpailuja on tullut vedettyä varsin runsaasti. Kalevan Kisojen tuplamitalin jäljiltä taisi takki olla hiukan tyhjä elokuun alkupuolen kisailulle, mutta siitä huolimatta kisaa on tullut kiskottua tasaiseen tahtiin. Kulku ja kelit eivät ole olleet elokuussa kehumisen arvoisia, sillä Hämeenlinnaan osunut 13-asteinen sadekeli ja Manchesterin tuulisen sateinen ilta olivat varmaankin kesän huonoimmat olojen puolesta. No, ehkä se Dublin listalle myös...

Ei sitä juhannuksenakaan kelillä päästy kehuskelemaan!

Pikakelauksella jos käy tässä elokuun kisat läpi, niin sieltä löytyy ensin Kuortaneen 1.50,79, jossa jalat ja/tai mies eivät oikein tainneet olla hereillä ja ensimmäinen neljännes vei noin sekunnin 'normaalia' pidempään. Löysä kokonaisuus ja varmaan jotain Kalevan Kisojen menestyskrapulaa vielä päällä, mutta sinänsä kai ihan hyväksyttävä juoksu.

Kuortaneen jälkeisellä viikolla vedin Kauhajoen tähtikisoissa tuplastartin. Tarkoituksena hakea kovempaa alkuvauhtia, vaikka ilman jänistä oltiinkin liikenteessä, ja tintata kamikaze-suoritus yksin keulilta. Ensimmäinen rinki jonnekin 52-alkuisiin lukuihin, 600m vielä 1.21,risat, mutta loppusuoralle kaartaessa putosi melkoiset lyijypainot jalkoihin ja viimeinen satanen kesti ihan varmasti kauemmin kuin yhtään millään matkalle vuosikausiin. Loppuajaksi 1.52,48. Tärkeä sadasosakamppailu täyden rahabonuksen tulosrajaa vastaan kääntyi siis kahden sadasosan turvin voitoksi ja pari saturaista toivottavasti ilmestyy rahastoon syksyn aikana. Niin...se tuplastartti. Olin ilmoittautunut myös 200m:lle, ja tokihan siihen täytyi päästä mukaan, vaikka väliverryttelyn tekeminen oli hiukan hankalaa äärimmäisen tukalan olon ja pienen yökkäilyn johdosta. Telinelähtö ei jostain syystä mennyt ihan tuubiin, mutta vaikea sen piikkiin on paljoa yli neljää sekuntia laittaa. Sen verran nyt suunnilleen tulisi pataan Boltilta. Vähän yli. Aika siis 24,11 tuossa räpistelyssä. Tärkeintä oli kuitenkin, että tehoja sai vielä hiukan irti rumasti hyytyneen kasin jäljiltä.

Loppusuoran nautiskelua Kauhajoella

Seuraavalla viikolla katsastettiin edustajia Ruotsi-otteluun Hämeenlinnassa 800m:llä. Sateinen ja kolea syyskeli, sisäradan vesilätäköiden kiertely ja kansallisesti erittäin hyvätasoinen osallistujakaarti jäivät päällimmäisenä mieleen. Jänis juoksussa oli viimeisen päälle, sillä Matt Fox hoiti jälleen tuota tehtävää kellontarkasti. Mitään suurta tulosiloittelua ei ehkäpä juuri kelin takia nähty, omana tuloksena oli voitto ajalla 1.51,80.

Ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa...

Pari päivää Hämeenlinnan jälkeen kisattiin Manchesterissa British Milers Clubin kilpailuissa. Kuten todettua keli ei ollut taaskaan priimaa ja omassa erässä ei keltään löytynyt myöskään haluja seurata jänistä. Vauhti ei ollut siis mitään ennätystahtia, mutta erän voitosta käytiin ihan hyvä taistelu. Tällä kertaa viimeiset kymmenet metrit eivät oikein irronneet ja voiton korjasi allekirjoittaneen nenän edestä Daniel Stepney. Molemmille ajat 1.52,3-1.52,4 haarukasta.

Kun nyt kerran konekivääriraporttia kisoista kirjoitetaan, niin heitetään samaan kasaan vielä sunnuntainen Tampereen startti, joka oli siis Eliittikisasarjan päätösosakilpailu. Matkana tällä kertaa 1500m ja sitä matkaahan ei tällä kaudella ole liikaa tullut hakattua. Harjoitusviikko Manchesterin jälkeen oli hiukan kevyempi ja ehkä oikea termi olisi "tasapainottava", joten olo tuntui varsin hyvältä oikeastaan pitkästä aikaa. Tuloksena olikin oma ennätys, mitä nyt ei sinänsä ehkä voi pitää kovin suurena yllätyksena, kun vanha enkka oli jo yli kolmen vuoden takaa, mutta parin sekunnin lohkaiseminen lämmittää aina mieltä. Vauhdinjako oli itselleni tyypillinen 1500m eli 61,5+63+63+43 - välissä siis pari kierrosta säästöliekillä, jotta jotenkin jaksaa maaliin asti. Loppuaika 3.50,58.

Loppusuora aukeaa, paukut alkaa olla jo käytetty...

Ennen Tampereen juoksua tein kisaohjelman suhteen päätöksen, että jos Tampereella napsahtaa alle 3.50, niin seuraavan viikonlopun Amsterdam Openiin lähtee lentoliput varaukseen. No, ei mennyt, mutta lentoliput otin silti. Vielä sitä on kerran kokeiltava, josko enkka paukahtaisi tauluun. Sen jälkeen jäljellä onkin enää Ruotsi-ottelu ja siellä saattaa toki myös tulla paikka ennätykseen, mutta sitäkin tärkeämpää on raapia ruotsalaisten päänahkoja... Kaksi kasia vielä siis tälle kaudelle. Nyt ei kuulemma enää tarvitse säästellä?!