tiistai 4. elokuuta 2015

Paluu rikospaikalle

Ymmärrän, että yksi jos toinenkin hiukan ihmetteli osallistumistani - tai jotkut jo ilmoittautumistanikin - tämän kesän Kalevan Kisoihin. En itsekään vielä reilu kaksi viikkoa ennen kisojen alkua ensimmäisiä täyden painon hölkkäaskelia ottaessani uskonut olevani viivalla. Nälkä kuitenkin kasvoi nopeasti syödessä ja lopulta päädyin siihen, että mukaan lähdetään jos se vain on mahdollista. Hauskoja kohtaamisia ja keskusteluja tuli näiden tapahtumien osalta käytyä ja muutamia niistä avaan nyt tässä blogin muodossa ja samalla pääsette kurkistamaan siihen, miltä omasta näkökulmastani koko homma on näyttänyt. Here we go:

***

Valmentaja Tom Andtbackan kanssa käytiin puhelinkeskustelu reilu 1,5viikkoa sitten keskiviikkona. Kerroin juosseeni paria päivää aiemmin vauhtikestävyysharjoituksen täydellä painolla ulkona ja fiiliksen olleen yllättävänkin pirteä - AlterG:llä juokseminen oli tehnyt ainakin juoksutuntumalla ja VK-kunnolle hyvää. Tom kuunteli raporttia ja keskustelu eteni jokseenkin näin:

"Tämähän kuulostaa hyvältä. Ihan kuin meinaisit juosta kilpaakin vielä tänä kesänä?!"
- "Mmh... Mä meinasin juosta kilpaa ens viikolla Porissa."

Aika monet kerrat on puhelimessa puhuttu Tommenin kanssa, mutta niin täydellistä hiljaisuutta on harvoin kuultu. Ainakaan noin pitkään. Mentiin varmasti kymmenisen sekuntia ennen kuin keskustelu hiljaisuuden jälkeen jatkui:

"Aika harvoin oot saanut mut ihan hiljaseks, mutta nyt kyllä menin sanattomaks..."

Pieni mietintätauko väliin. Mitä tuohon nyt voisikaan sanoa? Tom jatkoi:

"Kasi vai tonnivitonen?"

Olin odottanut hiukan pidempää vääntöä ja neuvottelua siitä, että kannattaako juosta, onko riskejä, pitäisikö malttaa. Luulen, että Kokkolan päässäkin rauhoittelut ja "tålamod!" -komennot ehtivät käydä mielessä. Olisiko kuitenkin ollut niin, että tottunut korva kuuli jo äänenpainosta että "Se on perkele tosissaan nyt."

Suunniteltiin, että mitä tarvitsee tehdä, jotta voidaan varmistua siitä että ratajuoksu onnistuu. Samalla mietittiin että kaksi starttia viikonloppuun mahtuu, joten 800m alkueristä aloitetaan.

Loppujen lopuksihan alkueriin sitä jäätiinkin kasilla ja toinen startti tuli sitten tonnivitosen muodossa sunnuntaina. Tommen varmaan oli aavistuksen helpottunutkin, että finaalipaikka lipui ohi suun 0,13s:n marginaalilla. Huhujen mukaan suurisuinen valmentaja oli nimittäin luvannut kävellä Porista kotiin Kokkolaan, jos Salonen juoksee itsensä finaaliin... Saattaa olla, että aavistuksen verran valmennusosastolla rinnassa tykytti loppusuoran auetessa vielä.

***

Kun juoksee kilpaa 8,5 viikkoa leikkauksen jälkeen, niin varmaan joku miettii, että onkohan ne lääkärit Alanen ja Räsänen ihan 1) hulluja, 2) tyhmiä vai 3) molempia. Ei ne ole. En kertonut kummallekaan suunnitelmista juosta kilpaa näin pian. Jälkitarkastus ja AlterG-juoksemisen aloittaminen jättivät pienen muistijäljen siitä, että kuormitusta pitää kuulemma nostaa tuntemusten mukaan. Jotenkin tuossa pari viikkoa sitten tuntemus oli sellainen, että Porissa täytyy päästä viivalle.

Sattumalta muutamaa minuuttia ennen 1500m finaalin lähtöä sunnuntaina radalla jalkoja ravistellessani osui katse tuttuun hahmoon katsomon puolella. Räsäsen Ilkkahan se siinä katsoi ja näytti pohtivan, että mitähän se Salonen siellä radalla tekee. Sanaakaan ei sanottu, mutta vähän haistelin, että olisiko Ilkan katseesta näkynyt sellainen "Sä oot Salonen ihan hullu...". Hymyilin ja mietin mielessäni, että niin mä kyllä olen. Ja otan siitä vastuun.

***

Kilpakumppaneiden tapaaminen ja hyvät otatukset olivat suurin syy, miksi veri veti radalle yhden ratatreenin voimin. Kunto ei ollut terävimmillään, mutta aina ei voi olla huippukunnossa. Kasin alkueriin verrytellessä vieressä hölkkäilivät SandellsPiipponen ja Jantunen. Siinä Panu sitten kyseli, että montako kertaa olen ehtinyt juoksemaan, jos ei AlterG:llä juostuja kertoja lasketa. Otin sormet käyttöön ja totesin että kyllä siinä sormet riittää, vaikka sekin verryttely laskettaisiin mukaan. Mutta että puolessa tusinassa oltiin jo sentään ennen aamuverryttelyä ja edeltävän päivän paria verryttelylenkkiä! Panu pureskeli asiaa hetken ja totesi: "Kyllä sun on pakko tykätä tästä kasin juoksemisesta aika paljon." Niin on.

***

Vaikka Aki Nummela Twitterin puolella julistikin, että Espoon Borza vetin suoraan AlterG:ltä melkein Kalevan Kisojen finaaliin, niin kyllähän totuus on se, että ehdin kuitenkin kerran käydä radalla ennen kisoja tekemässä treenin. Myös päävalmentaja Ekblom piti alkueräjuoksua hyvänä suorituksena. Totesin kuitenkin, että tulihan sitä jo kerran vetojakin juostua radalla, että en nyt tiiä... Niin nopeasti muuttui ääni kellossa: "Jaa, nomut sittenhän se oli ihan paska veto!" Aika velikultia.

***

Varmaan kisoihin mukaan pääseminen ja siitä seurannut innokkuus näkyivät kauas, mutta ehkä joku kärsikin siitä, kun callingissakin juttua tuli tauotta. Mitään maailmanluokan vinkkejä ei itse tullut muille jaettua callingissa, mutta onneksi viimevuotiseen Kuopion stadionin pukuhuoneessa todistettuun 1500m:n juoksun oppeihin liittyvään keskusteluun saatiin jatkoa. Viime vuonnahan Otto Ylöstalo jakoi 1500m juoksusta vinkkejä Niclas Sandellsille, ja nyt kun sopiva paikka sattui callingissa ennen 1500m finaalia tulemaan, niin pyysin Ottoa kertomaan mahdollisia lisävinkkejä eurooppalaiselle mailille. Eipä olisi ikinä uskonut, että vinkkejä antaa kymmenottelija, kun ohjeistus kuului: "Juoksette silleen rennonkovaa ensin 800m - ja sit voi miettiä et jaksaako yrittää loppuun..."

***

Lopuksi vielä todettakoon, että vaikka suuria mainetekoja ei viikonloppuna tullut radalla tehtyä, niin kilpailemaan pääsy oli sekin pieni ihme. Selvää on, että ilman AlterG:llä juoksemista ja erinomaisesti edennyttä kuntoutusta ja jalan vahvistumista, en tuohon olisi pystynyt. Suuri kiitos siis Omasairaalalle mahdollisuudesta painokevennettyyn juoksemiseen viime viikkoina! Vaikka tämän kirjoituksen otsikko voi viitata myös paluuseen kilparadoille, niin todellinen paluu rikospaikalle tapahtui eilen, kun käytiin yhdessä Oona Kettusen kanssa juoksentelemassa AlterG-matolla Omasairaalan tiloissa. Suunta on edelleen ylöspäin!

Oona juoksee. Kasin miehillä on aina aikaa ottaa selfie tai pari. #muromailerit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti