Kupittaan kirnu

Viikonloppuna kisattiin paikalle saapuneiden urheilijoiden joukolla SM-hallikilpailut. Jotain huhuja on kuulunut, ettei kaikki ollut paikalla tai jotain semmosta... Emmää sitte tiärä. Kaikki, joilla oli raja tehtynä sai tulla paikalle ja jos joku jostain syystä ei ehtinyt määräaikaan mennessä ilmottautua niin menetetyn määräajan palauttamista voi hakea Oikeudenkäymiskaaren 31:17:n nojalla. Hyväksyttäviä syitä on mm. työsulku, lakko, sairastuminen (joo, nuha ei riitä), yleisen liikenteen pysähtyminen (joka täyttyy helposti - kiitos VR:n - mutta miten sen saakaan linkitettyä tähän asiaan on ihan neljäs juttu)...

Homman nimi oli siis se, että lauantain tonnivitoselle lähti neljä miestä. Ja mitaleja jaetaan edelleen se kolme per kisa. Ihan sama juu vaikka ois kuulkaa kaikki Suomen juoksijat Etelämantereella yhtäaikaa. Ei auta. Tai silloin ei kyllä varmaan jaeta mitaleja. Nyt sentään saatiin mitalit jakoon. Tai maaliin täytyy kyllä päästä. Siis ainakin kolmen. Yks saa jäädä matkalle. Matkaan lähdettiin ja komennon otti ensimmäisen suoran jälkeen muuan JL. Kantaan iskeytyi TSa, jota seurasivat TG ja TSu. Kolme ensimmäistä kierrosta mentiin suunnilleen tällä jaolla kierrosten (à la 170m) ollessa 28,3 28,3 28,0. Sitten JL tarjosi kärkipaikkaa muille ja tarjoukseen tarttui allekirjoittanut. Ei muuta kun höyryä pesään ja seuraava rinki 31,3. Se on tota 4.36 loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Vois melkein arvioida, että kyseessä on siedettävä vauhti ihan melkein kelle tahansa. Kauaa tätä iloittelua ei kestänyt, kun JL hyppäsi hetkeksi keulille vain todetakseen että neljä kierrosta=680m ennen maalia kehitti rimppakinttu-TSu valtaisan rytminvaihdon. Muut eivät tästä tosiaan hätkähtäneet, vaan antoivat kyseisen hepun jopa karata muutaman metrin verran. Pikkuhiljaa karkulainen saavutettiin ja toisiksi viimeisen kierroksen alkupuolella järjestykseksi muotoutui TG-TSa-TSu-JL. Samalla eroa alkoi syntyä pariin ensimmäiseen rakoon pronssisijan omistajan sen sijaan vaihtuessa. Näin myös edettiin maaliin asti ja sitten käytiin palkintojenjaossa ja sillä sipuli.

Sunnuntaina oli vuorossa miltei puolta lyhyempi matka eli 800 meeetriä. Tässä kilvassa oli mukana seitsemän veljestä, joista kolme oli kilvoittelemassa viime kesänä Kalevan Kisojen finaalissakin. Yksi edelliskesän finalisti lisää oli kyllä ilmottautuneissa, mutta liekö vanhaa miestä kolottanut niin, ettei viivalle tällä kertaa ollut asiaa? Paukusta irti, niin kuin sanotaan ja kohti kärkeä. Muutamat kopsautukset tulee ensimmäiseen kaarteeseen syöksyttäessä puolin sun toisin ja punapukuinen JJ nappaa piikkipaikan. Eipä tarvitse Kyllösenkään kysellä, että "missä on ZeiZei", kun kärjessä kirmaa. Allekirjoittanut hyökkää kuitenkin seuraavalla suoralla letkan vetäjäksi ja on autuaan tietämätön takana olevasta järjestyksestä. Videolta myöhemmin näkyy, että TG ja RO ovat odotusten mukaisesti ottaneet hyvät paikat heti takaa ja PJ turvallisesti joukon (ei juntusen joukon, vaan joukon eli porukan) hänniltä. Siinä välissä palloilevat siis MR, NN ja JJ. Näin edetään. 400m kärjelle 58,0 eli ei tosiaan mitään vauhdikasta ajoa. Vauhti ei aivan niin laiskalta tunnu, joten täytyy suorilla tarkkailla ettei joukkokiri ala ja asemat tipu ratkaisevasti. Kiri alkaa reilu kierros ennen maalia ja ohi säntäävät TG ja RO. Kolmantena siis kurviin ja siitä takasuoralle, mutta väleihin on ilmestynyt pari metriä itse kullakin. Loppusuoralla TG on kaukaisuudessa, RO muutaman metrin päässä eikä sijoitukset enää siitä muutu vaikka ero hieman kapenee. Neljänneksi nousee lähes ulommaista rataa kiertäen PJ. Paremmuus on ratkaistu tälläkin matkalla ja TG:stä leivotaan tuplamestari.

Kokonaisuutena homman voisi laittaa pakettiin niin, ettei viikonlopun starteissa kyllä ajoilla herkuteltu. Tosin jos selostuksia tarkemmin katsoo niin huomaa, että vauhdintappajana on toiminut allekirjoittanut. Eli valituskirjelmät kestävyysjuoksun tasosta tähän suuntaan vaan, kiitoos!

Pistetään loppuun pari lainausta, jotka tiivistävät vielä ihan kaiken.
Eric Cantona: "Jos ei heitä noppaa, ei voi saada kuutosta."
Kestokoutsin vanha ja tuttu: "Paras voittaa AINA!"
Espoonborzan kommentti: "Ei niihin mitaleihin aikaa kaiverreta..."



edit.
Ja nyt kun kommenttien makuun päästiin, niin kerrotaan vielä pari tarinaa.
1) Tallinnan hallikisat talvella 2009. Matkana 800m. Numerolappujen haku. Ensin numerolappunsa hakee matkan ykkösmies Suomessa ML. Numerolapussa lukee "Lahtio". Toisena tiskille astelee RR ja käteen lappu "Rotkirch". Seuraavina vuorossa TG ja MB, joille tarjotaan "Grandlund" ja "Bergdahl". Viimeisenä lappunsa ("Salonen") hakee allekirjoittanut ja menee istumaan katsomoon RR:n viereen ja alkaa kiinnittää numerolappua kisapaitaansa. RR:n yllättynyt huudahdus: "Saiks SÄKIN nimen (numerolappuun)?!" ... Kröhöm. Sain.

2) Etelä-Afrikan leiri talvella 2010. 9km mittainen vauhdinvaihteluharjoitus (3krt 4.00-3.40-3.20) alkamassa. Matkaan lähdössä allekirjoittanut ja TG. TG pohtii tulevaa harjoitusta ja toteaa: "Hyvä, että sä lähet mukaan, kun sit ei joudu niin koville..." No, loppu on historiaa. TG kurvaa sivuun 6km:n jälkeen ja vauhti vaan kiihtyy.

Ai mistäkö nää tuli mieleen? No siitä, kun TG sanoi palkintojenjaossa: "Ai ooks säkin täällä?!" Tarinoissa ei varsinaisesti ole mitään opetusta. Paitsi se, että RR:lle on vielä kostamatta kyseinen kommentti. I'll just bide my time.