Ameerika

Päivitystaukoa on tullut enemmän kuin tiistaittaminen sallii, mutta sääntöhän on että päivittää ei tarvitse jos ei juoksekaan. Telakka kutsui muutaman viikon sopimuksella ja se on toivottavasti nyt jätetty taakse jo. Puuta voi koputella tässä varmuuden vuoksi ja sehän onnistuu helposti, kun täällä Suuressa Maailmassa Arizonan perämetsissä on huonekaveriksi lyöty tuttu ja turvaton Raanlunti!

Ilma on ollut ja on edelleen ohutta, mutta ei se sinänsä menoa haittaa. Juurikaan iisimmin ei alkuleiriä olisi voinut ottaa, sillä ekat päivät sujuivat lähinnä kävellen. Eilen tyrkkäsin puhvalo parkissa ekan kerran hieman reippaammin ja olihan se hienoa. Niin kuin muutenkin jenkeissä oleminne. "ON HIANOO OLLA JENKEISSÄÄÄÄ!" kuten vaimonsa passilla maita ja mantuja kiertelevä J.Ukonmaanaho asian ilmaisisi. Jannen kotimaahan jäämisen lisäksi tulomatkalla oli draaman aineksia, kun oltiin Chicagossa turvatarkastusjonossa vielä 30metrin päässä itse pisteestä 25min ennen koneen lähtöä. Porsahan siitä tarkastuksesta livahti ensimmäisenä läpi läpivalaisun ja kaikkien muiden henkilönkatsastusten jälkeen. Sitten alkoi kilpajuoksu kohti lähtöporttia. Matkaa oli valehtelematta kilometri - yksityiskohta, jota en tiennyt kun tempasin ekan satasen 9,9s - ja ohitettavia setiä ja tätejä ainakin Ylikiimingin verran... se tonnihan meni alta 2,5minuutin lentolaukun kanssa ja kengännauhat auki. Joka tapauksessa portilla oli vastassa täti, joka kertoi että ovet on juuri lyöty kiinni ja sisään ei enää pääse. Kone sinänsä ei lähtenyt mihinkään vielä 25minuuttiin, mutta ennen kuin se rullasi liikkeelle oli meillä jo kädessä uudet liput 3,5h myöhemmin lähtevälle lennolle. Ja koska jenkeissä oltiin niin suunnattiin siinä välissä syömään mäkkiin...

Matka oli siis aika pitkä, kun vielä Phoenixista ajeltiin parisen tuntia autoilla tänne Flägään. Alkupäivät menikin ihmetellessä kaikkea. Tai vieläkin ihmetellään kyllä. Ja yritetään olla innostumatta liikaa ettei kenestäkään tulisi ihan Joplin-Nummelaa tai Lamaaaar-Harjamäkeä jenkki-innostuksen suhteen. Vaikeuksia se tulee tuottamaan etenkin Ylikiimingin nuijalle, vielä kun ensi viikon lopulla saa huonekaverikseen em. Mäyrän.

Small talkia vedetään jo kuin syntyperäiset jenkit ja mitään muita maitahan ei ole edes olemassa kuin U, S and A. Ruokakaupassa tavaroita muovipussiin pakannut nainen oli ensimmäinen, joka kysyi meiltä että tiedetäänkö kuka on Owen Wilson... Kyllä, kysymys oli osoitettu look-a-like Tommylle. Täti kyllä sanoi että Tommylla on suorempi nenä kuin Owenilla!

Tässä vielä vertailun vuoksi teille:




Leiriarkeen kuuluu lähinnä treenien pyörittelyä ja syömistä. Nukkumista siihen päälle vielä päivin ja öin. Jos nukun edes puolet huonekaverin unimäärästä niin aika paljon siitä kyllä tulee - niin kova se on nukkumaan! Treenit kun on kovempien treenien osalta jo kaikkien osalta saatu käyntiin, niin huoltotiimin osuus on myös melkoisen tärkeä. Valmennusta, lihashuoltoa ja lääkäriä on kaikkea edustettuna ja huoltotiimi väläyttikin jo eilen osaamistaan laktaattimittauksen osalta. Liuskat tosin unohtu hotellille, joten eihän me mittaamiseen asti päästy missään vaiheessa, mutta hyvä kenraali tuli joka tapauksessa! Tänään on vähän iisimpi päivä ja aamutreeninä kävin vesijuoksemassa hotellin ulkoaltaassa. Ilman lämpötila oli jotain 50:n ja 60:n Fahrenheittin välissä, mutta veden lämpötila oli varmaan lähempänä 90:ää. Huhujen perusteella kelit on ollut ainakin viime vuotta huomattavasti paremmat, mutta se taiskin olla kylmin ja lumisin talvi jääkauden jälkeen tai jotain siihen suuntaan! Ensi viikon alulle on luvattu vähän tai vähän enemmänkin viileämpää, joten nähtäväksi jää suunnataanko punertavan Ford Focusin keula jälleen kohti Los Angelesin lämpöä. Edellisellä reissullamme Losin suuntaan päätettiin heittää ympäri 3mailin jälkeen (eli ekasta mahdollisesta liittymästä), mutta syynä ei tosiaan ollut se että olisi eksytty sille tielle. Yleisin kysymys autossa on kyllä aina risteykseen tultaessa: "Höger eller vänster?" ja vastaukseksi kelpaa jenkkityyliin: "Yeah!"

Loppuun vielä pari kuvaa: