tiistai 29. maaliskuuta 2011

Vedätystä



On vedätetty täällä taas viikon verran vähän tavalla jos toisellakin. Viime viikolla vedätettiin toista autollista, kun pakon sanelemina parkeerasivat samoihin ruutuihin, josta me aikaisemmin vedettiin varoitus. Ajateltiin koijata laittamalla lasiin joku lappu, ja kun alkuperäinen varoitus ei ollut mukana niin tyydyttiin laittamaan siihen hemmetin pitkä Walmartin (tai joku muu) kuitti. Sitten jäätiin piilokameramaisesti seurailemaan tilannetta sopivaan paikkaan. Kyllähän se kai ihan hetken meni läpikin. Kunnes ajodoki luki lapusta että "12,13$" ja onhan se aika pieni pysäköintivirhemaksu kieltämättä. No, hauskaa oli ja siinä rytäkässä sandless kaatoi kahvitkin syliinsä.



Torstaina käytiin Sedonassa rykimässä rataa ympäri. Korkeutta merenpinnasta oli enää rapiat 1300m, joten happea tuntui imeytyvän lähestulkoon ihon läpi suoraan. Treenikin (10*150m /250m hölk) kulki rennosti verrattuna edellisviikon täysin hapettomaan vuoristoraastoon (8*200m /200m hölk). Pelkästään maisemien takiakin voisi täältä Sedonaan ajella, joten todennäköisesti myös ylihuomenna kääntyy ainakin yhden vuokra-auton suunta kohti Sedonaa ja alaviistoa - siksi hurjaa laskua sinnepäin ajeltaessa on.



Lauantaina jatkettiin vedätystä, tällä kertaa vähän fyysisemmällä tavalla. Eräs haiseva mäyrä oli saapunut paikkakunnalle perjantaina, joten lauantain aamulenkillä oli suunnitelmana herätellä mäyrän koneisto oikein kunnolla. Vauhti saatiinkin aika nopeasti neljän minuutin kilometrivauhdin pintaan ja allekirjoittaneen käännyttyä oli ajodoki alkanut ajattaa mäyrää vähitellen vielä lisää. Oli siinä kuulemma vauhtikin painunut jo 3.40/km -hujakoille, mutta niin se vaan sitkeästi sätki menemään se mäyrä. Vai Mäyrä. Mäyrä ku mäyrä. Vai mitä Mäyrä? Jottei nyt menisi ihan mäyräilyksi, niin kerrotaan mäyrästä tähän yhteyteen vain se, että mäyrän ruoansulatus (lue: tabletinsulatus) ei oikein kestä nimeltä mainitsematonta rautavalmistetta. Nämä nimeltä mainitsemattomat retaferit ovat sen verran tujuja, että mäyrä päätti murskata tabletin, jotta se jauheena toimisi paremmin. ... Niin. Nyt mäyrä tietää, että depot-tabletteja ei kuulu murskata, että murskattuna rautatabletti maistuu todella pahalta ja että nopeamman imeytymisen johdosta vatsassa kuplii kohtuullisen voimakkaasti. Sen pituinen se (mäyrä).

5 kommenttia:

  1. Älä mollaa! Tarkistin kuitenkin, että saako niitä murskata... ekan annoksen jälkeen kylläkin. Vieläkin muuten maistuu vesipullo oksulta. Vedettiin dokin kanssa sitä paitsi vuorovetoa.

    Borzaz vaan mollaa!

    VastaaPoista
  2. Mollamajja-borzaz. Ja tarkistit tarkistit. Ja vieläkin maistuu niin. Ja vieläkin pierettää, eikö niin?

    VastaaPoista
  3. niin, jätkä vaan mollaa

    ...pakka Retafer... :(

    VastaaPoista
  4. Mä otan tästä vastuun. Apteekin täti sai myytyä mulle 100 mg vahvuista, vaikka olin mennyt ostamaan puolikasta. Liian hyvä palvelu YA:ssa.

    VastaaPoista