Last time from America

Nyt se on kuulkaatten sillä tavalla, että 4 viikkoa on täällä Arizonan erämaassa pyörähtänyt ja tässä sitä odotellaan sängyllä makoillen viimeistä kertaa aamulenkille lähtöä. Peanut butterit ja jellyt on hetki sitten aamupalalla levitetty paahtoleivän päälle ja nyt olo on kuin valmis sotaan. Kuten aina.

Viikon aikana on taas kertynyt jonkun verran kerrottavaa ja yritetään aloittaa vaikka kronologisesti torstaista, jolloin suuntasimme Ford Focusin nokan jälleen alamäkeen ja Sedonan lämpöön. Torstainahan Flägässä mitattiin 20astetta (joo, ymmärretään vielä ihan Celsiuksia), joten Sedonassa nautiskeltiin peräti 28asteesta. Näin lämpöön tottumattomana voi sanoa, että ainakin lämpöä riitti, mutta hyvähän se on ettei tarvitse ratavetoja tehdessä palella! Homman nimi oli 10*200m ja siitä selvittiin kunnialla. Alla kuvamateriaalia:

Vi kör igång!

Sandells-Salonen-Bergdahl.

Ei me ajoista niin välitetä.

Seuraava reissu olikin sunnuntai-iltapäivän road trip Grand Canyonille. Se on vähän sellainen paikka, että on turha yrittää sanoin tai juuri kuvinkaan kuvailla sitä. Pieni irrottautuminen tutuista ympäristöistä oli kuitenkin hyvää vaihtelua ja road-trippailu on muutenkin aika mukavaa puuhaa.

"Vann i helveti err hede kanijuune?"

Heti maanantai-aamuna oli paluu arkeen ja parin lenkin päivätahtiin. Aamulenkiltä käännyin tutusti hieman muita aikaisemmin ja siinä yksikseni juoksennellessa huomasin että takana on pari jannua aika lähellä. Hetken kuluttua pitkänhuiskea äijä tulee rinnalle ja heittää jotain perusjenkkiä "how u doin", johon vastailen jotain sinnepäin. Toinen kaveri tulee muutaman metrin perässä ja sieltä tulee samanlaista settiä. Saan juuri vastailtua kun huomaan että vieressä hölkkäävä ruutitynnyri on kuin onkin Nick Symmonds. Kättelen miestä, joka on voittanut USA:n mestaruuden 800m:llä jo 3 kertaa peräkkäin ja läppä alkaa lentää. 1.49 on 21-vuotiaana vahva aika Symmondsin mielestä, eihän hän itsekään juossut kuin samoja aikoja. Totuuden nimissä toimitus huomauttaa tässä kohtaa, että 24-vuotiaana ko. patukka päästeli jo 1.44 ja on senkin jälkeen parantanut ennätystään joka vuosi. Korkealla harjoittelu on tältä mieheltä kuultujen juttujen mukaan tehokasta, sillä suitsutusta tulee monella tapaa "after this, you'll be strong!" "you'll PR on 1500 for sure"... Kyllähän sen pystyy kevyen aamulenkin perusteella arvioimaan jos muutaman kilometrin hölkkää yhdessä. Ammattilaisen silmällä.

Mr.Symmonds.

Samana päivänä tavataan vielä yliopiston ruokalassa Marcin Lewandowski ja pari muuta puolalaista, jotka Raanlunti viittoo meidän luokse syömään. Lewa on treenaillut pari viikkoa Albuquerquessa ja nyt noin viikon verran täällä. Kehuu paikkaa ja kertoo lähtevänsä juuri Symmondsin kanssa radalle vetämään vetoja mahdollisesti lauantaina. Monenlaista tarinaa kerrotaan ja koska meillä on lähes neljä viikkoa jo täällä takana, niin Marcin kysäisee vakavan kysymyksen: "So tell me guys... have you seen here any nice girl?"