Potch

Perille on päästy. Majoitukseen saavuttiin klo 1.45 tämän vuoden ensimmäisen päivän puolella. Eli matkaan meni Espoosta Potchefstroomiin vajaa 22 tuntia. Joskus on tosin AkiTravelssin lennoilla matkustettu Portugaliinkin leirille suunnilleen yhtä kauan... Kaikki sujuu ihan hyvin, ongelmia ei ole ilmennyt ja paikalliset yhteyshenkilöt toteuttavat toiveet parhaansa mukaan.

Ilmaston puolesta on ollut varsin kohtuullista säätä, sillä aurinko on pääasiassa ollut pilviverhon takana. Lämpötilakaan ei siis ole noussut kuin 26 asteeseen päivällä. Ne kerrat kun aurinko on päässyt porottamaan, niin olo on ollut melko tukala. Toivottavasti nämä pilvipäivät ovat pehmyt lasku ilmastollisesti rankempiin päiviin! Vielä tämä ja pari seuraavaakin päivää ovat ennusteiden mukaan suunnilleen näitä samoja lämpötiloja, mutta väistämättä on tulossa niitä päiviä kun pilvetön taivas iskee päälle kuin ilkeä yritysjuristi ja lämpötila on kolmosella alkava. Saas nährä kuinka sit käy.

Korkeuttahan täällä on 1350-1400m ja nimenomaan merenpinnasta mitattuna. Se(kin) pistää vähän puhaltamaan lenkeillä. Mistään vuoristo-oloista ei kuitenkaan voida puhua, joten sopeutumisen pitäisi tapahtua suht nopeasti. Täytyy kuitenkin mainita, että eilisessä treenissä nurmiradalla oli nähtävissä korkeuden vaikutuksia vauhdeissa. Jos suoraan niistä vauhdeista pitäisi kuntoa mitata niin sitä voisi katella ilmottautumista Helsinki City Runin kuntosarjaan... No joo. Pärjäis niillä vauhdeilla siellä aika hyvin. Mutta jonkun verran hitaampaa kyytiä täällä saa mennä samoilla sykkeillä kuin kotimaassa on tottunut.

Treenit on siis saatu hyvin käyntiin ja alku on otettu melko rauhallisesti. Eilen tosiaan kävin herättelemässä koneistoa VK-vauhteihin nurmiradalla tiputtelemalla 4*2000m. M.Takalan sanoin "hengitys teki töitä". Tänään ohjelmassa on lenkki ja lihaskuntoa sekä illalla hieronta. Torstaina isketään seuraavan kerran kovempaa, kun lähdetään maistelemaan oikein kestopäällysterataa espoolaisvoimin. Luvassa onkin kauden ensimmäinen rataharjoitus (muutamaa hallissa vedettyä tonnia lukuunottamatta), eritoten näin lyhyttä vetoa on nyt ensi kertaa ohjelmassa sitten elokuun...odotamme jännityksellä.

Mitään suurta ja ihmeellistä ei toistaiseksi ole sattunut. Toissailtana vettä tuli kirjaimellisesti kuin saavista kaataen, eilisillalla lentelivät lepakot pihalla, voimakas siritys ja osin kissojen maukuminen kuuluu iltaisin/öisin, joku ihmeellinen lintulaji pitää myös omia konserttejaan (skrääk - SKRÄÄK - skrääk ..) öiseen aikaan ja nurmiradalla oli yhdllä kierroksella edessä pieniä muksuja ja toisella taas nyrkinkokoinen koira, jonka yli liihotin kevyellä hypähdyksellä kuin Rybakov 220:stä aamukarsinnassa - helposti ja etenkin helponnäköisesti. Joka tapauksessa sopeutumista uusiin harjoituspaikkoihin auttaa varmasti, että radalla voi kokea tällaisia 'liikuntamyllymäisiä' läheltä piti tilanteita - olo on kuin kotona.