Otsikosta huolimatta ei voi sanoa, että olis mitenkään hemmetin hienoa ollu tulla Suomeen. Ideatasolla se kyllä tuntu ihan hyvältä vielä Potchista lähtiessä. Viimesenä päivänä kun vietiin leiriolympialaiset päätökseen ja aurinko paisto ja hyvä neljäviikkonen oli takana. Ja leiriolympialaisethan voitti TommyG. Ihan hyvä niin, koska Suvin pärjääminen oli ihan tuuria kyllä. Matka Suomeenkin meni mainiosti. Nukuin ekalla lennolla noin seitsemän tuntia. Sitten katselin elokuvan The Taking of Pelham 1 2 3. Oikein hyvä pätkä olikin, great. Yölennon huono puoli oli, ettei ehtinyt katsoa enää toista elokuvaa. Ruokaakin sai vähemmän kuin päivälennolla. Onneksi jäätelönahne seuralaiseni kuitenkin herätti minut syömään jäätelön, eikä ahtanut sitä omaan napaansa. Tai ei varmaan mitään herättänyt. Kunhan satuin heräämään juuri kun kyseinen herkkusuu oli iskemässä hampaansa jäätelööni.
Niin joo. Siis piti kertoa miksei ollut niin hienoa tulla Suomeen. No. Ensinnäkin täällä on aika kylmä. Joo joo, ei oo enää niin kylmä kun oli pari viikkoa tai jotain. Kylmä on silti. Ja toiseksi. Täällä on ihan hemmetisti liikaa lunta. Espoossa on aika jämptisti 53cm liikaa lunta. Jos hakee positiivisia puolia, niin nyt isketään vähän hallikautta ja tärkeimmät treenit sijoittuu siten halliin. Ja tällänen lumimäärä kestää mun mielestä väkisinkin pitkälle maaliskuun puolelle (ehkä jopa huhtikuulle?), joten siinä saa sitten tunteja kerättyä hallikauden jälkeen hiihtämällä. Huh...kylläpä piti kaivamalla kaivaa noita positiivisia puolia.
Tänään kävin apinatalossa. Siis liikuntamyllyssä. Siellä sitä sitten vipeltää kaikenlaisia apinoita juoksuradoilla ristiin rastiin. Valmistautuessani viimeiseen (200m) vetoon, olin jo kolmosradalla viivan takana valmiina. Takaa pyyhältää noin 120-kiloinen otus hölkkäaskelin ja valitsee ohituksen jälkeen itselleen kolmosradan. No mullahan on palautusta kokonainen 8 sekuntia jäljellä, joten huudan - kansainvälisen näköisen kaverin kyseessä ollessa - "lane three!"... Muuan ArtoB tukee huutoani huomatessaan, ettei lihakasa ole kuulevinaankaan ja huutaa melko järeästi "HEI!". Mies on kuin muuri. Tai muuli. Palautus kuluu loppuun ja lähden liikkeelle melko terävin askelin. Noin 40 metrin jälkeen saan miehen kiinni ja poljen hiuksenhienosti sisäkautta hänen ohitseen. TUM! 'Kopautan' kaveria hieman kyynärpäällä olkavarteen ja jatkan vedon loppuun. Vedon jälkeen kuuntelen aikaa viralliselta kellottajalta tyytyväisenä ja asetun kolmosradalle polviasentoon ottamaan piikkaria jalastani. Ja kas kummaa, borzalaista pusua maistanut järkäle siirtyy vihdoin kolmosradalta ja ohittaa kakkosrataa pitkin. Näin. Ai miten se Juha Vuorinen kirjottaakaan niissä Juoppohullun päiväkirjoissa?! Ai niin. "Mulle ei vittuilla."
tervetuloa suomeen :)
VastaaPoista