Vappu vietetty perinteisin menoin SUL:n vappujuhlassa. Esitykset oli tänä vuonna erinomaisia, joten oli viihdyttävää katsella ja vähän osallistuakin. Leiriä on jäljellä enää pari päivää, joten kohta kääntyy nenä kohti kylmää pohjolaa. Kylmä se on etelässäkin, mutta menee se elohopea silti vielä lähemmäs sinisiä lukemia siirtymätaipaleen myötä... Kerran on vielä tarkoitus visitoida kestopinnoitteella leirin aikana ja sitten palauttelua vuorossa ennen ja jälkeen matkustuksen, jotta superkompensaatio pitää huolen huippukunnon syntymisestä. About noin yksinkertaistahan se on, vai?
Treenit on joka tapauksessa sujuneet pääpiirteissään hyvin ja koipien kanssa kikkailussa ollaan toistaiseksi vielä nipin napin hengissä, joten kisakauden avaus reilun kahden viikon päästä alkaa pikkuhiljaa vilkkua mielessä. Harjoitusseurana on täällä parissa kovemmassa treenissä (10*200m ja 4*1000m) ollut Pyhäjärven Orava ja yhdessä setissä (2*5*200m) Heinolan Ricky Martinéz, joten hyvää sparrausta on tullut puolin ja toisin. Eilen oli vuorossa hieman nopeamman juoksun päivä ja settinä tein 4*150m rytminvaihdolla ja päälle 4*200m - molemmat sarjat 3min palautuksin. Huomenna suunnitelmissa on alle hiukan tonnifemman rytmiä ja päälle jotain vähän kovempaa hiukan rivakammin, mutta tarkemmin ajatus harjoituksesta hioutunee huomisten tuntemuksien mukaan...
Kilpailukausi on tarkoitus avata SELL Gamesissa Espoossa 18.-19.5. nypyttämällä sekä 1500m että 800m ainakin näin alustavien suunnitelmien mukaan. Sen jälkeiset kisasuunnitelmat ovat toistaiseksi vielä auki kuin ne kuuluisat Jokisen eväät, mutta kai niihinkin vielä selvyys saadaan. Eilen iltapäivällä Santo Antonion radalla huhujen mukaan kuuluneesta leukojen louskutuksesta, jota myös mussutukseksi kutsutaan, huolimatta on selvää myös, että vielä tulee se päivä kun perseet tervataan. Että terveisiä vaan: tuskin maltan odottaa.
tiistai 1. toukokuuta 2012
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Absolutely no idea
Otsikko viittaa siihen, etten muista mitä olen viimeksi kirjoittanut, joten vaikea tässä nyt on mistään vanhasta jatkaa. Afrikasta se päivitys varmaan oli, joten kerrotaan vaikka että vikalla viikolla oli vähän jalkavaivaa, mutta mitäpä ei Valtteri moukarois kuntoon ja Maken teippaukset parantais. Pikkuhiljaa siis parempaan suuntaan menty siitäkin. Viimeiset treenit sujui kuitenkin ihan hyvin Potchissa ja kotiin pääsin maaliskuun lopulla. Kotona meni vajaa kolme viikkoa ja kerrotaan siitä lyhyesti näin:
- Töitä.
Siihen ajanjaksoon mahtui niin puhelinperintää, liikunnanopettajan sijaistamista kuin juoksukoulubusinesta. Kahta ensimmäistä kohtuullisissa määrin ja viimeistä tietenkin aivan perkeleellisesti. Pakko kirjoittaa noin, kun yhtiökumppanit kuitenkin vakoilee tätä blogia ja syyttää muutenkin jo että täällä se Lepo-Lasse taas lomailee. Niin joo, oon siis nyt Portugalissa.
- Mattotesti.
Aika pitkään löytyi koneesta virtaa. 11km/h alkuvauhtina ja 3min välein korotuksia vauhtiin. 21min jälkeen vauhti vakiintui 3.20/km rytmiin ja 24min kohdalla alkoi kulman nosto, joka tapahtui 2min välein. Aiemmin olen parhaimmillaan pysynyt/jaksanut matolla 29min (lokakuu 2010) ja viime keväänä viimeisimmässä testissä 28min (siis huhtikuu 2011). Nyt meni 31min. Reeniä on siis tarttunu vähäsen tässä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että viime keväänä ei kyllä löytynyt testipäivänä kulkua nimeksikään. Joka tapauksessa kestoa on nyt kohtuullisesti omaan aikaisempaan tasoon nähden. Niin, kestoa. Sitä itteään.
- Marttilan kymppi ja Härkälän lenkki
Pari kertaa heitin numerolapunkin rintaan. Marttilassa luukutin räkä poskella menemään. 32.34 oli aika, mutta lupauksista huolimatta ei liene tarkistusmitattu reitti. Kilsatolpat oli ainakin vähän siellä täällä, mutta ihan hyvä veto se silti oli. Melkein joutui nojaamaan polviin maalissa. Tai no...otin varmuuden vuoksi täyslevytyksen makuuasentoon hetkeksi.
Somerossa Härkälän lenkillä yritin ottaa vähän iisimmin, ettei ihan kynttilän polttamiseksi (molemmista päistä ainakaan) mene touhu. Joku 6,84-6,86km taisi olla mittaa ja 22.29 oli aika, joten siitä tullee jotain 3.17/km vauhtia.
Matka Portugaliin sujui kohtuullisesti. Siis niin kohtuullisesti kuin vaan voi sen jälkeen, kun on herännyt klo3.37, päässyt lentokentälle noin klo4.10 ja todennut heti sisään astuessaan, että oman lennon kohdalla lukee alkuperäisen klo5.35:n perässä "Arvioitu klo7.10"... Siinä kohdassa niin sanotusti hiukan sieppaa.
Eikä sekään vielä mitään, mutta koneeseen jos noustaan seitsemän persiissä, niin toivoisihan sitä, että kone liikkuu siinä hetikohtasamantien. Ei, niin ei. Ilmaan klo8.20, joten vähän myöhässä oltiin. Positiivista oli se, että jatkolento oli myös myöhässä ja siihen ehdittiin kaikesta huolimatta. Noin tunnin odotuksella vieläpä vaihto, joten ei mikään ihan täysi mahalasku kokonaisuudessaan. Hiukan raskaat jalat oli ekalla matkustuksen huuhtelulenkillä, mutta tänään oli vähän parempaa fiilistä pitkän yön jälkeen. Ensi viikolla alkaa sitten treenit oikein tosissaan. Melko tärkeät kolme viikkoa kesään valmistautumisessa on kyseessä, mutta antaa tulla vaan - valmiina ollaan.
Huonekavereina täällä on muutamien ensimmäisten päivien ajan velikullat Santeri "a comic" Tukia ja Petteri "mut että" Monni, joka myös nimellä Peter Catfish tunnetaan kansainvälisesti. Täytyy sanoa, että hyvää huolta pitää liitto omistaan, kun tällaiset koomikot on lyöty huonekavereiksi - ei pääse pitkästymään. Santeri risti itsensä sarjakuvaksi, joten siitä tuo lisänimi juontuu. En tiedä oliko siinä haussa ehkä "comedian", kuten Petteri hetkeä myöhemmin huomautti, mut että ... MUT ETTÄ! Ohoh, nythän tää Petterin sanonta tarttuu jo tännekin mukaan. Ei kyllä mikään ihme, kun sitä kuulee aivan koko ajan. Harmiton sanonta, mut että kun sitä kuulee koko ajan, niin hermohan siinä alkaa sarjakuvalla/koomikollakin mennä, mut että hyvin on edelleen samaan huoneeseen sovittu. Ihan hyvin pärjätään varmaan jatkossakin, mut että kerroinpahan vaan, että tälläsiä sällejä nurkissa pyörii.
- Töitä.
Siihen ajanjaksoon mahtui niin puhelinperintää, liikunnanopettajan sijaistamista kuin juoksukoulubusinesta. Kahta ensimmäistä kohtuullisissa määrin ja viimeistä tietenkin aivan perkeleellisesti. Pakko kirjoittaa noin, kun yhtiökumppanit kuitenkin vakoilee tätä blogia ja syyttää muutenkin jo että täällä se Lepo-Lasse taas lomailee. Niin joo, oon siis nyt Portugalissa.
- Mattotesti.
Aika pitkään löytyi koneesta virtaa. 11km/h alkuvauhtina ja 3min välein korotuksia vauhtiin. 21min jälkeen vauhti vakiintui 3.20/km rytmiin ja 24min kohdalla alkoi kulman nosto, joka tapahtui 2min välein. Aiemmin olen parhaimmillaan pysynyt/jaksanut matolla 29min (lokakuu 2010) ja viime keväänä viimeisimmässä testissä 28min (siis huhtikuu 2011). Nyt meni 31min. Reeniä on siis tarttunu vähäsen tässä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että viime keväänä ei kyllä löytynyt testipäivänä kulkua nimeksikään. Joka tapauksessa kestoa on nyt kohtuullisesti omaan aikaisempaan tasoon nähden. Niin, kestoa. Sitä itteään.
- Marttilan kymppi ja Härkälän lenkki
Pari kertaa heitin numerolapunkin rintaan. Marttilassa luukutin räkä poskella menemään. 32.34 oli aika, mutta lupauksista huolimatta ei liene tarkistusmitattu reitti. Kilsatolpat oli ainakin vähän siellä täällä, mutta ihan hyvä veto se silti oli. Melkein joutui nojaamaan polviin maalissa. Tai no...otin varmuuden vuoksi täyslevytyksen makuuasentoon hetkeksi.
Somerossa Härkälän lenkillä yritin ottaa vähän iisimmin, ettei ihan kynttilän polttamiseksi (molemmista päistä ainakaan) mene touhu. Joku 6,84-6,86km taisi olla mittaa ja 22.29 oli aika, joten siitä tullee jotain 3.17/km vauhtia.
Matka Portugaliin sujui kohtuullisesti. Siis niin kohtuullisesti kuin vaan voi sen jälkeen, kun on herännyt klo3.37, päässyt lentokentälle noin klo4.10 ja todennut heti sisään astuessaan, että oman lennon kohdalla lukee alkuperäisen klo5.35:n perässä "Arvioitu klo7.10"... Siinä kohdassa niin sanotusti hiukan sieppaa.
Eikä sekään vielä mitään, mutta koneeseen jos noustaan seitsemän persiissä, niin toivoisihan sitä, että kone liikkuu siinä hetikohtasamantien. Ei, niin ei. Ilmaan klo8.20, joten vähän myöhässä oltiin. Positiivista oli se, että jatkolento oli myös myöhässä ja siihen ehdittiin kaikesta huolimatta. Noin tunnin odotuksella vieläpä vaihto, joten ei mikään ihan täysi mahalasku kokonaisuudessaan. Hiukan raskaat jalat oli ekalla matkustuksen huuhtelulenkillä, mutta tänään oli vähän parempaa fiilistä pitkän yön jälkeen. Ensi viikolla alkaa sitten treenit oikein tosissaan. Melko tärkeät kolme viikkoa kesään valmistautumisessa on kyseessä, mutta antaa tulla vaan - valmiina ollaan.
Huonekavereina täällä on muutamien ensimmäisten päivien ajan velikullat Santeri "a comic" Tukia ja Petteri "mut että" Monni, joka myös nimellä Peter Catfish tunnetaan kansainvälisesti. Täytyy sanoa, että hyvää huolta pitää liitto omistaan, kun tällaiset koomikot on lyöty huonekavereiksi - ei pääse pitkästymään. Santeri risti itsensä sarjakuvaksi, joten siitä tuo lisänimi juontuu. En tiedä oliko siinä haussa ehkä "comedian", kuten Petteri hetkeä myöhemmin huomautti, mut että ... MUT ETTÄ! Ohoh, nythän tää Petterin sanonta tarttuu jo tännekin mukaan. Ei kyllä mikään ihme, kun sitä kuulee aivan koko ajan. Harmiton sanonta, mut että kun sitä kuulee koko ajan, niin hermohan siinä alkaa sarjakuvalla/koomikollakin mennä, mut että hyvin on edelleen samaan huoneeseen sovittu. Ihan hyvin pärjätään varmaan jatkossakin, mut että kerroinpahan vaan, että tälläsiä sällejä nurkissa pyörii.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Kohti kesää 2012
"Kohta 23-vuotiaalle keskipitkiä matkoja juoksevalle Tuomo Saloselle alkava yleisurheilukausi on mielenkiintoinen. Useiden arvokisojen sävyttämä kesä on täynnä kutkuttavia haasteita, joihin raamikas urheilija pääsee tarttumaan kohtuullisen hyvä talvikausi takanaan.
- Talvikausi on pääpiirteissään sujunut kohtuullisen hyvin. Ennakkoasetelmana kauteen lähtiessä oli se, että vasen nilkkani tähystettiin lokakuun puolivälissä ja juoksuaskeleita otin vasta marraskuun loppupuolella. Joulu-tammikuussa olin neljän viikon harjoitusleirillä Etelä-Afrikan Potchefstroomissa, jossa olen nyt jälleen, ja leiri sujui varsin nousujohteisesti. Hallikilpailut menivät pääpiirteissään toivomallani tavalla. SM-hallien kaksi hopeamitalia oli keskimäärin hyvä suoritus, toiselta puolen maapalloa tavoitettu Salonen kertoo.
Viime vuonna kotimaisen yleisurheilun tilaa leimasi vahva pettymys ja muutoshakuisuus. Penkin alle menneiden MM-kisojen jälkeen päitä vaadittiin vadille ja muutoksia luvattiin.
- Järjestörakenteita ja toimintatapoja kyseenalaistettiin varmasti aiheellisestikin viime kesän mitalittomuuden jäljiltä ja taidettiinpa siinä hötäkässä muutoksiakin luvata jostain suusta. Ainakin panostusta tulevan kesän kotikisoihin luvattiin ja samassa yhteydessä kovasti mainostettiin marraskuun leiriä täällä samaisessa Potchefstroomissa, jossa itsekin olen leireillyt. Totuus taisi valitettavasti olla se, että tämä ylimääräinen harjoitusleiri, jota siis tarjottiin liiton piikkiin luonnollisesti vain erittäin rajatulle joukolle, olikin ainoa lisäpanostus, joka liitolta näin kotikisojen alla löytyi. Urheiluliiton rahallista tukea nauttivien urheilijoiden joukko ei, ainakaan merkittävästi, kasvanut täksi vuodeksi kuten eivät myöskään näiden urheilijoiden saamat tukisummat., Salonen taustoittaa.
Helsingissä järjestettävät yleisurheilun EM-kisat ovat tuoneet oman mausteensa myös lakimieheksi opiskelevan Salosen valmistautumiseen.
- Oma valmistautumiseni kohti tulevaa tärkeää kesää on siltä osin erilainen aikaisempaan verrattuna, että pyrin leireilemään ulkomailla hyvissä olosuhteissa mahdollisimman paljon, jotta harjoittelu olisi laadukasta ja tehokasta. Kaksi kuukauden leiriä Etelä-Afrikassa saavat vielä jatkokseen kolmen viikon mittaisen vauhtipätkän Portugalin Monte Gordossa huhti-toukokuussa.
Salonen ei nauti liiton rahallista tukea, joten rahoitus ulkomaan harjoitusjaksoihin on revittävä jotain muuta kautta. Onneksi hänellä on takanaan vahva tukiverkosto.
- Itse en ole SUL:lta rahallista tukea tälle vuodelle saanut, sillä en kuulu mihinkään liiton valmennusryhmään Niinpä kotikisat eivät ole tuoneet tulosrajojen tavoitteluun mitään lisäapua, vaan omakin tilanteeni on hieman heikompi kuin viime vuonna, jolloin vielä kuuluin nuorten EM-ryhmään (NEM-ryhmä) ja sain siis pientä tukea lajiliitolta. Liiton antaman tuen osalta nyt onkin itseni kohdalla heikoin tilanne moneen vuoteen, mutta pari henkilökohtaista sponsoria, oma seura ja vanhemmat sekä osa-aikainen työskentely ovat tarjonneet opintotuen ohella rahoituksen siihen, että harjoittelun järjestäminen onnistuu edes jollain tavalla järkevästi.
Urheilun muutostyöryhmä toi jo ennakkoraportissaan esiin Veikkausvoittovarojen jakautuvan itse urheilijoiden sijasta suurelta osaksi toimistotyöhön. Espoon Tapioita edustava Salonen on huomannut yleisurheilun puolella samankaltaisia ongelmia ja lähettää selkeät terveiset Suomen Urheiluliittoon.
- Pitkällä tähtäimellä toivoisin liitolta näkemystä jakaa tukea urheilijoille laajalla rintamalla, jotta uusia menestyjiä nousee esille. Valitettavan usein rahat taitavat ohjautua raskaisiin järjestörakenteisiin ja itse urheilijoille jää vain pieni osa yleisurheilussa pyörivästä rahamäärästä.
Tiedusteltaessa kunnianhimoisen urheilijan tavoitteita ensi kesäksi, tulevat vastaukset kuin tykin suusta.
- Tulevan kilpailukauden tavoitteenani on Helsingin EM-kilpailuiden tulosraja, jonka rikkominen kylläkin vaatii roimaa parannusta ennätykseeni. Yleisesti kesän kilpailukauden osalta tavoitteenani on tehdä selvät parannukset ennätyksiini ja loppukesän osalta tietenkin napata ensimmäinen mitali Kalevan kisoista neljän SM-hallikisojen mitalini jatkoksi. Myös Ruotsi-ottelu on merkattu isolla kauden kilpailusuunnitelmaan., Salonen toteaa.
Pitkällä aikavälillä määrätietoisella juoksijalupauksella siintää selkeä päämäärä.
- Pitkällä tähtäimellä tavoitteenani on vuoden 2014 EM-kisat ja eurooppalaisen kärjen saavuttaminen, nuorukainen lataa."
Jutun kirjoittaja: Panu Kolsi.
- Talvikausi on pääpiirteissään sujunut kohtuullisen hyvin. Ennakkoasetelmana kauteen lähtiessä oli se, että vasen nilkkani tähystettiin lokakuun puolivälissä ja juoksuaskeleita otin vasta marraskuun loppupuolella. Joulu-tammikuussa olin neljän viikon harjoitusleirillä Etelä-Afrikan Potchefstroomissa, jossa olen nyt jälleen, ja leiri sujui varsin nousujohteisesti. Hallikilpailut menivät pääpiirteissään toivomallani tavalla. SM-hallien kaksi hopeamitalia oli keskimäärin hyvä suoritus, toiselta puolen maapalloa tavoitettu Salonen kertoo.
Viime vuonna kotimaisen yleisurheilun tilaa leimasi vahva pettymys ja muutoshakuisuus. Penkin alle menneiden MM-kisojen jälkeen päitä vaadittiin vadille ja muutoksia luvattiin.
- Järjestörakenteita ja toimintatapoja kyseenalaistettiin varmasti aiheellisestikin viime kesän mitalittomuuden jäljiltä ja taidettiinpa siinä hötäkässä muutoksiakin luvata jostain suusta. Ainakin panostusta tulevan kesän kotikisoihin luvattiin ja samassa yhteydessä kovasti mainostettiin marraskuun leiriä täällä samaisessa Potchefstroomissa, jossa itsekin olen leireillyt. Totuus taisi valitettavasti olla se, että tämä ylimääräinen harjoitusleiri, jota siis tarjottiin liiton piikkiin luonnollisesti vain erittäin rajatulle joukolle, olikin ainoa lisäpanostus, joka liitolta näin kotikisojen alla löytyi. Urheiluliiton rahallista tukea nauttivien urheilijoiden joukko ei, ainakaan merkittävästi, kasvanut täksi vuodeksi kuten eivät myöskään näiden urheilijoiden saamat tukisummat., Salonen taustoittaa.
Helsingissä järjestettävät yleisurheilun EM-kisat ovat tuoneet oman mausteensa myös lakimieheksi opiskelevan Salosen valmistautumiseen.
- Oma valmistautumiseni kohti tulevaa tärkeää kesää on siltä osin erilainen aikaisempaan verrattuna, että pyrin leireilemään ulkomailla hyvissä olosuhteissa mahdollisimman paljon, jotta harjoittelu olisi laadukasta ja tehokasta. Kaksi kuukauden leiriä Etelä-Afrikassa saavat vielä jatkokseen kolmen viikon mittaisen vauhtipätkän Portugalin Monte Gordossa huhti-toukokuussa.
Salonen ei nauti liiton rahallista tukea, joten rahoitus ulkomaan harjoitusjaksoihin on revittävä jotain muuta kautta. Onneksi hänellä on takanaan vahva tukiverkosto.
- Itse en ole SUL:lta rahallista tukea tälle vuodelle saanut, sillä en kuulu mihinkään liiton valmennusryhmään Niinpä kotikisat eivät ole tuoneet tulosrajojen tavoitteluun mitään lisäapua, vaan omakin tilanteeni on hieman heikompi kuin viime vuonna, jolloin vielä kuuluin nuorten EM-ryhmään (NEM-ryhmä) ja sain siis pientä tukea lajiliitolta. Liiton antaman tuen osalta nyt onkin itseni kohdalla heikoin tilanne moneen vuoteen, mutta pari henkilökohtaista sponsoria, oma seura ja vanhemmat sekä osa-aikainen työskentely ovat tarjonneet opintotuen ohella rahoituksen siihen, että harjoittelun järjestäminen onnistuu edes jollain tavalla järkevästi.
Urheilun muutostyöryhmä toi jo ennakkoraportissaan esiin Veikkausvoittovarojen jakautuvan itse urheilijoiden sijasta suurelta osaksi toimistotyöhön. Espoon Tapioita edustava Salonen on huomannut yleisurheilun puolella samankaltaisia ongelmia ja lähettää selkeät terveiset Suomen Urheiluliittoon.
- Pitkällä tähtäimellä toivoisin liitolta näkemystä jakaa tukea urheilijoille laajalla rintamalla, jotta uusia menestyjiä nousee esille. Valitettavan usein rahat taitavat ohjautua raskaisiin järjestörakenteisiin ja itse urheilijoille jää vain pieni osa yleisurheilussa pyörivästä rahamäärästä.
Tiedusteltaessa kunnianhimoisen urheilijan tavoitteita ensi kesäksi, tulevat vastaukset kuin tykin suusta.
- Tulevan kilpailukauden tavoitteenani on Helsingin EM-kilpailuiden tulosraja, jonka rikkominen kylläkin vaatii roimaa parannusta ennätykseeni. Yleisesti kesän kilpailukauden osalta tavoitteenani on tehdä selvät parannukset ennätyksiini ja loppukesän osalta tietenkin napata ensimmäinen mitali Kalevan kisoista neljän SM-hallikisojen mitalini jatkoksi. Myös Ruotsi-ottelu on merkattu isolla kauden kilpailusuunnitelmaan., Salonen toteaa.
Pitkällä aikavälillä määrätietoisella juoksijalupauksella siintää selkeä päämäärä.
- Pitkällä tähtäimellä tavoitteenani on vuoden 2014 EM-kisat ja eurooppalaisen kärjen saavuttaminen, nuorukainen lataa."
Jutun kirjoittaja: Panu Kolsi.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Vesipalloa
Erittäin raikasta tiistai-iltaa teille kaikille! Vähän tässä maiskuttelen viinikumia suussa ja yritän saada jonkinnäköisen blogitekstin solmittua rusettiin. Ainahan sitä jonkun tarinan vääntää luettavaksi, johan Tuomas 'Sepi' Seppänenkin päivitti facebookissa että "Ei voi muuta sanoo ku et on ollu vähän kaikenlaista ja monenmoista! Päivitän blogia kun tulee jotain kerrottavaa!" ... Niinpä. Aina se ei siis tarkoita, että olisi jotain kerrottavaa, vaikka paljon olisikin sattunut. Ainakaan heittopiireissä - osa tarinoista kun on siellä väkisinkin julkaisukelvottomia.
Tämän viikon elän hieman poikkeusrytmissä täällä leirillä. Ei, en herää aamuviideltä ja sillä lailla, vaikka sitä nyt joku siellä varmasti vakavissaan miettiikin.. rytminmuutos tarkoittaa lähinnä sitä, että perinteinen tiistain VK-harjoitus lipsahti jo eilen, tosin fiiliksessä oli rahtunen naheutta hyvän luiston sijaan, ja torstaiset lyhykäiset vedot aikaistuvat myös päivällä ja ovat täten vuorossa huomenna. Setti on sama kuin toissaviikolla eli 2*5*200m, joskin palautusta on nyt hieman annettu lisää. Antaa läskin välillä vähän lepuuttaakin.
Tämä päivien vaihtelu tarkoitti siis käytännössä sitä, että tänään (blogi)tiistaina oli kevyt päivä ja vieläpä "poissa jaloilta" eli harjoituksiin ei sisältynyt juoksua ollenkaan. Aamulla tein cross-traineria, venyttelyä sekä jumppaa ja illalla olikin sitten vuorossa vesijuoksua ulkoaltaan raikkaassa vedessä. Aika useinhan kyseisessä ulkoaltaassa saa vesijuosta ihan yksinään tai korkeintaan pari henkilöä on uimassa taikka tekemässä pellehyppyjä. Iltaisin saattaa opiskelijoita olla viettämässä aikaa altaan ympäristössä, mutta itse altaassa on rauhallista. Nyt saavutaankin tämän blogitekstin ehdottomaan kliimaksiin, kun kerron, että tänään näin ei ollutkaan. Jo saapuessani paikalle havaitsin vesipallomaalien olevan pahaenteisesti esillä ja paikalla oli muutenkin aivan liikaa porukkaa normaalitilanteeseen nähden. Hyppäsin kuitenkin altaaseen ja vähitellen kävi entistä selvemmäksi että kohta on pari joukkueellista yliopiston vesipalloilijoita altaassa. Ja niinhän siinä kävi että pallot alkoivat lennellä, kun 32 henkilöä aloitti harjoitukset. Miesten joukkuetta oli tällä kertaa saapunut koutsaamaan joku Etelä-Afrikan vesipalloilun suuruus ja hän saikin joukolta reippaat aplodit. Ehdottomasti niiden arvoinen, vaikka itseltäni menikin hiukan ohi, että oliko kyseinen heppu pelannut 200 maaottelua Etelä-Afrikan paid...siis simmareissa vai kenties 200 pääsarjaottelua urallaan vai oliko hänen uimataitonsa kenties 200 metriä. 200:n mies kuitenkin. Pienet sille!
Yllättävän siististi pallot loppujen lopuksi lentelivät ja sain treenini tehtyä laitaa pitkin polskutellen ja häivyin pois tieltä. Olisin toki jäänyt mukaan harjoituksiin, mutta näyttöni vesipallo-osaamisestani ei ilmeisesti ollut riittävä. Ai millaisenko taidonnäytteen annoin? No tietysti verbaalisen, sillä tokaisin seuraavasti: "Juu nou, vii häv greit wooter poulou pleijers in finländ tuu... duu juu häppen tu nou paavo lipponen oor vesa-matti loiri pörhäps?" ... Ei ollu vissiin Pave ja Vesku tämän pallonpuoliskon kuumimmat vesipallonimet.
Tämän viikon elän hieman poikkeusrytmissä täällä leirillä. Ei, en herää aamuviideltä ja sillä lailla, vaikka sitä nyt joku siellä varmasti vakavissaan miettiikin.. rytminmuutos tarkoittaa lähinnä sitä, että perinteinen tiistain VK-harjoitus lipsahti jo eilen, tosin fiiliksessä oli rahtunen naheutta hyvän luiston sijaan, ja torstaiset lyhykäiset vedot aikaistuvat myös päivällä ja ovat täten vuorossa huomenna. Setti on sama kuin toissaviikolla eli 2*5*200m, joskin palautusta on nyt hieman annettu lisää. Antaa läskin välillä vähän lepuuttaakin.
Tämä päivien vaihtelu tarkoitti siis käytännössä sitä, että tänään (blogi)tiistaina oli kevyt päivä ja vieläpä "poissa jaloilta" eli harjoituksiin ei sisältynyt juoksua ollenkaan. Aamulla tein cross-traineria, venyttelyä sekä jumppaa ja illalla olikin sitten vuorossa vesijuoksua ulkoaltaan raikkaassa vedessä. Aika useinhan kyseisessä ulkoaltaassa saa vesijuosta ihan yksinään tai korkeintaan pari henkilöä on uimassa taikka tekemässä pellehyppyjä. Iltaisin saattaa opiskelijoita olla viettämässä aikaa altaan ympäristössä, mutta itse altaassa on rauhallista. Nyt saavutaankin tämän blogitekstin ehdottomaan kliimaksiin, kun kerron, että tänään näin ei ollutkaan. Jo saapuessani paikalle havaitsin vesipallomaalien olevan pahaenteisesti esillä ja paikalla oli muutenkin aivan liikaa porukkaa normaalitilanteeseen nähden. Hyppäsin kuitenkin altaaseen ja vähitellen kävi entistä selvemmäksi että kohta on pari joukkueellista yliopiston vesipalloilijoita altaassa. Ja niinhän siinä kävi että pallot alkoivat lennellä, kun 32 henkilöä aloitti harjoitukset. Miesten joukkuetta oli tällä kertaa saapunut koutsaamaan joku Etelä-Afrikan vesipalloilun suuruus ja hän saikin joukolta reippaat aplodit. Ehdottomasti niiden arvoinen, vaikka itseltäni menikin hiukan ohi, että oliko kyseinen heppu pelannut 200 maaottelua Etelä-Afrikan paid...siis simmareissa vai kenties 200 pääsarjaottelua urallaan vai oliko hänen uimataitonsa kenties 200 metriä. 200:n mies kuitenkin. Pienet sille!
Yllättävän siististi pallot loppujen lopuksi lentelivät ja sain treenini tehtyä laitaa pitkin polskutellen ja häivyin pois tieltä. Olisin toki jäänyt mukaan harjoituksiin, mutta näyttöni vesipallo-osaamisestani ei ilmeisesti ollut riittävä. Ai millaisenko taidonnäytteen annoin? No tietysti verbaalisen, sillä tokaisin seuraavasti: "Juu nou, vii häv greit wooter poulou pleijers in finländ tuu... duu juu häppen tu nou paavo lipponen oor vesa-matti loiri pörhäps?" ... Ei ollu vissiin Pave ja Vesku tämän pallonpuoliskon kuumimmat vesipallonimet.
tiistai 28. helmikuuta 2012
Mihin sitä viimeksi jäätiinkään
Näköjään on isolle miehelle ylivoimainen tehtävä päivittää yhtä blogia. Ja mies on iso, kun elopainoa on yli 74kiloa. Asialle on tehtävä jotain kesään mennessä, sillä muuten perin Mäyrän paikan kestävyysjuoksuperheen läskinä. Mäyrä näytti kyllä marraskuisissa Etelä-Afrikan leirikuvissa jo enemmän kuivan kesän oravalta kuin mäyräeläimeltä.
Käydään läpi hallikauden loput kilpailut ja muut viimeaikaiset tapahtumat:
Steinkjer 11.2., 800m
Maaottelussa Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä miteltiin uutuuttaan kiiltävässä ja liimoilta haisevassa urheilupyhätössä Norjan maantieteellisessä keskipisteessä. Itse en kyllä liimojen haistelusta tiedä juurikaan mitään, mutta heti saavuttuamme kyseiseen kylään kävi lajivalmentajamme, nimettömänä pysyttelevä porvoolainen mieshenkilö, tutustumassa kisapaikkaan ja kertoi liimojen siellä haisevan. Todennäköisesti puhui kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Halli oli siis uusi ja rata suorastaan erinomainen, valehtelematta paras virallisiin hallimittoihin mahtuva rata, jolla olen kilpaillut. Itse kilpailusta ei sinänsä jäänyt jälkipolville Suomen edustajien osalta paljon hehkutettavaa. Ruotsalaiset nappasivat kärkisijat jäniksen takaa ja heidän jäljessään järjestys oli seuraava: Granlund, norjalaiset, Salonen. Otin siis etukäteissuunnitelmien mukaan paikan letkan hänniltä, sillä ajatus oli että jäniksen hoitaessa hommansa sovitun mukaisesti tulee perälläkin 400m väliajaksi alle 56sekuntia. Hyvin tarkkaan näin mentiinkin, pariin kertaan jouduin tosin hakemaan rytmiä uudelleen ajauduttuani liian lähelle norjalaisen kantapäitä - kylmempipäinen kaveri olisi malttanut ottaa viimeisellä sijalla oman tilansa. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä lähdin hakemaan ohituspaikkaa ja täysin vastoin valmentajan ohjeita vedin toisiksi viimeisen kaarteen suoraan edelläjuoksevan takana, mikä aiheutti vielä kerran pientä kompurointia. Pääsin kuitenkin takasuoran alkaessa nousemaan sekä toisen norjalaisen että Tommyn ohitse ja lähdin saalistamaan kolmantena ollutta norjalaista sekä toista sijaa pitänyttä Ruotsin Karim Mohammadia. Kärjessä viilettänyt vetyperoksidi-Svensson oli jo päässyt hieman karkaamaan. Viimeisen kaarteen tulin kuuliaisesti sen verran ulkona, jotta en joutunut väistelemään edessä olevan jalkoja ja loppusuoralla irvistys paheni vaikka lisävauhtia ei enää oikein löytynytkään. Edellä ollut norjalainen lähestyi koko ajan (hävisin lopulta hänelle nihkeän 0,01sekuntia), mutta takaa ehti toinen norjalainen vielä kiertää edelleni. Suomeen siis kaksi viimeistä sijaa ja vielä melko niukalla erolla.
Tampere 18.2., 1500m
Norjan reissun pitkän matkustelun johdosta pääosa seuraavasta viikosta kului palauttelun merkeissä. Tein kuitenkin tiistain kevyehkön valmistavan treenin jälkeen päätöksen, että lähden juoksemaan molempia matkoja SM-halleissa. Ensimmäisenä päivänä vuorossa oli eurooppalainen maili ja seitsenhenkisen porukan huonoin ennätys oli allekirjoittaneella. Porukan paras puolikkaan mailin ennätys oli kuitenkin myös nimissäni, joten mitään suurta päättelytyötä ei tarvinnut tehdä että pystyi laskemaan hieman hidasvauhtisemman juoksun palvelevan itseäni parhaiten.
Sadan metrin juoksun jälkeen kilpailua vietiinkin Runner's High -henkisesti, sillä rintarinnan vauhtia jarruttivat Salonen ja Nummela. Takaa puski kuitenkin Hampuusi-Hamberg ja kiristi vauhtia. 500metrin juoksun jälkeen kärkeen kiilasi Ulvilan Kou ja nykäisi heti muilta karkuun. Koun toinen viissatanen olikin 1.14, joten varsin liukkaasti mies irtosi muista. Ensimmäisen satasen löysäilyä lukuunottamatta pääporukassa vauhti olikin 1200m asti noin 3.55-3.57 tahtia, mutta alun jarruttelun takia viimeiselle 300m kierrokselle lähdettiin tasaisen vauhdin taulukolla nippa alle 4min loppuaikaan tähtäävästä splitistä. Takasuoralla mentiin jo melko hilpakkaa ravia, mutta itse olin Hambergin ja Nummelan rakentamassa pussissa. Happo kuitenkin silmä kiinni raastaessaan hoiperteli sen verran sivuun, että pääsin livahtamaan sisältä ohitse ja tarraamaan kiinni kakkospaikkaan Nummelan iskiessä olkapääni takana kasvoilleen sitä tuttuakin tutumpaa taisteluilmettä - juuri sitä samaista, joka kasvoillaan hän niin monet kerrat on loppusuoraa taivaltanut. Mainittakoon näistä kerroista esimerkiksi SM-viestit Turussa 2007, kun Nummela ankkuroi HKV:n 4*800m viestissä voittoon ja loppusuoralla hänelle antautui itse Juha "Käksä" Kukkamo. Ilmeessä Käksä ei tosin ollut pekkaa pahempi hänkään.
Noniin, sitä taas hairahduttiin sivupoluille kuin Taula-Matti ikään. Loppusuoralla kaarruttaessa uskoin Nummelan lyövän vielä yhden vaiheen silmään ja viritin kiriäni äärimmilleen samalla huomaten kuinka Kou rullailee kevyesti edellä kohti varmaa voittoa ja katselee olkapäänsä ylitse takana kehittyvää taistelua. Onnistuin kuitenkin pitämään kiinni kakkossijasta, Nummelan napatessa kolmostilan juuri ennen Laurilaa. Helppo sanoa, että kilpailun suurimman shown tarjosi Nummela maaliintultuaan. Kuulemma osa lähellä istuneita ihmisiä ei vieläkään ole saanut kuuloaan takaisin niiden karjumisten jäljiltä.
Tampere 19.2., 800m
Toisena päivänä oli vuorossa puolikas maili ja siihen jouduttiin rakentamaan kaksi suoraan finaalina juostavaa erää. Ensimmäisessä erässä vanha taistelupari Rotkirch & Nummela kävi hurjan väännön voitosta ja aikakin painui aivan 1.54:n pintaan. Tätä taustaa vasten lähdin tekemään juoksua keulasta, jotta voisin säädellä vauhtia mahdollisimman hyvin ja olisin poissa mahdollisista sählingeistä. Puoleen matkaan tulimme 56sekunnissa ja vähän tämän jälkeen tunsin että nyt, EAA:n EM-maastolähetyksen selostajaa mukaillen, "Espoon borza is not having the best of days". Sain kuitenkin pitää johtopaikkaa varsin pitkään, kunnes takaa hyökkäsi jälleen voittoon Kou vetävällä askeleellaan. Kaksi hopeaa tuli siis viikonlopun saldoksi ja sitä onkin pidettävä mainiona saavutuksena taustat huomioiden. Hevoskuurin toimittaja suodatti kilpailun jälkeisistä tunnelmistani olennaisimman esille seuraavasti: "- - Aika vaikea viime kausi on takana, niin olen iloinen, että pystyn juoksemaan - -, kertoi Salonen." Tarkentaisin vielä, että erityisesti 'kilpailemaan'. Loppusuoran väännöt Nummelaa ja Sundellia vastaan olivat hieno piristysruiske pimeään talveen, olkoonkin että jälkimmäinen taistelu päättyi kirvelevään tappioon.
Hallikaudesta kohti kevättä
SM-hallien jälkeen pari päivää vierähti erilaisia asioita hoidellessa ja jälleen kerran valtavan kiireen kera täytyi tavaroita lyödä kasaan leiriä varten. Leirikohde on tälläkin kertaa Etelä-Afrikan Potchefstroom, mutta ennen harjoitusjakson alkamista otimme pienen miniloman Kapkaupungissa torstaista sunnuntaihin. Muutamaan päivään mahtui jos jonkinlaista retkeä ja nähtävyyttä ja aktiviteettia aina Pöytävuorelle vaeltamisesta Robben Islandilla ja Hyväntoivonniemessä vierailuun. Nyt on kuitenkin päästy jo harjoittelun makuun täällä ja edessä onkin ohjelman mukaan varsin tiukka neljäviikkoinen. Tänään aloitin hieman reippaampien treenien osalta ja laputin illan jo hämärtyessä 6km vauhtikestävyyttä 3.45/km-vauhdista 3.20/km-vauhtiin (ka. 3.33/km) kiihdytellen. Tuntuma oli varsin hyvä, joten tästä on hyvä lähteä rakentamaan kunto kohti kevättä ja kesää.
Loppuun vielä pari kuvaa Kapkaupungista. Pysykää tutkalla.
Cape of Good Hope.
Valmiina uimaan pois Robben Islandilta.
Runner's High:ta Pöytävuorelta.
Käydään läpi hallikauden loput kilpailut ja muut viimeaikaiset tapahtumat:
Steinkjer 11.2., 800m
Maaottelussa Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä miteltiin uutuuttaan kiiltävässä ja liimoilta haisevassa urheilupyhätössä Norjan maantieteellisessä keskipisteessä. Itse en kyllä liimojen haistelusta tiedä juurikaan mitään, mutta heti saavuttuamme kyseiseen kylään kävi lajivalmentajamme, nimettömänä pysyttelevä porvoolainen mieshenkilö, tutustumassa kisapaikkaan ja kertoi liimojen siellä haisevan. Todennäköisesti puhui kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Halli oli siis uusi ja rata suorastaan erinomainen, valehtelematta paras virallisiin hallimittoihin mahtuva rata, jolla olen kilpaillut. Itse kilpailusta ei sinänsä jäänyt jälkipolville Suomen edustajien osalta paljon hehkutettavaa. Ruotsalaiset nappasivat kärkisijat jäniksen takaa ja heidän jäljessään järjestys oli seuraava: Granlund, norjalaiset, Salonen. Otin siis etukäteissuunnitelmien mukaan paikan letkan hänniltä, sillä ajatus oli että jäniksen hoitaessa hommansa sovitun mukaisesti tulee perälläkin 400m väliajaksi alle 56sekuntia. Hyvin tarkkaan näin mentiinkin, pariin kertaan jouduin tosin hakemaan rytmiä uudelleen ajauduttuani liian lähelle norjalaisen kantapäitä - kylmempipäinen kaveri olisi malttanut ottaa viimeisellä sijalla oman tilansa. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä lähdin hakemaan ohituspaikkaa ja täysin vastoin valmentajan ohjeita vedin toisiksi viimeisen kaarteen suoraan edelläjuoksevan takana, mikä aiheutti vielä kerran pientä kompurointia. Pääsin kuitenkin takasuoran alkaessa nousemaan sekä toisen norjalaisen että Tommyn ohitse ja lähdin saalistamaan kolmantena ollutta norjalaista sekä toista sijaa pitänyttä Ruotsin Karim Mohammadia. Kärjessä viilettänyt vetyperoksidi-Svensson oli jo päässyt hieman karkaamaan. Viimeisen kaarteen tulin kuuliaisesti sen verran ulkona, jotta en joutunut väistelemään edessä olevan jalkoja ja loppusuoralla irvistys paheni vaikka lisävauhtia ei enää oikein löytynytkään. Edellä ollut norjalainen lähestyi koko ajan (hävisin lopulta hänelle nihkeän 0,01sekuntia), mutta takaa ehti toinen norjalainen vielä kiertää edelleni. Suomeen siis kaksi viimeistä sijaa ja vielä melko niukalla erolla.
Tampere 18.2., 1500m
Norjan reissun pitkän matkustelun johdosta pääosa seuraavasta viikosta kului palauttelun merkeissä. Tein kuitenkin tiistain kevyehkön valmistavan treenin jälkeen päätöksen, että lähden juoksemaan molempia matkoja SM-halleissa. Ensimmäisenä päivänä vuorossa oli eurooppalainen maili ja seitsenhenkisen porukan huonoin ennätys oli allekirjoittaneella. Porukan paras puolikkaan mailin ennätys oli kuitenkin myös nimissäni, joten mitään suurta päättelytyötä ei tarvinnut tehdä että pystyi laskemaan hieman hidasvauhtisemman juoksun palvelevan itseäni parhaiten.
Sadan metrin juoksun jälkeen kilpailua vietiinkin Runner's High -henkisesti, sillä rintarinnan vauhtia jarruttivat Salonen ja Nummela. Takaa puski kuitenkin Hampuusi-Hamberg ja kiristi vauhtia. 500metrin juoksun jälkeen kärkeen kiilasi Ulvilan Kou ja nykäisi heti muilta karkuun. Koun toinen viissatanen olikin 1.14, joten varsin liukkaasti mies irtosi muista. Ensimmäisen satasen löysäilyä lukuunottamatta pääporukassa vauhti olikin 1200m asti noin 3.55-3.57 tahtia, mutta alun jarruttelun takia viimeiselle 300m kierrokselle lähdettiin tasaisen vauhdin taulukolla nippa alle 4min loppuaikaan tähtäävästä splitistä. Takasuoralla mentiin jo melko hilpakkaa ravia, mutta itse olin Hambergin ja Nummelan rakentamassa pussissa. Happo kuitenkin silmä kiinni raastaessaan hoiperteli sen verran sivuun, että pääsin livahtamaan sisältä ohitse ja tarraamaan kiinni kakkospaikkaan Nummelan iskiessä olkapääni takana kasvoilleen sitä tuttuakin tutumpaa taisteluilmettä - juuri sitä samaista, joka kasvoillaan hän niin monet kerrat on loppusuoraa taivaltanut. Mainittakoon näistä kerroista esimerkiksi SM-viestit Turussa 2007, kun Nummela ankkuroi HKV:n 4*800m viestissä voittoon ja loppusuoralla hänelle antautui itse Juha "Käksä" Kukkamo. Ilmeessä Käksä ei tosin ollut pekkaa pahempi hänkään.
Noniin, sitä taas hairahduttiin sivupoluille kuin Taula-Matti ikään. Loppusuoralla kaarruttaessa uskoin Nummelan lyövän vielä yhden vaiheen silmään ja viritin kiriäni äärimmilleen samalla huomaten kuinka Kou rullailee kevyesti edellä kohti varmaa voittoa ja katselee olkapäänsä ylitse takana kehittyvää taistelua. Onnistuin kuitenkin pitämään kiinni kakkossijasta, Nummelan napatessa kolmostilan juuri ennen Laurilaa. Helppo sanoa, että kilpailun suurimman shown tarjosi Nummela maaliintultuaan. Kuulemma osa lähellä istuneita ihmisiä ei vieläkään ole saanut kuuloaan takaisin niiden karjumisten jäljiltä.
Tampere 19.2., 800m
Toisena päivänä oli vuorossa puolikas maili ja siihen jouduttiin rakentamaan kaksi suoraan finaalina juostavaa erää. Ensimmäisessä erässä vanha taistelupari Rotkirch & Nummela kävi hurjan väännön voitosta ja aikakin painui aivan 1.54:n pintaan. Tätä taustaa vasten lähdin tekemään juoksua keulasta, jotta voisin säädellä vauhtia mahdollisimman hyvin ja olisin poissa mahdollisista sählingeistä. Puoleen matkaan tulimme 56sekunnissa ja vähän tämän jälkeen tunsin että nyt, EAA:n EM-maastolähetyksen selostajaa mukaillen, "Espoon borza is not having the best of days". Sain kuitenkin pitää johtopaikkaa varsin pitkään, kunnes takaa hyökkäsi jälleen voittoon Kou vetävällä askeleellaan. Kaksi hopeaa tuli siis viikonlopun saldoksi ja sitä onkin pidettävä mainiona saavutuksena taustat huomioiden. Hevoskuurin toimittaja suodatti kilpailun jälkeisistä tunnelmistani olennaisimman esille seuraavasti: "- - Aika vaikea viime kausi on takana, niin olen iloinen, että pystyn juoksemaan - -, kertoi Salonen." Tarkentaisin vielä, että erityisesti 'kilpailemaan'. Loppusuoran väännöt Nummelaa ja Sundellia vastaan olivat hieno piristysruiske pimeään talveen, olkoonkin että jälkimmäinen taistelu päättyi kirvelevään tappioon.
Hallikaudesta kohti kevättä
SM-hallien jälkeen pari päivää vierähti erilaisia asioita hoidellessa ja jälleen kerran valtavan kiireen kera täytyi tavaroita lyödä kasaan leiriä varten. Leirikohde on tälläkin kertaa Etelä-Afrikan Potchefstroom, mutta ennen harjoitusjakson alkamista otimme pienen miniloman Kapkaupungissa torstaista sunnuntaihin. Muutamaan päivään mahtui jos jonkinlaista retkeä ja nähtävyyttä ja aktiviteettia aina Pöytävuorelle vaeltamisesta Robben Islandilla ja Hyväntoivonniemessä vierailuun. Nyt on kuitenkin päästy jo harjoittelun makuun täällä ja edessä onkin ohjelman mukaan varsin tiukka neljäviikkoinen. Tänään aloitin hieman reippaampien treenien osalta ja laputin illan jo hämärtyessä 6km vauhtikestävyyttä 3.45/km-vauhdista 3.20/km-vauhtiin (ka. 3.33/km) kiihdytellen. Tuntuma oli varsin hyvä, joten tästä on hyvä lähteä rakentamaan kunto kohti kevättä ja kesää.
Loppuun vielä pari kuvaa Kapkaupungista. Pysykää tutkalla.
Cape of Good Hope.
Valmiina uimaan pois Robben Islandilta.
Runner's High:ta Pöytävuorelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)