Herve kaikille. Täällä sitä ollaan Turun Pallivahassa kuin Tyrnin Marja. Nimittäin uuni kuumana. Tai ei nyt ihan Pallivahassa, mutta Turussa kuitenkin. "Joo vai?" No "joo", vai mitä siihen pitäis vastata. HÄH! Ei tässä nyt sen kummempaa oo tapahtunu sitten viime kuuleman/kirjoittaman.
Tonnivitosen enkka, matka Turkuun, lepiä/pelkkää lepiä, kasin enkka mansessa, parin päivän mansesterin loma, parin päivän kukkien kastelu/postilaatikon tyhjentely Espoossa, matka Turkuun, lepiä ...
Oikeesti tohon viimeseen lepiin sisältyy jo vähän treeniä. Ja Espoossakin kävin vähän treenaamassa. Joten nyt voi taas ponnistaa kohti uusia lukemia! Vois myös sanoa, että tein tyhjennysharjoituksen. Postilaatikon tyhjennysharjoituksen. Se on yllättävän raskasta, kun sitä hesaria ei tuoda ovelle asti. Joku laki siitä tarvis ihan olla. Iltapäivään se tahtoo mennä väkisinkin, että jaksaa sen sieltä hakea. Ei voi mitään, ei. Muutenhan tosta ei mitenkään hirveästi riitä kerrottavaa. Enkat on ihan jees ja on Turkukin, vaikkei sitä kyllä ääneen kehtaa sanoa. Mansesterissa meni mukavasti. Se on mainittava että pääsin nauttimaan lehdessäkin mainostetun pihvimiehen pihveistä. "Jere on meiän pihvimies". Pihvimiehen mielestä maitoa ei kuulu juoda rilliruoan kanssa. Mä join. Join myös subissa maitoa. Sekin on ihan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että sieltä oli juusto lopussa. Siinä tilanteessa saa juoda vaikka kirnupiimää, on se niin kova paikka ihan kenelle tahansa!
Tampereellahan oli kohtuullisen vilpoisaa muuten. 12astetta give or take. Vedin tietysti capsicamit koipiin pukuhuoneessa. En tiiä oliko se jotain piiloyllyttämistä, kun ärrrä sanoi "aika hintsusti laitat tota..", mutta toimi. Pistin lisää. Ja sen kyllä huomas sitten illalla saunassa. Alko lämmittää kuin vodkapaukku talvipakkasilla. Saattaa olla, että 'poltella' on osuvampi verbi...
Tällä viikolla kun on vähän harjoiteltu, niin ensi viikolla sitä taas kisaillaan. Tiistaina Turussa 400m, lauantaina Kuortaneella 1500m ja, menee kyllä seuraavan viikon puolelle mutta, sitä seuraavana keskiviikkona Espoossa 800m. Sillä lailla. Ei kai tässä sitten muuta kun pistäkäähän kaikki suut makiaks!
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Hyviä puolia
Enkat on napsunu heti alkukauden kisoista. Se on aina aika positiivista. Belgian reissulta oli siis tuomisina muutakin kuin *vetin kallista suklaata. 1.51,22 pysähty kelloon c-erän voiton merkiksi ja sehän tarkoitti ennätyksen parantumista 0,61 sekunnilla. Samalla alittui myös tippausmestari-Nummelan ennätys 1.51,39. Ja sehän maistuu luonnollisesti hyvältä.
Suklaasta voidaan sanoa sen verran, että se on parasta suklaata mitä oon syöny. Tai sen ois parasta olla parasta suklaata mitä oon syöny. Muuten kyseessä on huijaus. Hyvänä puolena on tietenkin se, että voi sanoa tuliaisten olevan arvokkaita. Ja se suklaa on hyvää, vaikkei siltä maistuisikaan. Suklaan lisäksi pikavisiitiltä Brysseliin (lento lähti 20.00, lentokentälle saavuttiin yhden jälkeen, eli ylimääräistä aikaa oli) voi kertoa Manneken Pis:n näkemisen. Hieno pysti. Hiukan kookkaampaa epeliä kyllä odoteltiin näkevämme. Ja epelillä tarkoitan nyt siis ihan koko patsasta. Mutta kai se noin 60cm sitten riittää. Ainakin katsojia riitti.
Kaikista asioista voi löytää hyviä puolia kun oikein yrittää. Joskus se vaan on aika hankalaa. Esimerkiksi pari iltaa sitten elokuvateatterissa oli hyvät puolet vähissä kun Sinkkuelämää 2 -elokuva pyöri silmien edessä. Olin aika varma, että aika on pysähtynyt kun katsoin ensimmäisen kerran kelloa. Vaihtoehtoisesti tietysti rakkaasta Fossil-kellostani olisi voinut loppua paristo. Ihan nopeasti en kyllä keksinyt tilanteessa mitään hyvää puolta, ainakaan kun suklaarusinatkin olivat lopussa. Yritin ajatella, että kun elokuva on kerran nähty, ei sitä enää koskaan tarvitse nähdä uudelleen. Ja salaa tietenkin nautin koko elämyksestä...
Seuraava startti juoksuradalla on tänään illalla 1500m Eläintarhan kentällä. Sen jälkeen seuraa 800m Tampereen Ratinassa sunnuntaina. Tampereellahan on tunnetusti kisoissa aina paska sää. Mutta tällä kertaa Hakas-Jarmo on tilannut huippusään. Kesän paras päivä Tampereella osuu kisapäivälle ja huhujen mukaan iltapäivälle on luvassa jopa yli 10astetta lämmintä! Pienet kuurosateet pitävät huolen, ettei kuumuus pääse häiritsemään liikaa. Eipä voisi paremmin sattua!
Loppuun muistutettakoon kaikkia, että Ändyn Tippaus OY:n World Cup 2010 -tippaus on nyt ulkona ja ensimmäisen vaiheen tippausaikaa on jäljellä perjantaihin klo16.30 asti. Lisäohjeita löytyy TÄÄLTÄ ja alkulohkoja pääsee tippaamaan TÄLLÄ KAAVAKKEELLA. Ei muuta kuin rivejä kehiin!
Suklaasta voidaan sanoa sen verran, että se on parasta suklaata mitä oon syöny. Tai sen ois parasta olla parasta suklaata mitä oon syöny. Muuten kyseessä on huijaus. Hyvänä puolena on tietenkin se, että voi sanoa tuliaisten olevan arvokkaita. Ja se suklaa on hyvää, vaikkei siltä maistuisikaan. Suklaan lisäksi pikavisiitiltä Brysseliin (lento lähti 20.00, lentokentälle saavuttiin yhden jälkeen, eli ylimääräistä aikaa oli) voi kertoa Manneken Pis:n näkemisen. Hieno pysti. Hiukan kookkaampaa epeliä kyllä odoteltiin näkevämme. Ja epelillä tarkoitan nyt siis ihan koko patsasta. Mutta kai se noin 60cm sitten riittää. Ainakin katsojia riitti.
Kaikista asioista voi löytää hyviä puolia kun oikein yrittää. Joskus se vaan on aika hankalaa. Esimerkiksi pari iltaa sitten elokuvateatterissa oli hyvät puolet vähissä kun Sinkkuelämää 2 -elokuva pyöri silmien edessä. Olin aika varma, että aika on pysähtynyt kun katsoin ensimmäisen kerran kelloa. Vaihtoehtoisesti tietysti rakkaasta Fossil-kellostani olisi voinut loppua paristo. Ihan nopeasti en kyllä keksinyt tilanteessa mitään hyvää puolta, ainakaan kun suklaarusinatkin olivat lopussa. Yritin ajatella, että kun elokuva on kerran nähty, ei sitä enää koskaan tarvitse nähdä uudelleen. Ja salaa tietenkin nautin koko elämyksestä...
Seuraava startti juoksuradalla on tänään illalla 1500m Eläintarhan kentällä. Sen jälkeen seuraa 800m Tampereen Ratinassa sunnuntaina. Tampereellahan on tunnetusti kisoissa aina paska sää. Mutta tällä kertaa Hakas-Jarmo on tilannut huippusään. Kesän paras päivä Tampereella osuu kisapäivälle ja huhujen mukaan iltapäivälle on luvassa jopa yli 10astetta lämmintä! Pienet kuurosateet pitävät huolen, ettei kuumuus pääse häiritsemään liikaa. Eipä voisi paremmin sattua!
Loppuun muistutettakoon kaikkia, että Ändyn Tippaus OY:n World Cup 2010 -tippaus on nyt ulkona ja ensimmäisen vaiheen tippausaikaa on jäljellä perjantaihin klo16.30 asti. Lisäohjeita löytyy TÄÄLTÄ ja alkulohkoja pääsee tippaamaan TÄLLÄ KAAVAKKEELLA. Ei muuta kuin rivejä kehiin!
perjantai 4. kesäkuuta 2010
50
50. teksti tänne, joten pitihän se ihan otsikkoon asti laittaa. 50 on varsin hyvä luku. Esimerkiksi tänään, kun lennämme Helsingistä Brysseliin, on lentoaika 1h 50min. Huomennahan siis juostaan kisaa Oordegemissa. Siellä ei 50-prosenttinen suoritus riitä mihinkään - täytyy mennä satanen lasissa. Vaikka eräjakoja ei vielä näykään, niin oma paikkani löytynee C-erästä, sillä sijoitukseni rankingissa on 28., eikä sillä taida sen ylemmäs päästä. Joskaan tarvekaan ei varmaan ole päästä sen kovempaan erään. Tullaanhan c-erässäkin juoksemaan varmaankin 1.50:n pintaan. Mitä lähempänä (sitä lähempänä) kärkeä, niin sen paremmaltahan se kuulostaa...nyt ei muuta kuin sinne T.Evilän mainostamaan aamusumuun. Kerrottakoon että 50:nnen aika rankingissa on 1.58,89. Oma starttini ilmeisesti hieman puoli viiden jälkeen, varmaan kuitenkin ennen 16.50:ä.
50 oli ehdottomassa avainasemassa myös viimeisen tentin suhteen. Siis tämän kevään viimeisen. Tutkintovaatimuksiin sisältyi 926 sivua. Sehän on kieltämättä aika paljon. Tai vähän liikaa. Parhaani, kröhöm, yritin, mutta en saanut luettua ihan 50%:ia kyseisestä sivumäärästä. Yli 50 sivun päivätahtiin pystyinkin vain parina sateisena päivänä. Niinä samoina päivinähän televisio ei saanut yhteyttä mihinkään, dvd-soitin oli tietenkin rikki, internet-yhteydet eivät toimineet koko maailmassa ja en saanut unen päästä kiinni. Joka tapauksessa nyt on siirrytty kesäloman puolelle tämän ankaran opintorupeaman jäljiltä. Kesän aikana ei aivan 50:ä kisastarttia tule - parikymmentä ehkä. Vaikka tänään lähdenkin ulkomaille, niin seuraavaan 50:een päivään ei välttämättä ole ulkomaanreissuja tiedossa... tai ehkä juuri 50:n päivän kuluttua Belfastissa, who knows. 50 voi esiintyä kesän tuloksissakin, sillä sen alittaminen on ns. 'tiukassa' matkalla kuin matkalla. Oli edessä sitten minuutteina 0, 1 tai 3. Mutta yritetään, yritetään. Näin lopuksi voidaan vielä kertoa, että jalkapallon MM-tippaus tulee ilmestymään huomenissa ja mainostetaan sekä tarkastellaan sitä sitten varmuuden vuoksi vielä seuraavassa blogitekstissä... On itse tippaaja-ÄndY sen verran vanha kaakki jo, ettei se pysy enää kartalla. Lähempänä 50:ä ikävuotta kuin syntymää. Siinä iässä alkaa moisella fanaatikolla jo pyöriä Suomikin siellä mukana potkupallon MM-kisoissa... vaikka sitä ihmettä saammekin odotella vielä seuraavat 50 vuotta.
50 oli ehdottomassa avainasemassa myös viimeisen tentin suhteen. Siis tämän kevään viimeisen. Tutkintovaatimuksiin sisältyi 926 sivua. Sehän on kieltämättä aika paljon. Tai vähän liikaa. Parhaani, kröhöm, yritin, mutta en saanut luettua ihan 50%:ia kyseisestä sivumäärästä. Yli 50 sivun päivätahtiin pystyinkin vain parina sateisena päivänä. Niinä samoina päivinähän televisio ei saanut yhteyttä mihinkään, dvd-soitin oli tietenkin rikki, internet-yhteydet eivät toimineet koko maailmassa ja en saanut unen päästä kiinni. Joka tapauksessa nyt on siirrytty kesäloman puolelle tämän ankaran opintorupeaman jäljiltä. Kesän aikana ei aivan 50:ä kisastarttia tule - parikymmentä ehkä. Vaikka tänään lähdenkin ulkomaille, niin seuraavaan 50:een päivään ei välttämättä ole ulkomaanreissuja tiedossa... tai ehkä juuri 50:n päivän kuluttua Belfastissa, who knows. 50 voi esiintyä kesän tuloksissakin, sillä sen alittaminen on ns. 'tiukassa' matkalla kuin matkalla. Oli edessä sitten minuutteina 0, 1 tai 3. Mutta yritetään, yritetään. Näin lopuksi voidaan vielä kertoa, että jalkapallon MM-tippaus tulee ilmestymään huomenissa ja mainostetaan sekä tarkastellaan sitä sitten varmuuden vuoksi vielä seuraavassa blogitekstissä... On itse tippaaja-ÄndY sen verran vanha kaakki jo, ettei se pysy enää kartalla. Lähempänä 50:ä ikävuotta kuin syntymää. Siinä iässä alkaa moisella fanaatikolla jo pyöriä Suomikin siellä mukana potkupallon MM-kisoissa... vaikka sitä ihmettä saammekin odotella vielä seuraavat 50 vuotta.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Kurivaim sääsk
Tartto käytynä. Muutaman päivän siellä oleilun jälkeen puhutaankin Peukun kanssa sujuvaa eestiä. Muutenhan se on ihan hauskaa, mutta meillä on keskenämme kai sen verran eri murre ettei oikein ymmärretä toistemme eestejä! Ei annettu sen haitata kuitenkaan menoa. Muutamia huomioita voi tehdä viikonlopusta:
*) Hyttyset. Niitä oli paljon, ne oli isoja, ne liikku nopeesti, ne oli ärhäköitä. Aivan viheliäistä toimintaa kerrassaan. Sunin jaloista jos joku ois ottanut kuvan niin se kertois paljon asiasta. Näytti siltä kuin sillä ois ollu vesirokko. Mutta ei. Ne oli vaan nukkunu ikkuna auki. Mehän heti perjantaina pysähdyttiin aamulenkillä niin sanotusti KuTalle eli helpottamaan oloa pientareen puolelle. Vieressä menee joki, pysähdytään sopivaan pöheikköön ... Hmm. Ei siinä tarvi erikoisemmin päässä raksuttaa, että tajuais hyttysten kohta iskevän kiinni. Iskihän ne ja sit oli piru irti. Selvittiin hengissä ja mentiin hakemaan Offia apteekista. Seuraavan kahen vuorokauden aikana poltettiin 7kpl hyttyssavuja terassilla ja käytettiin pullollinen aerosolia. Se vähän helpotti.
**) Ruoka. Mehän ei maailmanluokan menijöinä tietenkään mihinkään kisaruokalaan lompsittu. Päällimmäinen syy oli tosin se, että sinne ois ollu n.3km matkaa. Syötiin siis ravintoloissa. Kung Fu, Kapris, Zen Zen ja hotellin ravintola mm. testattiin. Ensimmäisen kisapäivän lounaalla käytiin oman hotellimme ravintolassa vetämässä 'daily lunch', joka sisälsi vettä, leipiä, perunamuussia, lihamureketta ja keitettyjä vihanneksia. Hintaa oli 45kroonia eli aika jämpti 3euroa. Sellanen lounas. Edellisenä iltana oltiin haettu juoksuun puhtia Kung Fu -nimisestä paikasta ja annokset oli niin kookkaat että mietittiin yhdenkin annoksen riittävän kahdelle jos kisapäivänä sinne satutaan menemään. Varttia myöhemmin oli kaikki kupit tyhjiä, joten kyllähän me poijjaat syötiin. Syötiin muuten iltasuklaatakin. Seuraavana iltana se oli kakkua. Viimeisenä iltana se oli suklaakakkua. Kotimatkalla lautta ui aika syvällä...oli siellä sen verran painoa (liekö sitten johtunut kanssamatkustajien ostoksista vai meidän syömisistä...).
***) Kisat. Molemmat startit oli ihan hyvätasoisia ja sopivia vääntöjä näin kauden aluksi. Tonnivitosella mentiin eka rinki aika rauhassa ja sitten tuli vauhtia lisää. Kierros ennen maalia täytyi antaa hieman periksi kärkikaksikolle ja taistella kolmannesta sijasta. Sehän sieltä irtosi ja ennätyskin tuli. Splitit noin 63,5 - 2.05,5 - 3.09 ja loppuaika 3.54,43. Toisena päivänä taisteltiin 800m:llä ja mukana oli kolme jamppaa mua paremmilla enkoilla. Hyvällä kyynärpäätyönnöllä otin paikan letkan kakkosena, mutta etusuoran rullailu tiputti mut neljänneks ja eroakin pääsi vähän syntymään. Vitosen vajaata tuntia aikaisemmin kipaissut Allu oli taktisesti huutamassa vauhtia 200m ennen maalia ja meikä alkoi polkea tahtia minkä pystyi. Selät lähestyi lupaavasti ja reilu satku ennen maalia pistin Wilsonin tapaan "rautahampaat ulos" ja annoin tulla minkä lähtee. Heittämällä nousin toiseksi ohi latvian ja liettuan pojan ja metsästin katseellani viron omaa poikaa, Roman Fostia... Fostin kanssahan mm. T.Granlund on kerran vääntänyt peistä vielä loppuverkallakin, joten kalavelkoja oli maksettavana. Eroa oli kuitenkin noin 6-7metriä siinä 100m ennen maalia, joten hurjaa loppua huudeltiin. Takasuoralta kaikuneet Helsingin Yliopiston säbäjoukkueen kannustukset (sekä leijaillut alkomahoolin tuoksu) varmasti osaltaan auttoivat loppurypistyksessä. Muutama metri ennen maaliviivaa näki, että niinhän siinä käy jotta matka riittää tällä kertaa. Syöksyin viivalle ensimmäisenä suorastaan selvän eron turvin. ... Tuloksissahan ero on tarkalleen 0,01sekuntia, mutta sitä maalikamerakuvaa on kyllä katottu Viron lipun läpi, sillä isoin sadasosa se on minkä ite oon koskaan nähny. Luulen. Aika oli 1.52,79.. väliajoista ei mitään ihan varmaa ole, mutta jotain 27,4 - 56,2 - 1.25,0 luokkaa ne on.
****) Palkintojenjaot. Jokaiselle lajillehan oli oma palkintojenjakonsa, eikä samalla kertaa siis yksillä fanfaareilla viety palkintopallin luokse yhtä kolmikkoa enempää. Sehän tarkoitti mm. sitä että palkintojenjaoissa saattoi hetken kestää. Diplomitkin oli tulostettuna jokaisen nimellä ja ajalla varustettuna. Ihan hyvin siis siltä osin kyllä panostettu. Paljon kertoo myös se, kun J.Ojapalo tokaisi lauantai-iltana jalkojensa olevan kipeät. Eihän siinä mitään, mutta kun se mies ei juossut edes kisaa lauantaina. Sitä porukalla ihmeteltiin ja saatiin selitykseksi, että ne oli ne palkintojenjaot kun väsytti jalat. Jokaisen awarding ceremonyn yhteydessä kun soitettiin Gaudeamus Igitur ja kaikkien tuli sen ajaksi nousta seisomaan. Kyllä sellaisessa väsyy jalat. Väkisinkin.
Siitä sitä tältä erää. Kisat jatkuu Belgiassa 5.kesäkuuta, joten koitetaan tässä välissä nuijia muutama hyvä treeni ja opetella tärkeät fraasit Belgian virallisilla kielillä. Saksa jotenkin sujuukin jo, mutta hollantia ja ranskaa täytynee vähän terästää... Je mappelle Claude, sanois Joey Frendeissä.
*) Hyttyset. Niitä oli paljon, ne oli isoja, ne liikku nopeesti, ne oli ärhäköitä. Aivan viheliäistä toimintaa kerrassaan. Sunin jaloista jos joku ois ottanut kuvan niin se kertois paljon asiasta. Näytti siltä kuin sillä ois ollu vesirokko. Mutta ei. Ne oli vaan nukkunu ikkuna auki. Mehän heti perjantaina pysähdyttiin aamulenkillä niin sanotusti KuTalle eli helpottamaan oloa pientareen puolelle. Vieressä menee joki, pysähdytään sopivaan pöheikköön ... Hmm. Ei siinä tarvi erikoisemmin päässä raksuttaa, että tajuais hyttysten kohta iskevän kiinni. Iskihän ne ja sit oli piru irti. Selvittiin hengissä ja mentiin hakemaan Offia apteekista. Seuraavan kahen vuorokauden aikana poltettiin 7kpl hyttyssavuja terassilla ja käytettiin pullollinen aerosolia. Se vähän helpotti.
**) Ruoka. Mehän ei maailmanluokan menijöinä tietenkään mihinkään kisaruokalaan lompsittu. Päällimmäinen syy oli tosin se, että sinne ois ollu n.3km matkaa. Syötiin siis ravintoloissa. Kung Fu, Kapris, Zen Zen ja hotellin ravintola mm. testattiin. Ensimmäisen kisapäivän lounaalla käytiin oman hotellimme ravintolassa vetämässä 'daily lunch', joka sisälsi vettä, leipiä, perunamuussia, lihamureketta ja keitettyjä vihanneksia. Hintaa oli 45kroonia eli aika jämpti 3euroa. Sellanen lounas. Edellisenä iltana oltiin haettu juoksuun puhtia Kung Fu -nimisestä paikasta ja annokset oli niin kookkaat että mietittiin yhdenkin annoksen riittävän kahdelle jos kisapäivänä sinne satutaan menemään. Varttia myöhemmin oli kaikki kupit tyhjiä, joten kyllähän me poijjaat syötiin. Syötiin muuten iltasuklaatakin. Seuraavana iltana se oli kakkua. Viimeisenä iltana se oli suklaakakkua. Kotimatkalla lautta ui aika syvällä...oli siellä sen verran painoa (liekö sitten johtunut kanssamatkustajien ostoksista vai meidän syömisistä...).
***) Kisat. Molemmat startit oli ihan hyvätasoisia ja sopivia vääntöjä näin kauden aluksi. Tonnivitosella mentiin eka rinki aika rauhassa ja sitten tuli vauhtia lisää. Kierros ennen maalia täytyi antaa hieman periksi kärkikaksikolle ja taistella kolmannesta sijasta. Sehän sieltä irtosi ja ennätyskin tuli. Splitit noin 63,5 - 2.05,5 - 3.09 ja loppuaika 3.54,43. Toisena päivänä taisteltiin 800m:llä ja mukana oli kolme jamppaa mua paremmilla enkoilla. Hyvällä kyynärpäätyönnöllä otin paikan letkan kakkosena, mutta etusuoran rullailu tiputti mut neljänneks ja eroakin pääsi vähän syntymään. Vitosen vajaata tuntia aikaisemmin kipaissut Allu oli taktisesti huutamassa vauhtia 200m ennen maalia ja meikä alkoi polkea tahtia minkä pystyi. Selät lähestyi lupaavasti ja reilu satku ennen maalia pistin Wilsonin tapaan "rautahampaat ulos" ja annoin tulla minkä lähtee. Heittämällä nousin toiseksi ohi latvian ja liettuan pojan ja metsästin katseellani viron omaa poikaa, Roman Fostia... Fostin kanssahan mm. T.Granlund on kerran vääntänyt peistä vielä loppuverkallakin, joten kalavelkoja oli maksettavana. Eroa oli kuitenkin noin 6-7metriä siinä 100m ennen maalia, joten hurjaa loppua huudeltiin. Takasuoralta kaikuneet Helsingin Yliopiston säbäjoukkueen kannustukset (sekä leijaillut alkomahoolin tuoksu) varmasti osaltaan auttoivat loppurypistyksessä. Muutama metri ennen maaliviivaa näki, että niinhän siinä käy jotta matka riittää tällä kertaa. Syöksyin viivalle ensimmäisenä suorastaan selvän eron turvin. ... Tuloksissahan ero on tarkalleen 0,01sekuntia, mutta sitä maalikamerakuvaa on kyllä katottu Viron lipun läpi, sillä isoin sadasosa se on minkä ite oon koskaan nähny. Luulen. Aika oli 1.52,79.. väliajoista ei mitään ihan varmaa ole, mutta jotain 27,4 - 56,2 - 1.25,0 luokkaa ne on.
****) Palkintojenjaot. Jokaiselle lajillehan oli oma palkintojenjakonsa, eikä samalla kertaa siis yksillä fanfaareilla viety palkintopallin luokse yhtä kolmikkoa enempää. Sehän tarkoitti mm. sitä että palkintojenjaoissa saattoi hetken kestää. Diplomitkin oli tulostettuna jokaisen nimellä ja ajalla varustettuna. Ihan hyvin siis siltä osin kyllä panostettu. Paljon kertoo myös se, kun J.Ojapalo tokaisi lauantai-iltana jalkojensa olevan kipeät. Eihän siinä mitään, mutta kun se mies ei juossut edes kisaa lauantaina. Sitä porukalla ihmeteltiin ja saatiin selitykseksi, että ne oli ne palkintojenjaot kun väsytti jalat. Jokaisen awarding ceremonyn yhteydessä kun soitettiin Gaudeamus Igitur ja kaikkien tuli sen ajaksi nousta seisomaan. Kyllä sellaisessa väsyy jalat. Väkisinkin.
Siitä sitä tältä erää. Kisat jatkuu Belgiassa 5.kesäkuuta, joten koitetaan tässä välissä nuijia muutama hyvä treeni ja opetella tärkeät fraasit Belgian virallisilla kielillä. Saksa jotenkin sujuukin jo, mutta hollantia ja ranskaa täytynee vähän terästää... Je mappelle Claude, sanois Joey Frendeissä.
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Kielitaidolla
Viikonloppuna oli vuorossa Lahti ja SM-maastot. Ei siitä niin kauhean lennokasta tarinaa saa. Askelkin oli lennokkaampi. Ihan hauskaahan se oli. ... Ja puhun siis nyt tosiaan maastojuoksusta. Tunnelma oli hyvä, keli oli hyvä ja kisakauden avaaminen teki hyvää. Ai että. Paremmaks vaan muuttuu, sillä seuraavana on vuorossa Tartto ja ratakauden avaus. Perjantaina on vuorossa 1500m ja lauantaina vuorostaan 800m.
Viroon kun lähtee vähän niin kuin omatoimimatkalle, on hyvä osata jonkun verran paikallista eesti-keeltä. Tavallaanhan ne ymmärtää suomea, mutta ei sitä koskaan tiedä. Kyllähän sitä luulis, että Espanjassakin edes vähän ymmärrettäisiin englantia. Mutta ei, niin ei. Ayamonten markkinoillakin kun tinkasin, niin kuuteen euroon piti aina lopettaa. Jaa miksi? Kun en osaa niitä lukuja pidemmälle. Ei niistä rytkyistä kyllä kukaan yli kuutta euroa muutenkaan maksais. Cinco euro vielä menee ja jos tiukaksi menee niin seis sitten. Siis ei tinkaus seis, vaan seis niinkuin kuusi. Mutta se epsanjasta...
Eestiksi täytyy siis opetella muutama perusilmaus. Portugaliksihan osaan muun muassa "bom dia", "aeroporto" ja "obrigado". Niilläkin selviää yllättävän pitkälle. Pystyy hätätilanteessa kysymään paikalliselta mummolta, että mistä menee bussi lentoasemalle ja koska. Ja kaikki tämä vieläpä tervehdysten ja kiitosten kera! On ne ihmeelliset ilmaukset nuo kolme. Mutta siis eesti. Mitäkö nyt sitten oon opetellut?! No tietysti "tere", "bussijaam" ja "suur kesvamärjuke"... Niillä pitäis pärjätä. Ja pärjäähän niillä. Kaks ensimmäistä on tervehtimiseen (ylläri) ja matkustukseen (ettepä arvanneet), viimeisen avulla voikin sitten tilailla Peukulle janojuomaa. Peukusta puheen ollen, täytyykin lähteä hakemaan kyseinen heppu Pasilasta ennen kuin se pääsee eksymään stadin yöelämään...tai ylipäätään mihinkään.
Viroon kun lähtee vähän niin kuin omatoimimatkalle, on hyvä osata jonkun verran paikallista eesti-keeltä. Tavallaanhan ne ymmärtää suomea, mutta ei sitä koskaan tiedä. Kyllähän sitä luulis, että Espanjassakin edes vähän ymmärrettäisiin englantia. Mutta ei, niin ei. Ayamonten markkinoillakin kun tinkasin, niin kuuteen euroon piti aina lopettaa. Jaa miksi? Kun en osaa niitä lukuja pidemmälle. Ei niistä rytkyistä kyllä kukaan yli kuutta euroa muutenkaan maksais. Cinco euro vielä menee ja jos tiukaksi menee niin seis sitten. Siis ei tinkaus seis, vaan seis niinkuin kuusi. Mutta se epsanjasta...
Eestiksi täytyy siis opetella muutama perusilmaus. Portugaliksihan osaan muun muassa "bom dia", "aeroporto" ja "obrigado". Niilläkin selviää yllättävän pitkälle. Pystyy hätätilanteessa kysymään paikalliselta mummolta, että mistä menee bussi lentoasemalle ja koska. Ja kaikki tämä vieläpä tervehdysten ja kiitosten kera! On ne ihmeelliset ilmaukset nuo kolme. Mutta siis eesti. Mitäkö nyt sitten oon opetellut?! No tietysti "tere", "bussijaam" ja "suur kesvamärjuke"... Niillä pitäis pärjätä. Ja pärjäähän niillä. Kaks ensimmäistä on tervehtimiseen (ylläri) ja matkustukseen (ettepä arvanneet), viimeisen avulla voikin sitten tilailla Peukulle janojuomaa. Peukusta puheen ollen, täytyykin lähteä hakemaan kyseinen heppu Pasilasta ennen kuin se pääsee eksymään stadin yöelämään...tai ylipäätään mihinkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)