tiistai 15. joulukuuta 2009

Sementti

Sain tuossa viime viikolla sellaista vinkkiä eräältä (vanhalta ja) kokeneelta naismaratoonarilta, että vesijuoksukenkiä kannattaisi kokeilla. Ovat tehokkaammat kuin vesijuoksuvyö, sanoi hän. Eikä ollut tällä kertaa edes nauttinut punaviintä. Tai saattoi ollakin. Eihän naismaratoonareilla tunnetusti kulje sen paremmin tossu kuin ajatuskaan, jos ei hieman holia kierrä elimistössä. Joka tapauksessa päätin kokeilla kyseisiä popoja. Olivatpa vielä alennuksessakin tukkimiehen tavaratalossa.

Tukkimiehen tavarataloon kuljin eilisaamuna ja nappasin vesijuoksukenkäpaketin kainalooni ja sen sekä erään heräteostoksen kanssa marssin kassalle. Alennuksenhan sai vain jos on kanta-asiakaskortti esittää oston yhteydessä. Esittelinkin reteesti korttia, jossa kieltämättä lukee perheenjäsenen nimi eikä omani. Kassatäti sanoi, ettei onnistu nyt alennuksen saaminen, kun kortti ei ole omani. Sanoin, etten osta sitten mitään ja kiitin kohteliaimmin. Lähdin laputtelemaan siitä poispäin, nappasin matkalla uuden parin vesijuoksukenkiä mukaani ja suoraa tietä toiselle kassalle. Johan kelpasi kanta-asiakaskorttikin. Heräteostos tosin jäi sitten tällä kertaa ostamatta. No, voitto saavutettiin kun sai alennukset! Nyt varmasti joku miettiikin siellä, että olisiko tämä sivusto edes pystyssä ilman tällaisia nohevia kuluttajia. Ei varmaan olisi. Provikoita ei silti ole näkynyt!

Uimahallille päästyäni aloin purkaa repusta tarpeellisia välineitä. Huomasin, että niitä onkin melkoinen määrä. Joskus aikoinaan sitä lähti vesijuoksemaan niin, että mukana oli vain uimahousut ja pyyhe. Ei ole maailma niin kuin ennen. Nyt kun laivat on rautaa, niin vesijuoksureissulle tulee mukaan: uimahousut, pyyhe, uimalasit, uimalakki, vesijuoksukengät ja/tai -vyö, vedenpitävä mp3-soitin, vedenpitävät kuulokkeet. Listaan voitaneen lisätä vielä shampoo, sandaalit, pefletti, hiustenkuivaaja, hammasharja, partahöylä (tai karkea froteepyyhe)... deodorantista ja kosteusvoiteesta puhumattakaan. Ei sitä enää lähdetäkään minkään pienen nyssäkän kanssa kohti uimahallia. Iso matkalaukku siinä täytyy olla, mielellään rullilla vedettävä!

Pääsin kuitenkin veteen asti. Sitten alkoikin taistelu hukkumista vastaan. Ja ihan k-i-r-j-a-i-m-e-l-l-i-s-e-s-t-i. Oli nimittäin niin erilaista polkea niillä tossuilla kuin vyön kanssa kellutellessa. Meno oli kuin eräällä joplinistilla vedessä. Hengenpelastajat riisu jo paitojaan valmiiksi. Yritin kaikkeni, etten vetäisi vettä henkeeni. Sehän tossa tilanteessa on musta kaikkein oleellisinta, että alahuuli pysyy vedenpinnan yläpuolella. Jos se alahuuli lipsahtaa sinne veteen, niin se on menoa. Vielä pahempi tilanne on sitten, jos ylähuulikin käy sukelluksissa. Olin kuitenkin kuullut, että joillain on tullut niska kipeäksi vesijuoksukengillä polskimisesta, kun yrittää pitää hengityselimet pinnalla. Tästä viisastuneena yritin polkea niin tiukasti, ettei tarvitsisi niskaa jumittaa ja silti saisi ilmaan kitusiin. Samalla pohdin, miten on mahdollista, että painun alati kohti pohjaa.

Aloitinkin laskelmani siitä, että ihmisestä noin 70% on vettä. Koska ympärilläni oleva aine myös oli vettä, tulin siihen tulokseen, ettei tämän elimistöni veden pitäisi olla juurikaan raskaampaa. Itseasiassa sehän on lämpimämpää kuin altaan vesi, joten hienoinen kellutusvaikutus saadaan aikaiseksi. Seuraavana voidaan laskea, että ihmisestä noin 10% on rasvaa. Ja rasvahan kelluu. Sen huomaa vesijuostessa varsin hyvin, kun katsoo mitä jengiä siellä painaa helposti päät pinnalla. Menis varmaan ilman kelluttavaa vyötäkin. Kehosta siis 80% vähintäänkin kelluttaa pinnalla ja tämän lisäksi mukana on kaksi kelluttavaa vaahtomuovinpalasta, jotka on sidottu jalkoihini. Miten, siis miten, on mahdollista, että tunne ei vastaa teoriaa ollenkaan. Tätä pohdiskelin ja yritin jopa hengittämistä pelkästään nenän kautta. Ei toiminut. Sitten sain välähdyksen. Se loppu 20% - se on sementtiä! Sementtiä, mä sanon. Se on jumaliste sementtiä. Ilmankos hierojat on välillä puhissu, että 'hitto nää pohkeet on betonia'. Nehän on. Mullakin kuitenkin sen verran kovanäppisiä hierojia on, että ne pyörittelee sementtiä näpeissään helposti, mutta ootapa jos se ehtii kuivua betoniksi, niin nekin on jo ihmeissään! Nyt kun ongelma oli ratkaistu, pystyin vielä laskemaan, että mukanani on siis noin 15 kiloa sementtiä, jos kaikki loppuosa painostani on tuota ainetta. Eikä ole helppoa kantaa 15 kiloa sementtiä mukana viisi metriä syvässä altaassa. Se on hulluutta. Sitä tosin vesijuoksu oli aikasemminkin, joten ei mitään uutta auringon alla. Älkää kokeilko kotona.

7 kommenttia:

  1. Oliks uudet uimalasit???
    Jos oli, niin oliks hyvät?

    VastaaPoista
  2. Ei ollu itseasias viel uudet gogglet päässä. Mul on vähän sellanen periaate, et vasta kun edelliset on rikki (yleensä nauha), niin vaihdan seuraaviin... Toisaalta noi uudet kyl täytyy ottaa käyttöön pikaisemmin. Joko huomenna tai viimeistään viikonlopun leirillä. Voi sitä kateuden määrää sitten! :)

    VastaaPoista
  3. Sä oot hulvattoman hauska :).

    Alkoiko se juokseminen sitten sujumaan? Tuliko hyvä treeni? Laitatko ponttoonit vielä uudelleen jalkaan...? Pari kertaa mullakin meni totutellessa.

    Nimim. Nuori ja lupaava naismaratoonari

    VastaaPoista
  4. Hyvä treeni siitä tuli kyllä. On se paljon tehokkaampaa ja sanoisin että jalatkin toimii paljon juoksumaisemmin noilla tossuilla kuin vyön kanssa! Mutta kyllä jotenkin pitäis vielä pysyä pinnallakin vähän paremmin...tänään meen uudestaan kokeilemaan - kai sitä kohta joko alkaa pysyä pinnalla tai hukkuu lopullisesti!

    VastaaPoista
  5. Oot tosi hyvä kirjottamaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos hauskasta jutusta ja tuosta linkistä.

    Jotain hyötyä näistä ihroistakin on eli kelluu paremmin.

    T. S

    VastaaPoista