perjantai 11. joulukuuta 2009

Varoituksen sana

Helsingissä on paljon puhuttu viime aikoina villikanien metsästyksestä. Niitä otuksiahan on ihan riesaksi asti. Vipeltävät tuolla pitkin maita ja mantuja. Ajattelinkin, että täytyisi jotenkin osallistua operaatioon ja nasauttaa pari pupujussia hengiltä! Kohteeksi valitsin kuitenkin yhden yksinäisen suden - siis pupun. Kyseinen yksilö on jo pitempään kiusannut melko useita juoksijoita Itä-Helsingin suunnalla - tarkemmin sanottuna Myllypurossa. Pahamaineinen kaniini tunnetaankin lempinimellä "Valojänis". Tätä velikultaa lähdin melko kirjaimellisesti jahtaamaan torstaina 10.joulukuuta. Sivulliset onneksi tajusivat siirtyä sivuun, sillä mitään lasten katseltavaa ei kanien metsästys ole. Sivullisten siirtymistä avitin myös pienellä tönimisellä sekä huudoin "TTU se rata auki nyt!".

Päätin heti alusta lähtien ottaa taktiikakseni hengiltä väsyttämisen. Kyseinen yksilö on kuitenkin siitä kovassa maineessa, ettei se helposti väsähdä. Jouduinkin toteamaan, että 4.37, 4.17 ja 4.00 tonnit olivat jänölle peruskauraa. Onneksi kuitenkin allekirjoittanutkin sujutteli niitä melko sulavasti. Pökköä lyötiin kuitenkin hiljalleen lisää ja huomasinkin, että tänään voi olla mahdollisuus iskeä, kun 3.45 ja 3.32 kilometriset saivat ristihuulen haukkomaan henkeä niin kuin vain Säipällä on tapana haukkoa. Ja kaloilla kuivalla maalla. Metsästys oli siis alkanut! Tässä kohtaa ei tule ikinä perääntyä, ettei anna yliotetta vastustajalle. Vaikka puhtaasti jännityksen johdosta syke hakkasikin jo lukemia päälle 170:n, niin pystyin vielä malttamaan ja pysymään alkuperäisessä taktiikassani. Tauluun 3.20 ja 3.09 kappaleet. Jokaisessa välissähän pidettiin minuutin tauko sekä mitattiin omaa väsymystasoani maitohappomittauksen avulla. Pupun väsymystä ei tarvinnut sen erikoisemmin mittarein tutkia - se oli paljaalla silmällä nähtävissä. Jopa sokea apinakin olisi nähnyt tilanteen. Mutta ei nyt sotkea koko korkeasaarta mukaan, sillä eiväthän ne puput suinkaan apinoille mene ruoaksi vaan leijonille.
Asiaan asiaan, sano Juhantalo. Kylmäverinen taktikko sisälläni huomasi, että nyt on paikka lyödä viimeinen naula ark...kanin päähän. Lähti viimeinen viisikierroksinen. Päätin seurata väsynein jaloin koikkelehtivaa, mutta pääasiassa kirkkaana loistavaa, vemmelsäärtä hieman takamatkalta, josta voisin sen sitten upottaa. Täytyy myöntää, että keskittyminen herpaantui hieman ja eroa tuli välillemme noin 4-6metriä kolmannen kierroksen aikana. Toiseksi viimeisellä kiepillä onnistuin kuitenkin pitämään eron jokseenkin samana ja alusta lähtien hapokkain harppauksin, mutta tasaista 2.51/km -kyytiä edennyt, 'Valojänis' oli siis vielä täysin saavutettavissa.
"Kun kongi soi..." sanois Wilson ja "Omega laulaa..." taas Saukkosen Mika, mutta nyt kuului vain jänön vingahdus, kun säntäsin sen perään 200m jänöjen hautuumaalta - maalilinjalta. Takasuoran auetessa kuljimme rinnakkain ja siitä lähti kylvetys, jota kyseinen pupujussi ei varmasti unohda! Kantapää läpsähteli pakaraan, kun avasin pellit ja loppusuoralla oli silminnäkijöiden mukaan kanin katseessa sama tyhjyys kuin eräällä kiinan pojalla kerran Konosen Vallun käsittelyssä. Teloistusviivan kohdalla eroa oli kertynyt 3,4sekuntia ja niin oli uitetun koiran (taas uusi eläin) näköinen vastus, että että ... En sano muuta, kuin varoituksen niille joiden täytyisi siitä vesselistä vielä saada vastusta. On nimittäin niin todella maissa ja umpiväsynyt tällä hetkellä, ettei varmaan pysty juurikaan 'jänistelemään'. Ai miltäkö itselläni tuntui? Never better. Sykemittari näytti ruudussa lukemaa 196. Tiedä sitten kulkeeko siellä joku voimalinja vai mistä moinen, helppoa kuin kanin kurittaminen koko paletti. Myös laktaattimittari tosin vislasi lukemat yli 11:n, joten happamia sano kettu (!) pihlajanmarjoista.

Eiköhän siinä nyt ollut tarpeeksi salakavalasti kerrottu nk. tasotestistä. Kerrotaan loppuun vielä Urheilulehdestä poimittu EM-maasto -artikkeli. Oli nimittäin huomattu siinäkin lehdessä, että mukana on oikein pohojalaasta verta ja niin oli nimikin kyseisellä Mäyrällä (!) väännetty uuteen muotoon. Niinpä toivotankin Joonas Harajamäelle ja muille ukoille + Sandralle kulkua koneistoon sunnuntaiseen koitokseen! Maastojuoksun EM-kilpailut Dublinista Urheilukanavalla sunnuntaina 13.12 klo 15.05 - 16.55.

2 kommenttia: