Tikku

Tänään otsikkona on tikku, koska jostain täytyy tehdä asiaa. Ja täytyy juurikin siksi, että seitsemän blogikirjoitusta kuussa on liian vähän. Kahdeksan on merkittävällä tavalla parempi. Kahdeksan tekstiä kuussa on sellainen piirikunnallisen tason bloginkirjoittajan suoritus.

Tänään iskettiin rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän luentokuulustelussa. Siinäpä sanahirviö. Tai sanathirviö. Nyt oli pyöristykset hallussa ja päiväsakot muuttu vankeudeksi niin, että ropina vaan kuulu. 53:3 on tietenkin pyöristettynä 17 ja olennainen muutos keskimääräisissä kuukausiansioissa on muuten 20-25%. Näin knoppina todettakoon. Ihan nopealla laskutoimituksella en kyllä saa millään aikaiseksi mitään kauhean olennaista muutosta mun tuloissa - oli se 20-25%:n muutos sitten lisäys tai vähennys. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Portugaliin lähtöön on aikaa alle 9 vuorokautta. Suunnilleen sellanen 201tuntia ja 36minuuttia. Siis ekan lennon lähtöön. Ja niille, joita kiinnostaa, niin toi 201h36min:hän on oikiksen pyöristyssäännöillä varmaan jotain 160h luokkaa. En oo ihan varma. Joku pyöristämisen jatkokurssi pitäis ottaa. Pyöristymisen kurssille, saati jatkokurssille, ei oo kuitenkaan tarvetta. Pyöristyminenhän lähtee parhaiten käyntiin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Ja tämähän perustuu vain henkilökohtaisiin empiirisiin näköhavaintoihini.

Tuosta tekstien alta löytyy nyt taas nuo pikapalauteruudut. Sieltä voitte mäiskiä menemään kumpaa vaihtoehtoa lystäätte. Tosin, jos saan liikaa noita "Herää pahvi!" -kannustuksia, niin sitten loppuu Rölli-pelin pelaamiset koko joukolta ja vaihdan pikapalauteruutuihin pelkästään positiiviset palautevaihtoehdot.

Syy vai seuraus

Oon lukenu aina välillä pätkiä sellaisesta ajatusleikkikirjasta kuin "Possu, joka halusi tulla syödyksi - ja 99 muuta ajatusleikkiä", jonka on kirjoittanut filosofian tohtori Julian Baggini. Tämänpä takia oon tietysti itekin muuttunut melkoiseksi käytännön filosofiksi. Tänäänkin pohdiskelin syyn ja seurauksen kiehtovaa suhdetta. Kumpi on kumpi?

Nimittäin tiedekuntani muisti minua kirjeellä. Ei ole opintopisteitä niin paljoa, ettäkö seuraavaan lukuvuoteen pääsisi päivittämättä opintosuunnitelmaa. Selvähän se. Pistin uutta suunnitelmaa menemään. Ja entistä löysempänä. Mietin sitä tehdessä vain, että onko opintojen edistyminen suhteessa tähän urheilutouhuun. Onko opintojen verkkainen edistyminen aiheuttanut sen, että aikaa on täytynyt kanavoida urheiluun vai onko ehkä urheiluun mennyt aika aiheuttanut sen, että opinnoista on täytynyt tinkiä? Älkääkä nyt pilatko tätä hienoa ajatusleikkiä turhan ratkaisukeskeisellä ajattelulla. Tässä, kuten elämässä yleensä, on kaksi vaihtoehtoa...

Toinen mieltäni askarruttanut syy-seuraus -suhde koskee tietenkin vesijuoksua, tuota jumalten lajia. Onhan varmasti yleisesti tunnettu fakta, että altaassa polskii joskus hiukan tuhdinpuoleisiakin miehiä ja naisia. Voiko siis olla niin, että vesijuoksu lihottaa ihmistä? Onko vesijuoksu siis syy? Eihän juoksupoluilla näy mitään ihrakasoja, eihän? Tässä täytyy olla joku totuuden siemen. Epäilen erittäin vahvasti, että vesijuoksu lihottaa ja juoksu kuivalla maalla taasen hoikistaa. Muutenhan kevyen liikenteen väyliä pistelisi alle 4min/km kaikenmaailman pullukat. Se on vauhtina jo ihan haipakkaa niin tossuilla kuin vaikkapa suksillakin. Tai ei sentään suksilla - kyllä siihen joku kestokoutsikin pystyy. Omien sanojensa mukaan. Ollu varmaan alamäki.

Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä

Viimeksi unohtui kertoa metromatkasta aamutreenisetin jälkeen. Matkallehan saatiin oikein ohjelmaa, kun pari pelimannia hyppäsi kyytiin Kulosaaresta. Toinen jamppa veti harmonikkaa ja toinen varmaankin klarinettia. Huomaattekin lahjakkuuteni musiikkiin, kun jopa ehkä tunnistin klarinetin. Saatto se olla kyllä mikä tahansa muukin puhallin. Joka tapauksessa pelimannit pisti hetken soittaen siinä keskellä metrovaunua ja harmonikka-miehen jatkaessa toinen lähti pahvimukin kanssa kiertämään matkustajia ja hoki "muchos gracias". Täytyhän sitä kaivaa lompakko esille. Ei nimittäin joka päivä saa nähdä niin kyrsiintyneitä ilmeitä, kuin mitä tämä soittoesitys muutamissa kanssamatkustajissa sai aikaan. Ah, kulttuuria.

Sitten pistetään kuvamateriaalia. Nimittäin Lidlistä. Tällä mainostusmäärällä ne vois alkaa jotain sponssia kyllä antamaan. Vaikka kyllähän ne kerran sponsoroi möksäreissua - tavallaan. Tällä kertaa kuvan aiheena on se, ettei täällä voi enää kertoa mitään. Vähän vihjaa täällä, että sieltä saa hedelmäsmoothieta, niin tulos on tässä:

Eipä siis saa enää valiomaitoa s-marketista, eikä hedelmäsmoothieta lidlistä. Toinen on tosin väliaikaista. Enkä mä muuten edes juo valiomaitoa, senkin huomasin tossa yhtenä päivänä. Eli voitte lopettaa sen tilaamani kuljetuksen, kiitos!


Nyt, kun kuvien makuun on päästy, niin annetaan palaa. Tässä kuvassa näkyy historiallinen paikka, johon ne kuuluisat Jonnen sukat tippuivat:

Joku muistolaatta tai sukkien näköispatsas vois varmaan olla ihan hyvä tonne.


Se kuvamateriaalista. Kerronpa vielä jotain luennolla opittua. Kyseessä on oikiksen pyöristyssäännöt. Ei moni matemaatikko varmaan uskoisi, mutta 2,33:n voi pyöristää 4:ään. Onnistuu ihan helposti. Rikosoikeudessa esimerkiksi lähes kaikki on mahdollista.

Tänään ehdin jo käydä ostoksilla. Mukaan tarttui paistinpannu ja jäätelökauha. Nyt onkin sitten molemmat välttämättömät keittiövälineet hankittuna omaa kotia varten. Voisi siis lainata Coach Tyrellia: "I'd say we got all the help we need around here."

Tässä on tarinaa jo taas niin pitkä rivi, ettei kukaan jaksa loppuun asti lukea. Jätetään siis Pajulahti-raportit vieläkin tulevaisuuteen tai unohdetaan kokonaan. Aika näyttää. Tänään illalla Liikuntamyllyssä odotettu revanssi: Espoon Borza vs. valojänis. Pois mummot ja vaarit alta. Ole siellä tai ole neliö.

Aamureeniä

Kiitos Mimmi. Täältä sitä taas pesee. Oottelen vaan sitä kuittia, että koska aletaan vaatia edes JOSKUS kirjoitettavan asiaa. Nopeesti laskettuna oon kirjottanut asiaa yhteensä yks ... kaks ... kolme ... ... joo, nolla kertaa! Se vaatii jotain. En vaan just nyt tiedä, että mitä! Tosin tyhjänjauhaminen ei oo mikään hankala tehtävä. Miettikääpä onko Mäyrä joskus ollut hiljaa siksi, ettei sillä ole ollut sanottavaa/muristavaa?! Muistaakseni on ollut tasan kahdesti. Ja molemmilla kerroilla sillä oli kuumetta: siis varmaan jotain 40°C. 37-38 Celsiuksessa sen murinat kieltämättä vaan lisääntyy. Se on rankka vaihe. Kaikille osapuolille. Mikähän mäyrien ruumiinlämpö muuten on?

Alkuviikolla kävin heittämässä aamutreenin Liikuntamyllyssä. Vähän niinkuin silloin lukioaikoina. Tällä kertaa oli tarkoitus ehtiä 10.15 alkavalle luennolla, mikä olisi vaatinut 9.50 (tms) metroon ehtimistä. Märsky-aikoina treeni yleensä lopetettiin puoli kymmenen pintaan ja oltiin 9.40 jo metrolaiturilla suihkun raikkaina. Oi niitä aikoja. Muistuupa mieleeni sekin kerta, kun Jonne pakkasi Tippaajan reppua sillä aikaa kun Tippaaja juoksi suihkun läpi ja alkoi pukea päälleen...tai se kun Jonnen kahdeksan vuotta vanhat kelta-harmaat (alkuperäinen väri valkoinen) naik-sukat tippuivat laukusta laiturille Jonnen huomaamatta ja Sollo olisi halunnut käydä poimimassa ne, vaikka metron ovet olivat jo sulkeutumassa. Estin Sollon yritykset kuitenkin. Ehkä nyt on paikallaan pyytää Kerlalta anteeksi - ymmärrän tunnearvon näin vähän jälkikäteen. Hiljainen hetki Jonnen sukille ...

Palataas hetkeksi asiaan. Tällä kertaa aamutreeni oli valmis 9.52, joten aikaa metroon oli -2minuuttia. Se on liian vähän, jopa kaiken nähneelle aamutreenikonkarille. Seuraavaan metroon kuitenkin 8min aikaa. Suihkun kautta pyörähtäen ja takki, kengännauhat ja varmaan sepaluskin auki juosten laiturille. Ja ehdin. Pääasia, että keviästi - vai miten se menee? Metrossahan sitä saa sitten korjata varustusta. Vähän niinkuin "levossa saa korjata"... Sen verran sosiaalinen paine vaikuttaa, ettei sitä oikein yksin siellä oranssissa sukkulassa istuessa viitsi laittaa dödöä kainaloon. Kultaisina aamutreeniaikoina sekin kuitenkin hoidettiin metrossa. Kai. Tai sitten aika kultaa muistot. Palataan viikonlopun Pajulahti-raporttiin joskus myöhemmin.

Aikaisin liikkeellä

Tänään heräsin siinä neljän persiissä, niin kuin ForrestG asian ilmaisisi. En kuitenkaan vedelly aamupalaksi majoneesia ja mikrokananmunia kuten FG... Ja jos tarkkoja ollaan, niin herätys oli hieman ennen neljää. Aivan kukonlauluun ei voi sanoa heränneensä, mutta Pantsen kiekuminen hoiti asiansa.

Sitten pöräytettiin lentokentälle ja itse tein vielä matkan takaisin Espoon perämetsiin. Pojat (Pantse & Jole) sen sijaan tekivät matkan kaukaiseen Portugalin maahan. Taivaalta tuli tiskirättiä, joten voitte vaan kuvitella kuinka hienoa oli poikien lähteä 4-5 viikoksi etelään ja meikäläisen miettiä ratissa keskellä yötä, että päivällä on hiihtoa luvassa ja keli on mitä on. Ou jea. Ei vaan. Pääsin kuitenkin takaisin nukkumaan. 5 tuntia lisää unta, jonka jälkeen aloin hiljalleen valmistautua päivän hiihtokuritukseen. Keli oli taas kuin morsian (Mäyrälle: ei kuuma, eikä kosteakaan. Aurinkoinen kylläkin.) ja iskin 4*3,1km reippaasti pertsalla. Jos ois ollut 'pöljä päivä', niin ois menny alle 10minuutin rinkejä. Nyt meni 10 ja puol. Havuja perkele.