Savanni

Tänään tänne etelään satoi 30cm lunta. Se on paljon se. Suksia oon rasvaillu koko päivän, sillä nyt alkaa sujuttelut siltä osin. Aloitin hiihtokeskittyneisyyden jo eilen, kun meteorologit kertoivat että nyt tulee lumimyrsky oikein. Ei siinä auta itkeskellä - lumikelillä vedetään lumessa!

Sitä oon tässä vaan iltapäivän ja illan mittaan miettiny, että on se 30cm vaan aika vähän. Ainakin tai varsinkin lumena. Vaihtoehtoisesti voi tietenkin olla, että meidän takapihalla avautuu varsinainen savanni. Ei sitäkään varmaksi voi sanoa. Sieltä kuitenkin pilkistelee nurmikkoa lumen seasta. Siis nopean laskutoimituksen mukaan ne ruohonkorret on yli 30cm mitaltaan! Ej pärkele. Jokuhan tässä nyt on mennyt pieleen.

Vähän pieleen meni myös työoikeuden tenttikysymysten laatimisessa. Tenttivaatimuksissa oli seuraavanlainen teksti:
"Mikkola, M. - Pietiläinen, S. - Valpola, O., Suomalainen toimeentuloturva (2002), luvut II.3; III; IV.1; V ja VI (66 s.)."
Kyseisestä asiasta oli kysymyskin. Kysymys kohdistui työttömyysturvaan, jota käsitellään kirjan luvussa IV.2. Ei tarvitse tässäkään asiassa olla mikään ainstain, että tajuaa notta nyt tuli savolainen supersankari - Vituiks-män! (ehheheh.. erään skapparin vakioläppä.)

Tenttikysymykseen löyty asiaa lakikirjasta, joskaan ei voi sanoa että parista pykälästä olisi mitenkään nautinnollista kirjoittaa esseetä. Kahden sivun esseetä. Ilmankos jäi alle sivun esseeksi.

Meteorologien toiminnan puolustamiseksi tämän päivän lumimyrskyasiassa voidaan sanoa Ahti Karjalaisen sanoin: "Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden."

Sydafrika ja Pasila

Eteläiseen Afrikkaan, tuonne viidakon pimentoon, käy tie uudenvuoden aattona. Leiripaikan nimi on Potchefstroom. Leirin kesto neljä viikkoa ja laumaa lähdössä Suomesta reilu kymmenisen henkeä. Kuulemma on oikein hyvä paikka keskimatkureille. Huhupuheiden lisäksi myös googletusten tulokset puhuvat asian puolesta. Innolla siis matkaa odottakaamme. Lähtöön 52 päivää.

Kävinpä leirin osalta keskustelua erään juoksijanuorukaisen kanssa. Kyseinen nuorukainen on parrakas veijari itä-uudeltamaalta. Keskustelu meni näin:
Espoon Borza: "Toivottavasti tarttuu leiriltä muutakin ku rusketusta..."
Partamonni: "Eiköhän sieltä jotain tartu!"
Espoon Borza: "Nii.. malaria"

Niin se vaan on, että pessimisti ei pety. Reissusta kuitenkin tulee tarttumaan myös juoksukuntoa. Se on lähes saletti. Myös kilometrejä tulee vyölle niin paljon, ettei meinaa housut pysyä ylhäällä. No, tää on vaan tällästä itsensä psyykkaamista.

Tänään oli myös työoikeuden tentti. Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan: lakikirjat kahisee ja näkyy tuskaisia ilmeitä kuin maastojuoksukisoissa. Posket vaan on pulskempia ku maastojuoksukisoissa. Sivut saatiin luettua ajoissa ja tiedot kaivettiin esiin lakikirjasta - se on sitä osaamista parhaimmillaan! Tentin (onnistuneen? sellaisen) jälkeen mulla on tapana ostaa jotain. Se on hieno tapa. Tulee ihan luonnostaan. Tänään ostin Pasila-sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Siinä on Phil Collins -darrat sun muut. Ai jumankekka, mitä viihdettä! Nyt voikin sitten ottaa lungisti ja odotella, että tulee kiire saada Ympäristöoikeuden kirjat luetuksi sitten joskus...

Sitä sun tätä

Tänään olin jakamassa palkintoja seuran junioreille (alle 15v.) kauden päätöstilaisuudessa. Tulipa siinä kaikkia kätellessä mieleen, että kyllä se vaan on oiva tapa levittää tartuntaa näin sikainfluenssan aikana. Omassa taskussa oli kuitenkin käsidesi-pullo, josta sitten otin kostuketta (ei kurkun-) sopivissa väleissä - ainakin aina ennen kun aloin imeä sormiani! Kauden parhaat ja muut saatiin pokaalitettua ja pientä ruokatarjoilua oli sen jälkeen myös kehissä. Omalla kohdalla pizzat ja karkit jäivät nyt syömättä, sillä suunta oli kohti Esport Arenaa.

Esport Arenalla tein yhdistelmänä spinning-pyörää ja cross-traineria. Heti alkuun yritin spinning-pyörän selässä kiristää jalkaremmiä vauhdista. Siinä remmin soljessahan on sellanen piikkireuna, ettei remmi pääse liukumaan. Osui nasevasti etusormeen se reuna. Verta lens kuin paremmissakin elokuvissa. Puristin sitä sitten vaan peukalolla ja jatkoin treeniä. Käsidesi se vaan teki sillekin hyvää. Itse treeni oli 2*20min vk-alueella cross-trainerilla pyöritellen. 169/176 oli sykkeet ekassa pätkässä ja 172/181 toisessa, eli voi sanoa että hyvin saa sykkeen oikeille lukemille sillä laitteella. Lisähehkutusta cross-trainerista voi lukea Turengin Karppisen eli Hapon blogista, joten ei siitä täällä sen enempää... Palataanhan taas, vaikka kun on juoksuaskelia otettu taas tässä päivän-parin kuluttua!

Koulutaksi

Otsikosta sanottakoon heti sen verran, etten ole ikinä koulutaksilla matkustanut. Eihän sellasta tarvita: kesällä pyörällä ja talvella hiihtäen. Etenkin se hiihto onnistuu tosi näpsäkästi täällä etelässä.

Kuitenkin koulutaksi kuljettajansa ohjaamana meinasi näytellä hyvinkin suurta roolia elämässäni eilisellä pyörälenkillä. Ylitinpä suojatietä reippaasti noin 25km/h vihreän valon näyttäessä, että ketjua kireemmälle vaan! Juuri ehdin tien puolelle, kun silmäkulmastani takaoikealta hyökkäsi koulutaksi - ja lujaa. Selvähän se, että kaahata pitää. Ei ne muksut odota sitä taksia siellä pihalla. Omppuvarkaisiin ne lähtee. Kuitenkin. Taksi siis kurvasi eteeni ja refleksit oli kuin Brodeurilla kun kahmaisin jarrukahvaa ja kurvasin oikealle jotta saisin ohitettua taksiin törmäämisen takakautta. Onnistuin tietysti, pysyin pystyssä ja ihan hengissäkin vieläpä. Kuitenkin heti tämän huomattuani ajattelin muistaa taksikuskia kannustushuudolla v-kirjaimella alkavin sanoin.

Nyt joku kysyy, että saitko rekkaria. Kyllä, katsoin myös rekistenumeron ylös. Niinhän sitä ainakin elokuvissa tehdään, jos joku kaahaa yli. Nyt pitäis päättää, että mitä sillä rekkarilla tekis. Kai sitä vois johonkin taksikeskukseen ilmoittaa, että nyt loppuu toi kaahailu! Mahtaisko loppua. Niinpä.

Kipu

Kipu kasvattaa, sanotaan. Nyt ei kyse ole kuitenkaan fyysisestä kasvusta, vaikka Pajulahdessa tulikin syötyä ja ohjelmakin hieman muuttui rakkaan, mutta itsepäisen, vasemman koiven johdosta. Kipukaan ei juuri tähän koipeen kohdistu. Tai ei ainakaan kohdistunut eilen illalla.

Makoilin nimittäin piikkimaton päällä, korvatulpat korvissani. Samalla lueskelin hieman työoikeutta, jonka tentin lähestyessä myös sivumäärä hupenee - ollaan jo jonnin verran alta puolen tonnin. Niin, se kipu. Vaikka piikkimaton on kaiketi tarkoitus rentouttaa, aiheutti se melko suurta kipua tällä kertaa. Johtunee melko pitkästä käyttötauosta, sillä vaikka matto oli leirilläkin mukana niin käyttäjänä toimi vain Pantse alias Parikkalan Pantteri.

Lisäksi korvatulpat aiheuttivat vähintäänkin kutittavaa epämukavuutta korvakäytävässä. On kuitenkin sanottava, että korvatulpat ovat joskus välttämätön apuväline lukemisen yhteydessä. Ja vielä se lukeminen. Muuten oikein leppoisaa tekstiä, mutta ajoittain kirjoittajan sekavat rakenteet aiheuttavat kyllä päänsärkyä. Ja hermokin meinaa mennä. On pitkä pinna, juu.

Nyt on kuitenkin uusi päivä ja sen ohjelmassa ainakin hieman lueskelua. Ennen kuin hyökkään kirjan pariin, lähden kuitenkin ulkoiluttamaan Bianchia. Se on sitten pyörä, jos ette tiedä. Ei mikään stnan rakki, jonka nimi ois Bianchi. Kyseessä on siis sininen tiekiituri, jonka kanssa kohta viiletetään lujaa!