Kipu kasvattaa, sanotaan. Nyt ei kyse ole kuitenkaan fyysisestä kasvusta, vaikka Pajulahdessa tulikin syötyä ja ohjelmakin hieman muuttui rakkaan, mutta itsepäisen, vasemman koiven johdosta. Kipukaan ei juuri tähän koipeen kohdistu. Tai ei ainakaan kohdistunut eilen illalla.
Makoilin nimittäin piikkimaton päällä, korvatulpat korvissani. Samalla lueskelin hieman työoikeutta, jonka tentin lähestyessä myös sivumäärä hupenee - ollaan jo jonnin verran alta puolen tonnin. Niin, se kipu. Vaikka piikkimaton on kaiketi tarkoitus rentouttaa, aiheutti se melko suurta kipua tällä kertaa. Johtunee melko pitkästä käyttötauosta, sillä vaikka matto oli leirilläkin mukana niin käyttäjänä toimi vain Pantse alias Parikkalan Pantteri.
Lisäksi korvatulpat aiheuttivat vähintäänkin kutittavaa epämukavuutta korvakäytävässä. On kuitenkin sanottava, että korvatulpat ovat joskus välttämätön apuväline lukemisen yhteydessä. Ja vielä se lukeminen. Muuten oikein leppoisaa tekstiä, mutta ajoittain kirjoittajan sekavat rakenteet aiheuttavat kyllä päänsärkyä. Ja hermokin meinaa mennä. On pitkä pinna, juu.
Nyt on kuitenkin uusi päivä ja sen ohjelmassa ainakin hieman lueskelua. Ennen kuin hyökkään kirjan pariin, lähden kuitenkin ulkoiluttamaan Bianchia. Se on sitten pyörä, jos ette tiedä. Ei mikään stnan rakki, jonka nimi ois Bianchi. Kyseessä on siis sininen tiekiituri, jonka kanssa kohta viiletetään lujaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti