Viikonlopun aikana kertyi juoksukilometrejä 33 kappaletta, joten tänään oli vuorossa vierailu korvaavien ihmeelliseen maailmaan. Aamulla heitin maantiepyörän rullille ja aloin takoa polkimia (kuten Lance sanoisi: "hammering the pedals"). Treeni oli seuraavanlainen: 20min vr, 5*(6*40"kovaa/20"kevyttä) /3' kevyttä, 10min vr. Sarjoista 1., 3. ja 5. oli sellaisella vastuksella, että kampikierrokset olivat kovissa 110-115. Sarjoissa 2. ja 4. sen sijaan vastusta väänsin sen verran kovalle, että kierrokset pysyttelivät välillä 85-90. Hiki tuli. Illalla oli sitten vuorossa vesijuoksua ja sitä pistelin 50 minuutin ajan. Oli tarkoitus vähän uidakin, mutta mun (pitkällä) pinnalla ei kannata mennä polskimaan jos 25m:n pätkällä on rataa kohti yli puolen tusinaa jamppaa. Siinä palaa käämi.
Maahisen Henry se paukautti maratonin varsin hilpakkaa kyytiä eilennä. Siitä onnittelut Henalle! Tänään pyörän päällä hainkin fiilistä siitä suorituksesta. Kyllä se vaan antaa uskoa omaankin tekemiseen, kun tulee tuollaisia esityksiä. Ja kyseessähän oli Henan maratondebyytti, joten kovempaa vauhtia lienee luvassa. On se kova. On.
Ehdin päivän treenien välissä, päiväunien lisäksi, käydä erään lihashuoltajan pakeilla. Uusi tuttavuus ja kommentoikin jossain vaiheessa jaloistani, että 'näillä jaloilla juostaan niin paljon, että ...'. Kommentoin siihen, ettei näillä kyllä PALJOA juosta. Sitten korjasi, että 'näillä on juostu sen verran paljon', johon totesin, ettei niillä kyllä järin paljon ole juostukaan. Alle 9000km yhteensä viimeiseen neljään vuoteen. Paljon? Makuasia sano kissa, kun persettään nuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti